lauantai 28. marraskuuta 2009

Voi pieksut sentään!

Se on semmonen juttu, että mä löysin itteni taas kerran ihan hulvattomasta tilanteesta!
Joku kerran epäili, että keksin näitä juttuja, että kelleen ei voi sattua näin pöljiä ja näin usein..


Kyllä voi!
Mulle.
Ja "Maijalle".

Eilen oli juhlat kerholla.
Minä en osallistunut, vaan istuin telkkarihuoneessa.

Kun kerho meni kiinni läksin ystävättäreni luokse.
Meillä on usein tapana pelata korttia ennen nukkmaanmenoa. Siitä on tullu mukava tapa ja samalla rupattelemme niitänäitä.

Tilanne oli 2-1 kun puhelin soi.
Ystävä ihmetteli, jotta kuka tähän aikaan...?
- No hei!...mmm...juuu...no ei tietenkään! Tule vaan!
- Maijalla on joku ongelma ja se sanoi ettei sitte saa nauraa...?
- No sillon varmaan juuttunu hiusharja tukkaan tai jotain..
Emäntä meni avaamaan oven valmiiksi.

"Maija" tuli sisälle.
-Tule tänne keittiöön.

Eteisestä kuului:
- Ette sitten naura!!!
- No ei ei!

Maija tuli oviaukkoon ja näytti surkeelta!

Ei ollu hiusharjaa.
Maija tuli pöydän ääreen ja varmisti:
- Ettehän sitten varmasti naura?

Maija nosti hihaa vähän ylös....

Tässävaiheessa oli täysin kohtuutonta pyytää olemaan pokkana ja me molemmat purskahdettiin ystäväni kanssa aivan hervottomaan nauruun.
Maija ei ees hymyilly.

Maijan oikeassa ranteessa oli käsiraudat.
Ne oli ihan kiinni.
Ne oli ihan tiukasti kiinni niin, että Maija-paran ranne oli ikäänkuin aika pinteessä.

-Hihihihi ...herrranjestas...miten ihmeessä nää on joutunu tähän??
-Mä sain pikkujoululahjana ja aattelin vaan testata. Paketissa luki että Kertakäyttö-käsiraudat, eikä siel ollu avainta. Ja mä aattelin ettei ne oikeesti mee...
- Kertakäyttö...?
- Arska! Sä oot ollu poliisissakin nii auta nyt mua!
- Hahhahhaa, juu, mut mä olin siel toimistopuolella!
- AUTTAKAA NYT MUA! Mä en kestä! Mitä mä teen?

Ystävättäreni haki työkalun. Korkkiruuvin.
- Kokeillaan jos tällä...tosta jos vääntää...ei...
Minä hain perunankuorimaveitsen...
-Eiii...mua pelottaa!

No minä kaivoin puhelimen.
- Mihin sä nyt soitat?
- No poliisille tietysti.
- Voi ei! Mä en ala. Vähänkö hävettää? Mä istun kyllä sitte jätesäkki päässä jos tänne tulee joku!

Tuttu poliisi oli yllätysyllätys nukkumassa kello 01.30!

Ei auttanut muuta kuin soitto toiseen paikkaan.

Menin vessaan, että saisin soitettua nauramatta. Naiset seurasivat perässä ja jäivät kuuntelemaan.
Viittilöin jotta menisivät kikattamasta.

Prrr...haloo!
- No täällä Arska hei!
- No terrrve Arska! Mikä hätänä.
- Juu.. hätäpä hätä!
Repesin aivan hervottomaan kikatukseen ja yritin saada jotain tolkullista ulos.

- Kuule, kun hihihihi...onkelma on tää hihihi...kun että meill on niiku käsirau..hihihihi..ja juu! Me tultiin pikkujouluista ja me ollaan kyl...hiihihi IHAN SELVIN PÄIN KAIKKI!

- Kröhömm..Niiiiinnn...?

- Juu ollaan ollaan. Anteeks ku mä en voi sille mitään, että mua naurattaa.
(Naiset nauraa kikattivat suuureen ääneen taustalla mahaa pidellen! Jopa Maija!)

-Kato ku juttu on nyt näin..
Selitin tilanteen ja pyysin neuvoja ja vannotin olemaan nauramatta

Puhelimesta kuului miehekäs yskäisyksi naamioitu pärskähdys..

- Tuota juu, meillä on kyllä avaimet, mutta tulo kestää ainakin tunnin. Kestättekö?
- Ei kestetä kun se ranne paisuu!
- No tehään nyt näin, että minä soitan sinne ja sinne, ja kerron että ootte tulossa.
- Voi kiitos! Ja tää EI sitte liity mihinkään "sellaseen", et ihan vaan muutenvaan jäi ne raudat käteen. Etkä kerro sitte kelleen!
- Juu juu. Ymmärrän. En kerro en!

Maija läks pukemaan vaatteita.
Tai siis Maijalla oli vaateet, muttei takkia.
Minä pengoin kassia.
- Mennään jo Maija hätäili.
- No mun pitää ettiä kulkulupa...
- Ei tartte ku mennään vaan nyt!
- Juu, mutta ootko aatellu, että jos nyt tällä matkalla Sotilaspoliisi pysäyttää meidät, nii mitähän ne mahtaa aatella ku siinnä kävellään.... käsiraudoissa...?
- Ai kauheeta, juu!

Menimme sinne paikkaan, josta apu heltiäisi.
- No onhan se ihan kiva käydä täälläkin, kun en oo koskaan ollu, sanoi Maija.
- Juu, tää on ihan kiva tapa mennä esittäytymään...

Pimpom ja pääsimme sisään.
- No iltaa. Jaaha, että näin... Ai terve Arska!
- Tervebbä terwe juu...

Maija ojensi kätensä ja rupesi selittämään ku ruuneperi:
- Ku nää on nyt tässä kiinni eikä mulla ooa avainta ja tää ei siis liity mihinkään seksiin tai semmoseen ja nyt mä en kestä ja mua hävettää ja saaksä nää irti ku mun pitää mennä töihinkin ja enkä mä....
- No juu kyllä, katsotaampas!

Naps ja raudat aukesivat!
- Voi ihanaa ihanaa kiitoskiitos, kato nyt mun kättä voi kamalaa, kiitos!
-Eipä mitään. Kuinka joku onkaan voinu tuommosen lahjan antaa. Ois voinu mennä ihminen vaikka paniikkiin? Tässä nää raudat...
- Mä en haluu enää ikinä nähdä niitä. Laita ne vaikka jolleen ihan oikeelle rikolliselle tai jolleen... Minä en niitä tahdo!
- Jaa, no kiitos sitten kovasti! Hyvää yötä!

Käveltiin takaisin.
Oltiin ensin hiljaa...
Sitten ei enää kyetty, vaan revettiin...

-Voi ihanaa Arska kun sä tunnet niiku nää ihmiset! Mitä mä oisin tehny?
- No, en nyt tiiä et oliks tää nii hyvä juttu, että mut tunnetaan esimerkiks tämmösen yhteydessä. Tai no ei sillä oikeesti oo väliä. Puhuu ne muutenkin nii menköön nyt tääki. Ootko aatellu, että seuraava liikkeellä oleva juttu saattaa olla se, että me ollaan sit sun kaa varmaan sellasii? Ja me niiko leikittäis käsiraudoilla?
- Hmmm... o-ou!

Päädyimme siihen, että paras tapa saada huhut loppumaan het alkuunsa on kertoa koko totuus.
Ihan niinku se oli!




Tuossa yllä läksiäislahjana saamani koru!
Niiltä sieltä.

Tykkäisköhän Maija tommosista?

33 kommenttia:

Millan kirjoitti...

"Lika barn leker bäst" sanottiin siellä missä minä pienenä asuin. Sulla taitaa olla ystävät vähän samaa sorttia kuin olet itsekin. Ei voi ainakaan tylsäksi seuraksi haukuskella ;-)

Anonyymi kirjoitti...

Aivan mahtava juttu, ihan helmi!
Pitäsikö mun varmuudeksi kuitenkin lähettää vaikka vara-avaimet, jos sattuu uusi vahinko jollekin 8D Ei tartte uudelleen Arska-tuttuanne häiritä...voit perustaa vaikka sellaisen rautojen kanssa hädässä olevien pelastuspaikan...oih...
Kiitos nauruista, nyt oli jo ihan pakko revetä nauramaan, kun tätä luin...

Susikairan akka kirjoitti...

;D Ei hyvänen aika sentään;D Ei oikein nyt lopu tää nauru- että kommenttiki jää siksi vähän tyngäksi. Hohohhoo:D Tarttee tenat.

Annie kirjoitti...

Olin kerran bileissä, joissa oli seinäkoristeena käsirautoja. Niihin sitten innokkaimmat kahlehtivat seuralaisiaan - kunnes huomattiin, ettei avaimia ollut kellään. Lopulta ne avaimet jostain sitten saatiin, mutta aika pitkään oli porukka riippunut seinällä. :-)

Rita A kirjoitti...

Onneksi tuo "Maijakin" nauroi teidän kanssanne. Meikämanta on niin klaustrofobinen että olisi saattanut mennä järkytyksestä tainnoksiin, oli sitten raudat omissa ranteissa tai kaverilla :)

Anu kirjoitti...

Hohohohohoooo....
Maukas tarina. Se on muuten ihan vissi ettei pinteestä päästänyt henkilö uskonut tuota tarinaa rautojen käsiin joutumisesta - en minäkään. ;)
Arvaas mitä...? Meikä myy moisia loukkuja ihmisille. =D

Famu falsetissa kirjoitti...

Hah, hah, hah, haa!! Hih, hih, hih, hii!!! Menen tästä aamukahville. Pitää ottaa varovasti, ettei mene hihitykseltä väärään kurkkuun.

Elisa kirjoitti...

Ja taas on päivä pelastettu.. Kiitos nauruista ;)) Ja vielä selvinpäin. Ihan varmaan teistä puhutaan. Vaan mitäpä haittaa?

Alastalo kirjoitti...

Musta rupee tuntumaan että elän aika tylsää elämää... ;)

Hieno juttu että raudat aukesi.

Reine kirjoitti...

Sunnuntaiaamu on hyvä aloittaa nauramalla. Tänks.

Sirokko kirjoitti...

HAHHAHHAHHAH...tuommoisesta arjesta onkin helppo ammentaa.. miksen ole edes hämmästynyt...kahvit kyllä tirskuu nenästä ulos.

SusuPetal kirjoitti...

Jestas. Kuka on keksinyt kertakäyttökäsiraudat???? Joku sadisti tietenkin.

Jotenkin minulla on sellainen olo, että sinullekin voisi tapahtua näin...

Demetrius kirjoitti...

Käsiraudat ilman avainta ovat kaikkien pikkujoululahjojen top-teniä ilman muuta. Muuten olen kyllä samoilla linjoilla kuin Anu, erkkikään ei usko että hilut ovat ranteisiin joutuneet tuolla keinoin. Jossain on taatusti joku joka vieläkin avain kädessään ihmettelee ettö mihin se "Maija" oikein katosi.

BLOGitse kirjoitti...

hahahah, aaaautch! osaan kuvitella teidat tuossa tilanteessa. Kerro "Maijalle" terkkuja ettei me uskota 'ihan vaan kokeili' tarinaan. :)
Eiks ole mukavaa kun sulla on siella saarella kivoja kavereita? Viihdytatte toinen toisianne, ei tule aika pitkaks! :)
sau!

Hanni kirjoitti...

Voi jesses! Tästä jutusta mie en toivu kahteen päivään :DD Kertakaikkiaan!

Arjaanneli kirjoitti...

Millan:
Mun tarttee nyt varmaan tarkentaa:
Se EN ollu minä vaan Maija!
Mä en ois todellakaan tehny mitään tommosta:D
Kai se niin on, että kaltaistensa pariin ihmisen mieli?

NeitiMistyJ:
Kiitos kovasti ystävällisestä tarjouksesta, mutta me passataan....tai siis Maija!
Se kun lahjoitti ne raudat jo pois...
MÄHÄN en siis tommosiin jäis kiinn... tai siis sortuis!

Susikairan akka:
Tää ois kans tarttenu sillo:DD
Ja kyl se on naurattanu viel tänäänkin...

Annie:
Hyvin riippunut liha on mureempaa:DDD
Miss tommosii pileitä on?
Ei muuten, mutta kaveri vaan kyseli...?

Rita:
Ihan vakavasti puhuen:
Älytön idea tuommonen lahja, ja mietimme, että jos olis laittanu johonkin tolppaan kiinni, eikä ois ollu puhelinta...?

Anu:
No uskoi tai ei..mutta usko sä nyt ainakin!
Jaa myyt? Onhan teidän tuotteissa sentää avaimet mukana?
Onko teillä niitä semmosia pörrösiä vaaleenpunaisia?
Ei sillä, että oisin kiinnostunu, mutta yks kaveri saattais...?
Ei. Se ei oo Maija!

Famu falsetissa:
Oi, mäkin taidan mennä keittämään!
Terwiisii Amandalle!

Elisa:
Sen kerran kun kaikki oli oikeasti selvinpäin, niin ...
No ei haittaa.
Me ollaan teflonia!

Alastalo:
Ja musta alkaa tuntumaan, että tää ei oo oikeesti tavoittelemisen arvoista:)
No se oli todellakin hienoa, varsinkin Maijan käden takia.

Reine:
Tiksis!
Sopii mihin tahansa aamuun...

Sirokko:
Kato ihan normi-juttu täälläpäässä..
Harva se päivä irrotellaan kavereita käsiraudoista!
Eiks teillä?

SusuPetal:
Kukaan ookkaan keksiny, mutta lahjoittajan mielestä oli " eri-hassu-pila"!
Eri hassusti tuli mieleen tirvaista sitä henkilöö... johonkin..!

Jaa mullekko?
Pois moinen ajatus! Mie oon kuulkaa niin kiltti,herkkä ja siviä, että minä en ees tietäis miten niitä vois käyttää...!

Demetrius:
Kyllä Erkki uskoo, kun me sille sanotaan että se oli vahinko!
Mä en muuten ees ällänny kysyä tuota asiaa Maijalta=I
Äkkii soittamaan!

BLOGitse:
Mä kerron Maijalle, mutta mä voin kyllä todistaa kun mä näin itte!
On tää kyllä juu oikein ihanaa kun on tälläsiä kavereita.
Enhän mä muuten vois mitenkään olla...!
sau!

Hanni:
Näin Maijan eilen.
Ei sekään ollu viel toipunu!

Crane kirjoitti...

Ens lottii ja sitte käsilautoi... Eih, mun tarttee lähtee kaupast hakeen tenat!
Oli teillä melkoiset pikkujoulut!

Anonyymi kirjoitti...

Joululahjaksi Maijalle jalkaraudat, sellaiset Rannanjärvi - malliset. Mukaan avain (joka on tietysti sopimaton).
Ja kaikki sitten jouluiselle videolle!

Iisi

Olli-Pekka Uusitalo kirjoitti...

Aika hurjaa menoa siellä teitin saarella. Onneksi pääsitte pinteestä tai siis se Maija... :)

Jael kirjoitti...

Hiih,tästä tuli hyvät naurut! "Maija" ei varmaankaan uudelleen yritä noita käsirautoja kokeilla.....
Aika kivaa menoa teillä on siellä saarella,ei ainakaan tylsältä kuulosta:-)

isopeikko kirjoitti...

Mukavinta on tuo uskomaton uskottavuus. Ja sanan käyttö. Ja tarina :)

Arjaanneli kirjoitti...

Crane:
Tällästä täällä aina...!
Tenat pöksyihin, ja voit taas naulaa:DDD
(Oiskohan tosta mainoslauseeksi..?)

Iisi:
Mä voin kyl kysyy, ku mustakin tuo kuulosti ratkiriemukkaalle:DDDD
Oiskohan sil yhtään huumorintajuu jäljellä?

OoPee:
Ei meillä yleensä oo. Tää on ku lintukoto!
Yhdyn viimeiseen kommenttiisi!
Eiku Maija!

Yaelian:
Ei yritä ei. Se lahjoitti ne hyvää hyvyyttään!
Joulun alla semmonen on tapana!
Kyllä täällä vietetään ihan tavallista elämää. Joskus sitten ei!

isopeikko:
Mukavinta täs on se, että muillakin on sitte mukavaa!

Tällä tosikertomuksella on muuten monta todistajaa!
Etten sanois jopa liika monta =I

Inkivääri kirjoitti...

Hehheeh, onneksi sulla on suhteita oikeisiin viranomaisiin:)

Harakka kirjoitti...

Voi jukrat, kun olikin hauska tarina, onko tää ihan oikeesti tapahtunut!!
Sain ainakin nauraa kylläkseni, hi, mutten olisi kyllä halunnut olla Maijan housuissa tai hameessa!
Kukapa uskoi, mitä Maija kertoisi muille, miks sillä oli käsiraudat ranteessaan!
Hauska kertomus tosiaan!

tupakissi kirjoitti...

;DDDD parhaat jutut on tosia!

vilukissi kirjoitti...

Sä Voitit! Mullekin on sanottu, että keksin asioita, mieitn hetken ja sanoin, että joo, niin teen. Ajattelin, että ei sitä kaikille voi totuutta kertoa!! Meitä vaan on ...tämmösiä mukavia pumpulipäitä. Yksi ystäväni sanoisi, että elämän suolaa ollaan. Joo, toisille on mukavaa nauraa. Tottahan se on.

Mutta tää juttusi, hheheehh ... olisitte voineet kytkeä jonkun komean poliisimiehen toiseen puoliskoon! Tuota...uskot varmaan itsekin, että poliisitalolla On Ollut Tosi Hauskaa! Niinkuin jälkeenpäin(kin)!

Lotat ovat hot...luin ed.jutustasi että sulla on lakanassa sellainen teksti! No, ei toki siinäkään mitään, vaikka olisikin lukenut, heh.

Touhuan Takataskun Joulussani niin tiiviisti nyt, että on jäänyt lukeminen vähemmälle ja oli aivan ihanaalöytää täältä hyvät naurun aiheet! Ja Minähän En muiden Toilailuille Naura. Mitä ny ku vähän pikkuusen vain. HAHAHHAHAHH

Arjaanneli kirjoitti...

Inkivääri:
Onneks:)
...kai?

Harakka:
Totta joka sana!
...paitsi "Maija" ei oo Maija:)

tupakissi:
Mä en osais ees keksiä tätä=)

vilukissi:
Jaa voitinko??
Mä en oo varma, että onks se hyvä asia...?
No ei kytketty ei...eikä me oltu niiku poliisiasemalla, mutta vähän vastaavassa paikassa...
Se lotta-juttu luki mun ALLAKASSA!
Ei lakanassa:D
HAHHAHHAA ihan ittelles!
Ei sunkaan juttuja voi nauramatta lukea:DDD

Allu kirjoitti...

Olipas tarina!

Anonyymi kirjoitti...

Heippa taas...oli pakko käydä lukemassa tämä juttu uudelleen =0)
Ai hyvän tähren...

Muuten blogissani on sinulle pieni meemeily-haaste, jos haluat osallistua!

Ink Narrative kirjoitti...

Hauska tarina ja mitä tärkeintä vielä hyvin kerrottu :)

Arjaanneli kirjoitti...

Allu:
No juu, tämmönen tänään...

NeitiMistyJ:
Ei tää kulu..
Kävinkin laittamassa sulle viestin että olin jo vastannu tuohon, mutta kiitos :)

Kari:
Kiitos!
Helppo kirjottaa kun seuras vaan käsikirjotusta!
Enkä ees jättäny mitään kertomatta:I

Lastu kirjoitti...

Joululaulu laulaa tuolla takana: hetken kestää elämä ja sekin synkkä ja ikävä.

Ei varma ole. Ei ole.

Siunatut ovat käsiraudat ja Arjaannelin tositarinat.

Kauan kestää elämä, valoisa ja hupaisa. Minä haluan joululahjaksi käsiraudat.

aimarii kirjoitti...

Ihan pakko on rätkänä nauraa, vaikkei yhtään nurattais, jos itelle olis jäänyt käsiraudat ranteisiin, eikä avainta.
Joillekin sattuu...