Lady Kaka!

Tää varottaa taas etukäteen:
Sisältää sitä itteensä eikä siittä selvitty ihan käden käänteessä!

HorTTon oli "noomia" vailla, ja me Sallin kaa muutettiin sinne kahdeks viikoks.
Sa on ihan hauskaa puuhaa, jos ei oteta huomioon jokaöistä taistelua paikasta sängyssä, jokapäiväistä taistelua siittä kuka syö ensin, kuinka monta koiraa/ihmistä mahtuu vessaan/suihkuun kerrallaan,syökö ihminen aamupalansa ihan itte, saako koirat istua vahtimassa kun se ihminen syö, saako muut ku se ihminen kuolata, käyttääkö koira samoja kalsareita ku se ihminen, saako niitäKÄÄN syödä , saako ihminen olla edes minuutin ihan ittekseen ylipäätään missään, ilman että jonkun kuono, pää, korva, tassu, häntä tai muu osa ois sen ihmisen sylissä, suussa tai.....???

Juu.
Ei.

Oli sitte perjantai, ja tää läks viemään niittä aamupissille.
Se itte ei kerenny käymään, koska Sallin pään päällä pyöri hälytysvalo sillai "UUUiiiUUUiii-hätähätähätä!!!"

Mentiin rantaa kohti, ja koiruudet kimpoilivat pitkin hankea etsien lumikökkyröitä.
Salli oli hippasen kauempana ja touhusi jonkun löytämänsä kimpussa.
HorTTon kyykki pusikossa.

Kutsuin Sallia.
Ei tapahtunu mitään.
- Tänne!
Ei mitään.

Hilasin HorTTonin lähemmäksi ja samalla vedin Sallin fleksin lyhkäsemmälle.
Sallin suu oli ammollaan.
Koska siellä oli valtava lumikökkö.

Sain koiran ja kökön viereeni ja katsoin likempää.

Sallin suussa ei ollu jäistä lunta.
Siellä oli hevosen kokonen hyvin jäinen kakkakasa!

Nyt tiedän miten turkkilaiset kiroaa!
En toista sitä tässä!

Yritin saada HorTTonin hihnan polvieni väliin ja seisoin asennossa, joka näytti että mulla tulee just pissit housuun.

Vapaaksijääneillä käsilläni tartuin Sallin kitaan ja yritin saada sitä luopumaan saaliistaan.
Samalla kirosin ku kapteeni Haddock Tintissä!
"Turkasenperkuleensimpuran....pahuksenpahuksen-JOTAIN!!!IRTI!!!!

Salli ei hellittänny vaan mutisi suupielistään sen, minkä nyt sieltä mahtu sihisemään:
- Ä e an a!
- Kyllä annat ja HETI!

Tartuin lujempaa leukaperiinsä ja lätkytin ylösalas eestaas jotta IRTI!
Salli puri hampaitaan entistä tiiwiimmin kiinne, jolloin kakkakasa alkoi sillai kivasti sulamaan.
Siinä samalla ku lätkyttelin, alkoi kidasta lentelemään sellasta mehujää-sohjoa ympäriinsä!
Tai siis sitä ihteensä!
Paskaa!

Sitä lensi hihalle.
Feksiin.
Kengille.
Sallin päähän.
Takin helmaan.
Ylipäätään jokapuolelle!

Jos mua ei ois ollu naurattamatta, nii oisin saattanu vähän silti...
HorTTonille.

Se istu sillai lintallaan ja katteli meitä pää kallellaan lievästi hönön näköisenä!

Mut ku ei naurattannu.

Sain viimoseltaan käteni Sallin takahampaiden taa, nii että sen oli pakko hellittää.
Se nimittäin nibistää se ote.

Puhisin hikisenä ja komensin otukset eteen ja kotio!
Kukaan ei puhunu sanaakaan!

Kotona komento kylppäriin ja pesulle!
HorTTon älysi olla mankumatta että hän kans.... sinne kylppäriin???
Luikki suosiolla soffalle oottamaan.


Koiran/takin/fleksin ynnä muiden pesun jälkeen töihin.

Työporukan kanssa iltapäivällä Tekniikan museoon.
Museossa näyttely joka käsitteli monia jutskia.
Siittä kohta.

Timo oli lupautunut viemään koirat ulos kun kotiutui harjotuksista.
Tuli hakemaan meitä Itiksestä ja totesi siinnä ajaessaan:

- Mä en sitte taida mennä lähellekkään Sallia vähään aikaan!
Salli nimittäin syö paskaa!

- Ai sä oot jo kuullu?
- Kuullu mitä?
- No... ku aamulla kävi.... mistä SÄ siis puhut?
- No siitä ku Salli söi tosta rantatieltä löytämäänsä hervotonta kakkakasaa. Eikä siinnä kaikki.
Kun sain komennettua irti siittä kasasta, meni tää lady sitte HorTTonin perään.
Ja söi sitte ihan lämpimäisiä!!


Palaan siihen näyttelyyn.
Siellä museossa.

Sen nimi oli ....

...ja sen voi tarkistaa vaikka netistä, jos ette muuten usko!




"Mihin kakka katoaa?"

Että meidän perheen jätteiden käsittely on sitte Sallin hallussa!

Se on sau!


pssst:
Täällä Luostolla ko nyt oon, nii saattaa olla,
että hiukan jo hymyilen.