sunnuntai 15. marraskuuta 2009

Omena putosi puusta....




Oon ollu vähän väsyksissä.
Syitä on ollu melkein kolme.
Yskä ja nuha.

Pikkujoulut on se melkein kolmas.
Kummasti se ramasoo tuo jouluruokien syöminen vielä seuraavanakin päivänä.
Ja pisti janottamaan.

Muut kaksi ekaa on vaivanneet jo viikon.

Tonttumainen olo kaikin puolin...
En viitsinyt laittaa peilikuvaani lauantai aamulta.
Sinivuorten yö oli nimittäin melkein yhtä kamala kuin se Juicen viidestoista yö.
Että pitikin lappaa niitä kaloja siihen malliin ...

Mun piti aamulla käyttää ripsentaivutinta apuna, että sain kaivettua silmät esiin.
Nekku muistutti liikennevaloa.
Sen alapuoli oli semmonen kun pienillä ihmisillä, kun ne on pakkasella nuollu huultenympäryksiä vaikkei sais.
Laitoskäyttöön tarkotetulla käsipaperilla kannattaa hioa mielummin vanhat maalit veneenpohjasta kuin käyttää nenäliinana.
Huomasin liika myöhään.
Jos mä oisin hieno nainen, niin mulla ois ollu nessuja siellä hyväntuoksuisessa käsilaukussa.
Mutta mulla ei oo kumpaakaan.

Mun mummokassissa tuoksuu ennemminkin myrttisen valkosipulikurkut tai mynthon.
Ne mynthonit taas useinmiten karkaa sieltä askista kierimään sinne kassinpohjalle.
Siksi mä en yleensä tarjoa niitä kelleen.
Paitsi kerran kun joku pyysi, niin mä lapoin niitä äkkiä takasin sinne askiin, ja toivoin, ettei sinne menny samalla niitä purkkapalaseen tarttuneita klemmareita tai viissenttisiä.

Niistä kurkuista ei kannata täs sen enempää...

Lauantaina pienempi pilttini soitti ja sanoi tulevansa käymään.
Aamulla puol kymmenen!
Mä tietysti hätäännyin, koska yleensä lapsoseni eivät todellakaan ole hereillä ennen kahta.
Mitä on tapahtunu????
- Heitin kaverin tonne lähelle ja tulisin nyt teelle. Ooksä niiku nukkumas vielä?
- Juu olen.On niiin kova flunssa, et kannattako sun tulla saamaan pakteereita?

Eihän se lapsi sokea ole.
Eikä varsinkaan tyhmä.

Pahus!
Ei tää nyt taida mennä kaikki flunssan piikkiin!

Ei tuo mitään virkannu.
Läks jopa viemään mammaa kauppaan.

Kaupassa oli vähän ongelmia, kun tuntui ettei tehny oikein mitään mieli.
Jääkaappi oli tyhjä, ja oli kuitenkin jotain kai syötävä.
Minä pähkäilin, etten jaksais mitään tehdä.
Laps ehdotti pastaa.
-En jaksa väsätä..
-Et jaksa? Sehän on helppoo ku mikä!
Mietin ja pähkäilin.
-No ota tästä pakastepizza.
-Määää...ihan tylsää...
-Nyt otat sen ja sillä siisti!
Käyttäydyin kuin kuusvuotias ja kitisin ja märisin.

Lapseni oli paljon viisaampi.

Käveltiin limppahyllyjen ohi ja pentunen laittoi koriin Jaffapullon.
-Ai juoksä Jaffaa?
-En ku se on sulle. Kun sulla on toi kova flunssakin....


Joku saattaa ihmetellä, että miten tuo otsikko liittyy juttuun.
Ei sitte niin mitenkään.

Kunhan ihastelin niissä pikkujouluissa, että kivat koristeet on joku liimannu tohon puuhun....
En ehtinny tarkempaa kattomaan, kun piti mennä letkajenkkaa salista toiseen...

Jaa että kuka oli ensimmäisenä?


...hmmm...
Että on ilmoja pielly, juu!!


..pssst

Tässä todiste, että kyllä saattaa ihmistä janottaa seuraavana päivänä, kun on syönyt moisia herkkuja alkupalana....
Ja tässä oli vasta kalapöydän antimet....

41 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

on siinä korea pöytä, eikä vieraitakaan näy vielä pöydän alta pinnejä keräämässä. Kun ovat kynttelitkin vielä niin ryhdikkäästi.

Aamu onkin sitten iltaa paljon todellisempi. Kaikki aistit ovat ylivirittyneitä. Paitsi muisti. Mutta eihän se taida olla aisti. Ilmankos.

Itse en uskalla noihin pieniin juhliin mennä enää ollenkaan. Tosin ei ole kukaan kutsunutkaan. Miksiköhän. Muistan sen verran, että olin niissä joka kerta tavallistakin hauskempi.

Vedin yleensä yksin koko shown, muut kiipeilivät seinillä. Humalassa olivat - apinat.

Seuraavanakin aamuna, tai sitä seuraavana, kärsin sitten muidenkin puolesta. Niidenkin, jotka olivat älynneet peruuttaa tai lähtivät pois jo tunnin kuluttua.

Vieläköhän se onnistuisi?

Iisi

Lastu kirjoitti...

Kalaa ja kultaa pöytäliinassa. Hieno on kattaus - ja tämä on vasta alkua. Mitä pääruuaksi kun tämä on jo täyttymys. Minusta.

Hm.
Omenista ja muusta tulee mieleen kultainen juoruus, jun erään kerran... hm, hm.

Sinun lapsesi on täyttä kultaa.

Yaelian kirjoitti...

Nami nami,tuon pöydän ääreen haluaisin minäkin!
On ne pikkujoulut aika väsyttäviä,muistan mä. Ja aika kiltti oli poikasesi,kun kauppaankin vei.Paranemisiin;-)

SusuPetal kirjoitti...

Kala on kyllä kamalan suolaista.

Pikkujoulut vaativat kuntoa. Näköjään pohjakuntosi on erinomainen, jos sentään nousit seuraavan aamuna ylös :)

Amalia kirjoitti...

Sehän on selvä kalat tahtoo uimaan. Janohan siinä väkisin tulee.

Millan kirjoitti...

Huvilla tuppaa olemaan hintansa ;-) Vaan on sulla symppis pentunen... ja käsilaukun sisältö muistuttaa pelottavasti omaani :)

Demetrius kirjoitti...

Kala tekee joskus juuri sellaisen hassun allerkiareaktion... mutta on se sen väärti. Minä sain eilen pikkujouluissa mättää vuoksen kalakeittoa, savusampea ja tönkkösuolattua siikaa masun täyteen, en malttanut liharuokiin siirtyä olenkaan. Eikä silmätkään turvonneet kun jouduin olemaan kuskina.

Famu falsetissa kirjoitti...

Pointsit pöytäliinalle. Neljät koitokset edessä. Miksi minun pitää aina lupautua esittämään ohjelmaa. En ymmärrä.

Arjaanneli kirjoitti...

Iisi:
Se on muuten totta se aistien virittyminen!
Kumma juttu...
Otin kuvan just ennenko perunat tuotiin pöytään, joten ei vielä kukaan kerenny pöydän alle.
Minä olin siellä jo kahta päivää aiemmin.
Virittelin teipillä johtoa kiinni lattiaan.
Minä en yleensä vasiten tahdo vetää minkäänlaista souta, mutta jotenkin löydän itseni usein jostain pöhköstä tilanteesta.
Huomautan nyt kaikille yhteisesti:
En ollut täysin maitolinjalla, mutta tolkku mulla pysyy kuitenkin.
Päädyn usein hassuihin tilanteisiin ihan selvinpäinkin.

Lastu:
Eikö vain olekkin kaunis pöytä?
Ihan omin pikku kätösin kävin keräämässä "kukkalaitteen" tarvikkeet.
Ihan oman saaren tarjontaa..
Pääruokana kinkku ja laatikot.
Ei ollu kovinkaan montaa koloa enää niille, kun söin nuita kalasia.
Mitä tapahtui omenille??
Ei saa aloittaa, jos ei kerro loppuun ..:)

Totta. Pilttiseni ovat kummatkin aivan ihania. Tämä nuorempi on ihan yhtä hömelö kuin äitinsä, mutta silti paljon viisaampi ja ehkä vähän kauniimpikin.
Vanhemmalla on huomattavasti enemmän harkintakykyä ja rauhallisuutta kuin äidillänsä ja pikkuveljellä:)

Yaelian:
On ne, ja onneksi nämä taitaa olla ainoat...
Muuten olo hyvä, mutta tuo nuha ja köhä viel vaivaa.
Nuh ja köh...

SusuPetal:
Mulla on kyllä hyvä kunto, mitä pikkujouluihin tulee.
Mulla on semmonen vika, etten koskaan pode krap...kramppeja, vaan olen muutenvaan kovasti väsynyt.
Se on väsyttävää olla väsynyt, kun ei oikein jaksais olla hereillä.

Amalia:
Eniten mä ihmettelen sitä, että miten kuiva ihmisen suusta voikaan tulla?
Niin kuiva, että siitä kuului semmonen rapina!!!

Millan:
On se symppis:)
Mä aattelin joskus kaataa sen laukun sisällön tuohon pöydälle, ja ottaa kuvan.
Mua saattais kyllä vähän nolottaa.
Jaa, eikö kaikilla oo kassissa keittiösaksia, puukkoa, paritonta lapasta, varasukkia,kolmeakymmentä käytettyä bussilippua, ruttaantunutta aikataulua, huulipunaa jota ei koskaan käytetä, Vitalispurkkia, kahdeksaa kynää joista kaks toimii, nutturanipsua, harjaa, koiran-nappuloita ja siankorvien palasia, vähänkäytettyjä nenäliinoja, ripsentaivuttimia, niitä irtikaranneita pastilleja.....

Demetrius:
Savusampi kuulostaa ihanalta! Mistä niitä oikein saa?
En minäkään ottanu kun nokareen kinkkusta...
Mä oisin voinu kans toimia kuskina, mutta kun täällä saarella on niin lyhyet ajomatkat ettei kannattanu:)

Famu falsetissa:
Välitän kiitokset emännälle!
Jospa sulla on salainen esiintymisvietti, jonka pitää putkahtaa ajoittain esille?
Anna palaa kun kerran osaat!
Maailmassa on tarpeeksi tylsää muutenkin.
Teet monet iloisiksi esiintymällä:)

mythopolis kirjoitti...

What is that fruit, I wonder? They look like little yellow apples.

Arjaanneli kirjoitti...

mythopolis:
Yes they are apples, but they are not edible.
It is odd, that they are still on the tree, because the first snow was here already on last week.
The table full of food are from our Officer club, where we had a little christmas parties.
The appletree crow in front of the club...

stansta kirjoitti...

En osaa sanoa mitään muuta kuin, että toipumisia...

Anu kirjoitti...

Mulla on kurkku kipee. Ai sulla on pastilleje. Ei kiitos. Oon allerginen kuparille. ;)

Ansku kirjoitti...

Ai hyvänen aika. Juttuasi lukiessani ja samalla aamukahvia juodessani nauraa hihitin niin, että loiskahti vähän näppiksellekin. Kahvia. No toivottavasti vähän nauruakin.

Kunhan tästä toivun, menen lukemaan vanhempia juttujasi. Ensivisiitillä kun ei kai parane enempää törttöillä.

Hanni kirjoitti...

Kyllä olikin suolaisia kaloja, ei ihme että turvotti ja janotti. Mie oon ihan sun puolellas tässäkin asiassa! Mulle kävi kerran vappupirskeiden jälkeisenä päivänä niin että kaikki lapset sairastui oksennustautiin, ja minä myös. Siis sen vappu-olon LISÄKSI oli mahatauti. Oli kivaa keräillä yrjöjä lattioilta, vaihtaa lakanoita ja oksennella itse sekä tautia että krapulaa... jaa niin, eihän tää tähän kuulu, kun sulla oli vaan janotus ja kaloista johtunut turvotus päällä.

Alastalo kirjoitti...

Kaikesta päätellen oikein "rentouttava" pikkari harmaan alkutalven keskelle.

Näitä sun juttujas lukiessa tulee aina hyvälle mielelle. Saa aamuhieronnan vatsan täristessä naurusta.

Arjaanneli kirjoitti...

stansta:
No se jo riittikin:)
Yskä lähtee yskimällä ja nuha... jollain!

Anu:
Voi ku just sain ne takas sinne askiin!
Ei niissä paljoo mitää ylimäärästä ollu...

Ansku:
Tehään vaihtarit:
Mä meen lukemaan sun Koirankarvoja kukkaruukussa lisää, nii selaa sä täällä:)
Kiva kun tulit!!!

Hanni:
YÖÖÖKSS...ei todellakaan.fi mikään hyvä yhdistelmä tuo rapula ja vatsatauti:/
Kerran kokenut ihan pelkän vatsataudin kahden ipanan kanssa.
Tahkolla, pienessä mökissä missä ei ees vessan ovi mahtunu kiinni, kun piti ämpäriä sylissä...ja toinen pariskunta samassa mökissä.
Vielkii puistattaa..

Alastalo:
Pippalot meni oikein loistavasti!
Mukavia ihmisiä, hyvää ruokaa ja Varusmies-orkesteri soittamassa...

Pyrkimys onkin juuri tuohon:
Saada joku hyvälle mielelle:)

Sirokko kirjoitti...

'on väsyttävää olla väsynyt kun ei oikein jaksais olla hereillä'....
Näitä arjaannelistisia viisauksia kannattais jo kirjatakin ennen kuin joku muukin ne keksii ja vie rahat nenän edestä.
Vau, mitä on elämä ilman pikkujouluja!
Muuten olen sitä mieltä että on erinomaisen hyödyllistä kun omenat kypsyy ja tippuu puusta.

mm kirjoitti...

En malttanut olla tulematta tänne ihan toisesta blogista yksi arjaannelistinen viisaus kainalossani:

"Mahdollisuus selvitä elämästä hengissä on loppujenlopuksi aika pieni..."

Arjaanneli kirjoitti...

Sirokko:
Tjaa... en oo ihan varma, onko tuo meriitti ihmiselle vaiko eikö?
Se, että mulauttelee kaikenlaista.
Nua omput vaan ei oo syötäviä, mutta oikeastaan aika hauskan näköisiä:)

mm:
Pahus!
Jäin kiinni:)
Ennen tuota lausetta olin kuitenkin mielestäni ihan asiallinen...?

Ofelia kirjoitti...

Mä en oo koskaan ollut kunnon pikkujouluissa, pienenä partion tylsissä vaan. En oikeen tiiä mistä ihmiset saa pikkujoulukutsuja. Ehkä olen sosiaalisesti vammainen ja mua ei vaan kutsuta?! Toisaalta en myöskään koskaan tähän vuodenaikaan voi hyvin, joten juhlinnasta ei tulisikaan mitään... Mut sais ees hyvää syötävää? (Ja totta, tollasilla papereilla ei kyl niistää voi!)

isopeikko kirjoitti...

Yskä ja nuha ja sen semmoinen voivat saada naaman ihan vinoon. Ja jos syö paljon suolakalaa, voi tulla kova jano. Joissain juhlissa ei sitten ole paljoa muuta juotavaa kun olutta ja viintä. Luulee peikko.

liskonainen kirjoitti...

minun käsväskystänikin löytyy pastilleja, useimmiten mynthoneita, niitä ksytlitoli-. mutta ne ovat aina tupakanpurujen peitossa... mistähän se johtuu?

muuten: pikkujouluihin EN mene.PISTE.

Elisa kirjoitti...

Eikös ole kivaa kun saa hoivaa,sillon ku sitä tarttee! Ihana lapsonen ;)
Nuo pikkujoulut on hankalia, tulisko sieltä kotia myöhään vai aikaseen. Jos tulee kovin aikaseen seuraavana aamuna, voi mennä pari päivää ihan pilalle. Ja varsinkin jos vahingossa jotain pilaantunutta syö ja sitten joutuu ulkoistaa sen. Ai ai.. mulle on käyny näin. Ällöä. Vaikka muuten mukavaa ois kemuissa.
Mut komeet on puitteet ja toivottavasti oot jo parantunu.

Mk kirjoitti...

Hikoilu tanssimisen päälle janottaa aina, ja eikös flunssassa pitäisikin juoda runsaasti?
Ja otsikkohan on oikeastaan aika sattuva.
Ainakin minun omenaiseni tuntuu niin järkevältä että pompahti todella kauas puusta.
Paranemisiin!

Ansku kirjoitti...

Olen tässä parin päivän aikana viettänyt todella hauskoja hetkiä juttujesi parissa. Olen tutustunut niin Jorma-Kyllikkiin, kuin ihanaiseen Horttoniinkin. Laitoin blogisi seurattavien listalle, ja jään innolla odottamaan seuraavaa juttua :)

BLOGitse kirjoitti...

ootko jo toipunut?
Onneksi taalla ei pikkujouluista ole tietoakaan!
Omia pippaloita pidetaan silloin kuin huvittaa eika se katso vuodenaikaa tai kalenteria :)
Myrttisen vs kurkut on ylihyvia!
Valoa sulle iltapaivaan! :)

Hevoinen kirjoitti...

Jaa että on juhlinnan jälkeiset, koitapa olla viikko teinien kanssa Amsterdamissa niin tiiät=)
Terveisiä reissusta, hengissä ollaan ja nuutuneita kuin lumpeenkukat kuivassa erämaassa., huoh, kyllä matkailu on kivaa..ja rasittavaa, miksi ei jaksa enää niinkuin 20 v sitten, oi miksi?

Annie kirjoitti...

En oo ollut yksissäkään pikkujouluissa enkä mene. Yritän vaan toipua tästä kaameasta flunssasta, ihan oikeasti.

vilukissi kirjoitti...

Ei puuttunu sapuskaa ei. Juomapullot oli varmaan jossakin sivupöydällä, jota et kuvannu! Se hyvänhajuunen nestuuki pitää silleen sirolla ranneliikkeellä sujauttaa kleningin hihaan, sitten kun sitä on ensin käytetty! Vai olit ostanut 3 numeroista santapaperia vahingossa, katto, ettet laita sitä vessahankin!Lapsesi sai esimakua siitä ja susta, mitä tuleman pitää!Vanhemmiten ei kuulemma tarvita taustajutuksi letkajenkkaakaan eikä pikkujouluja, kun sama kitinä alkaa lasten tultua käymään. Onneksi et aivastanu kesken silmien esiin kaivelua, olisi ripsentaivuttajassa uusi karvapeite.

Äijä kirjoitti...

Niinhän se tuppaa olemaan, että joulu juhlista jaloin, pikku jouluista kontaten.

Tuollainen kalamäärä vaatii ehdottomasti uimavettä, eihän siitä mihinkään pääse.

Och ingen minns, att dagen efter kommer i morgon. Nu är det i dag!

Oopee kirjoitti...

Mukavaa, että vielä vietetään vanhan hyvän ajan pikkujouluja, aamullinen jano on pieni hinta siitä ilosta.

Arjaanneli kirjoitti...

Ofelia:
Nää oli työpaikan sellaiset.
Pääasia oli se syöminen. Joskus nuorempana oli sitte se muu oheis-hässäkkä.
Mun nessunalusta kirvelee vielki...

isopeikko:
Täytyy sanoa että tarjolla oli kyllä vettä ja valtavan hyvää kotikaljaakin.
Mun naama on aina vähän vinturallaan, oli nuhasta tai ei =I

liskonainen:
Mun tarttee siirtyä varmaan yksittäispakattuihin karkkeihin.
Pikkujoulut on kyllä mukavia, jos on mukavaa porukkaa.

Elisa:
Se vaan on sillai nykyään, että täytyy myöntää itsellensä ettei oo enää kakskymppinen bilehile!
Suurin ongelma on se väsymys, ei niinkään nautitut juomat.
Nyt on jo parempi olo, mutta tuo lunssa ei vaan hellitä:(

Mk:
Sepä se.
Mä en oikeestaan hikoile, eli se paha henki jyllää sisuksissa tavallista pitempään.
No juu, totta tuo otsikko.
Lapseni ovat monessakin asiassa äitiään viisaampia.
Kyllä täytyy tunnustaa!

Ansku:
Mukavaa Ansku jos olet viihtynyt:)
Olen taas viikon Hortonin hoitajana, eli eiköhän tuo taas jotain höpöttele!
Jorma-Kyllikki on vähän kohmeessa...
(Joutuu tuolla ulkona värjöttelemään)

BLOGitse:
Olen toipunut tänksis!
Täällä on niin kalenteriin sidottu tuo elämä, että juhlatkin täytyy suunnitella jo vuos ennen tilaisuutta.
Myrttiset on maailman parhaita!
Jääkaappi tuoksuu eri raikkaalle:)
Kiitos valosta!
Täällä ei sitä juurikaan muuten ole, toisin kuin siellä!

Hevoinen:
Teinien kanssa Amsterdamissa?
Kummalla meistä olikaan rankempaa?

Voi siksi, koska rappeutuminen alkaa just heti, kun täyttää 21v!
Se on harmi, koska vanhempana kun järki ja wiisaus(heh) on karttunut, roppa sanoo pikkuhiljaa sopimustaan irti!
On se NIIN VÄÄRIN!

Annie:
Tuskin mitään menetät.
Voi että tuota tautia:(
Toivottavasti se menis nyt teidän perheeltä nopeasti ohi!

vilukissi:
En viittinny niitä juomia suotta kuvaamaan...
En kyllä erehdy sillä pyyhkimään enää mitään!
En ees käsiä!
Mun lapsi tietää jo, että äitinsä ei oo aina ihan wiisas =I
Se aika usein jopa huomauttaa siittä...

Ripset on viel tallella.
Jotenkuten...

Äijä:
Kaloille lauletaan muistaakseni näin:
"Till supen så tager man sill, sill sill
men annars tugger man vad man vill, vill, vill.
men om man är oviss
om sillen är anjovis
så tager man några supar till, till, till!"

... och den dagen efter kommer javisst:)

Oopee:
Näin mäkin tykkään!
Onneksi vettä riittää!!!

Inkivääri kirjoitti...

Kaunis on kattaus ja paljon evästä, ei ihme jos tuosta janoa pukkaa seuraavaksikin päiväksi:)

Sirokko kirjoitti...

Minäpä heitin sinua tarinahaasteella. Jos ei sattunut pyörtymykseen asti niin tule ja nouki - jos haluat, klik vaan!

Arjaanneli kirjoitti...

Inkivääri:
Ei ihme ei!
Käytiin emännän kanssa soppailemassa ja tämä kangas voitti!
Emännällä on taito ja silmää laittaa kauniit kattaukset!

Sirokko:
Otan haasteen vastaan, mutta mun pitää vähän "fiksata" sitä tänpään malliseks:)
Mie tuun ja klikkaan!

Una kirjoitti...

Jaksuja
voimia
paranemisia
sekä
haleja =)

Martha (Menagerie) kirjoitti...

Love your photos. Thanks for visiting :-)

Phivos Nicolaides kirjoitti...

Joulun eivät ole liian kaukana saada nautintoa! Terveisin.
Christmas are not too far to have enjoyment! Regards.

aimarii kirjoitti...

On tää pikkujouluaika rankkaa, kalan syömisineen sun muineen.
Olenkin jo aikaa jättänyt semmoiset, ei kuntopuoli kestä, mutta hyvin sinä pärjäsit. Loista kuvaus hauskoista juhlista.
Lapsesi toimi tyylikkäästi, semmoisia ne on, lutusia.

Arjaanneli kirjoitti...

Una:
Kiitos Una:)))
Näillä haleilla pärjää pitkälle ensviikkoon!
Yskä enää rössöttelee ulostullessaan...

Martha:
It was my peasure:)

Phivos:
Ei onneksi!
Matti Nykänen väittää, että elämä on ihmisen parasta aikaa...
Arjaanneli sanoo että se on kyllä joulu:)
Don´t care Phivos, my comment was just silly one... as allways:)

aimarii:
Jotkut on kertonu, ettei pikkujouluissa välttämättä tarvitse hötkyillä...
Ajattelin kokeilla joskus:)
Lapsi on lutunen!
Vaikka sen voissa paistais!