Oon huomannu kaks asiaa.
Toinen on se, että täs kiivaassa vanhenemis-prosessissa mä tunnen jääväni jälkeen.
Siis sillai, että en millään pysy perässä ku tää kroppa vanhenee ja minä en!
Eilen siinnä ei ollu esimerkiks yhtään ryppyä tuos ranteen sisäpinnassa.
Nyt sitte on!Se eka on se, että mun hiukset on jotenki hävinneet!
Ennen niitä oli aika monta ja nyt ei.
Niitä on enemmän harjassa ja tuolin selkänojassa ja lavuaarissa ku mun päässäni.
Siskon tyttö on kampaaja, ja se leikkas mun otsatukkaa kun en enää nähny mitään.
Se sano sillai kauniisti:
- Leikkaisinko niin, että näyttäis vähän paksummalta...?
Viksu tyttö.
Ei sanonu et Kaamee kun tää on ohentunu!
Teki edelliskerralla sillai ja sai heti sähähdyksen, että Neiti keskittyy vaan siihen leikkaamiseen eikä höpötä joutavia!
Mulla on aina ollu pitkät ja vaaleet hiukset.
Paitsi sillon kun ne on ollu lyhyet ja mustat, tai punaset, ruskeet, keltaset tai viininpunaset..
Pienenä Pappa leikkas meidän tyttöjen hiukset.
Malli oli sellanen, että jätettiin runsaasti kasvunvaraa.
Otsatukka oli sitten melkein takaraivossa, ettei heti tarvinnu uudestaan leikata.
Letit Pappa laitto aina niin kireelle, että silmät meni ihan vinoon.
Eikä ne ees pysyny ku hetken ennenkuin vähintäänkin toinen rusetti oli jossain huitulassa.
Mä oon kokeillu kaikenlaisia hauskoja malleja ja värejä aina kun oon kyllästyny niihi samoihin pitkiin.
Kerran menin Tilkkalaisten suosimaan paikkaan, ja annoin vapaat kädet.
Juu saa leikata. Juu saa värjätä.
Juu, se oli virhe.
Mä menin sinne pitkähiuksisena plondina ja tulin ulos viininpunasena peikonpoikana.
Kampaajalle sattui oikeasti moka sen värin kanssa.
Takahuoneesta kuului sellanen huuto:
- Apua se VÄRI! Miksi se kello ei soinut?
Jatkoin tyynenä lukemistani ja aattelin, että voi sitä parkaa jonka päätä toi koski.
Sitten mä huomasin olevani ainoo, jolla oli väri päässä!
Sain aikamoisen alennuksen hinnasta, mutta ei se tosiasiaa miksikään muuttanu.
Menin kotiin ja olin parvekkeella kun silloinen mieheni tuli kotiin.
Tuli luokseni, tuijotti ja meni ovelle ja kävi rappukäytävässä.
Tuli takaisin ja sanoi:
- Anteeksi rouva! Tässä osoitteessa ei kyllä asu tuonväristä naista!
Kerran taas kyllästyin ja menin kampaajalle.
Tuli halu että nyt just ja heti on päästävä!
Menin ja annoin vapaat kädet.
Nips ja loiskis.
Mulle tehtiin ihanan lyhkäset ja mustan-ruskeen-punaset hiukset!
Olin ilonen ku lintunen ja menin rallatellen kotiin.
Pojat oli pieniä vaahtosammuttimia ja tulivat eteiseen vastaan.
Ne jähmettyi paikoilleen ja ottivat toisiaan kädestä kiinni.
Ja tuijottivat!
Ja sitten toiselta kimposi iso jalkapallon kokonen kyynel poskelle ja siltä pääsi rääkäisy:
- Voi Äiti ku sä oot NIIN RUMA! Byäääääää...!
Pienempi plopsautti tutin suustaan ja alkoi nyyhkiä veljensä mukana.
Ihan ku mä oisin murhannu niiden äidin ja ne ois nyt orpoja!
Kerran mä aattelin säästää ja tehdä itte raitoja.
Olin lähdössä etelään hoitamaan ihotautipotilaita ja halusin, että karvat ois kauniit!
No siinä paketissa oli semmonen ohje, että piti sutia pienellä pensselillä niitä raitoja sinne päähän.
No.
Mulla ei ollu kärsivällisyyttä siihen pipertämiseen ja aattelin oikasta.
Tupsuttelin ne käsin ja ootin jonkunaikaa.
En sitte malttanu oottaa ihan kunnolla ja pesin ne mönjät pois.
IIIIKKKKK!
- Haloo!
- Täällä on Arska! Nyt on PAKKO päästä heti!
Kyllä, ei voi oottaa. Oon huomenna lähdössä matkalle, enkä todellakaan voi mennä potilaiden eteen tän näkösenä! Pliiis!!!
Myssy päässäni menin tutulle kampaaja-pojalle.
Tämä katsoi mua ja purskahti nauruun.
- HEHHEEH...tuo on kyllä ollu muotia itärajan toisellapuolella joskus vuosia sitten...hihihihi!
- Lakkaa nauramasta siinnä ja auta nyt mua!
Mun pääni oli kaikkee muuta ku söpö.
Mä näytin ihan Oltermannilta!
Kandee sitte säästää ja laittaa ite.
Jos tahtoo kirkkaan keltasen pään.
Et jos aattelee tarkkaan, nii hiuksista ei oo ku harmia.
Ja niistä saa harmaita hiuksia.
Tai keltasia.
Täs oon mä, kun ei viel ollu mitään huolta jotta onko niitä vai ei.
Jos oisin tienny mitä kaikkee harmia niistä tulee, oisin lakannu kasvattamasta niitä yhtään enempää.
