lauantaina 7. marraskuuta 2009

Melkein ihan totta!

Olipa kerran yks pikkanen likka.
Sillä oli semmonen oiva kikka
että jos oikein maata polkee
ja huutaa
niin sillä saa kaiken periksi.

Se pikkanen likka oli pahnassa pohjimmainen
ja hemmoteltu mokoma
Ja kun se sai sitten jalat alleensa
ei ollut enää rauhaa kotona

Ei se ihan läpeensä paha ollut
hömelö lähinnä
Niinkuin silloin kun sisko oli kipiä
ajatteli auttaa pipiä
ja lupautui hakemaan kikkarilta karkkia

Se toimitti tädille tomerasti
"Sain tulla ihan yksin tänne asti!
Siskolla on pilkkuja yksi taikka kaksi
ja nyt pitää saada sille Riks ja Raksi!

Isommat lapset oli kuulolla nurkan takana
ja päättivät huijata pikkasta likkaa
Ei ällännyt se kakara
jotta nyt käytetään ilkeää kikkaa
"Ei kannata odottaa, menee pilalle
ja sulaa
Parempi syödä pois se heti
niin et joudu pulaan

Pikkanen likka uskoi polo
ja oli aikamoisen nolo
kun kotiin tullessa oli pelkät
paperit kourassa
Siitä sai sitten kovat torut
ja päästipä vielä porut
kun ei tajunnut
jotta mikä meni pieleen

"Miten tässä näin kävi
ihmetteli se"
ja koki mielessään suurta vääryyttä

Tästä suivaantui sen isompi sisko
ja vielä isompi veli
Ei vetele ei tämä peli,
tuumivat he ja marssivat yksissä tuumin
kertomaan huolensa

Kuunnelkaa nyt pappa ja äiti:
Tuo on kuulkaa semmonen neiti,
että kohta käydään sotia
jos ei sille panna mitään rotia.

Kerrankin se tahtoi niin kovasti
oppia soittamaan viulua
Avuksi se otti siskon pelin
ja kun muut kääntyivät selin
se soitti siitä kielet poikki




Isompi sisko kiljui ja loikki
pikkasta likkaa sätti ja moitti
Nyt riittää se huusi!
Oitis alkaa täällä komento uusi,
ja jos ei mene nyt HETI kiinni suusi
pannaan sut koirakouluun!

Tästä säikähti se pikkanen likka
ja meni ihan hiljaiseksi sen pieni polla
Vaikka salaa syönkin koiran kanssa samasta kupista
se tuumi,
ei koirana ole mukava olla!

Siitä se sitten alkoi sen pikkasen likan
kasvatus ja kuri
Sitäpaitsi sen siskolle ja veljelle
tuli siitä suuren suuri huvi
kun saivat keskenään häärätä
ja pikkasta likkaa määrätä

Nyt se entinen pikkanen likka
on tosi säyseä ja kiltti
Ei uskoisi sitä edes seuraavassa kuvassa oleva Herra Tikka,
kun sillo pienenä se oli
niiin mahdottoman villi piltti!



No ei siitä ihan kokonaan kilttiä tullu
Ja sen sisko sanoi sille useinkin,
että se on ihan hullu
Tossa alemmassa kuvassa
oli sen isosisko ihan murkku
Ja oli tosi lähellä, ettei katkennut
siltä pienemmältä joskus kurkku.

Semmonen oli tämä tarina
ja ihan varoiks jos tulee tästä narina:
Sisko itte antoi tähän luvan
ja sain jopa laittaa ton meidän kuvan.
Me ei olla ihan saman näkösiä,
mutta on meillä sama äiti ja isä
Se että meistä tuli tämmösiä
on suvun maineelle vain suurenmoinen lisä:)
Niiden ittensä mielestä





Tää on omistettu sille isommalle siskolle, jolla on
ääääärettömän pitkä pinna
Ja sille vielä isommalle veljelle, jolla on vähän lyhkäsempi...

Mutta molemmat on ainakin melkein yhtä pöljiä ku niiden pikkusisko:)

Ja Papalle:
Taidan syyttää siuta tästä meidän pöljyys-geenistä...
...ja innostuksesta kirjoittamiseen!
Lämmöllä ja rakkauvella :)


t: Se pahnan pohjimmainen

perjantaina 6. marraskuuta 2009

Kuu muuttui muuksi



Pienen saunan kuistilla oli kaksi lyhtyä.
Ne oli sytytetty huolimatta taivaalta mollottavasta kuusta.

Saunojat olivat löylyissä, eivätkä kuulleet saatika nähneet mitään seuraavista tapahtumista.
Nimittäin jos olisivat, olisi saaren elämä ...hmmmm.... ehkä erilaista kuin ennen.

Nyt tapahtumia todisti vain kaksi myrskylyhtyä.
Tai no, ainakin yksi.

Saareen johtavan sillan ylle lensi jotain.



- KH6556&%%%()=)/&?!! S``?=)(/&¤(u?!!!

- "SSSSS**¨+åp???"...............???
-""2393##5TRRRRR==+"!
- ""prrr...;;¨¨>><< jne....

Vapaasti käännettynä:

- HUOMIOO! SEIIIIS!

- No mitä nyt?
- Hei varo vähän törppö!
- Taasko me pysähdyttiin?
- Mulla on nälkä!
- ...PRRKKL....Voisko antaa noi käskyt vähän aikasemmin KIITOS???

- Olkaa HILJAA!
Tietääkö kukaan missä me ollaan?

-Hetkinen... mä luulen että me käytiin täällä viimevuonna. Taisin tallentaa jotain tänne koneelle.... juu! Löyty!
Tämmönen kyltti löytyi tuosta rannasta.



- Tietääkö kukaan, mitä se merkitsee?

-En ole ihan varma, mutta luulisin, että tämä on jotenkin kiellettyä aluetta.
Varsinkin meikäläisiltä.
- Miten niin meikäläisiltä?
- No kun tänne pitää anoa joku vieraslupa jos et ole tämän maan kansalainen.
Tai esimerkiksi kuten me, että tulee juurikin jostain toiselta planeetalta....

- Hmmpf..No onko täällä mitään hauskaa?

-Juu... täällä on esimerkiksi erittäin paljon sellaisia pieniä vihreitä miehiä, mitkä menee tuolla pitkin metsiä ja pusikoita.
Sitten heissä on yksi hassu piirre. He kutsuvat MEITÄ pieniksi vihreiksi miehiksi!??

- Hassua... no mitä muuta?

- Nooo... kun nyt tuli puheeksi, niin täällä on kyllä yksi oikein mukava paikka.
Sitä kutsutaan kerhoksi. Ihan vahingossa viime reissulla eksyttiin....
Siellä on erinomainen ruoka ja sitten siellä on yleensä... ""5,0=6##¤//()`TICO-TICO´"" BAILABAILA""8)89(()
(tätä ei voi valitettavasti suomentaa)

-Heii!! SINNE!


- SIISTII!!! ""#"%)/)(()=___?=/Ayayee....ARRRRIVA!!!+=´0 :d"



-Hyvä on. HUOMIO! Käännös takaisin....NYT! YHTÄAIKAA SENKIN PÖLJÄT!



- Ja muistakaa: Ei SANAAKAAN TÄSTÄ KOTONA!


Täysi hiljaisuus vallitsee saunan kuistilla.
Toinen lyhdyistä loihii sanomaan:
-Kuule. Näitsä saman?




- No NÄITSÄ?
No just joo! Sähän oot vetässy ton kuksallisen kitusiis!
Ja nyt mua ei usko kukaan!!!Senkin törppö! Oltais kuule kuuluisia, jos et ois menny SAMMUMAAN!

torstaina 29. lokakuuta 2009

Jorma-Kyllikille pukkaa ressiä!

Terve taas!

Ihan älyttömän nopsasti on tää syksy menny!
Kiirettä on pitäny tuon emännän kuskaamisessa. Se ei oo antanu mulle sen yhenyhtä vapaapäivää sitten kesän!
Poistuis edes joskus saarelta, niin voisin vähän huokasta.

Vaan ei!
Täällä on menty ketjut kireellä pitkin niitä huitulankuusia ja pöpelikköjä.
Töihin, sotkuun, saunalle, kerholle, kylään, eteläkärkeen, itäkärkeen, ja samalla kaikkiin välikärkiinkin, Saharaan ja Beetlehemiin, Likolammelle ja Kissalammelle,hautuumaalle, museotielle, uimarannalle, Papinlahteen ja JOKAPAIKKAAN!

Mun satulani on ihan puhki hiertyny!
Luulis että tollasella polkemisella ois se ahterinsakkin pienentyny, mutta eipä vaan oo!

Tulis äkkiä talvi ja lunta metri, nii pääsisin ees kellariin lepäämään.
Ellei se sitten..... eikai se... no ET KYLLÄ OO TOSISSAS?!!!


No mäpä kerron mitä oon joutunu kestämään.

Sillon syyskuussa se sitten innostu siihen kameratouhuun.
Joka puska ja männynkäpy piti kuvata.
Pylly pystyssä se konttas tuolla heinikossa sihtaamassa jotain muurahaisia....
Haloo!
Ei ymmärrä tämmönen tavallinen polkupyörä semmosta.
Sillon kun MINÄ olin vielä kolmipyöränen, ei ihmisillä ollu aikaa kökkiä kaikenmaaliman puskissa, ja oottaa, et jos vaikka joku mato tahi toukka osuis kohilleen!

Tän kuvan se otti siellä keskellä-ei-mitään. Siellä, mihin se jätti mut ihan yksikseni olemaan, ja mä luulin ettei se ikinä mua enää löydä.
En kyllä tajua, että mitä ihmeellistä on tommosessa räsässä lautakasassa?
Se luuli, että toi oli tosissaan ollu joku tanssiterassi, ja kehitti jo kaikenmaailman tarinoita kesäöistä ja poika-tyttö-jutskista ja pussailusta...






Noo.

Se paljastui sitten teltanpohjaksi... MUAHHAHH!

Enkä mä tajua, että mitä tommosessa jäkälöityneessä vanhassa pöydässä on sitte mukamas niin älyttömän hienoa?


Juu kuulkaas!
Se oli tossa ihan into piukeena suunnittelemassa sieniretkiä ja kuinka se kuivais ja keittäis ja pakastais ne VALTAVAT sienivuoret, mitä se poimis syksyllä!
HAH!

Täs on sen sienisaalis!
Yks hervottoman iso mikälie-sieni!
Se oli ainakin 37cm korkee.
Ja syömäkelvoton myrkky-joku-sei-tai-mikälie-tikki!



Siel muuten kasvo hiusharjakin, mikäli huomasitte!

Ai joo...
Mun tarttee kertoo tää, nii uskotte ettei mulla oo kuulkaa helppoo!

Se tykkää kerätä vanhoja laulukirjoja ja vihkosia.
Tämmösiä:




Se kävi tossa pihalla tup... tauolla.
Intona selittämään mulle, jotta:

-Kuunteles J-K tätä! Löysin tän yhdestä niistä mun kirjoista.
Eiks ois pähee kappale siihen laulukirjaan, jota me ollaan kokoomassa?

Se rykäs menemään:

"olipa kerran kaksi kanaa,
valkoinen ja musta.
vahingossa se valkonen kana
joi mustan kanan kupista

oli musta kana oli valkonen kana
ja pellolla sonni mulli
se valkoinen sanoi sille mustalle
että ompas tolla suuri nenärengas

(....laalaalaa, mä en kuuntele tota laalaalaa..mä EN oo TON polkupyörä...laalaalaa)

valkonen kana kulki tietä pitkin
ja musta tuli sitä vastaan
vahingossa se valkonen kana
astu mustan kanan varpaille

kesällä kukkii ne tulipunaruusut
ja syksyllä menee littuun
sydämestä se rakkaus alkaa
ja aina se päättyy itkuun

(Täskohtaa se ei meinannu kikatukseltansa saada laulettua. Mikä ois sinänsä OLLU IHAN HYVÄ IDEA!)
Mä menin ihan mykäks, ja toivoin, että sekin ois menny, mutta ei!
Se jatko:

" hirvi laukkaa kangas paukkaa
luimistelee mulli
ja suuren talon pojan häissä
seisoo aina pappi"

Nyt se kikatti jo ihan kippurassa, ja joutu istumaan mun pakkarille mahaansa pitelemään!


ETTÄ MUA KUULKAA HÄVETTI!

Yritin selittää sille, ettei ois ehkä saaren paras idea laittaa tota siihen viisukirjaan.... ja eikä muuten ehkä kandeis tääll ulkona ääneen hoilata ko.kappaletta.
Vaikkakin kaikki jo tietää, että se on vähä diudiu...

Se väitti mua tosikoks ja läks sisälle.
Mä en oo muuten ihan varma, että kumpi on pelottavampaa.
Se, että multa puhkeis kumi ja jäisin yksin mettään, vai se, että mulla on TOLLANEN emäntä???


Juu.

Eilen se kuvas tuolla rannassa.
Oli melkonen sumu, ja ruåttinlaivastakaan ei näkyny ku ääriviivat.



Tänään se tälläs mut yhteen lehtikasaan, ja sano, että leiki et olisit vaikka Pariisissa Champs-Elyseellä.

Tä?

-No oo sitten vaikka Sherwoodissa, mut pysy nyt pystyssä, et mä saan kuvattua!!!

Mitä ihm...?




Mä en tajuu enää mistään mitään...

Oisko kellää suositella jotain hyvää polkupyörä-terapeuttia?
Musta tuntuu, että nyt pukkaa ressiä...

tiistaina 27. lokakuuta 2009

"Ouuu Mämi Mämi pluu...!

Nyt kun opin tuon linkkaamisen tän linkuttamisen lisäksi, jatkan tälviisii:

Kullan hinnan ollessa korkialla, olen jo aatellu panevani lihoiks joutavat vanhat vihki-ynnämuut romppeet, mutta tätä en :



Sain tän Ritalta, ja tää sisältää kultaa !
Saatesanoissa pyydettiin jakamaan tätä Kullan arvoisille blogeille!
Mä oon huono laittamaan mihinkään järjestykseen ees omaa huusholliani, saatika palkintoja, mutta nyt ojennan tämän Stanstalle!

Syystä että:
Senlisäksi, että juttujansa on hauska lukea, niin tämä blogisti on selvinnyt semmoisista karikoista, joista moni ei totisesti ole.
Mistä tämä ihminen oikein ammentaa jaksamista ja miten häneltä riittääkin valtavasti lämmintä sydäntä, avoimmuutta ja myötätuntoa niin monelle?


... kröööh... meni jotain kurkkuseen ja silmäseen!

No nyt loppus palkinnot, mutta viel laittaisin tähän yhden vinkin.
Tai siis kaksi.
Miehisiä mietteitä elämästä, kalastuksesta, kissasta, vaimosta, ruoasta, tuuliviiristä, päättömistä kaloista,lapsista, palokunnan kaatamista puista, laiskottelusta .... siis ihan normi-elämästä!
Demetrius ja Iisi saavat mieleni iloiseksi!

AI KU TÄÄ LINKITTÄMINEN ON SITTE MUKAVAA :))))

Laitankin sitte viel tämmösen.
Löysin tän ikkäänkuin vahingossa, ja tuijotin ykskaks vanhaa luokkakuvaani!
Jee! Mä oon päässy lehteen!!!
Ko. Ile oli mun luokkakaveri, ja asuttiin Haukilahdessa pentusena.
Ja me notkuttiin sen kaa Mammy blue:ta koulun pileissä.
Ruokasalissa.
Eikä meil ollu ees valoja päällä..... iiik!


Uskoisko, et mä täytän ensvuonna 50vee?

sunnuntaina 25. lokakuuta 2009

Haasteita, tunnustuksia ja paljastuksia.

Sain tälläisen kurpitsaisen Cranelta.




Tässä tulee hälle myös ISO KIITOS, kun opetti taas kerran, miten tuo linkittäminen oikein onnistuu!


Una haastoi tämän taulusen myötä paljastamaan asioita itsestäni.
Ei tullu nyt mitään sensaatiojuttua tästä.


Säännöt ruusumerkin mukana:

1. Kiitä sitä, jolta sait tunnustuksen.
2. Kopioi kuva ja liitä blogiisi.
3. Laita linkki, keneltä sait tunnustuksen.
4. Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä.
5. Anna tunnustus seitsemälle.
6. Linkitä nämä blogissasi.
7. Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta.

YKSI:
Olen ärsyttävästi allerginen kananmunalle. Joskus syön salaa itseltäni valkuaisen ja rippasen keltuaista. Syön nopeasti, etten huomaisi.
Jään aina kiinni, koska vatsa-parkani käy heti kantelemassa...
Tyhymä:(

KAKSI:
Olen tanssinut pikkaraisena balettia.
Menin pätkimään lonkkani ja siinä tuli ilmi, että mulla on tekovika, enkä olis muutenkaan voinut jatkaa.

KOLME:
Olen ihan selvästi ollu pentuna ADHD, vaikkei tohtori sitä ääneen oo sanonukkaan.
Pappa kirjoitti vauvakirjaan, että "Arja on huomattavasti vilkkaampi kuin muut sisaruksensa. Eritoten pahanteossa :)"

NELJÄ:
Olen joutunut piänenä monesti pinteeseen vilkkaan mielikuvitukseni takia.
Kehittelin tarinoita, ja lopulta uskoin ne todeksi.
Olin siis pulassa....

VIISI:
Olen kova taistelemaan tuulimyllyjä vastaan. En anna periksi ennenkuin olen saanut kunnon vastauksen, tahi perustelut, jos joku jarruttaa mielestäni tärkeitä asioita.
Tämä ei ole aina kovinkaan helppoa täällä työmaailmassani.

KUUSI:
Lopetan pentusteni puhelut aina samoin.
"Pusi pusi, olet rakas..."
(Juu, olen saanut tuosta kommentteja näiltä armeijan miehiltä. Aivan sama! Jatkan niinkauan, kun mulla tolkku pelaa!)
EN puuttunut esikoisen inttiin millään tavoin. Olin ihan hiljaa.
...vaikka se oli kyllä kamalan vaikeeta...!

SEITSEMÄN:
Olen normaalisti hyvin rauhallinen enkä höpäköi mistään.
Olen huomannut iän tuoneen melkoista tulta ja intohimoa tuonne ulkokuoren alle.
Siitä olen erittäin iloinen:)
Joskus päästän sen valloilleen, ja annan piupaut säännöille :)





Tämän haasteen mukana tulleet säännöt:

1. Laita tunnustus blogiisi.
2. Kirjaa sinne myös nämä säännöt.
3. Linkitä blogiin, josta sait tunnustuksen.
4. Listaa viisi aistia ja kerro mitä ne merkitsevät sinulle.
5. Haasta viisi muuta blogia jättämällä niihin kommentti.


TUNTO:
Minulle tärkein.Kaikella tapaa.
Kosketuksen tärkeyttä ei voita mikään. Olen herkkä paijaamaan ja sipaisemaan ohimennen. Tykkään pitää kädestä, ja silittää poskea.
Iho iholla.

KUULO:
Saatan ihastua ihmiseen pelkästään äänen perusteella.
Kuulen herkästi ihmisen luonteen, ja samoin kuin ihastun, huomaan usein äänestä puhuuko toinen hörönlöröä. En myöskään voi sietää mielistelevää puhetta....yööökk!
Äänen pienet nyanssit ja pelkät äännähdykset kertoo joskus hämmästyttävän paljon.

HAJU:
Tuoksut ovat tärkeä osa elämää.
Meren ja metsän tuoksu. Puuvene ja telakka. Nuotio ja tervas. Kostea sammal ja kanttarelli. Auringon kuumentama iho. Vanha talo. Pakkasyö. Märkä asfaltti ja kesäsade hiekkatiellä.

Hajuvesiä en itse enää juurikaan käytä, mutta pikkutippa hyvää partavettä yhdistettynä mukavaan ihmiseen saa sukkaset pyörimään:)

Tuoksukynttilät saa mut voimaan pahoin.

VAISTO:
Se vaan on. Joskus suorastaan viheliäinen aisti, mutta minks teet?

NÄKÖ:
Pidän karheasta, ryppyisestä ja rosoisesta pinnasta. Suorista viivoista ympyröiden sijaan. Kauneuskäsitykseni on iän myötä muuttunut kovasti mieluisempaan suuntaan.
Olin ällöttävän ehdoton ja rajoittunu jossainvaiheessa elämääni.
ONNEKSI ainakin tässäsuhteessa koen wiisastuneeni.

On paljon asioita, joita en mielellään näkisi ollenkaan.
Aisti, josta luopuisin ensimmäisenä.


Jätän nyt säännöistä poiketen nämä tästä tästä noudettaviksi!
Mä oon nyt vähän laiska, myönnän:(


Taidan harjoitella vähän tota linkkaamista:

Täällä kannattaa käydä, jos on lähdössä Lappiin.
Tietää miten menetellä, jos on tämmönen pulupää niiko minä ja sattuu eksymään.
Sitä ei kuitenkaan suositella siinnä käsikirjassa.

Täältä löytyy ainekset maailman parhaaseen satukirjaan.
Vaikken toivokkaan vielä tulevani mummuksi, niin tän takia toivoisin kuitenkin. Että sais lukea niille pilteille iltasatuja!
Oon kyllä lukenu ihan ittelleni näitä.
Älkää pojat nyt sittenkään ihan vielä....!

Tänne ja tänne menen usein saamaan hyvää mieltä ja ihastelemaan murteita!

Tänne menen nauttimaan loistavista runoista, jotka saavat vatsanpohjan kihelmöimään:)
Tätä laatua ei voi olla elämässä liikaa:)

Tämä aiheuttaa minulla jo jonkinsortin riippuvuutta.....tämän lisäksi...
Aamu ei ala, ennenkuin oon käyny lukemassa.


Jatkan linkkaamista seuraavalla kerralla.
Nyt linkutan itseni kaffen keittoon.

Se on sau!