Olgu jääv meile päike!

Täytyy nyt ainaisen synkistelyn sijaan laittaa jotain mukavaakin.

Eteläkärjestä avautui aivan huikean kaunis maisema. Semmoinen joka salpaa hengityksen ja pakottaa vetämään keuhkot täyteen suolantuoksuista ilmaa!
Valkoisia purjeita, keulapärskeitä, lokkeja, pikkuisia putputtavia paatteja ja vanhoja soutuveneitä...

Kaikki häiritsevä meteli on poissa.
Ihan pakko mennä liruttelemaan varpasia ´veteen.

Pitää siristellä silmiä kun aurinko häikii heijastuessaan vedestä. Katselen horisonttiin, jossa melkein siintää Tallinna.

Tulee mieleen Mummini, joka haaveili lottovoitosta.

- Jos mie voittaisin, nii ostaisin levysoittimen ja kaikki Georg Otsin ja Mauno
Kuusiston levyt! Niil on niin mukava ääni ja hyviä kappaleita.
Mie en mitään lättähattuja taho kuunnella. Sekii se Irvini vai mikä se nyt oli. Fui olkoon!
Mut Ots ku laulaa, nii se se on kaunista!

Nään mummin istumassa keittiön pöydän ääressä kädet sylissä lepäämässä.
- Kyl mie teillekii antaisin sit rahaa, virkkoi Mummi ja katsoi hymyillen kun näki miten päässäni raksutti.

Mietin jo mitä kaikkea ostaisinkaan sitten....
Värikyniä. Paljon värikyniä ja kunnon paperia.
Kirjoja.
Barbin vaatteita!
Maltoin tuskin odottaa lauantaita!


Ei saanu Mummi sitten pottia, eikä levysoitinta...

Tässä kuitenkin Mummille sinne pilvenreunalle ja teille muille missä oottekin Georg Otsia!
Tätä rupeaapi ihminen ihan väkisinkin rallattamaan mukana!
Sanoistakin tulee niin hyvälle mielelle, vaikk kaikkee ei ymmärräkkään.
Dunnelmaa sitäkin enämpi!
Olga jää meille päikkäreille, vai miten se nyt menikään ton biisin nimi...

Olkaa hyvä:

Huono trippi!

...ksshhhh yykaakoo, yykaakoo ...kuuluukohan tää?

PIM!

Arvoisa Työntekijä!
Tervetuloa No Fresh Air Todayn lennolle!
Sää on erittäin aurinkoinen ja tuuleton, ja matkustamon sisäilman tämänhetkinen lämpötila on sama kuin Turkinmaalla, eli + 39 astetta. Matka-aikahan on noin 8 tuntia ja perille pääsemme, mikäli kykenette suoriutumaan tehtävistänne sössimättä.

Oikealla edessänne on hätäuloskäynti, jota tulee käyttää mikäli varoitusvalo päänne sisällä syttyy. Mikäli hapen taso työtilassanne laskee alle normaalin, katosta ei tule virkistävää happimaskia, vaan teidän tulisi välittömästi poistua omatoimisesti tilasta. Valitettavasti pöhötin selkänne takana, jota myös cooleriksi sanotaan on väliaikaisesti pois käytöstä epäkuntoisuutensa vuoksi, joten nou kän duu ....

Yhtiömme ei vastaa, mikäli olette huolimattomuudella tai kiireeseen vedoten saattaneet itsenne nestehukan kaltaiseen tilaan. Sitä varten olisi teillä oltava älli päässänne. Tällä tripillä ei ole tarjoilua!

Kapteenina toimii Herra " En ole juuri nyt paikalla, joten jättäkää viesti vastaajaan, niin otan ehkä joskus yhteyttä". Valmistautukaa hymyilemään hampaat kolmessa kerroksessa vaikka vierust... asiakkaanne sättisi järjestelmän toimivuutta. Tehän siihen loppupeleissä olette kuitenkin syyllinen!

Matkan aikana ei siis ole tarjoilua, ja varautukaa siihen että lounaalle pääsette mikäli asiakas ei tule hoitamaan asiaansa minuuttia vaille ruoka-ajan. Eihän se mitenkään voi haitata kun olette jo näemmä syönyt joskus ennenkin....

Jos olette omalla huolimattomuudellanne hukanneet naputtelemianne tiedostoja, ja sen vuoksi kaksi tuntia ylitöissä, yhtiömme ei korvaa mielipahaanne.
Jos olisitte hyvä työntekijä, ei moista virhettä olisi päässyt tapahtumaan.
Huomautamme myös, että ikkunasta avautuva merimaisema on kieltämättä erittäin kaunis. Toivomme silti, ettette katsoisi sitä. Teillä ei ole siihen aikaa.
Ulkoota kuuluva meren loiske on tarkoitettu niille, jotka ovat lomalla ja huruttelevat moottorispaateilla työpaikkanne editse selvästikin ajatellen teidän olevan vähintäänkin säälittävä.

Eteisen merkkivalon syttyessä olette jo auttamattomasti pulassa.
Hälytyslaitteiden aktivoituminen on aina aikataulussa, joten te olette myöhässä!

Mikäli silmissänne hämärtää ja kirvelee, on se seurausta tuulettimen ( sen epäkuntoisen) väärästä suuntauksesta. Sitä ei ole tarkoitus kohdistaa suoraan silmiin.
Mikäli ääneni kuuluu nyt epämääräisestä suunnasta ja monovastaanottimessanne se häipyy lähes kuulumattomiin, on se seurausta huonosta kuulostanne! Sille ei yhtiömme voi yhtikäs mitään.
Te olette kenties tulossa kuuroksi.
Yhtiömme käyttämällä puhelinkoneella ei ole siihen mitään yhteyttä. Teilläkään ei tunnu olevan enää minkäänlaista yhteyttä.
Mihinkään.

Vielä vähemmän kehenkään.

Lopuksi Yhtiömme toivottaa teille Oikein Leppoisaa Työpäivää!
Nauttikaa elämästä!

PIM!
......krhhhss....
- Jestas, ku aina joutuu nää samat asiat kertaamaan noille pösilöille
....kshhhh....
- Lähetääks terdelle yksille? Mun tekis mieli jääkylmää saavillista. Sääliks käy ku jotku ei niiku voi, ku ne on töissä!
....ksshhhhh....
- VOI EI! Oliks toi mikki auk....kshhhh

Karvaisia juttuja!

Käväsin Hangossa.
Siellä missä kävin hoitamassa epäkuntoista päätäni.
Nyt olin koiranvahtina. Tai oikeastaan pidin silmällä kolmea 15v.neitokaista jotka hoitivat koiruuden ulkoiluttamisen.
Tosiasiassa tytöt olivat niin muruja, ettei heitä tarvinnut pitää millään tavalla silmällä.
Sellaisiakin murkkuja on vielä olemassa!

Ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin koira hoiti minua.
Miimu-koira on pieni hurmaava Chesky-terrieri jolla on selkeä tehtävä.
Se hoitaa ihmisiä. Paremmin kuin yksikään pilleri, lääkäri tai terapeutti.

Se on vieraita kohtaan vähän varautunut, eikä ihan heti huiskaa häntäänsä tuntemattomille, mutta tutuille sen pieni muumipeikon häntätupsukka viuhtoo sitäkin innokkaammin.
Meillä on ihan omanlaisensa suhde.
Se ei yleensä mene ihmisten syliin, eikä juurikaan ketään nuolaise. Olen kuulema poikkeus.
Se tulee ihan kaulalle asti ja suukottelee.
Olen tästä kunniasta hyvin otettu!
Nyt varsinkin, kun oma Minttu-koirani ei ole enää hoitamassa sitä virkaa.

Olimme lenkillä auringon paistaessa ja merituulen tuoksuessa. Satama-alue on minulle tuttu jo ihan ipanasta lähtien, ja suuntasimme sinne.
Lenkillä-sana on ehkä hieman liioiteltua, koska Miimu ei ole enää niin kovin innokas lähtemään puistoa pidemmälle.
Minä halusin rantaterassille istumaan.
Miimu oli toista mieltä.
Jouduin vähän houkuttelemaan.
Tai no vähän ja vähän...
Miimu iski liinat kiinni, ja kynnet kipunoivat kuin lumiaura hiekkaisella asfaltilla sen pistäessä hanttiin....
- EIII...minä haluan kotiin! Olen pieni, vanha ja väsynyt!
- Ja MINÄ haluan terdelle! Olen iso, vanha ja janoinen! Ja sitäpaitsi molemmille tekee hyvää nuuskia merta.
- Ja HAH! Sinä haluat nuuskia sitä valkoviiniä! Minä haluan kotiin sohvalle....Epistä kun ei koiran sana paina mitään!
- Mennään vaan yhdelle ja sitte kotiin. Saat patukan.....?
- No okei! Mutta vaan yhdelle.

Lopulta kumpikin sai tahtonsa läpi.Kävimme terassilla ja kotona Miimu sai patukan.

Illalla menin sänkyyn. Se on ihmeellistä, koska yleensä nukun soffalla jaksamatta siirtää luitani sänkyyn saakka.
Miimu taapersi perässä ja jäi istumaan sängyn viereen.
Sammutin valon ja huokaisin.

- Hei! Yks juttu unohtu.
- No mikä?
- Minä olen vielä täällä lattialla. Voisko rouva olla ystävällinen ja nostaa minut sinne petiin?
- Ai juu, anteeksi.En muistanut, että täällä koira saa nukkua sängyssä. Minttu ei saanut....
- Niimpä! Minttu oli asiasta aika näreissään. Eihän sitä koira voi ymmärtää miksi sen pitäisi nukkua lattialla, kun emäntä posottaa peiton alla.
- Juu, mutta Minttu oli hippasen isompi ja karvaisempi kuin sä, ja sillä oli aina puoli metsää vatsakarvoissa roikkumassa. Punkeista puhumattakaan...

Koira nostettiin petiin, ja se kieppui aikansa etsien hyvää asentoa.
Se löytyi viimen selkäni takaata, ja se asettui tiiviisti ihooni kiinni.
Huokauksia ja murinaa ja suun maiskuttelua kesti aikansa ja sitten hiljaisuus.
Makasimme lusikka-asennossa ja jaoimme toisillemme lämpöä.
Minulle tuli ykskaks hirmuinen ikävä Minttuani! Tunsin kuinka kuuma kyynel tirahti tyynylle.

- No mitä nyt?
- Ei mikään. Nuku vaan... sniif...
- Huokaus! Ihan vaan huvikseenko siinä tiriset?
- No en, kun tuli niin ikävä Minttua.
- Jaa jaa..no minä olen tässä. Vähän pienempi ja vähemmän karvainen, mutta josko lohduttaisin silti?
- Okei.
...ja kiitos!
- Nukutaan nyt, kun täs on kauhee homma hyppiä sun jalkojen yli aina kun käännyt.


- Joko sä nukut...?
- hmmmm....
- Eikö ku aattelin jotta voisiksä vähän rapsuttaa tuolta selästä?
- Jösses!Nuku nyt!
- Ihan vähän vaan...jooko...?
- Etkö sä pahvi tajua, ettei koirat osaa rapsuttaa ihmistä?

Huokaus....

- Voitasko me laulaa...?
- Tä?
- Tähän sopis toi "Vanhoja narttuja viiksekkäitä..."
- Sä oot ihan pöljä.....Mut okei. Laulat sitte hiljaa että mä saan nukkua.
Olin jo jahtaamassa sammakkoa....ja se pääs nyt pakoon. Kato vaikka Mintusta unia...



Tässä Minttu karvoineen kaikkineen....

Toiminta tilapäisesti hidastunut!

Tääpää on nyt niin ylikuormitettu uuden oppimisessa, etten ole ehtinny koneelle kun käväsemään.
Tääpää on myöskin niin sekasin kaikenmaailman päätösten edessä toimenkuvan muuttuessa aivan totaalisesti, joten se ei ole kyennyt tuottamaan minkäänlaista järjellistä tekstiä tänne. Järjellinen tosin on aika voimakas sana...
Tääpää on edelleenkin kyllä kiinni kaulassa.
Siinä kaulassa, joka otti ja paloi greippaasti omistajansa ottaessa siihen UVA ja UVB säteitä silleen niiku varastoon, jos ei enää paistaistaan loppukesänä.
Näin toimii ihotautihoitaja!

Olen nyt etukäteen valmistautunut ensi jouluun!
Minä sovin joulupöydän koristeeksi tai kinkun sijaiseksi!
Hehkun punaisena ja olen täysin kypsä!

Jotta Tiptap vaan kaikille ja tonttu-ukot hyppikööt!
Minä menen juomaan sen "liemen" ja koska" elämähän on synkkää ja ikävää", lähden" hiipimään varpahillaan" tuonne alle sillan...
Tai josko sittenkin kotiin.
Taidan sittenkin mennä mun Jorma-Kyllikilläni varvastelun sijaan.

Jorma-Kyllikki on mun pyörä.
Se on hieno!