keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Keijujen kaa

Tääpää ois lomalla :)))

Lupasin ittelleni, Sallille ja Jorma-Kyllikille miettiä justiinsa pelkästään mahottoman mukavia ja kovastipaljon miellyttäviä asioita!


On monta pientä mukavaa asiaa, kuten ruohon ja sammaleen tuoksu Sallin rallatessa aamutouhuillaan metsässä.

Öttiäisten ja korentojen lentely sieltä samaisesta ruohikosta.
Sallin ilme, kun se ihmettelee pörriäisiä... se osaa näyttää tosi hönöltä.

Saunan pesän sytyttäminen ja se ensimmäisen savunkiehkuran tuoksu!
Koivuklapin pinta käsivartta vasten.

Meren tuoksu tuolla länsirannalla, jossa voi kahlata todella pitkälle.
Hienonhienon hiekan litsuminen varpaiden välistä.
Kaislojen kahina, kun se pieni tuulenpuuska käy hiestä kosteaa ihoa hyväilemässä.

Hyttysten in... tai no juu, ehkä sen voi unohtaa listalta.


Mutta ihan kaikkeinkaikkeinkaikkein mukavin ja ihanin asia on YSTÄVÄT!

Sellaista kertakaikkista pöljäilyä, halaamista, kikattamista ja rätkättämistä hörönlörö-jutuille, joskus jopa yhteisten kyyneleiden pyyhkimistä ei voi oikein verrata mihinkään.
Sellasta, että jutellaan aamuun asti.
Soitetaan kitaraa, lauletaan ja nautitaan jopa hieman kohtuuttomasti mansikkaviiniä.

Pidetään toisistamme kädestä, ja tunnetaan kuinka lämmin aalto kulkee sormenpäistä.

Kerrotaan toisillemme, kuinka mukava onkaan "omistaa" juuri tuollainen ystävä.

Tiskataan ja laitetaan ruokaa yhdessä.
Tai toisinpäin.

Ähkytään täysinäisiä mahojamme piellen.

Hoilotetaan autossa täyttä kurkkua, ja katsellaan liikennevaloissa viereisessä autossa istuvaa t o d e l l a komeaa kuskia...

Räpsytellään pullonpalautus-automaatille tulleelle kassapojalle, jonka pasmat menee selvästi sekaisin moisesta :)

Voivoi...ja sun vaikka mitä vielä...


Sellanen omituisuus, kun keijuihin ja maahisiin uskominen on myös yksi muksa asia.

Täällä niitä vilisee tuolla metikössä pilvinpimein, mutta niitä en oo saanu kuvatuksi.
Ovat mokomat liika vikkeliä.
Tai ujoja...

Sittenhän mä hokasin, että mullahan on sellainen ihka omana ystävänä!
Minä sanoisin keijuksi, mutta itse väittää olevansa menninkäinen...

Jompikumpi kuitenkin.

Vai mitä sanotte?










Toivoisin teille kaikille keijuja ja menninkäisiä.

Sen lisäksi että ne on mukavia, nii ne osaa olla myös ihan hervottoman hauskoja!


...pssst
Tääpää ei ole ottanut nuita kuvia, vaan ihan toinen ko.menninkäisen ystävä.

Saattaa olla maahinen asialla?

maanantai 4. heinäkuuta 2011

Pässi ja sen pää.!

TääBää on nyt viikon pässilän emäntänä.

Lampakset tulivat tänne saarelle ihan hommiin, eli maisemointityöhön.
Ovat olleet jo kuukauden ja yks pikkarainen saari on jo puhistettu... tai syöty... tai jotain.

Ainakin se on kakittu.

Kaik sapuska on kelvannu, kurttulehtiruusuja myöten.

Nyt niiden kikkarat sitte tuoksuu ruusulle!

Seurasin miten näppärästi ne lörpöttää huulensa noukkiakseen ne kukkaset ja lehdet.

En uskaltannu ite kokeilla.

Ne on siirretty nyt tuohon vanhan aution kesäkasarmin pihaan, missä on uutta pötyä pöydässä.
Ja kyllä ne totisesti syö!
Kahdessa päivässä on jo iso osa ryteikköä parturoitu.

Emännän homma on sillee helppo, et täytyy vaan käydä kerran päivässä lisäämässä vettä sankkoon,laskemassa lampaat ja toiveena olis saada tulokseksi neljä.
Nimittäin jos niitä on vähempi, on joku karannu ja jos taas enämpi, on joku ilmeisesti narttu.
Tai siis se äiti-pässi joka ois saanu sen penikan.
Tai siis sen kilin.

Toistaiseksi luvut on täsmänny.

Ja hommaan kuuluu tietty rapsuttelu.
Ja laulaminen.

Se niitten isäntä tosin väitti viimevuonna, että ne meni ripulille mun laulustani.
Mitä sekään mistään tietää!

Ne tuli aina kipikopitömpsis luokse, kun aloitin "Läksin-minä-kesäyönä-käyyymääään-kappaleen".
Istuin kivellä pässi kummassakin kainalossa rapsutettavana.
Ne nautti kuin oisvat olleet tangomarkkinoilla!
Saparot vaan vipatti niin, et pelkäsin niiden irtoovan siinä touhussa.

Toissapänä soi puhelin, ja Sanna kysyi josko oon pässivastaavana?
- Juu, olen ma.
- No nyt kannattais mennä kattomaan, koska yhen pää on auki ja verta rinnukset ja turpa täynnä!

KÄÄK!

Äkkiä vaatteet päälle ja polkasemaan Jorma-Kyllikki käyntiin.
Sekin oli viel ihan unessa ja yritti kitistä tyhjästä kumista ja aamukahvin puutteesta, mutta käskin sitä vaikenemaan.
Nyt oli kiire!

- Ois kannattanu aatella tällästä sos-tilannetta aiemmin, ja hommata mulle kunnon kesäkumit!
Näillä mihinkään spurtteihin pysty!
Varsinkaan tälläsellä ylikuor...
- Oo hiljaa ja keskity etenemiseen;puuskahdin!

Samperin fillari!
Siltäkään oo kukaan mitään kysyny!
Poljin minkä jaksoin ja hoin mielessäni "Piiipaapiiipaaa..!"

Olin pakannu vesipullon,rättejä ja desinfiointiainetta mukaan.
Sideharsorulla ei ollu siel mis piti, mutta löysin vanhan lakanan, josta riivin suikaleita.
Jos vaikka ois joutunu sitomaan tai sillee...

Perillä oli aikamoinen näky edessä.

Kaikki olivat kyllä yhes koos, mutta verta oli vähän sielsuntääl.
Sitten löysin sen varsinaisen potilaan.
Herttinen!!!

Pässin pää oli mun silmiini ihan tuuskanmuussina ja sitä hurmetta oli vuotanu ainakin kaheksan litraa.
Koko puolpäätä oli veressä ja sitä oli valunu koko rintamuksen aluelle niin, että se näytti ihan jauhelihalta!

Ja se toinen pässi oli selästään saman hommelin peitossa.

Tuota... otampa puhelun pässi-isäntään....pirrrr!
- No mitä nyt?
- Tääl on kaamee tilanne ja toi yks näyttää siltä, et silt on lähtenny puol kalloa huitulantuuttiin!
- No ihan ekaks, kuka se niistä on?
- No enhän minä muista sen nimee, tommonen vaalee millon saparo persuksessa.
- Kato se korvamerkki..
- Oranssi...kai?
- No se on Mama. Miltä se näyttää?
- No mähän sanoin jo!Kuolleelta...tai ainakin sen luulis olevan ku tollanen vekki päässä!
- Jos sillä on puoli päätä veressä ja sen sarventyngän ympärillä repeämiä, niin sitten se on se pahin tilanne. Ovat puskeneet kunnolla...
- No niin! Paha tilanne juu!Tuu tänne!
- Olen Porissa....

Kivat sulle!!!

Sain kyllä hoito-ohjeet ja mitä pitää tehdä jos sitä tai jos tätä, mutta ei oo kuulkaa ihan sama hoitaa varusmiesten kaaleja ku pässinpäätä!
Vaikka jotain yhtäläistyyttä kyllä ehkä...

Jaaha!
Otin sairaanhoitaja-korini ja mietin että josko vähän putsais ekaks nii näkis vamman vakavuuden.
Miettiminen olikin sitte se ainoo helppo osuus koko touhussa.
Mama ei suostunnu yhteistyöhön vaan läks karkuun mun maanitteluistani huolimatta.

Yritin hiipiä hiljaa ja lorauttaa vähän vettä pipiin.
Viuuuuhhh ja pässi läks.

Kikka kakkonen:

Riivin heinää käteen ja rupesin laulamaan.
"Vanhoja poikia viiiksekkäitä, mies sekä hylj...
Laula keskenäs, tuumi pässi ja paineli pusikkoon.

Jukopliut pässi!
Tänne ja heti!Tää on kuule sun parhaaks..
- BÄÄÄÄ....

Kikka kolmonen käyttöön:

- Päkäpäkä, tuitui, tukutuku..tsetse..lammaaas tule tule.
Katinkontit!

Ei kovasti naurattannu, ku hellettä 30 astetta ja ympärillä pörräs kopterin kokosia hevospaarmoja.
Ne mokomat hirnu!

Meinasin jo sitoa yhden niistä lakananriekaleista päähäni sellaseks Banzai-liinaks, ja kampittaa koko elukan, mutta...

Vihdoin elikko päästi niin lähelle, että sain suihkaistua sitä pipi-ainetta sinne tynkään!
Haa!
Ja toisenkin kerran!!
Siinä suihkiessani astuin jotenki hassusti.
Hassusti töppönen liukui ku curling-radalla.
Alla ei ollu kyllä rataa vaan aitoa pässinpaskoo.

Mun Frogsit, suoraa Espanjasta halvalla ostetut, osoittautuivat luistimiksi.

En sentään pyllähtäny, mut likeltä liippas.

Tällävälin oli muut pässit tutkimassa sitä mun hoito-korini sisältöä.
Yks yritti soittaa mun puhelimella ja toinen nässytti märkää pyyheliinaa.

Mun oma pääni oli ihan punanen tuskanhiestä ja kuumuudesta ja hiki valu pitkin selkää.
Itikat ja ne tappaja-paarmat söi, ja mua ois ehkä vähä itkettäny, mut en sitte jaksanu.

Läksin kotio.

... ja mietin itteksein, että kuka tollo antaa pässille nimeks Mama???

Haloo!

Sau!