tiistai 29. joulukuuta 2009

Bad hair - day!

Oon huomannu kaks asiaa.
Toinen on se, että täs kiivaassa vanhenemis-prosessissa mä tunnen jääväni jälkeen.
Siis sillai, että en millään pysy perässä ku tää kroppa vanhenee ja minä en!
Eilen siinnä ei ollu esimerkiks yhtään ryppyä tuos ranteen sisäpinnassa.
Nyt sitte on!


Se eka on se, että mun hiukset on jotenki hävinneet!

Ennen niitä oli aika monta ja nyt ei.

Niitä on enemmän harjassa ja tuolin selkänojassa ja lavuaarissa ku mun päässäni.
Siskon tyttö on kampaaja, ja se leikkas mun otsatukkaa kun en enää nähny mitään.
Se sano sillai kauniisti:
- Leikkaisinko niin, että näyttäis vähän paksummalta...?

Viksu tyttö.
Ei sanonu et Kaamee kun tää on ohentunu!
Teki edelliskerralla sillai ja sai heti sähähdyksen, että Neiti keskittyy vaan siihen leikkaamiseen eikä höpötä joutavia!

Mulla on aina ollu pitkät ja vaaleet hiukset.
Paitsi sillon kun ne on ollu lyhyet ja mustat, tai punaset, ruskeet, keltaset tai viininpunaset..

Pienenä Pappa leikkas meidän tyttöjen hiukset.
Malli oli sellanen, että jätettiin runsaasti kasvunvaraa.
Otsatukka oli sitten melkein takaraivossa, ettei heti tarvinnu uudestaan leikata.
Letit Pappa laitto aina niin kireelle, että silmät meni ihan vinoon.
Eikä ne ees pysyny ku hetken ennenkuin vähintäänkin toinen rusetti oli jossain huitulassa.

Mä oon kokeillu kaikenlaisia hauskoja malleja ja värejä aina kun oon kyllästyny niihi samoihin pitkiin.

Kerran menin Tilkkalaisten suosimaan paikkaan, ja annoin vapaat kädet.
Juu saa leikata. Juu saa värjätä.
Juu, se oli virhe.

Mä menin sinne pitkähiuksisena plondina ja tulin ulos viininpunasena peikonpoikana.
Kampaajalle sattui oikeasti moka sen värin kanssa.
Takahuoneesta kuului sellanen huuto:
- Apua se VÄRI! Miksi se kello ei soinut?
Jatkoin tyynenä lukemistani ja aattelin, että voi sitä parkaa jonka päätä toi koski.
Sitten mä huomasin olevani ainoo, jolla oli väri päässä!

Sain aikamoisen alennuksen hinnasta, mutta ei se tosiasiaa miksikään muuttanu.

Menin kotiin ja olin parvekkeella kun silloinen mieheni tuli kotiin.
Tuli luokseni, tuijotti ja meni ovelle ja kävi rappukäytävässä.
Tuli takaisin ja sanoi:
- Anteeksi rouva! Tässä osoitteessa ei kyllä asu tuonväristä naista!


Kerran taas kyllästyin ja menin kampaajalle.
Tuli halu että nyt just ja heti on päästävä!
Menin ja annoin vapaat kädet.
Nips ja loiskis.
Mulle tehtiin ihanan lyhkäset ja mustan-ruskeen-punaset hiukset!
Olin ilonen ku lintunen ja menin rallatellen kotiin.
Pojat oli pieniä vaahtosammuttimia ja tulivat eteiseen vastaan.

Ne jähmettyi paikoilleen ja ottivat toisiaan kädestä kiinni.
Ja tuijottivat!
Ja sitten toiselta kimposi iso jalkapallon kokonen kyynel poskelle ja siltä pääsi rääkäisy:
- Voi Äiti ku sä oot NIIN RUMA! Byäääääää...!
Pienempi plopsautti tutin suustaan ja alkoi nyyhkiä veljensä mukana.

Ihan ku mä oisin murhannu niiden äidin ja ne ois nyt orpoja!


Kerran mä aattelin säästää ja tehdä itte raitoja.
Olin lähdössä etelään hoitamaan ihotautipotilaita ja halusin, että karvat ois kauniit!
No siinä paketissa oli semmonen ohje, että piti sutia pienellä pensselillä niitä raitoja sinne päähän.
No.
Mulla ei ollu kärsivällisyyttä siihen pipertämiseen ja aattelin oikasta.
Tupsuttelin ne käsin ja ootin jonkunaikaa.
En sitte malttanu oottaa ihan kunnolla ja pesin ne mönjät pois.

IIIIKKKKK!
- Haloo!
- Täällä on Arska! Nyt on PAKKO päästä heti!
Kyllä, ei voi oottaa. Oon huomenna lähdössä matkalle, enkä todellakaan voi mennä potilaiden eteen tän näkösenä! Pliiis!!!

Myssy päässäni menin tutulle kampaaja-pojalle.
Tämä katsoi mua ja purskahti nauruun.
- HEHHEEH...tuo on kyllä ollu muotia itärajan toisellapuolella joskus vuosia sitten...hihihihi!
- Lakkaa nauramasta siinnä ja auta nyt mua!

Mun pääni oli kaikkee muuta ku söpö.
Mä näytin ihan Oltermannilta!
Kandee sitte säästää ja laittaa ite.
Jos tahtoo kirkkaan keltasen pään.

Et jos aattelee tarkkaan, nii hiuksista ei oo ku harmia.
Ja niistä saa harmaita hiuksia.


Tai keltasia.



Täs oon mä, kun ei viel ollu mitään huolta jotta onko niitä vai ei.
Jos oisin tienny mitä kaikkee harmia niistä tulee, oisin lakannu kasvattamasta niitä yhtään enempää.

maanantai 21. joulukuuta 2009

HAUSKAA JOULUA !

Täs kaiken joutenolon ja lorvimisen keskellä aattelin laittaa tämmösen Joulutervehdyksen.


En nimittäin ole laittannu tänävuonna saatika nyt Jouluna yhen ainutta posti, vappu, juhannus, helluntai, halloween, ystävänpäivä, pääsiäis, unikeon, talvipäivänseisaus, helatorstai, äitienpäivä, perhepäivä, maalismarkkinat, hullutpäivät,"Ne päivät", nimipäivä, ja tässäkohtaa testi että lukiko kukaan tänne asti että mitkä päivät-korttia....enkä edes syntymäpäivä, saatika muutakaan korttia, NIIIIN nyt laitan tämmösen melkein-kortin:

Vaikka ISOILLA kirjaimilla kirjoittaminen kuulemma tarkoittaakin huutamista, niin laitan silti:

KIITOS TEILLE KAIKILLE LUKIJOILLE JA ERITYISESTI TEILLE, JOIDEN KIRJOITUKSIA JA KUVIA OLEN SAANUT KÄYDÄ LUKEMASSA, KATSOMASSA JA KOKEMASSA!

En ala selittämään sen enämpi, mutta kyllä te tiedätte...


No sitte.

Kun mä olen tämmönen, nii halusin laittaa tän Jopen laulun tähän.
Se on tuottanut iloa ja naurunvipatusta täälläpäässä jo monta kertaa.
Myönnän ettei ole millääntavoin harras eikä ehkä edes hyvänmaunmukainen, mutta luotan siihen, että teillä muilla on.
Siis kauniita ja tunnelmallisia kuvia ja muuta.

No juu.

Mä en ole oikeasti ihan tällänen ku vois päätellä näistä mun höpöhöpö-jutuista, mutta tämä on se mulle sopiva ilmaisumuoto.

Jos saan HorTTonia lainaksi, niin menen ihan omanlaiseeni hiljentymis-hetkeeni ennen aattoa.

Tuonne saaren eteläkärkeen.
Korkeammalle kohdalle.

Tuoksutan pakkasta.
Katselen merelle.

Lausun äänettömästi oman kiitokseni.
Kaikesta.


Aattona kello 11:55 hiljennyn kuuntelemaan Joulurauhan julistusta.
Siskon perheen ja omien pilttieni kanssa.

Toivottavasti myös Teillä Kaikilla on Oikein Lämmin Joulu!


Ja nyt se hömppä.
Tässä tulee ja täs on yks pointti näin hoitajan näkökulmasta katteltuna:
Pitäkää sydämen ohella huolta myös niistä kaikista muista...!





Toivoo:
Arska ja Jorma-Kyllikki!

...TÄS KOHTAA ON PIPAREITA JA SYDÄMIÄ...JA TÄS TAAS...

lauantai 19. joulukuuta 2009

Kyllä mä oon kuulkaa pönttö!

Mulle kävi tänää sillee hassusti.
Ei, en tullu raskaaks mutta muuten...



Saarella on semmonen kyläyhteisö-meininki, että jos joku menee kauppaan nii kysytään muiltakin jotta tartteeko kyytiä tai muuta...
Täällä ei ole enää yhtään kauppaa.
Ennenvanhaan oli kolme.
Ja posti.
Ja pankki.

Sattu silleen, että hukkasin eilen klasini.
Ne toiset joilla nään lukea.
Kamalaa kun olin aamupalalla, eikä nähny lukea samalla!

Onneksi Tuula oli menossa Itiksen ohi ja pääsin kyytiin. Takaisinkin pääsisin, kun olisi asiansa toimittanut.

Tiimariin vei tieni ja sain kuin sainkin sopivat kakkulat.

Ne ei kyllä oo mitkään Reibanit tai Cuccit, mutta ei haittaa.
Ei oo käyttäjäkään enää nii kovasti kummonen...
Parasta ennen-päivästä on jo jonninverran aikaa!

No olin iloinen ku piän lintunen kun taas näin, ja menin ulos ettimään sopivaa paikkaa missä odottelisin hakijaa.
Kuljin ulkona tupruttelevien ihmisten ohi, ja jäin seisomaan vähän syrjemmälle.

Samassa takaani kuului miehen ääni:

- Anteeksi, saanko vähän häiritä?

No joopa joo! Taas joku hörhö...
Olin jo päästämässä suustani möläystä, kun käännyin.
Vedin sen äkkiä takasin ja hymyilin kauniisti.

- Juu, saa....tai siis ei saa. Eiku ei se mitään. Saa häiritä..!!!

OIKEIN miellyttävän oloinen mies katsoi hymyillen silmiini!

- No kun minulla olisi pulma.
Kun te siis olette SELVÄSTI nainen, niin ajattelin että voisitteko mahdollisesti auttaa?
Mies varmisti naiseuteni katsomalla mua kulmakarvoista kengänkärkiin.
- Minulla on kaksikymppinen tytär ja hänelle pitäisi löytää aamutakki. Toive olisi joku lämmin, kun kuulema palelee aina aamuisin. Mistähän minun kannattaisi mennä etsimään?
- ÖÖ... tuota...ööö...juuuuh...
- Niin, tytär sanoi, ettei tarvitse olla mikään kallis, kunhan on lämmin...Minkähänlainen sen pitäisi nyt sitten olla? Onkohan täällä muitakin kauppoja....? Ja anteeksi nyt kovasti, kun tällätavalla...!
- Ei mitään, tuota tuolla on kyllä se ja se Kauppa, ja taitaa siellä olla sekin Kauppa ja...niin! Siitä Kaupasta kannattaa mennä katsomaan! Öööö ja juuuhhh....

Voi herranpieksut! Mitä mä oikein sekoilen??
Oisin voinu purra itteeni nenään ku sönkkäsin ihan höröjä!

Jostain hassusta syystä menin ihan kipsiin ja rupesin kaivelemaan kassista puhelinta, jottei ois tarvinnu katsoa tämän miehen nauravia silmiä.
Hmmm....missäs se puhelin oikein on?? Hmmm.... jaa tässähän se.
Hmmm.... onkohan kukaan soittanu? Hmmm... voi kääk...huhhuhh..SOIS NYT EDES, NII PÄÄSISIN TÄSTÄ...!!!...dippaadaa...

- Niin että mistähän minun nyt sitten kannattaisi mennä etsimään? Olisiko teillä ehdotuksia?

Jaa että oisko mulla ehdotuksia? Olis juu.... mutta ei ne koske aamutakkeja! Voi kauheeta!
- Köh, no jos vaikka alottaisitte Siitä Kaupasta... sanoin ja tuijotin tärkeenä puhelintani.
Sitä joka ei ees soinu eikä laulanu.
Laitoin toosan kassiini ja olin tekevinäni lähtöä.

- No kiitos nyt kovasti, ja anteeksi vielä kovasti kun häiritsin....
- Juuhhh... ei mitään...näkemiin vaan.
Läksin ku ohjus.

Voi apua...kaameeta...!
Mies puhuu mulle, ja minä sitte sössötin ihan tyhymänä ööö:tä ja huuhhh:hia!

PÖNTTÖPÖNTTÖPÖNTTÖ!

Kaikenaikaa oon valittanu, ku mitään ei tapahdu ja ku kukaan ei mitään ja minä en koskaan mitään ja ......!
Nyt kun olisi ollu ihan tarjottimella mahdollisuus ottaa tilaisuudesta Vaari, niin meen ihan kipsiin!
Oisin voinu vaikka tarjoutua menemään makutuomariks tai vaikka näyttämään, että TÄSSÄ on nyt Se Kauppa ja tuolla Se Toinen ja...voi että kun nyt kävi niin kahvihammasta kolottamaan, että josko mentäi...?

Minkä ihmeen takia mun piti lähtee sillai lippahivoon?

Potkin itteeni täällä nyt päähän ja nenäni on jo purtu!

Mulla alkaa ihan selvästi ote lipsumaan!
Tai sitten on kysymys varhaisesta rementiasta... tai jostain paljon vakavammasta:
Jospa musta on tullu hölömö?


????????

maanantai 14. joulukuuta 2009

Ihan kaameeta kaksi!!



- Määä....huokaus...hohhoijjaa...
- No mitä?
- Mull ei oo mitään tekemistä...
- Leiki jotain!
- Höhlä...yksinkö?
- No vaikka sillä lelullas. Tuo tänne, nii mä heitän.
- Duodaduoda... se taitaa olla vähän hankalaa...
- No tuo vaan...
- Kato ku siinnä kävi sillee, että....ku sä nukuit ja mä en sitte voinu mitään, ja se oli sillee sopivasti siinnä.... heh =I
Mut siittä saa kyl ihan kivan kuusenkoristeen.... tai jotain..



- !!!!!!!

- Tsori... mut voitaisko kattoo vaikka Poliisikoira Rexiä? Oisko hienoo olla poliisi!! Sullon noi leivätki sillai valmiina, nii siin samalla vaikka...?






- Heti ku toi loppuu, nii lähetään ulos! Saat purkaa tota vimmaas tuol Saharassa.

Kaverukset lähtivät pikkupakkasessa kohti Saharan hiekkakenttää. Ensin mentiin ihan metsään.

- Hei Arska. Leikitääks sille, etä tää ois koira ja sä heittäisit keppii ja mä sit hakisin?? Jookojoooko???
- No okei! Vimps...hae!
- Läählääählääh, kato mä osasin!!!
- Vimps... hae!
- Lääähläähh...JIPII...läähläääh..jne..jne x 100.
- Vimps...hae! Tai ootas. Leikitääks jotain muuta?
- No miks ku tää on kivaa! Mitäs muuta sitte?
- Leikitään välillä, et se ois niiku vaikka orava!
- Tä????
- No joo, kato ku mä heitin sen sun keppis vahingossa tonne puuhun!HAHHAHHAA!!!




- Höh! Toi oli ihan tyhmä juttu. Mä en enää ala tätä...


Päästiin Saharan laitaan ja Hortton laukkasi pitkin kenttää kuono maassa!

- Arska Arska! Nyt mä keksin! Leikitään, et tää ois se "siiäsain" poliisi se Horation! Se, josta Annie kirjotti täs jokuaika sitten! Joo.. mä oon The Horation ku mun nimikin on melkein se! Sä oisit sitte se naispoliisi ja kantasit sitä piäntä laukkua missä on niitä välineitä! Mut muista, et MÄ oon pomo! Mullei kyl nyt oo niitä aurinkolaseja.... no ei voi mittään.
Kato toi ois niiku se rikospaikka mis ois joku vaiks raato ja se ois niiku levinny tonne pitkin lits ja läts ja noi tötteröt ois niiku niitä merkkaus-härpäkkeitä!



- No niin, köh köh! Tulkaapas naispoliisi tänne sen laukkunne kanssa! Täällä on selvästi joku kävellyt!



- Hmmm... tässä on ihan selvästi joku ajanut autoa tai jotain Pasia tai semmosta....Ottakaapas naispoliisi sieltä laukusta välineet ja tehkää näistä kaikista valut! Juu juu...kaikista! Siittä sekotellaan semmosta mönjää ja laitetaan noihin jälkiin! Voi että, pitihän se arvata että NAISELLE tää on liika vaikee tehtävä!



No menkääpäs sitten vaikka pystyttämään tuota johtokeskusta tuonne sivulle! Juuri siihen! Siinä on jo kahvilantynkääkin valmiina.


Osaiskohan se NAISPOLIISI mitenkään sytyttää ees kahvitulia? Siinä on hyvät klapit. Ai juu... poliisithan syö aina munkkeja... Hoituu! Tää vois mennä pyöräyttää parit donitsit! HEHHEHHEE!!!
Jaa ettei ollu sitte hyvä juttu...?
Vähänkö ollaan taas niiin tosikkoa!

- HorTTon!
- Minä olen The Horation !
- Ihan sama! Miks mä joudun tekee kaikki hommat, ja sä vaan viipotat pitkin poikin?
- No koska mä osaan kato viipottaa ja samalla mä kerään hajujälkiä! Se ei oikein sovellu tommosille... naispoliiseille! Se on kovaa hommaa nääs!
Miesten juttuja junou!
Samalla me merkataan paikka tutkituksi. Sillee ruiks....
Siihen ei naispoliisi pysty millään! Sen peppu paleltuis tääl pakkasessa! HEHHEHHEEE!

Jaaha...ei tääkää sit naurattanu =I
On se sitte vaikeeta olla tällänen MIES tai siis koira... koirapoliisi! Tai poliisikoira..

Ois kauheeta olla nainen!!! Tai ees ihminen. Tai sitte ihminen joka ois poliisi. Tai naispoliisi-ihminen!
Joutuis vaan kantelee sellasia piäniä laukkuja ja keittelee kahvia!
Ilman aurinkolaseja!
Ihan kauheeta!

- Arskaaa!
- No?
- Mennääks kotii! Mä oon ihan poikki. Toi The Horationin homma ei oo nii helppoo ko luulis!
Mä oon mielummin koira.
HorTTon-koira!

Tämmönen:






Kuvat ei oo mitää valtavankauniitahienoja saatika teräviä, mutta sou not!

Meil oli hauskaa : )

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Kaamee tilanne!


Nyt pukkas HorTTonin hoitoo, elikkä oon horttonoomina tän viikon.
Lisäksi olen sijaistamassa paikassa, missä todellakaan.fi ei ole edes ruokatunnilla aikaa käydä postissa.
Eikä koneella.

KAAMEE PANIIKKI ISKI!
Mitä jos ne kaikki on kirjottanu jotain, mitä ois just nyt pitänny lukea?
" Ou mai DOG " sanoisi tähän HorTTON, jos se tolta ulinaltaan ehtis...

Sillon ikävä isäntää ja se joutuu kestään Arskaa!
Sitäpaitti se taas huuti!
Ku vahingossa menin syömään leluni.

Huonoo tekoo sanois tähän koira!

Pien pyyntö:
Voisittekste ottaa huomioon ne, jotka eivät työn, sairauden tai muun seikan vuoksi voi päivittää tilannetta, saatika lukea muiden kirjoituksia!
Näin sanottiin jopa radiossa männävuosina!
Ei se ihan noilla sanoilla tainnu loppua, mutta sounot?
...ja olla kirjottamatta oikeestaan yhtään mitään, ennenkö mä ehdin lukeen?

Nyt tua ulina käy herrrrmoille ja mun on mentävä!
Horttonilta terwiisii!
Arskan mielestä HorTTon on just niiku Scooby Doo!
Ihan yhtä hurmaava ja raivostuttava ja ihanan hömelö!

Paitti sillon ku se ei oo....

No viimmeyönä se oli, ja me nukuttiin sillai kuono kuonoo vasten!
Sen partakarvat oli mun suussa.... vai mitensenytmeni?
Arska tais herätä siihen ku hengitettiin samaa ilmaa.
Se sisään ja mä ulos....



Se on sau!

pssst... toi kuva on vanha, mutta ajankohtainen...
Voiks kukaan sanoo, ettei mulla ois semmonen tietty katse???

Nii ja ton lelun mä söin jo viimeks, nyt meni yks toinen... uuups!

sunnuntai 6. joulukuuta 2009

Yksi niistä!

Nuori nainen istui raitiovaunussa.
Oli Itsenäisyyspäivä, ja nainen oli hälyytetty töihin kolleegan sairastuttua.


Aamulla nainen oli herännyt puhelinsoittoon, ja lupautui menemään koska ei ollut suunnitellut mitään erikoisempaa päivän varalle.

Sitä perinteistä, Tuntemattoman sotilaan katsomista ja Linnan juhlien seurantaa.
Hiukan parempaa oli hankittuna jääkaappiin, mutta senhän ehtisi laittaa huomennakin.
Kynttilät oli valmiina ikkunoilla.

Kaupungilla oli yllättävän paljon ihmisiä vaikka lunta tuiskutti vimmatusti.
Liikenne takkuili, mutta raitiovaunussa ei tarvinnut ruuhkasta välittää.
Mannerheimintien lipputangoissa Suomen liput liehuivat pyryn saattelemina.

Tuttu rakennus tuli näkyviin ja nainen nousi poistuakseen.
Mahtaakohan olla paljon potilaita, nainen mietti astellessaan kohti sairaalan pääovea?
Hänellä oli ollut yksi vapaapäivä ja toinen meni nyt sitten tällätavoin.
Päivässä saattoi tilanne muuttua kovastikkin, koska kyseessä oli kirurginen osasto.

Vaihdettuaan vaatteet ja avatessaan osaston oven, nainen veti nenäänsä tuttua sairaalan tuoksua.
Se oli sekoitus pesuainetta, desinfektioon käytettävää pirtua ja Sotilaskodista leijailevaa kahvin aromia.

Raportilla selvisi, että melkein kaikki potilaspaikat olivat täynnä ja jos flunssapotilaita tulisi päivystyksenä paljonkin lisää, täytyisi sisätautipuolelle mennä viemään lisää sänkyjä käytäväpaikoille.
Olivat soittaneet ja pyytäneet tarvittaessa avuksi.
Se oli tavallista tähän aikaan vuodesta. Potilaille se oli kurjaa, koska intimiteettisuojasta ei juurikaan ollut tietoa.
Suurimpiin huoneisiin mahtui yleensä kahdeksan sänkyä, mutta ruuhka-aikana sinne laitettiin jopa yksitoista.

Raportin loputtua nainen lähti kiertämään kolleegansa kanssa huoneita.
Pikkuhuoneissa oli muutamia vanhempia siviilipotilaita ja yksi huone oli varattu naisille.
Lopuissa huoneissa oli varusmiehiä ja kantahenkilökuntaan kuuluvia.

- Kynttilät on tuolla ruokapöydällä ja Kaisa etsii niihin jalkoja, toimitti aamuvuoron hoitaja.
- Kannattaa vetää verhot kunnolla syrjään, koska tuolla pyryttää näköjään noin kovasti.
Rakennus oli vuodelta 1936 ja ikkunoista veti melkoisesti.
Ikkunaremonttia oli suunniteltu jo pidemmän aikaa, mutta aina se tuntui siirtyvän rahan puutteen vuoksi.
Niinkuin moni muukin asia...
Kaikille ikkunoille oli kuitenkin tarkoitus sytyttää ne kaksi kynttilää itsenäisyyttä juhlistamaan.
Niin oli aina tehty.
Tämä tapahtui vielä aikana, jolloin sairaalassa sai polttaa oikeita kynttilöitä.

Tv-aulassa oli poikia ja vanhempia miehiä katsomassa Tuntematonta.
Osa istui pitkillä epämukavilla penkeillä ja osa pyörätuoleissa.
Muutama onnekas oli ehtinyt varaamaan nojatuolin itsellensä.
Potilaat olivat tavasta poiketen ihan hiljaa, eikä tavanomainen pulputus häirinnyt katsojia.
Nuori nainen jakoi kuumemittarit potilaille ja sanoi tulevansa keräämään ne poikkeuksellisesti siitä aulasta.
- Patteriin on sitten turha sitä lykätä, huikkasi vielä mennessään virnistäen toisesta suupielestään.
Pojat hörähtelivät ja vannoivat että juu ei tietenkään!
Joku vanhemmista avuliaasti kertoi että silloin kun he olivat varusmiehiä, paras konsti oli hinkata sitä peittoon....!
Kiitos vaan, josseivät tienneet niin nytpä sitten tuonkin konstin oppivat!

Nainen vei mittarin pikkuhuoneen naispotilaalle.
Potilas oli vanhempi rouva, jolle oli tehty suurehko leikkaus neljä päivää aiemmin.
Pienellä sivupöydällä oli matkatelevisio ja sama elokuva oli näköjään täälläkin menossa.
Yöpöydällä oli kaunis kukkapuska ja Parane pian-kortti.
Mummille.
- Päivää tänne ja hyvää Itsenäisyyspäivää!
- Jaa...kukahan se siellä... no päivää päivää!
Ihanaa kun tulit! Laittaisitko tuota tyynyä vähän paremmin kun on niin valahtanut huonoon paikkaan....
Niin niin, ja sinulle myös oikein hyvää Itsenäisyyspäivää! Minä tässä katselin tuota Tuntematonta sotilasta, mutta taisin tuossa torkahtaa...
Jokos se Lehto..? Jaa, ei taida vielä olla niin pitkällä.
Nokkamuki näytti olevan tyhjä ja nuori nainen kaatoi metallisesta kannusta lisää mehua.
- Kiitos kiitos, sanoi rouva ja taputti nuorta naista kädelle hymyillen.
- Sitten kun ehdit, niin voisitko tuoda lääkettä tuohon jalkaan... särkee mokoma taas. Hyvähän se on ollut, oikein hyvä verrattuna ennen leikkausta, mutta nyt taitaa olla tälläinen kenkku-päivä. Katsos kun mummin pienet kävi täällä ja toivat noin ihania ruusuja! Ja kortin. Otappas se ja aukaise...

Nuori nainen avasi kortin ja siinä oli kaksi pientä kädenkuvaa toisella puolella ja toisella teksti: Parane pian Mummi!
- Ne on ne minun pienet kullat niin rakkaita! Tytär kävi aamupäivällä, mutta eivät kauaa ehtineet olemaan kun olivat lupautuneet menemään ystäväperheensä luo kylään.
Voi että niitä pieniä....Minni on kolmen ja Saaga puolitoista...olisi ollut niin mukava käydä tuolla sotilaskodissa, mutta en sitten jaksanut tuon jalan kanssa.
Jaa, otappas tuosta rasiasta suklaa, niin saat suusi makeaksi...

Käytävällä soi kello, ja nuori nainen lupasi tulla hetken perästä ja tuoda samalla sitä särkylääkettä.

Nuori nainen oli törmätä kovaa vauhtia kinkkaavaan varusmieheen.
- Hupsis..mihinkäs noin kiire?
- No tupakalle, ja kaveri lupasi pitää paikkaa. Äkkiä pitää käydä, kun ei tossa leffassa oo mainostaukoja...

Ilta kului rauhallisesti ja kello läheni kuutta.

Nuori nainen otti tikkuaskin.
Huoneeseen mennessä hän sammutti kattovalon ja sytytti jokaiseen ikkunaan kaksi kynttilää.
- Hyvää Itsenäisyyspäivää pojat.
- Kiitos samoin, kuului monesta suusta.

Paitsi niistä, joista kuului vienoa kuorsausta....



Kului vuosia ja tuli joulukuun kolmaskymmenes päivä vuonna 2005.

Nuori nainen ei ollut enää nuori.
Hän seisoi työtovereidensa kanssa sairaalan edessä ja kuunteli soittokunnan trumpetistia.
Tilkan lipputangosta laskettiin lippu.
Viimeisen kerran.

Nainen ja työtoverinsa eivät voineet sille mitään, vaan antoivat kyyneleiden tulla.

OIKEIN HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ TEILLE KAIKILLE!

Toivoo se entinen nuori nainen....




Tässä pieni pätkä historiaa...

keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Ja kaik yhes koos laulamaan!

Täs on tullu nyt senverta pöljäiltyä, että aattelin kerrankin kirjoittaa asiaa!

Sain tuossa jokunen aika sitten mythopolikselta vinkin.

Oli kaiketi puhetta että musiikki on kovasti tärkeä asia tällepäälle, ja hän sitte laittoi tuon seuraavan videonpätkän sähköpostiini.
Plimps ja ryhdyin kuuntelemaan.

Mää oon oikeasti kamala herkkis vaikka ei uskois.
Ja sitte mulle kävi niin, että rupesin parkuun.

Ja ihan vaan sen takia, että tykkään ensinnäkin Bob Marleystä.
Siinnä on se eka hyvä syy itkeä!
Toiseks, että tuo kappale on niiin kaunis.
Kolmanneks, että koko idea ja tuo videon toteutus oli hienoa!
Neljänneks...?
Muuten vaan!

Ettekös te muka oo joskus parkunu ihan ilman syytä?
Kauniin musiikin tahdissa?
Jaaha... no mä oon.

Tuossa alussa on mahdottoman hieno lause:

It´s time for the world to unite as a human race!
Minusta se on viisaasti sanottu!
Ja kuten mythopolis laittoi saatesanoiksi viestiin, niin teille samoin:

Peace!




Psssst...
Täs oli toinenkin syy:
Se, että olen ihan hirveän onnellinen siittä että olen saanut kirjoitella myös ulkomaille asti!
Ilman BLOGitsen eräitä "pippaloita", en olis kai tätäkään saanut kokea!
On aivan huikean hauskaa kirjoitella mun hurunlurun-englannilla ihan toiselle puolelle maalimaa!

No niistä pippaloista jäi kyllä jotain muutakin...

Mun toinen kenkä sinne Kairoon....