Nuottiavaimesta päähän!

En ole tuohon profiiliini laittanut harrastuksia, suosikkielokuvia enkä muitakaan hömpsötyksiä, koska ajattelen ettei niiden perusteella minusta saa kuitenkaan järjellistä kuvaa.
Olen niin kaikkiruokainen eri asioiden suhteen, että menisivät ihmiset vain sekaisin. Ei saisi tolkkua siittä!

Yksi minulle tärkeistä asioista on musiikki. Se on tullut ihan perimän myötä, koska kummaltakin puolelta minua on siunattu musikaalisilla geeneillä.

Vauvakirjaani on kirjoitettu lempilaulukseni kaksivuotiaana Oolannin sota(kun se oli niin kauhia) ja Jänis istui torppuen! Samalta ajalta on Papan äänittämä otos, jossa laulaa lurittelen omiani.

Siskoni soitti viulua ja veljeni haitaria. Siskoni viulun kävi kalpaten kun pääsin siihen käsiksi! Veljeni haitaria en saanut rikotuksi, ja hän opetti minulle ainoan osaamani haitarikappaleen Metsäkukkia! Se mis Metsään on tullut jo syyyyys....diiidiiidiii ...yön hääämäääryys, hongat ne huokaillessaaaan....
Olin niin innostunut soittamisesta, että soitin pöydällä pianoa, kun aitoa ei ollut. Myöhemmin kävin ystävieni ja vanhempiensa hermoille, koska jos huushollissa oli piano, minä liimauduin siihen kuin nenä puuhun!

Sain oman pianon kun olin 10v. Se oli niin suuri asia etten tiedä mihin vertaisi. Tuntui että maailma avautui ja taivas olisi rajana, jos sekään. Sen tuoma ilo ja elämän sisältö oli jotain uskomatonta.
Sitä kesti aikansa. Otin myös laulutunteja, olin kuorossa ja ajattelin jopa uraa ...

Toisin kävi.

Myin pianoni opintovelkojeni kattamiseksi. Lopetin laulun osittain myös rahanpuutteen takia. Laulutunnit eivät olleet ihan halpoja. Olin jopa haaveillut oopperalaulajan urasta, ja sittemmin kun olin Pop - Jazz-opiston opettajan tunneilla, ajattelin tulevani Artistiksi! Tunsin, että minua oli lyöty kovaa ja korkealta nuottiavaimella päähän! Vaan kuinkas sitten kävikään?

Halusin kiihkeästi hoito-alalle, ja kun pääsin opiskelemaan Apuhoitajaksi v.80, siirtyi musiikki taka-alalle.
Pahus!

No nyt olen mielestäni ihan oikealla alalla, ja annan lemmestä " tilaa" Karita Mattilalle ja muille menestyjille :)
No heh! En ikinä olisi yltänyt tasollensa, mutta saahan sitä aatella....

Nyt tuntuu, kuin oisin eksynyt aiheesta, mistä mun pitikään kirjoittaa...

Heureka!

Siis että musiikki on ihmeellinen asia.
Se kantaa, antaa voimaa, lohduttaa, avaa kyynelkanavat, vie matkalle, aiheuttaa sydämen muljahduksia, auttaa jaksamaan, puhuttelee surussa ja ilossa...

Mitä olisikaan maailma ilman musiikkia?
Jos osaisin laittaa tähän semmosen video-pläjäyksen, niin laittaisin Nina Simonen musiikkia.

Mut ku en osaa, niin heitän haasteen.
Kenen musiikkia haluaisit juuri nyt kuunnella?

Ääähh... ei tartte kertoo, mut mulla on nyt joku ihmeen siitepöly tai joku kevään riesoist menny silmään....
...............