maanantai 16. maaliskuuta 2009

Nutturan tutinaa!

Varoitan nyt hyvissä ajoissa, että juttuni sisältää monta rumaa sanaa. Minä en niitä sanonut, vaan ihan joku muu...

Joten jos olet yhtä herkkä niille kuin minäkin tässä kohtaa olin, jätä lukeminen tähän.



Olin kympin ratikassa. Nautin ihmisten ja maiseman katselusta, kunnes....

Kampin kohdalla taakseni pälähti joukko teini-ikäisiä poikia.

Melkoisella rytinällä he pörähtivät ovista sisään ja aloittivat "keskustelun". Ja kuten kaiketi tiedätte, ikäistensä keskustelu vaatii kovaa volyymiä, jotta niiku tulisi ymmärretyksi. Sen lisäksi kuuloon vaikuttavia tekijöitä ovat mm. osa-aika hormoonit, jotka toimivat 15-17 ikävuoden välillä vaikeuttaen sekä kuullun ymmärtämistä, että kuultuun vastaamista. Niiku.



- Voi V###u ku sä oot nii v###u hidas! Meinattii v###u myöhästyy v###u sun takii!

- Älä v###u valita!

- Voi v###u muuten! Sä v###u oot mulle v###u velkaa kakskybää! Millon sä v###u meinaat maksaa?

- Sähän v###u joit mun bisset eilen v###u, joten mieti sitä v###n ###o!

- Voi v###u ku mä olin niiku nii v###n humalassa etten tajunnu niiku mitää... Onnex niiku sä hoidit mut niiku v###u himaa...niiku.

.... jne, jne, niiku v......

Tässä vaiheessa niskakarvani olivat niin pörhöllään, että niihin olisi voinut tehdä linnulle pesän.
Kuulin kuitenkin sivistyssanojen välistä yhden tutun nimen, ja koska se ei ole ihan tavallinen käänsin päätäni poikia kohti.

Tuijotin kummipoikani kauniisiin silmiin. Noin sekunnin jälkeen ne rävähtivät pallon kokoisiksi hänen tunnistaessaan minut.
Koukistin sormeani... TÄNNE!
Poikaparka sai hädintuskin vinkaistuksi: " Ai moi ...mitä sä tää...l..lä ?"

- Moi !(.. hyytävästi..) Ihan vaan tiedoksesi, että jos toi v###u-sanan käyttö tuos pilkun paikalla ei lopu VÄLITTÖMÄSTI, nostan sut korvista narikkaan kun tuun käymään! Onko ymmärretty? Niiku?
- Joo joo, kato ku nyt on kato tilanne niiku päällä, et pitää niiku mennä. Moi!

Poika pyörähti ja palasi kavereidensa luokse.
- Mikä V###N mummo toi niiku oli?

Kuului pieni ääni joka sanoi: "Shhhh.... se on mun kummitäti!"


Syvä hiljaisuus.
Ei äänen ääntä kuulunut.


Sitten joku avasi sanaisen arkkunsa ja kuiskasi:
- voi v###u..... kuulikohan se.... niiku?

Minun oli pakko naamioida esiin pyrkivä tirskahdus yskäksi, koska enhän voinut vesittää närkästystäni nauramalla.
Enkä suinkaan olisi nauranut asialle, vaan sille herkulliselle tilannekomiikalle.
Pojat päättivät jäädä seuraavalla pysäkillä.

Lapsi rassu miettii kai vieläkin, että kerroinko/kerronko äidillensä bisset sun muut jutskat.

En ole ihan vielä päättänyt!
Aaahhh tätä vallan tunnetta! Kiäh kiäh...

------------

17 kommenttia:

Isopeikko kirjoitti...

Olipa herkullinen tilanne :) Saat pidettyä se pojan tulisilla hiilillä pitkään, jos haluat :)

Arjaanneli kirjoitti...

Isopeikko:
Jo vain haluan :)

Hallatar kirjoitti...

Hups...


Miun korvaani myös sattuvat nuo kiroukset.
Meillä ei tuota sanaa suvaita.

Rita kirjoitti...

Loistava raportti :D Osasitpa kertoa havainnollisesti!

Inkivääri kirjoitti...

Mainio juttu tästä minunkin korviani raastavasta puhetyylistä - lämmöllä ja ymmärryksellä kuitenkin kirjoitettuna:)

Tuota on meidän äijille yritetty tolkuttaa - jos on pakko porukassa puhua rumia aikuisten kuullen puhutaan kuitenkin siististi.

Arjaanneli kirjoitti...

Hallatar:
Eipä meilläkään ja juuri siksi oli niin helppo puuttua.

Rita:
Harvoin tulee näin loistavaa tilaisuutta :)

Inkivääri:
Olen tyystin varma siitä, että kaveriporukassa pilttini puhuvat moisia, mutta muistan myös jatkuvasti motkottaa asiasta. Kuulteni ei taatusti päästellä veetä.
No tunnustan täs, että päästelen ajoittain ärräpäitä aika näppärästi, mutta pidän itseäni "sivistyneenä" kiroilijana( mitä se sitten tarkoittaakaan)
Pentuna ei tullut mieleenkään kirota, ja huono omatunto tuli jo siitä jos irvisti!
Se oli tosi pahasti tehty. Kantelun arvoinen asia suorastaan:)

BLOGitse kirjoitti...

paha, paha, hahah siis hauskaa!
Kummipoikaa taisi hieman jaada kaivelemaan tyhmailynsa.
Kun pitaa olla niin kova ja ainoa milla kovuutta tuodaan ilmi on yksi sana.

Tuotahan kayttaa nykyaan kaikki, sukupuolesta riippumatta.

Itse sanalla ei tarkoiteta sita mita se alunperin on tarkoitettu tarkoittamaan.
Nykyaan se vaan tuo viestiin voimaa. Ja toimii tayte/valisanana kuten 'niiku'.

Milta puhe olisi kuulostanut jos tilalla olisi ollut vaikkapa
'vappuhuiska'??!!

ps. vielako kutittaa? hih...

mm kirjoitti...

Äijältä hyppäsin tänne lukemaan tämän aivan ihanan tosielämän jutun. Vieläkin naurattaa. Niinku.

Pyrtsi kirjoitti...

Tämä tarina se vaan jaksaa naurattaa. Aina ja joka kerta. :D

Nappaan sen haasteen ihan tässä joku päivä kunhan ehdin paneutua. Lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon ja jos sanani syön niin mörökölli minut vieköön...

Arjaanneli kirjoitti...

BLOGitse:
Vappuhuiska olis ihan ässä. Se pitäis vaan lanseerata jotenkin...
Juu... tää tirpunen kutisee ja kovin :) Onkohan se sittenkin syyhyä?

mm:
Uskoisin nauravani tälle vielä kun muu älli on jo mennyt:)
Vielä silloinkin, kun kummipoikani työntää mua pyörätuolissa.

Pyrtsi:
Ai sä muistit! Tosi on joskus tarua hauskempaa:)
Ei panikointia, teet kuhan toivut matkasta. Taisi olla mieleenpainuva reissu... köh...

Hannele paratiisi kirjoitti...

Hyvä. Noin, minä joskus ihan vieraitakin voin neuvoa :)
Ehkä en tiettyjen sanojen käytöstä, mutta en voi olla hiljaa, jos jotain herjataan, puhutaan pahaa.

Millan kirjoitti...

Mihin joutuisikaan maailma ilman kummi- ja muita tätejä. Hinningolle, sanon minä ;-D Olipas herkullinen tarina..

Arjaanneli kirjoitti...

Hannele:
Minä olen senverran arkaparka, etten olis menny ihan tuntemattomia neuvomaan. Hesas saattaa tulla turpihin, jos aukoo päätäns... vaik kuin oikees olis.

Millan:
Maailma olis mullillaan ilman kaikenlaisia tätejä!
Tädit pitävät ipanat kuris! Annoin aikanaan kaikille tädeille luvan kasvattaa pilttejäni. Erityisesti naapurin, kummi, kaupan ja tarhan tädeille. Jos huomasivat jotain epäsopivaa, nii siittä vaan!
En ehtiny ihan jokapaikkaan, joten kasvatusvastuun siirto tietyis tilanteis oli helpotus :)
Voi voi! Ja kyllähän niitä tilanteita kertyi! Tässä SUURI KIITOS HEILLE KAIKILLE!

Vallaton mummeli kirjoitti...

Heh, kun luin tämän alkuviikosta, mulla oli kiiru, etten ehtinyt kommentoida. Seuraavana aamunakin vielä nauratti. Ja nyt taas.

Sitä ollaan joukossa niin kovaa kundia, että... Kaveri vielä yrittää uhota, mutta kummipoika jo toppuuttelee. Niin ne kummitädit pistää nuorison hiljaiseksi :)

Vieraille ei kyllä uskaltaisi mennä sanomaan mitään, vaikka kuinka niinku tekis mieli, turpiin tulis.

Arjaanneli kirjoitti...

Vallaton mummeli:
Uskoisin, että loputkin kaverinsa olisivat olleet yhtälailla hissukseen, jos oma kumminsa olisi ollut paikalla. Ei nuo pentuset kaiketu kukaan läheistensä läsnäollessa moisia suustaan päästäisi. Mutku kato kimpas pitää niiku olla ku muutki. Jos olis ollu kyse ihan omasta piltistäni, niin olisin syönyt sen!
Ja kaverinsa jälkiruoaks...

Anonyymi kirjoitti...

"Arvaas mitä yläasteen opena oon kestäny..."Vaatii kärsivällisyyttä joskus yli voimien kuunnella päivästä päivään. Nyt tässä vain anonyymina kun opet ei saa valittaa "pienistä"...

Arjaanneli kirjoitti...

Anonyymi:
Itseasiassa tarina jatkui näin:
Poikien lähdettyä takanani oleva nainen koputti olkapäähäni
- Anteeksi, mutta en voi olla kiittämättä. Olen opettaja, ja joudun sietämään tätä joka päivä työssäni. Katsoin, että olivat niin suloisen näköisiä poikia, mutta suustaan tuli kaikkea muuta kuin suloista. On hienoa, että joku muukin puuttuu asiaan.
- No en olisi ehkä muuten puuttunut, ellei yksi asianosaisista olisi ollut tuttu. Sattui vaan niin oiva tilaisuus...

Olen ihmetellyt tätä opettajien sietokykyä kaiken aikaa. Mitä ihmettä on tapahtunut minun kouluaikojen ja lasteni välissä?
En voi ymmärtää, että yksikään vanhempi voisi suvaita moista käyttäytymistä. Sehän on omaan nilkkaan pissimistä jos hyväksyy moisen.
Enkä voi kuin ihmetellä, miten ihmeessä opettajilla riittää voimia? Halu ja iinostus on kaiketi tallelle, mutta into torpetoidaan pilttien taholta aika helposti. Tässä peräänkuulutan kodin ja koulun yhteistyötä.
Tieto vanhemmille heti, kun jotain ilmenee, ja tieto rehtorille HETI, jos vanhempien ymmärrys on eri kuin koulun.
Voi, tästä riittäisi vaikka romaanin verran kirjoitettavaa.
Jos käyttäisin hattua, nostaisin sitä sinulle ja kolleegoillesi!
Anonyyminä saa kirjoittaa aina, jos siltä tuntuu!