torstai 19. maaliskuuta 2009

Katseita keräämässä

Tämän ärsyttävän vuodenajan johdosta, minussakin on herännyt tarve jotenkin uudistua.

Ajatella uudella tavalla, toimia toisin kuin ennen.

Isopeikon helmikuisessa tarinassa Päätös, oli mies joka tunsi olevansa näkymätön. Kukaan ei katsonut häneen. Minä lupasin kommentissani katsoa jokaista vastaantulevaa miestä silläsilmällä, jos siitä olisi ollut jotain apua. Minulla oli paha mieli miehen puolesta. No Miehen tarina päättyi kuitenkin erittäin onnellisesti.

Toisen sysäyksen minä sain bussissa. Näytin tormakkaasti lippuani kuskille, joka ei viitsinyt kääntää edes päätään, vaan tuijotti ulos ikkunasta. Siinä minä tönötin itsepäisesti jonon tukkeena, kunnes kuski huokaisi, vilkaisi toisella silmällä lippuani ja käänsi katseensa takaisin ikkunaan.
- No Eri pirteää päivänjatkoa vaan sinnekkin, puhisin mielessäni.

Minua kismitti, ja rupesin miettimään minkälainen mies tuo kuski oikein on. Siinä kun aikani pohdin, olin kuvitellut miehen elämänkerran valmiiksi. Siitä tuli niin surullinen tarina, että loppujenlopuksi teki mieleni mennä sanomaan kuskille jotain kaunista. Kuten että kyllä minä ymmärrän tilanteensa., eikä ihmekään jos oli niin ajatuksiinsa vaipuneena.
Itseasiassa soimasin jo itseäni kun olin ajatellut niin rumasti miespolosta.

Poistuin bussista etuoven kautta, ja heläytin kauniin kiitoksen kyydistä. Mies tuijotti edelleen ikkunasta ulos, mutta mutisi kuitenkin jotain suupielestään. Tulkitsin sen Ole hyväksi.

Jaa että miten tämä liittyy katseiden keräämiseen?
No siten, että päätin katsoa nyt jokaista vastaantulevaa ihmistä (lähinnä miestä.... heh) silmiin, jos kokisin edes pienen pilkahduksen eläämästä...

Tilaisuuksiahan on valtavasti.
Metrossa, kaupassa, bussissa, assan vessassa.... ööö no ei ehkä siel, mutta ihan vaikka missä!

Ajattelin kerätä näitä katseita pikkuruiseen vasuun, josta voisin ottaa niitä esille kuin kiiltokuvia aikoinaan.
Kotona voisin selailla niitä rauhassa ja miettiä kertomaansa.
Ihailla jonkun kauniita silmiä ja miettiä kuka muu saa niihin katsoa. Pohtia jonkun väsynyttä katsetta, mistä se johtuu, onko kukaan huomannut?

Ihailla, kun ihminen katsoo rakastansa lempeämmin kuin spanieli.... Mitä miettii tekevänsä kun päästään kotiin?
Tuntea se hetki, kun avaa kotinsa oven ja joutuu sytyttämään valon tyhjään huoneeseen. Tuttu tuoksu, tyhjä huone. Miltä silmänsä näyttävät katsoessaan eteisen peiliin? Katuuko kenties tehtyjä ratkaisuja? Miettiikö sanottuja kovia sanoja? Miksi vastassa ei ole enää ketään? Ei edes koiraa....
Mitä kertoisi pistävä, nopea katse?
Ajattelikohan että mitä tuokin minua tuijottaa?
Utuinen, viipyilevä katse
Miettikö hän haaveensa toteutumista? Oi! Toteutuiko se sittenkin?
Iloinen, kirkas, aurinkoinen katse...
Jeeeee! Voi että kun hänellä olisi hyvä päivä! Tyyliin; voisin sulkea maailman syliini!

Mieleeni jäi tänään erityisesti yksi katse.

Olimme ystäväni kanssa kaupassa, ja muuan vanha rouva istui pyörätuolissa odottaen kaiketi seuralaistaan . Kuljimme verkkaisesti ohitsensa, ja katsoin häntä silmiin.

Nainen katsoi takaisin hyvin intesiivisesti ja silmiinsä syttyi jokin....
Katsoi, käänsi päätänsä mennessäni ohi, ja nyökkäsi hymyillen.
Teki mieleni ottaa kädestänsä kiinni.
Kerroin tästä kokemuksesta kotimatkalla ystävälleni.
Hän sanoi huomanneensa tapahtuman.

- Mistä tunnet naisen?

- No en mistään.

- Ai jaa. Luulin että tunsitte toisenne. Se näytti ihan siltä.

Hrrrr... kylmät väreet lipuivat pitkin selkääni. Minullakin oli tunne, että tunnen naisen...

Tälläisiä olen tässä keräillyt, ja pikkuruisesta vasustani on vasta pohja peittynyt.
Maltan tuskin odottaa huomista, kun taas pääsen "keräämään".
Niinkuin pienenä kiiltokuvien kanssa, voisin kyllä vaihtaa muutaman.
Minulla on monta ystävällistä, lämmintä katsetta vasussa.

Haluaisin vaihtaa ne yhteen.

Yhteen i n t o h i m o i seen katseeseen.

Niistä on nyt pula.
Juu, ja anna yksi, saat kolme on voimassa tässäki putiikis. Ihan niinkuin tavaratalos ikään...

Pahuksen kevät!
---

16 kommenttia:

BLOGitse kirjoitti...

voi kun ihanaa - en olekaan ainoa joka harrastaa tata keraysta!
sina vaan kirjoitit tuon upeasti auki...

minun vasuni pohja on taynna Helsingin katseita joista suurin osa aika...surullisia, yksinaisia, kuin jotain etsien...

taalla vasun pohja on vasta puolillaan...taalla niita katseita ei keratakaan tuosta noin vaan vapaasti napattavaksi.
katseet ovat piilossa, katsotaan salaa...
vain 'maalaisten' ja lasten katseet paljastavat suoran ihmettelyn - tuo on IHAN erilainen kuin mina! Kummajainen!

miehia en katso silmiin ollenkaan - se kun olisi aivan vaaranlainen viesti (vaikken olekaan missinmitoissa oleva 20v barbi)

joskus koen kuinka jonkun naisen katse viipyy, tunnen katseen kaipaavan jotain -vapautta?

Arjaanneli kirjoitti...

BLOGitse:
Sinun ei kaiketi ole ollenkaan viisasta katsella kulkijoita silmiin. Maassa maan tavalla.
Täällä sitä ei koeta sentään uhkaksi tai epäsopivaksi.
Sun täytyy katsella varastoon, kun tuut "lomille" :)

BLOGitse kirjoitti...

hyva idea, kerata varastoon! varsinkin jos tulen valoisaan vuodenaikaan...silloin katseet on jotain muuta kuin talven pimeilla...

Arjaanneli kirjoitti...

Hmmm... kun katsoo vähän pidempään, saattaa saada aika iloisia ja veikeitäkin katseita.
Vaarana on tietysti, että pitävät hassahtaneena, mutta ei haittaa!
Minäkään kun en enää voi tuolla vartalollani tehdä haluttua vaikutusta, niin turvaudun nykyisin silmiini. Heh, räpsyttely on halpaa huvia ja varsin hauskaa:)

Rita kirjoitti...

Tässä hankkeessasi on ideaa. Kun vaan pitää sen aisoissa eikä saa häirintäsyytettä juroimmilta suomalaisislta :D

Minä pääsen usein juttusille tuntemattomien kanssa, kävelylenkeilläni, kaupan kassajonossa, torilla... Eilen oli jopa hiukan kiusalllista kun minulla ääni käheänä ja kolme eri ihmistä puhutteli minua kaupassa. Kähisin vähän takaisin. Onneksi äänettömyys ei hymyilyä ja nyökkäilyä estä.

Arjaanneli kirjoitti...

Rita:
Heh, yritän olla häiriköimättä, vaikka tiukkaa se tekee..räps räps :)

Inkivääri kirjoitti...

Katseella on kyllä ihmeellinen voima:)

Isopeikko kirjoitti...

Tämä on oikea hyvänmielen tarina. Se toi hymynkin. Kiitos.

Isopeikko kirjoitti...

Tämä on oikea hyvänmielen tarina. Se toi hymynkin. Kiitos.

Arjaanneli kirjoitti...

Inkivääri:
Niin minunkin mielestäni. Sitä voimaa voisi käyttää useampikin ihminen.
Se ei aiheuta mustia silmiä.

Isopeikko x2:
Kiitos itsellesi ajatuksen herättäneestä tarinasta.
Nykyään olen yrittänyt tavoittaa katseellani koiraa taluttavia miehiä.
Olisin lahjoittanut tarpeettomaksi käyneen koiranremmin narun tilalle :)

Katja Tanskanen kirjoitti...

Olet mielenkiintoinen keräilijä!

Minullekin katseet ja katsekontaktit ovat tärkeitä.

Katselen kaikenlaisia ihmisiä mielenkiinnolla eri etäisyyksiltä.

Kirjoituksessasi on lämmin henki.

peeÄR - mies kirjoitti...

Että, meinaatte 'tuijottamalla tuuperruttaa'!

Kiintoisa harrastus;)

Arjaanneli kirjoitti...

Katja:
Rahat tiukilla ja ylimääräistä aikaa...
Ilmainen huvi josta jää jotain käteenkin.

peeÄR:
Osaan elvyttää jos kävisi niin hassusti :)

ipi kirjoitti...

Hei blogiystäväni,

Tämä yhden naisen yritys lomauttaa koko henkilökuntansa ja poistuu takavasemmalle. Siirrän blogini salasanan taakse toimettomaksi. Kokonaan vai toistaiseksi, siihen en osaa vielä vastata. Minut tavoittaa osoitteesta masentunutmielikuvitus(at)gmail.com. Ainakin jonkin aikaa.

-ipi-

Rita kirjoitti...

Sinulle palkinto blogissani
http://ritamentor.blogspot.com/

Arjaanneli kirjoitti...

Rita:
Kiitän, kumarran ja niiaan!
Mie en oo saanu palkintoo sitten vuoden -74!
Hykertelen tääl:)