keskiviikko 4. maaliskuuta 2009

Koukussa kuin nisti!

Katja Tanskanen on oikeastaan " syypää" tähän aiheeseen, koska käsitteli blogissaan aihetta Ismit ja istit.
Kiitos Katja inspiroivasta kirjoituksestasi :)
Kävin siis näpistämässä aiheen sinulta. Onko se sopivaa?



Tunnustan olevani suorastaan addiktoitunut kirjoihin, mutta siittä ei ole kaiketi isti-nimitystä. Kirjisti? Bibliomaani ei sovi taas -isti- teemaan, enkä onnekseni enää sorru kirjojen keräilyyn, kuten ennen.
Tai no, olen itselleni luvannut olla sortumatta, mutta ihmisen liha on heikko, ja aina on tilaa vielä yhdelle kirjalle....




Keskustelimme ystäväni kanssa kirjoittamisesta, ja tuli puheeksi 70-luvulla ilmestynyt nuorille kirjoittajille tarkoitettu sarja, jonka nimeä en saanut millään päähäni. Muistin nimeltä vain Sammakkoperspektiivin, joka oli tehnyt minuun vaikutuksen. Ahmin jokaisen sarjaan kuuluneen kirjan holistin tavoin, ja surkuttelin jo ennen kirjan loppumista, että "Mitä mä sit luen kun tää loppuu?". Useampikin kirjailija on muuten aloittanut uransa tästä sarjasta.
Otin KvG:n käyttöön, ja PIM! Sehän oli Kontakti-sarja!

Muunmuassa Arto Mellerin esikoisteos julkaistiin "Kontaktina".
Etsin Sammakkoperspektiivin, ja löysin näytteen tekstistä. Tajusin miksi teos oli jäänyt mieleeni. Loistavaa tekstiä 11-vuotiaan pojan kynästä! Valitettavasti ko. kirjoittaja, eli Jussi-Pekka Toivonen on lopettanut kirjoittamisen, koska omien sanojensa mukaan " Realistinen itsearviointi oli johtanut kirjallisen tuotannon lopettamiseen v. 1993".
Pahus!

Kyseiseen kirja-sarjaan tutustuin naapurin tädin innoittamana. Hän oli kirjastonhoitaja, ja heillä oli kotonaan valtava kirjahylly täynnä mitä ihanimpia kirjoja. Se oli pienelle tytölle samankaltainen elämys, kuin olisi päässyt käymään Onnelin ja Annelin talossa! Terävien värikynien lisäksi siellä oli kasoittain kirjoja! Tuulikki-täti lainasi meille talon ipanoille sieltä yhden jos toisenkin opuksen, ja useammin kuin kerran taisi läksyjen teko jäädä...
No poikihan se hyvääkin koulua ajatellen. Ahkeran lukemisen tuloksena, todistuksen keskiarvo nousi surkeasta välttäväksi hyvän ainekirjoituksen ansiosta. Opettaja taisi tosin sulkea voihkaisten silmänsä oikeinkirjoitustani arvostellessaan... Oli niin kiire saada kaikki mielessäni pyörivät tarinat paperille, ettei ollut aikaa tuhlattavaksi moiseen sivuseikkaan.
Tässä suhteessa nuorempi pilttini on tullut äitiinsä, enkä voi häntä siitä moittia. Lukiessani pienenä poikana sepustamiaan satuja ja tarinoita olen hämmästynyt siitä mielikuvituksen määrästä! Imiköhän tuo tarinoita istukan kautta, vai pitäiskö syyttää geenejä?


Kävin askettäin Töölön kirjaston lukusalissa viettämässä aikaani remonttimiesten temmeltäessä keittiön kimpussa. Olen ystäväni luona loisimassa, ja piti keksiä itselleni " päivähoitopaikka".
Istua tillitin huomaamattani neljä tuntia yhtä soittoa lukemassa Lailaa, ja olin onnellinen! Ihan kuin pentuna, paitsi ettei kirjasto tuoksunut enää samalle kuin silloin. No saattaa olla että reseptorini eivät enää toimi niin herkästi, johtuen aika pitkälti itse aiheutetusta ismistä... mutta kirjaston tunnelma oli ihan sama kuin joskus silloin.


Seuraava addiktoiva asia taitaakin sitten olla tämä blogien selaaminen. Ihan kuin löytäisi mustikkapuskan, jonka vieressä on vieläkin isompi mätäs. Ja tuolla.... ja tuolla!

Koukussa, sanoisi Peter Pan!

Minuun ei ole vielä iskenyt "Realistinen itsearviointi", kuten huomaatte...

8 kommenttia:

Hallatar kirjoitti...

Hihi. Tämmöinen aiheennappaus ON ihan luvallista. =) Sää ihanasti mainitsit Katjan idean äitinä jo tuossa alussa. =)

Arjaanneli kirjoitti...

Hallatar:
No nii mmää tein, kun aattelin, että näpistelystä jää kuitenkin kiinni :)

Hallatar kirjoitti...

PS: Niistä kipukoukuista:
Niitä löytyy sitten aikaslailla laajalla hintahaitarilla.
Kannattaa kurkistella hintoja ensin...

Arjaanneli kirjoitti...

Hallatar:
Kiitos, jos ei löydy halapaa versiota, käännyn veljen puoleen. Puuseppä... Olen valmis kokeilemaan kaikki keinot!

Katja Tanskanen kirjoitti...

Minusta on vain mukavaa ja mielenkiintoista, jos joku innostuu minun aiheistani. Monet muutkin ovat kirjoittaneet aikojen saatossa tästä aiheesta. Se ei siis ole vain minun aiheeni, eikä kenenkään muunkaan yksityisomaisuutta. Taideteokset ja yksilölliset kirjoitukset ovat eri asia.

Samoista aiheista on lupa kirjoittaa. Tekstiä ei saa luvatta kopioida, eikä tietyntyyppisiä ideoita. Niistä on tarkemmin tietoa tekijänoikeuslaissa.

Monet ovat tarkkoja siitä, että kirjoittajan tulisi laittaa linkki kirjoituksestaan sen kirjoittajan blogiin, jonka juttuun oma kirjoitus perustuu (se on blogimaailman yleinen sääntö muttei tietääkseni pakollinen).

Sinun juttusi on aivan erilainen kuin minun. Sitä oli mielenkiintoista lukea. Rakastat todellakin kirjoja. Ei ihme, että osaat katsella maailmaa niin monesta näkökulmasta.

Tulin kirjoituksestasi hyvälle mielelle:)

Arjaanneli kirjoitti...

Katja:
Huokaisen helpotuksesta!
Kuten muihinkin uusiin asioihin tutustuessani, paha tapani on perehtyä "käyttöohjeisiin" vasta kun kone piiputtaa...
Kiitän neuvoistasi!
Ja mukavaa jos tulit hyvälle tuulelle.
Samankaltainen tuuli puhaltaa myös käydessäni sivuillasi :)

Mk kirjoitti...

Täytyy tunnustaa että meillä on kipukoukku jonka tuttu timpuri teki "kaavasta".
Tosi hyvä kapine.

Niinkuin muuten myös tämä blogisi, siis hyvä.
Täytyi lukea yhdellä istumalla kaikki jutut.
Se kummipoika-juttu varsinkin kolahti kovasti.

Aurinkoista kevään jatkoa!

Arjaanneli kirjoitti...

Mk:
Kun ei ole live-hierojaa , niin kokeillaan puusta tehtyä:)
Kiitos, käväisin sivullasi, ja paneudun siihen tarkemmin kauppareissun jälkeen! Pikaisestikin vilkaistuna vaikutti mukavalta!
Tämähän foorumi on oikein runsaudensarvi!