sunnuntai 1. maaliskuuta 2009

Näkeekö sokea korvillaan? Ai, eikö..?

Kaukosäädin-käsi taas kramppasi, ja heiluin kanavalta toiselle. Pysähdyin ohjelman kohdalle, joka käsitteli näkövammaisuutta.

Haastateltavana oli kaksi henkilöä, joista toinen oli täysin sokea, ja toinen aisti vain hiukan toisella silmällään. Haastattelussa käytiin läpi erilaisia asioita, joihin he näkövammaisina (joskus jopa kirjaimellisesti ) törmäävät.

Harmitti ihan, kun ohjelma loppui mielestäni kesken kaiken. Moni asia jäi vielä mietityttämään.
Kuten se, miten ihmeessä me "näkevät" esimerkiksi voimme kohdella heitä niin älyttömän monella erilaisella pöljällä tavalla. Ei sokea näe yhtään sen paremmin, vaikka sille kuinka kovaa huutais , että" NYT VOI MENNÄ! EI TUU AUTOJA!" Sokeus ei myöskään ole yhtäkuin kuurous, eivätkä kuurotkaan kuule sen paremmin, vaikka heille puhuisi kuinka kovaa tai h i d a s t e t u s t i tahansa. On kyllä hyvin inhimillistä käyttäytyä näin, mutta jospa me joskus vielä oppisimme kohtaamaan erilaisia ihmisiä vähän "hienovaraisemmin". Oudossa tilanteessa ihminen vaan käyttäytyy joskus hassusti... tahtomattaankin.



Toisella korvalla murisin itselleni hampaat irvessä. Siis lähinnä tälle omalle sairas-ei sairas-sairas- tilalleni, ja päädyin pitämään itseäni jokseenkin kaksijakoisena. Toinen puoli häpeää , kun sentään liikkuvana, kuulevana ja NÄKEVÄNÄ ihmisenä ei saa potkittua itseään persuksille, ja toinen puoli lilluu suossa kädessään kyltti: "Täällä oon, enkä muuta voi!" Pahuspahuspahus.

-------------------------



" Nuori nainen istui aamuraportilla neurologisella osastolla. Oli hoitajapula, ja hänet oli siirretty sinne kahdeksi viikoksi. Nainen yritti muistella luennoilla opetettuja asioita. Mieleen palautui lähinnä hyödyttömiltä tuntuvia asioita....


- Kakkosen kakkosena on "Ang Jong Min". Operoitu silloin ja silloin, ja nyt saa jo kävellä. Vointi se ja se, ja tänään mm. siteenvaihto. Potilas ei siis puhu muuta kuin äidinkieltään, ja tulkkia ei saada kuin silloin, tai ehkä tällöin. Potilas on täysin sokea. Otatko sinä tämän huoneen? Pyydä tarvittaessa apua. Onko kellään kysyttävää?


Nuori nainen mietti, että kehtaisiko kysyä? Pöljä asia pälähti mieleensä. Hän kyllä tiesi ko.potilaan olevan nainen, mutta mikä niistä nimistä olikaan se etunimi?


Ei siis tullut mieleenkään kysyä, että miten täysin vieraasta kulttuurista tulleen, sokean, kielitaidottoman, kipeän ja pelokkaan potilaan kanssa tulisi ylipäätään toimia. Ei . Tuli vaan mieleen, että mitenkäs sen nimen kanssa....

Nuori nainen hoiti ensin kaksi muuta potilasta. Siinä samalla hän katseli Angia... tai Jongia, joka makasi hiljaa vuoteessaan, kosketellen välillä päähänsä sidottua "turbaania". Nainen oli hyvin pieni ja siro, ja sidos näytti siltä kuin naisen päähän olisi lätätty valtavan iso mehiläiskenno. Ilmeistä päätellen naisella oli kipuja, ja kun lavuaariin laskettiin vettä, nainen käänsi päätään ja kosketti huuliaan. Jano...

Nuori nainen tuli potilaan luokse ja kosketti tätä varovasti käsivarteen

- Hei! Sinulla taitaa olla jano. Tässä olisi vettä, hän sanoi, ja helskytti vedellä täytettyä nokkamukia, josta roiskui pisara naisen kädelle. Minäpä autan sinut istumaan, niin on helpompi juoda.

Nuori nainen päätti puhua , vaikka potilas ei ymmärtäisi sanaakaan. Olisi hullua olla sanomatta mitään ja vain "iskeä" muki toisen kouraan. "Ang" nousi hitaasti istumaan ja hymyili. Kosketti taas päätään ja irvisti. Kipuja...

Nuori nainen mietti miten selittää, että tipassa meni myös lääke, jonka pitäisi kyllä viedä pahin särmä kivulta. No kokeillaan tätä konstia, kun ei ollut vielä kokemusta kertynyt sokean ihmisen kohtaamisesta. Nainen otti potilaan kädestä kiinni ja vei sen tippaletkua pitkin ylöspäin, ja seuraavaksi hän kosketti päätä. Potilas nyökkäsi ja huokaisi. Samoin teki Nuori nainen. Eiköhän tämä tästä....

Nuori nainen auttoi Angia aamutoimissa miten pystyi, ja höpötteli samalla mitä milloinkin oli tekemässä.

- No niin. Nyt pitäisi vaihtaa vähän puhtaampi paita päälle, ja kohta tulee lääkäri niin katsotaan, mitä se haava näyttää. Ang istui ja hymyili. Nuori nainen ei vielä tiennyt, että hymy ei välttämättä tarkoittanut Angin kulttuurissa aina sitä, että kaikki olisi hyvin, vaan se saattoi myös ilmaista epävarmuutta ja hämmennystä.

Lounasaikaan Nuorelle naiselle tuli uusi haaste. Koulussa oli opetettu kyllä selostamaan kellotaulun tavoin missä mikäkin ruoka sijaitsi lautasella. Kello kahdessatoista perunat, kolmessa kastike, kuutosessa liha jne, mutta että miten kielitaidottomalle sokealle? Ruoaksi oli perunamuussia, sitruunakalaa, tomaatinlohkoja ja herneitä. Haarukalla ja veitsellä... Ang oli syönyt kotimaassaan puikoilla. Eikä perusruokavalioon kuulunut peruna. Ei kokonaisena eikä muussina.

Pitäisikö syöttää, vai ei? Miten ihmeessä saisin homman toimimaan?

Nuori nainen istahti Angin viereen ja otti tarjottimella olevan jälkiruokalusikan ja laittoi sen Angin käteen. Yhdessä he veivät lusikan ensin kalan kohdalle. Nuori nainen oli pilkkonut sitä pieniin palasiin, samoin kuin tomaatin. Kala saatiin lusikkaan, ja Ang vei lusikan suutaan kohti nuuhkaisten sitä.

- Se on kalaa, ja seuraavassa lusikallisessa on perunamuussia.

Ang maisteli muussia, ja Nuori nainen ei voinut olla hymyilemättä katsellessaan potilaansa ilmettä ! Ei tulisi siitä Angin lempiruokaa, mutta urheasti hymyillen hän nielaisi. Herneet ja tomaatti tuntuivat olevan mieleen, mutta niiden lusikkaan saamisessa olikin sitten oma hommansa. Kiisseli menikin helpommin, kun Ang piti sitä käsissään kuten riisikuppia, ja hörppi siitä suoraan. Nainen päätti auttaa siinä, missä tarvittaisiin, ja Ang tuntui olevan itsekin kiitollinen siitä, ettei häntä syötetty.

Monenmoisia muitakin haasteellisia tilanteita tuli eteen, joista suihkussakäynti WC-hommineen eivät olleet siitä vaikeemmasta päästä, mutta pikkuhiljaa Nuori nainen alkoi päästä jyvälle siitä, miten selviäisi mistäkin tilanteesta. Ihan kantapään kautta piti opetella, siinä höpöttelyn lomassa....

-Noniin Ang. Nyt tehdään näin tai näin. Ulkona muuten sataa ihan älyttömästi, eikä mulla ollu sontsaa, joten... Oho, täytyypä vaihtaa sulle uus hammasharja. Kato nyt! Tää on ihan päreinä... tai siis kokeile vaikka ...

-Nonniin! Hyvin meni. Sitten käsi tästä ... No nii. Valmista tuli! Tossa vasemmalla on vessapaperia, sitten kun tarvitset. Ai juu... no ööö...

Nuori nainen sortui ajoittain A R T I K U L O I M A A N selkeästi ja ymmärrettävästi, jotta toisen olisi help.... Heh! Diu diu, sepä auttoikin paljon...

Kahden viikon jakso oli loppumaisillaan, ja Nuori nainen palaisi takaisin omaan työpisteeseensä.

Viimeisenä aamuna huikatessaan potilaille hyvät huomenet, kuului " Angin" vuoteesta iloinen kikatuksen saattelema vastaus:

-" NjOnn NIII!"

Ja ihan selevällä suomenkielellä.

Nainen muistelee kohtaamaansa ihmistä lämmöllä edelleenkin.

Ja miettii mihin fonttikokoon juttunsa laittaisi, kun päässään on kahdet lasit päällekkäin, eikä siltikään tunnu näkevän... ja kirotusvihreitä ei taaskaan ymmärrä pää, vaikka silmät näkisikin. Pahus!






12 kommenttia:

peeÄR - mies kirjoitti...

Kiva juttu, uusi kulma, kunpa me kukin...

Vallaton mummeli kirjoitti...

Voi miten ihania nämä Nuoren naisen kokemukset osastoilla. Tuosta "NjOnn NII" selevästä suomenkielestä tuli mieleen tätini 80 vuotias ruotsalainen poikaystävä, joka tarkkaan kuunteli puhettamme. Hänen ensimmäisiä suomenkielisiä sanoja oli "niin niin, niin niin".

Arjaanneli kirjoitti...

peeÄR:
Eiköhän.. Minun kantapääni kautta on mennyt oppi jo niin moneen kertaan, ettei jalkojenhoitajakaan voi enää auttaa...

Arjaanneli kirjoitti...

Vallaton mummeli:
Tätisi on aika vinkeessä kunnossa siis :)
Nykyään vaan taitaa käytetyin "suomenkielinen" sana olla joko Souu kysymysmerkillä, tai totanoiniiku.

Katja Tanskanen kirjoitti...

Kokemuksia sinulla riittää.

Käytäntö opettaa mutta joskus se myös lopettaa.

Kokemuksella selviää yleensä tilanteesta kuin tilanteesta, jos ei ole huonoa onnea matkassa. Tässä tarinassasi oli iloinen loppu. Yritystä oli jo alussa.

Osaat katsella maailmaa jännästä näkö- ja kuulovinkkelistä:)

Arjaanneli kirjoitti...

Tähän ikään on toki kokemusta kertynyt, mutta se ei välttämättä ole jalostunut viisaudeksi..

Hannelen paratiisi kirjoitti...

Syntyessään sokea insinööri huone- ja työkaveri vuoden.

Ulkomaalsiena monet huutavat minulle, kun luulevat, että ymmärrän paremmin :)

Arjaanneli kirjoitti...

Huutaminen on niiin älytöntä, mutta toisaalta inhimillisen pöljää, ettei siitä oikein voi suuttuakkaan. Kun ei muuten tule ymmärretyksi, otetaan volyymit peliin. Oletko koskaan kokeillut huutaa takaisin :)
Ähh, huono idea, mutta jos olisin samassa tilanteessa, en ehkä voisi pitää kieltäni kurissa...
Siitä on loistava esimerkki Sisko ja sen veli-sarjan jaksossa, jossa pidettiin bileet kehitysvammaisille. Itseasiassa he saivat ne parhaimmat naurut :)

Hanneles paradis kirjoitti...

Kun lähestyimme sokean ystäväni kanssa ihmisryhmää, he hiljentyivät. Tyhmää, sillä siinähän tyrmää :)

Arjaanneli kirjoitti...

No onhan se pelottavaa, kun sokea tulee vastaan. Rohkeana olo on niin vaikeeta joskus, kun joutuu kohtaamaan jos vaikka mitä!

BLOGitse kirjoitti...

Sulla on loistava kirjoitustyyli!

Tuo on hyva 'Rohkeana olo on niin vaikeeta joskus, kun joutuu kohtaamaan jos vaikka mitä!'!

Hyva kun kavit kommentoimassa - loysin tieni luovasti kirjoittavan blogiin.
Tosi nastaa!!!

Mukavaa paivan jatkoa!

Arjaanneli kirjoitti...

Rohkeutta on niin monenlaista.
Minä kävin kurkkimassa, ja viihdyin sivullasi:)
Tähän aikaan täytynee minun sanoa jotta mukavaa yötä sinne maailmalle!