Istahdin teekupposen ajaksi töllöttimen ääreen. Ranskalainen elokuva näemmä oli menossa.
Keskenkaiken kun tulin katselemaan, en tiennyt juonesta mitään.
Mies oli ajanut viiksensä pois, ja toivoi rakastettunsa huomaavan muutoksen.
Ei mitään reaktiota. Ei vaikka mies kuinka toi kasvonsa naisen lähelle, katsoi silmiin ja tuli vieläkin lähemmäksi.
Miehen silmissä oli nii-in surullinen ilme, että minuakin alkoi itkettämään.
" Senkin pahvi! Etkö sä nainen nyt nää mitä tuo mies-rukka yrittää tehdä?
Sä pidät sitä ihan näkymättömänä. Tietäisit kuule sinäkin, että tuolle miehelle olis kyllä ottajia!"
Mies vei naisen illalliselle, ja yritti ymmärtää naisen hajamielistä käyttäytymistä. Nainen alkoi puhua sekavia, ja mies päätti rauhoittaa...
Mies kurottautui pöydän yli, ja otti naisen kädestä kiinni katsoen samalla silmiin nii-iin kauniisti.
Ihanan karhealla äänellä mies sanoi ainoastaan yhden lauseen:
- Je suis la!
Minä olen tässä!
Sniiff....
Niin kauniisti ja yksinkertaisesti sanottu.
Eikä se daami tajunnu mitään....
Mutta jos MIE oisin ollu siinnä, nii MIE oisin tajunnu! Ja ollu ihan vatkulina....
"Je suis la..."
Huoh... Yksi pikkiriikkinen lause! Onko tiedossa ketään ranskankielen taitajaa...?
Ja jos ranska tuottaa vaikeuksia, nii sais sanoo saman vaikka svahiliksi, pääasia, että katsois kauniisti.
Ja tää EI siis edelleenkään johdu keväästä!!!
..................................
Läähätän ja läkähdyn eh-eh-eh
11 vuotta sitten
8 kommenttia:
Pitkässä parisuhteessa usein ei enää olla läsnä oikeasti toisen kanssa, ei nähdä häntä.Ei katsota häntä, ei kuunnella.. Hän on näkymätön...Ei halutakkaan nähdä.
Luullaan , että tunnetaan toinen läpikotaisin, vaikka ei tunneta edes itseään.
Tavataan ehkä joku tuntematon, toinen ihminen,joka voi olla oikeasti täysi "paska" mutta saatetaan olla niin kiinnostuneita, läsnäolevia...kunnes taas ollaan tehty kuva hänestä...
hanne:
Totta puhut!En kyllä tiennyt elokuvan juonta, mutta tuli paha mieli miehen puolesta.
Instant-suhteet tuntuvat olevan nyt jotenkin must!
Imaistaan ikäänkuin kermat päältä, ja kun kakku on syöty, vaihdetaan uuteen.
Uskon silti vakaasti, että on olemassa ihmisiä, jotka näkevät...
Kevättähän koko vuoden..
Hannele:
No juu, tuossa mielessä kyllä, mutta kuten Hallattarelle kommentoin: Herättäkää mut kesäkuussa. Olen henkisesti allerginen keväälle!
No eiväthän miehetkään huomaa, jos nainen on käynyt kampaajalla! ;)
Kaksi kokemusta jolloin huomattiin:
Myttyynmennyt värjäys Hirmuhienossa Kampaamossa. Takahuoneesta kuului kiljahdus:Herranjestas se väri! Se oli minun pääni, josta tuli viininpunainen! Mieheni totesi tullessani kotiin,"Meillä EI asu tuonväristä naista.Voitteko poistua!
Toisella kerralla olin itse halunnut vaihtaa luukkia, ja leikkautin pitkät vaaleat hiukseni. JEEEE! Olin onnellinen lyhyistä, tummista, punaisilla raidoilla sävytetyistä kutreistani... kunnes tulin kotiin.
Kaksi pilttiäni seisoi eteisessä pitäen toisiaan kädestä kiinni. Kumpikin tuijotti minua silmät suurina. Silmistä valui isoja karpaloita, ja vanhempi sai niiskaistua:" Voi Äiti ku sniiff, sä oot RUMA" Byäääääh! Lapseni näyttivät siltä, kuin heistä olisi tullut orpoja!
Katto luukkuani. Siäl on sulle pähkäältävää.
Äijänkäppyrä:
Miepä pinkaisen kattomaan...
Lähetä kommentti