Päähän pälähtänyt muisto.

Jokin ärsyttävä kutina on iskenyt tuonne rinnuksiin, enkä nyt puhu ihottumasta. Kevättä siellä tuntuu olevan .... pahus!
Juu juu, minähän tunnustauduin kevään vastustajaksi, enkä nyt erityisesti ole kenellekään alkanut sirkutella, mutta tulipa mieleeni seuraavanlainen juttu:


Nuori nainen oli aamuvuorossa kroonikko-osastolla. Normaalisti hän oli "yökkönä", mutta nyt oli viikon jakso aamuja tiedossa. No keväällä oli ihan mukava olla päiväsaikaan töissä, kun näki sentää aurinkoakin joskus.

Osastolla oli yhdeksänkymmentä potilasta, joista noin kymmenen kykeni hoitamaan itse aamutoimensa. Tiedossa siis melkoisen työntäyteinen vuoro.
Nuori nainen oli yövuorossa tottunut toimimaan yksinkin, mutta oli mukavaa kun aamuvuorossa sai tehdä työtä parin kanssa.
Mummujen ja pappojen parissa oli mukava työskennellä ja vaikka työ oli fyysisesti raskasta, oli mukava rupatella vanhusten kanssa.

Kolmannessa huoneessa oli kaksi potilasta.
Tyyne oli pikkarainen , iloinen mummu itä-suomesta. Hän oli melkein poikkeuksetta aina hyvällä päällä ja taputteli hoitajia aina kiitokseksi. Useinmiten hymy huulillaan katseli ulos ikkunasta vaipuneena omiin ajatuksiinsa. Äkkinäinen saattoi luulla, ettei tainnut olla enää kovinkaan teräviä ajatuksensa, mutta mutta.....

Valma oli taasen aivan vastakohta vieruskaverillensa.
Valma oli pyöreä, äärimmäisen äkeä ja poikkeuksia lukuunottamatta tasaisen huonolla tuulella.
Ilmeensä oli aika lähellä Justiinaa. Suun viivaa myöten. Itäisestä suomesta hänkin, mutta ei ollut samoilla geenilöillä siunattu....

Siinä hoitojen lomassa keskusteltiin keväästä ja sen tuomista tunnoista.

- No onko siulla jo sulhasta katottuna, kyseli Tyyne Nuorelta naiselta
- Nooo, onhan tuo.
- Voi veikkonen kuinka mukavaa. Kevät on niin ihanaa aikaa, kyl mie muistan...

Valma tuhahti viereisestä pedistä:
- Ja pyh! Sie Tyyne et oo koskaan miestä saanu. Vanhapiika mikä vanhapiika!

Tyyne käänsi päätään Valmaa kohti hymyillen ja virkkoi:
- Voi sie Valma! Niistä mulukuista joit miul on ollu sais kapulasillan vaik Ruottiin asti! Hih!

Valma oli hetken hiljaa ja puuskahti:
- No arvasinhan mie! Huorahan sie oot!


Nuori nainen ja parinsa eivät voineet pidätellä, vaan ratkesivat hervottomaan kikatukseen.
Siinä olisi saattanut olla hyväksi laittaa vaipat myös hoitajille.

Naurusta ei meinannut tulla loppua, ja se tarttui myös Tyyneen.
Hetken kuluttua myös Valma naurahti, ja kasvoiltaan kykeni lukemaan myös jonkinlaisen hymyntapaisen.

Ja etteikö muka mummukat enää kykenisi nauttimaan "keväästä"?
Pötypuhetta!



Mie tahtoisin kans!

Siis nauttia keväästä... vanhainkodissakin.
Mie hommaan jonkun turbo-rollaattorin, nii voivat papparaiset tulla potkii vaik renkaita...