Katseita keräämässä

Tämän ärsyttävän vuodenajan johdosta, minussakin on herännyt tarve jotenkin uudistua.

Ajatella uudella tavalla, toimia toisin kuin ennen.

Isopeikon helmikuisessa tarinassa Päätös, oli mies joka tunsi olevansa näkymätön. Kukaan ei katsonut häneen. Minä lupasin kommentissani katsoa jokaista vastaantulevaa miestä silläsilmällä, jos siitä olisi ollut jotain apua. Minulla oli paha mieli miehen puolesta. No Miehen tarina päättyi kuitenkin erittäin onnellisesti.

Toisen sysäyksen minä sain bussissa. Näytin tormakkaasti lippuani kuskille, joka ei viitsinyt kääntää edes päätään, vaan tuijotti ulos ikkunasta. Siinä minä tönötin itsepäisesti jonon tukkeena, kunnes kuski huokaisi, vilkaisi toisella silmällä lippuani ja käänsi katseensa takaisin ikkunaan.
- No Eri pirteää päivänjatkoa vaan sinnekkin, puhisin mielessäni.

Minua kismitti, ja rupesin miettimään minkälainen mies tuo kuski oikein on. Siinä kun aikani pohdin, olin kuvitellut miehen elämänkerran valmiiksi. Siitä tuli niin surullinen tarina, että loppujenlopuksi teki mieleni mennä sanomaan kuskille jotain kaunista. Kuten että kyllä minä ymmärrän tilanteensa., eikä ihmekään jos oli niin ajatuksiinsa vaipuneena.
Itseasiassa soimasin jo itseäni kun olin ajatellut niin rumasti miespolosta.

Poistuin bussista etuoven kautta, ja heläytin kauniin kiitoksen kyydistä. Mies tuijotti edelleen ikkunasta ulos, mutta mutisi kuitenkin jotain suupielestään. Tulkitsin sen Ole hyväksi.

Jaa että miten tämä liittyy katseiden keräämiseen?
No siten, että päätin katsoa nyt jokaista vastaantulevaa ihmistä (lähinnä miestä.... heh) silmiin, jos kokisin edes pienen pilkahduksen eläämästä...

Tilaisuuksiahan on valtavasti.
Metrossa, kaupassa, bussissa, assan vessassa.... ööö no ei ehkä siel, mutta ihan vaikka missä!

Ajattelin kerätä näitä katseita pikkuruiseen vasuun, josta voisin ottaa niitä esille kuin kiiltokuvia aikoinaan.
Kotona voisin selailla niitä rauhassa ja miettiä kertomaansa.
Ihailla jonkun kauniita silmiä ja miettiä kuka muu saa niihin katsoa. Pohtia jonkun väsynyttä katsetta, mistä se johtuu, onko kukaan huomannut?

Ihailla, kun ihminen katsoo rakastansa lempeämmin kuin spanieli.... Mitä miettii tekevänsä kun päästään kotiin?
Tuntea se hetki, kun avaa kotinsa oven ja joutuu sytyttämään valon tyhjään huoneeseen. Tuttu tuoksu, tyhjä huone. Miltä silmänsä näyttävät katsoessaan eteisen peiliin? Katuuko kenties tehtyjä ratkaisuja? Miettiikö sanottuja kovia sanoja? Miksi vastassa ei ole enää ketään? Ei edes koiraa....
Mitä kertoisi pistävä, nopea katse?
Ajattelikohan että mitä tuokin minua tuijottaa?
Utuinen, viipyilevä katse
Miettikö hän haaveensa toteutumista? Oi! Toteutuiko se sittenkin?
Iloinen, kirkas, aurinkoinen katse...
Jeeeee! Voi että kun hänellä olisi hyvä päivä! Tyyliin; voisin sulkea maailman syliini!

Mieleeni jäi tänään erityisesti yksi katse.

Olimme ystäväni kanssa kaupassa, ja muuan vanha rouva istui pyörätuolissa odottaen kaiketi seuralaistaan . Kuljimme verkkaisesti ohitsensa, ja katsoin häntä silmiin.

Nainen katsoi takaisin hyvin intesiivisesti ja silmiinsä syttyi jokin....
Katsoi, käänsi päätänsä mennessäni ohi, ja nyökkäsi hymyillen.
Teki mieleni ottaa kädestänsä kiinni.
Kerroin tästä kokemuksesta kotimatkalla ystävälleni.
Hän sanoi huomanneensa tapahtuman.

- Mistä tunnet naisen?

- No en mistään.

- Ai jaa. Luulin että tunsitte toisenne. Se näytti ihan siltä.

Hrrrr... kylmät väreet lipuivat pitkin selkääni. Minullakin oli tunne, että tunnen naisen...

Tälläisiä olen tässä keräillyt, ja pikkuruisesta vasustani on vasta pohja peittynyt.
Maltan tuskin odottaa huomista, kun taas pääsen "keräämään".
Niinkuin pienenä kiiltokuvien kanssa, voisin kyllä vaihtaa muutaman.
Minulla on monta ystävällistä, lämmintä katsetta vasussa.

Haluaisin vaihtaa ne yhteen.

Yhteen i n t o h i m o i seen katseeseen.

Niistä on nyt pula.
Juu, ja anna yksi, saat kolme on voimassa tässäki putiikis. Ihan niinkuin tavaratalos ikään...

Pahuksen kevät!
---