Nyt se mököttää.
Noissa edellisissä kuvissa oli oppaanamme Essi.
Kovasti olivat ihmiset tyytyväisiä, kun kertoi niin mielenkiintoisia ja hauskoja juttuja Santahaminan historiasta ja luonnosta.
Essi on oikeesti mies.
Mä oon sit oikeesti nainen, vaikka mun nimi on Arska.
Ja täs yhes reissussa opas oli Jarmo.
Sekin on oikeesti mies.
Meil on tääl vähän tällästä....
Tuolla Papinlahdella on vanhan Upseerikerhon eli Casinon kivijalkaa viellä jäljellä.
Se rakennettiin 1800-luvun lopulla, ja sitten se palo poks poroksi!
Siihen ympärille on kasvanut aivan huikean kaunis puusto ja keväisin se on täynnä valkovuokkosia.
En muuten valehtele yhtään melkeen, mutta siellä ihan varmasti asuu keijukaisia.
Tälläisestä portista sinne pääsee:
Tuolla kierroksella löytyi sitten ihan tämmönen museoviraston viikinkihaudaksi rekisteröimä kumpare.On vielä jossain kartoissakin merkitty muinaismuistoksi.
No sepä sitte myöhemmin osottautui ihan muuksi.
Se on ruutikellari!
KaBUMM!
No ei se sitte onneks posahtanu, ja päädyttiin rantaan.
Mun oli pakko mennä tutkimaan tätä :
Jos ei toi oo peikkojen kolotus nii mikäs sitte?
Tässäkohtaa tuli fiilis, että nuo kivet ei taida olla ihan pelkkiä kiviä, koska heti kun päänsä kääns, nii tuli tunne, että ne avas silmänsä.
Tuos tuli jo niin jännät paikat, että piti ettiä huussi.
Ei löytyny ku tämmönen ikäloppu bajamaja...
Se on rakennettu siis joskus kivisateen aikaan n.1900-luvun alkupuolella.
Aatelkaas. Se oli komendantin yksityishyyskä! Ja sitä sitte varusmiehet lämmitti, jotta ei ahterinsa ois paleltunnu pakkasella.
-Mitä teet siellä armeijassa?
-Lämmitän paskahuussia!
Tien toisellapuolla on sitte tavisten veski. Kuudesti laukeava.
Niin, siinä on siis kuusi reikää vieretysten.
Se se on ollu hilpeetä :)
En sitte voinu mennä sinnekään, koska siellä oli jo joku...
En jääny oottamaan, jotta onko se pieni vaiko iso.
Se joka tossa näköjään asuu.
Tien toisellapuolen nimittäin asuu saaren oma kummitus.
Tai yks niistä.
Tässä seuraavassa pytingissä asustaa monta perhettä.
Ovissa lukee mm.Pohjanlepakko, Vesisiippa tai Viiksisiippa.
Postimiestä vähän hirrrvittää mennä tähän taloon....
Olimme tuolla saaren itäpuolella, kun ykskaks aurinko hävis.
Sitten kuului sama musiikki kun siinä yhdessä avaruusleffassa, jossa ne kommunikoi tälläi: tii daa DII daa...
Ja TÄMÄ vyöryi päällemme:
... ei auttannu ku polkasta Jorma-Kyllikki käyntiin ja sotkea tuhatta ja sataa kotio.
Mä olin ihan varma, että ne tulee ja sieppaa meidät jollain hissijutskalla mukaansa.
Minä sitte kastuin.
Jorma-Kyllikki oli selvästi vahingoniloinen.
23 kommenttia:
Mahtavia kuvia kerronnasta puhumattakaan, kiitos! Taas tiedän enemmän. Jorma-Kyllikille ilmaa..... ;o)
No, onneksi Jorma-Kyllikki kantoi kotiin asti, eikä antanut sinua pilviveikoille.
Selvästi oli peikkoja, keijukaisia, kummituksia ja uffoja. Paskahuussikin oli vaikuttava. Käy ny pyytääs Jorma-Kyllikiltä anteeks, jos sille vaikka tulis parempi miäli...:)
Toivon, ettet vilustunut!
Enpä ole pitkään aikaan nähnyt mitään yhtä hienoa, kuin tuo komendantin yksityishyyskä. Siinä piipun paksuus selvästikin kuvaan komendantin arvokkuutta;)
Täällähän sitä uskomatonta juttua vasta löytyykin. Ja melkein silleen uskotaan.
Olisi tuommoinen hyyskä mukava omalla pihalla. Savu vain piipusta nousisi ja isäntä sisällä aamun lehteä lukisi.
Iisi
Upeaa tekstiä ja kuvia. Kartanoissa ja linnoissa kummittelee aina joku riutunut neito, mutta en ole varma haluaisinko edes tietää millaisia kummituskia löytyy tuosta miestenmaailmasta. Varmaan joku onneton rättivääpeli joka reputti 15 kertaa päällystöopiston pääsykokeissa ja päätti siksi päivänsä.
Verevä juttu. Kuvat hyviä. Oli kiva käydä katsomassa!
Voihan vitsi. Missä mättää kun en nää kaikkia kuvia. Kyllä mä ymmärrän Jorma-Kyllikkiä, kyllähän tollai emäntä ottaa aivoon, joka ei ymmärrä toisen taiteellisia lahjoja;)
Vai et mennyt kuudestilaukeavaan, ja ehdit jo kehuakin entisaikojen hilpeää tunnelmaa yhteisistunnossa. Ollaan me hienoiksi opittu. Olipas mukavia paikkoja, joissa käytte, sadunaineksia monessa kuvassa!
Jorma-Kyllikki taisi itsekin akstua, vai meinaatko, että ahterisi oli niin kuin hänellä sateensuojana? Minä en usko sitä. J-K antaa vain niin sun ymmärtää. Olis kiva kyllä tuollainen lämmitettävä hyyskä jossain ulkona, toivottavasti ei sähköllä lämpiävää...toki ei sekään olisi kivaa, jos olisi tuli hännän alla.
J-K: eiköhän missään pyörissä ole enää sellaista verkkoa, siis takapyörässä sellaista mukavaa ohutta verkkoa?
ArjaAnneli, susta on tullu nopeesti ihan ammattilainen, vaikka muistan, että epäilit blogisi alkutaipaleella kykyäsi tuottaa 'visioita'.
Kerronta on omaasi ja kuvatkin kuin ammattilaiselta. Syksyä!
se mun toma-atti voi ihan hyvin hedelmöidä sisälläkin, se vaan tarvii niitä kukistajamehiläisiä...
tuo sinun reissusi olisi upeeta kokea ihan livenä, koskas lähdet oppaaksi? ajattele, jorma-kyllikki ja harley parkinson tapaisivat. tykkäisköhän ne toisistaan?
Jos haluat lukea, mistä olet jäänyt paitsi, laita mulle salasanapyyntö s-postiin eliisa5@luukku.com. Mie käräjille olin menossa hyvää vauhtia :(
stansta:
J-K:n gummit kyllä kaipaa lisää ilmaa, mutta ku ovat nii haperot ei oikei uskalla täyteen pumpata...
SusuPetal:
Juu!On annoksen ketjurasvaa ansainnu:)
Millan:
Mä menin jo heti kohta. Jotenkin musta tuntuu,että mä olin vähän liika tyly.
Ihanaa, että joku muukin huamas ne peikot ja keijut! Mä vähän aattelin, josko mä oon sittenkin vähän "diudiu"...
Una:
En vilustunnu.Mua karttaa nykyään jo basillitkin.
Famu:
Mä aattelin kyllä, että puhuit jostain muusta ku arvokkuudesta.
Siittä löytää isompikin piarus ulos.
Iisi:
Mä en melkeen yhtään valehdellu!
Nää hyyssit sunmuut rakennukset on täällä ihan oikeesti. Sopii tulla kattomaan ihan ite vaikka keväällä, kun on Santahamina-päivä.
Mä lukisin tuolla kyllä Aku Ankkoja!
Demetrius:
Täällä on ollu kyllä aika surullisiakin juttuja vuosisatojen saatossa.
Muunmuassa vankileirejä...
Mutta ei se ihan mikään päätön ratsumies oo. Sillä on nimittäin pää. Mä en oo vaan kauheesti halunnu siihe tutustua.....
Avatar:
Kivaa kun kävit:)
Oon otettu tosta kuvakehusta, koska nää oli melkein tasan ekat kuvat, mitä oon eläissäni ottanu:)
Lukuunottamatta niitä räpsykuvia poketilla.
Amalia:
Mä yritin kyllä fiksata niitä pienempään kokon, ettei tökkis nii helposti:(
No juu juu! Suomikaa nyt oikein porukalla! Mä pyysin siltä kauniisti anteeksi!!
vilikissi:
Mä oon vähän tällänen kermaperse...
Juu, sillä oli lämmitetty sydvesti . mun ahterista tehty!
Voi kissi kuule! Ei se tuli ollu siinnä PÖNTÖSSÄ, vaan UUNISSA, mikä oli siinnä hyyssin nurkassa!
Ja ei oo kyllä enää näkyny niitä verkkoja. Pitäisköhän pyytää Stanstaa virkkaamaan, kun se on siinnä niin taitava?
peeÄR:
Jospa näkisit mut nyt...
Olen niiiin otettu tuosta kommentista, että huomasin punastuvani! Kiitos! Se lämmitti kovin:)
Syksyä myös Sinulle!
liskonainen:
Eikös sitä vois sille käspelillä hedelmöittää?Tai pullasudilla?
Ei kuule yhtään hullumpi ajatus!
Musta ei oo kertomaan niiku Essistä, mutta voisin jopa kysyä jotta lähtiskö tuo.
Mitäs jos ne saa lapsia?Meidän täytyy kyllä pitää niitä tarkasti silmällä.J-K:ssa on kyllä vähän flirtin-vikaa...
Hanni:
Mie laitoin pyynnön....
Hurjaa legendaa ja melkoinen ihmepyörä tuo Jorma-Kyllikki. Peittoaa kyllä menen tullen Ritari Ässän KITTin.
Puhuva polkupyörä on paljon mielenkiintoisempi olento kuin puhuva papukaija. Jorma-Kyllikissä on tuhansia tunteita. Haluan lukea ne kaikki!
Lapsena meitä peloteltiin usein maailmanlopulla. Sen piti tulla useana kesänä kello 16. Sisko meni tuolloin odottamaan loppuaan huussiin ja minä otin laatikkokameralla kuvan hänestä ja lopun ajan istunnosta. Mutta ei niistä mitään historiallisia kuvia saatu aikaiseksi kun maailmanloppu jäi tulematta.
Nuo kivet tuossa yhdessä kuvassa kiertelevät paikasta toiseen katselemassa elämän menoa. Ihan oikeassa olet. Eiköhän ne pikku hiljaa lepyttele polkupyöräsikin :) yön pimeydessä käyvät juttelemassa :)
Nääh se postimies mitään pelkää, hänhän on maailman kuulu Sir Saint Silver Bullet, eli Herraherra Hope Luotinen, etuliitteenään pyhä, varjoihin syntynyt, valoksi loistamaan=)
Kiitos taas aamun hymytämisestä, takuutuote=)
Erittäin luettavaa ja laadukasta, elämäiloista sisältöä, jota ei korruptiot näytä juurikaan hetkauttavan.
Kyllä kannatti alkaa! Vai mitä?
Onnittelen, Harmaasusi
Oopee:
J-K:n salainen esikuva tuo Kitt..
Mutta taitaa sitäkin jo ikä painaa!
Lastu:
Sisko kakalla :)tolla saattaa olla vielä arvoa,(ainakin kiristämis-mielessä)
Jahka olen niinkuin en huomaiskaan, niin se saattaa livahtaa vielä kirjoittamaan... tunteistaan.... köhköh..
isopeikko:
Tuo oli aika kauniisti ajateltu. Mun täytyy kysyä, jotta kävikö kivet lohduttamassa?
Onkohan niillä kivillä peruukit, koska sanontahan on, ettei vierivät kivet sammaloidu...
Hevoinen:
Postiljooni Sir Saint Silver Bullet!!
Mä luulin Veikoksi...
...ja sitä rakennuksesta pilkottavaa loistetta kiiltomadoiksi!
Voi mahoton! Mun täytyy mennä kurkkimaan uudemman kerran.
Hymytäminen on kivaa!
Harmaasusi:
Kyllä kannatti!
Siitä kuuluu ISO KIITOS HUKALLE!
Tämä on kuin onkin mukavaa :)
Ilman neuvojasi olisin lopettanut het alkuun...
No ihan hirmusen jännät paikat!
Ootkonää varma ettei siinä pimeässä kolossa asu
menninkäisiä tai maahisia eikä keijukaisia, eiks keijut tartte valoa?
Miten ne varusmiehet lämmitti sitä huussia? Istumalla siinä reiällä jatkuvasti kunnes kiholle tuli hätä? :D
Kutuharju:
Se vaan näyttää pimeältä, mutta kun menee sinne sisälle, on siellä vaaleanvihreä kajo...
Heh:D eikäkö ne laitto valkean siihe UUNIIN mikä näky kuvassakin.
Vaikka mistäpä tuan ihan tarkalleen tietää....
Lähetä kommentti