tiistai 22. syyskuuta 2009

Ei Enää Nuori- nainen syynissä

Nainen painoi Stop-nappia.
Bussi pysähtyi kitkuttelevin liikkein, ja se tuntui kipeässä polvessa.
Onneksi pysäkki oli aivan sairaalan vieressä, eikä tarvinnut linkutella pitkää matkaa.

Lämmin ailahdus kävi naisen lävitse, katsellessaan tuttua rakennusta.
Ensi visiitti tuli tehtyä v.65, kun tuli hypittyä narua.
Vauhtia piti ottaa rinteestä sillä seurauksella, että lonkka meni sijoiltaan.
Kolme kuukautta siinä meni. Osa ajasta vedossa maaten, ja loput kipsin kanssa kinkatessa.
Se oli melkoisen vaikeaa aikaa pikkulikalle, jolla oli tuli persuksissa kaikenaikaa.

Seuraavaksi paikattiin murtunut ranne, ja sitten meni...
No. Tutuksi tullut lääkäri saattoi vain huokailla...
Näistä käynneistä sai nainen kipinän, että hoitajaksi pitää päästä!
Pääsihän se, ja tämä sairaala olikin naisen ensimmäinen työpaikka hoitajana.

Nainen linkutteli kohti sisäänkäyntiä, ja astui sisälle aulaan.
Tuttu tuoksu tulvahti sieraimiin.

Istuessaan pitkällä penkillä odottaessaan omaa vuoroaan röntgeniin, oli naisella aikaa katsella tuttuja seiniä, ja tarkkailla ihmisvilinää.
Silmiin sattui kyltti jossa luki:
Arvoisa Asiakas!
Olemme luopuneet kättelystä hygieniasyistä!

- Ja pöh!
Ennen niitä käsiä pestiin ihan saippualla ja vedellä. Nyt näkyi käsihuude-pötiköitä joka ovensuussa.
Kohta ollaankin sitten niin steriilejä, että aivastus saa aikaan paniikin!

Vastapäisellä seinällä oli kyltti.
Olkaa hyvä ja ilmoittautukaa röntgentoimistossa.
Var god och anmäl er på röntgenexpeditionen.
- Miksi tuo röntgenin lausuminen on aina yhtä vaikeaa? Väkisinkin se vääntyy rönkteniksi...

Kyltin vasemmalla puolella oli kaksoisovet, joissa toisessa luki Sähkökeskus, ja toisessa Sänkyparkki.
- Heh, vois kuvitella, että laittavat potilaat sinne lataukseen sänkyineen päivineen...
Tuossa oli ennen liinavaatevarasto, nainen muisteli.
Huoneeseen 2 ilmestyi punainen valo.
Kone käytössä.Pääsy kielletty.
Jaaha. Tässä menee sitten vielä tovi.

Ihmisiä kulki käytävällä.
Osa henkilökuntaan kuuluvia, osa potilaita ja omaisiaan.

PLIMPLOM!
Hissin ovet avautuivat, ja toisiinsa nojaileva pariskunta astui ulos hiukkasen horjuen...
Ei tainnut olla kyse romantillisesta nojaamisesta, vaan yrittivät tukea toisiaan koska lattia näemmä keikkui silmissään.
Mitään en ole otthanut-tyyliin.

Ohitse hyppeli hassusti virnuileva nuori mies, jota nainen epäili lääkäriksi.
Ellei sitten lääkärintakkia saanut nykyään pitää muutkin.
Muutoin olisi sopinut vaikka potilaaksi siinä tyttömäisesti hypähdellessään kohti kansliaa.
- Joopa joo!
Mun tuurilla just toi pyytää mut sisään...nainen mutisi itsekseen.

Sänkyjä kuskattiin suuntaan ja toiseen.
Joistakin matkustajista näkyi vain nenänpää peiton alta.
Monissa kaiteissa roikkui pusseja ja pulloja. Katetreja ja pissapusseja. Letkuja tuli ja letkuja meni.

-Ihan kuin Rölli-peikon Tulitikku-laulussa.
"On tuli-tikkuja ja meni-tikkuja,Tikkuja tuli, ja tikkuja meni" hyräili nainen....
Onneksi ihan hiljaa...

Nainen muisteli erästä iltavuoroaan alakerran tapaturma-asemalla.

Nuori nainen oli niinsanotussa shokki-huone-vuorossa, ja odotettiin potilasta.
Potilas oli jäänyt puristuksiin metallisen pöydän ja bussin väliin huoltohallissa.
Jarrut olivat pettäneet.
"Punaisen puhelimen" soidessa, tiedettiin, että oli tulossa ns. pahempi tapaus.
Kun potilas tuotiin, ei ollut aikaa siirtää potilasta toisille paareille, vaan piti lähteä samointein leikkaus-saliin.
Nuori nainen oli pienin kaikista,vain 48kiloinen ja hänen tehtävänsä oli melkoinen.
Hanskat käteen ja potilaan päälle istumaan. Kummatkin nyrkit suoraan reidessä olevaan valtavaan aukkoon. Ainoa konsti yrittää hillitä massiivista vuotoa.
Siinä sitten´yksi hoitaja tuki Nuorta naista, että pysyi vauhdissa paikoillaan.

Paareilla suoraan leikkaus-saliin, jossa kirurgit olivat jo valmiina.
Eipä jäänyt aikaa suojatakkien pukemiseen saati muuhun sterilointi-hommiin.
Päivystäjä sanoi laskevansa kolmeen, ja Nuoren naisen tuli varovasti vetää nyrkkinsä haavasta.
Reiteen oli saatu jonkinmoinen staasi aikaiseksi, ja nainen sai nousta potilaan päältä.
Kyllä siitä noustessaan tärisi sekä Nuoren naisen kädet, että jalat!

Tänäkin päivänä nainen muistaa tuon tunteen.

Ovi aukesi, ja röntgenhoitajaksi paljastunut nuori mies pyysi rouvan sisälle.
Housuja ei tarvinnutkaan otta pois, vaan lahkeita vähän käärittiin.
No. Varmuudenvuoksi oli sentään laittanut puhtaat ja EHJÄT kalsongit jalkaansa, koska niin oli opetettu.
Että aina pitää olla, jos vaikka joutuu sairaalaan.

Siinnä kuvattiin ja väänneltiin, ja homma hoitui nopeasti.
-Kiitos, ja nyt voitte käydä odottelemaan, niin saatte lausunnon mukaanne.

Nainen linkutti laittamaan kenkiä jalkaansa.
- Voi per..PAHUS livahti naisen suusta!
Muuten kaikki hyvin, mutta TOTTAKAI toisessa sukassa oli pottuvarpaan mentävä reikä!
- Ja nyt se varmaan ihmettelee, että ompas siinä hompsantuusa rouva!
Siis se hoitajapoika ihmettelee, ei se varvas....
Äääh!

Tovin odoteltuaan, toi poika kuvat ja lausunnon naiselle.
-Olkaa hyvä.
-Kiitos, vastasi nainen, ja oli hilkulla pyytää anteeksi rikkinäistä sukkaansa.

Nainen luki lausunnon, ja arveli tajuavansa siitä jotain.
-Romu mikä romu!
Saunan taakke tästä joutaa.
No näillä jononpurku-nopeuksilla kinttua ei ihan heti huomenna leikata.

Joskus sitten sydäntalvella, kun on tarpeeksi liukasta hiihtää kainalosauvoilla...


Tässäkohtaa ISO HALAUS JA KIITOS MAAILMAN PARHAALLE TYÖTERVEYSLÄÄKÄRILLE!
Se vaan otti ja lähti meiltä pois, eikä me tiedetä, että hoitaako meitä enää kukaan.
Ikinä.

18 kommenttia:

Millan kirjoitti...

Olipas sympaattinen tarina. Ihan täydellinen pieni novelli. Saatoin ihan tuntea nenässäni vanhan sairaalan tuoksun... Mut ei nyt saunan taa vielä pitkään aikaan ;-)

SusuPetal kirjoitti...

Huh, nyrkkiä ja verentulo stop. Hurjaa.

Jaaha, jonoon järjesty!

liskonainen kirjoitti...

sellaista elämä on, joskus on nyrkkivoimin pidettävä sitä yllä.
mene sanomaan pekalle päivää.

Famu falsetissa kirjoitti...

Siinäpä eloisa tarina nuoren naisen kokemuksista. Välillä tuntuu siltä, että tuolainen sähkökeskus-sänkyparkkiin pääsy olisi paikallaan. Saisi lisää virtaa.

Yaelian kirjoitti...

Olipa elävästi kirjoitettu tarina kokemuksistasi tuossa sairaalassa!Ja tsemppiä polven suhteen..

Yaelian kirjoitti...

Olipa elävästi kirjoitettu tarina kokemuksistasi tuossa sairaalassa!Ja tsemppiä polven suhteen..

Hevoinen kirjoitti...

Kuules vanha nainen, ennen saunan taakse menoa rykäisepä oikein kunnon tarina elikkäs kirja, ohuempikin kelpaa. Sulla on kerrassaan mahtava tyylitaju, kirjoittamisen lahja. kuten kommenteista olet voinut lukea niin nämähän eivät pelkästään minua miellytä vaan meitä on joukko. Sujuvaa, huumorilla höystettyä, huomioita tekevää, ilkukkuristakin ja ennen kaikkea lämmintä, elämää rakastavaa tekstiä.
En kehu enempää että ehdit väliin henkeä vetää ja punastus hieman laskea mutta olen siis ihan aikuisten oikeasti tosissani=)

Lastu kirjoitti...

Totta: kun lukusille käy, se on menoa se: kesken ei voi jättää vaikka presidentti tulisi kylään. No, ei se tule, mutta tahdon sanoa, että edellinen kommentoija on kirjoituslahjojesi ja tyylisi suhteen oikeassa. Elämä ei jätä kun näitä lukee.

Sairaalat ovat paikkoja joihin en koskaan kyllästy. Tai siis sairaalakertomuksiin. Tällä tavalla esitettyihin. Nautin - vereviä ovat.

Kirjuri kirjoitti...

Odotushuoneissa ehtii kummasti kelata syntyjä syviä ja käydä läpi koko tunnepalettinsa :) Se käy tästäkin tarinasta ilmi. Kiitos kun vinkkasit blogisi olemassaolosta, täälläpä onkin mielenkiintoista (ja niin paljon kommentteja ettei meinaa uskaltaa sekaan mitään huikata ;-) Ja oih, ulkoasupisteet, todella kutsuvan näköistä täällä!

BLOGitse kirjoitti...

talviohjelma siis valmiina!
minakin mietin pienena hoitsun hommaa mutta kun jouduin 7v hospitaaliin niin siihen tyssasi mietteet...edelleenkin inhoan neuloja!

Anonyymi kirjoitti...

Lämmitä se sauna ensin, pukuhuoneen puolella voi rapistella kirjaimia järjestykseen, saunan takana on vain nokkosia, ei edes kessua kasvamassa - enää.

Iisi

Heikki kirjoitti...

Jos siellä sähkökeskuksessa annetaan sähköshokkeja tai säilytetään sähköpyöriä. Ja sähköpääkeskuksessa batterivirtaisia Lucianeidon päähineitä :) No, tämä taitaa olla aitoa puujalkaa.

Mainio kertomus!

Arjaanneli kirjoitti...

Millan:
No ehkei sitten, mutta kohta täs käydään varaosilla....

SusuPetal:
Juu-u. Kaikkea sitä tulikin tehtyä :)
Tuo käsky tuli ihan oikeaoppisesti!

liskonainen:
Pekka saa olla rauhassa. Kyllä tällä vielä linkuttelee.En kyllä polkkaa taida vetästä.

Famu falsetissa:
Eikö ois päheetä, jos sais nukkua, ja akut latautuis siinnä samalla. Mielummin työaikana...

Yaelian:
Kiitos! Kyllä tuo tuossa mukana notkuu...

Hevoinen:
Kuules nuorimies!
Tääpää kovasti tuli hyvilleen tuosta, mutta jättää nyt rykimisen muille.
Sitäpaitsi jos sitä ihan kirjan tekis, tulis kauheesti kaikkee lisähommaa siinnä sivussa.
Pitäis jakaa nimmareita, osallistuu kaikenmaaliman tuttujuttu-juttuihin, esitellä karderooppia ja kalistella ne miljuuna luurankoa sieltä kaapista...HUH!
Sitten pitäis ihan oikeesti kirjottaa jotain viisasta :O
Mutta kysymys: Mikset itte enää laula, kun kerran sulla niitä lahjoja on?
NII!Mäkin oon tosissani!

Lastu:
Sairaalajutskat on mustakin aika hauskoja. Aika harvoin vaan osui ketään George Clooneytä samaan vuoroon :)

Kirjuri:
Kävit tuos helmikuussa kommentoimassa, ja klikkasin siittä sivuillesi.
Kyllä täällä on aina tilaa kommenteille:)
Ulkoasun on loihtinut Elegia ja Itkupilli. Tuolta sivun vasemmasta laidasta pääsee Keisarin uuteen vaatekaappiin! Olen itsekin varsin mielissäni pohjasta.

BLOGitse:
Juu, onneks mulla on lasketteluasusteet valmiina!.... jos mä enää mahdun niihin.
Niittä neuloja ei kandee kovasti tuijottaa, jos tekee huonoa. Sitäpaitsi aikuisetkin saa puudutus-salvaa jos kovasti pelottaa!

Iisi:
Kävin just eilen tuolla meidän kerhon saunassa.
Siinnä ootellessa syttymistä, kirjoittelin kaks sivua saunapäiväkirjaan:)
Päätin, että jos nyt kumminkin oottais sitä operaatiota, ennenkö heitän kirvestä kaivoon....ei ku siis meen sinne saunan taakke.

Heikki:
Kyllä! Aitoa puujalkaa :)
:DDD Lucianeidolle!

Hevoinen kirjoitti...

En laula kuun olen keskittynyt tuohon kirjoituspuoleen. Enkä ole kitaraani ripustanut kokonaan naulaan, en vaan tee enää vars keikkoja.
Kirjoita salanimellä ja jätä garderoobien esittely julkisuudenkipeille=)

isopeikko kirjoitti...

Mukavalla tavalla menee oma tekeminen ja oleminen sekaisin. Historia ja nykyaika. Ja kaikesta henkii hyväksyntä ja ymmärtäminen.

stansta kirjoitti...

Oot vaan niin ihana kaikkine sanoinesi!
Koskas tavataan? Sitten (ensi viikon jälkeen) kun mulla on ne HAMPAAT..? Sopii. :)

vilukissi kirjoitti...

Täysin julkaisukelpoista juttua! Aivan kuin olisin taas istunut odottamassa läpivalaisuun menoa ... sanoon silloin muuten lääkärille ja parille hoiturille, että se on teidän ongelma, että mä tuun..itte ootta ammattinne valinneet. (niitä nauratti) Ystävättäreni pitää mua usein esimerkkinä..olikohan se jokin määrätynlaisesta luonteesta, hitsit, en muista sitä sanaa nyt...mun lempilauseeni on,e ttä alusvaatteiden tulee olla aina sellaiset, että jos jää aamulla auton alle, niin kehtaa mennä lanssilla sairaalaan (tai patologiselle). Tv:stä tuli alkuillasta just juttua hoitotakuun pidentymisistä. Pidetään nyt sulle peukkuja, että hoitotakuu olisi kunnossa. Sitä saunaa ja sen taustaa ei tässä tarvita. Enää oikein tahdo ollakaan pihasaunoja.

Arjaanneli kirjoitti...

Hevoinen:
Jaha. Sitku taas keikkaat, voisit vihjata. Ennenkö lähet sinne Indiaan.

isopeikko:
Hyvä, jos tuntui tuolta:)
Historiaa on ikä, pituus(-1cm)ja varsinkin paino.
Nykyaikaa on sen tiedostaminen, mutta en ymmärrä, miks pitää kropan hajota ennenku sitä ei enää ikäänkuin tarvi?

stansta:
Jo vain sopii.
Mulle ois käyny ilmankin...

vilukissi:
Iteppäinen?
Ei oo mahollista!
Kamalaa, jos ois reikä kalsongeissa ja KAIKKI näkis!
Takuuvarmasti mut jotenkin tipautetaan siittä jonosta vahingossa pois.
Ja sitte mä rähjään, ja mut päästetään vapaaksi vaan takuita vastaan...