Ei Enää Nuori- nainen syynissä

Nainen painoi Stop-nappia.
Bussi pysähtyi kitkuttelevin liikkein, ja se tuntui kipeässä polvessa.
Onneksi pysäkki oli aivan sairaalan vieressä, eikä tarvinnut linkutella pitkää matkaa.

Lämmin ailahdus kävi naisen lävitse, katsellessaan tuttua rakennusta.
Ensi visiitti tuli tehtyä v.65, kun tuli hypittyä narua.
Vauhtia piti ottaa rinteestä sillä seurauksella, että lonkka meni sijoiltaan.
Kolme kuukautta siinä meni. Osa ajasta vedossa maaten, ja loput kipsin kanssa kinkatessa.
Se oli melkoisen vaikeaa aikaa pikkulikalle, jolla oli tuli persuksissa kaikenaikaa.

Seuraavaksi paikattiin murtunut ranne, ja sitten meni...
No. Tutuksi tullut lääkäri saattoi vain huokailla...
Näistä käynneistä sai nainen kipinän, että hoitajaksi pitää päästä!
Pääsihän se, ja tämä sairaala olikin naisen ensimmäinen työpaikka hoitajana.

Nainen linkutteli kohti sisäänkäyntiä, ja astui sisälle aulaan.
Tuttu tuoksu tulvahti sieraimiin.

Istuessaan pitkällä penkillä odottaessaan omaa vuoroaan röntgeniin, oli naisella aikaa katsella tuttuja seiniä, ja tarkkailla ihmisvilinää.
Silmiin sattui kyltti jossa luki:
Arvoisa Asiakas!
Olemme luopuneet kättelystä hygieniasyistä!

- Ja pöh!
Ennen niitä käsiä pestiin ihan saippualla ja vedellä. Nyt näkyi käsihuude-pötiköitä joka ovensuussa.
Kohta ollaankin sitten niin steriilejä, että aivastus saa aikaan paniikin!

Vastapäisellä seinällä oli kyltti.
Olkaa hyvä ja ilmoittautukaa röntgentoimistossa.
Var god och anmäl er på röntgenexpeditionen.
- Miksi tuo röntgenin lausuminen on aina yhtä vaikeaa? Väkisinkin se vääntyy rönkteniksi...

Kyltin vasemmalla puolella oli kaksoisovet, joissa toisessa luki Sähkökeskus, ja toisessa Sänkyparkki.
- Heh, vois kuvitella, että laittavat potilaat sinne lataukseen sänkyineen päivineen...
Tuossa oli ennen liinavaatevarasto, nainen muisteli.
Huoneeseen 2 ilmestyi punainen valo.
Kone käytössä.Pääsy kielletty.
Jaaha. Tässä menee sitten vielä tovi.

Ihmisiä kulki käytävällä.
Osa henkilökuntaan kuuluvia, osa potilaita ja omaisiaan.

PLIMPLOM!
Hissin ovet avautuivat, ja toisiinsa nojaileva pariskunta astui ulos hiukkasen horjuen...
Ei tainnut olla kyse romantillisesta nojaamisesta, vaan yrittivät tukea toisiaan koska lattia näemmä keikkui silmissään.
Mitään en ole otthanut-tyyliin.

Ohitse hyppeli hassusti virnuileva nuori mies, jota nainen epäili lääkäriksi.
Ellei sitten lääkärintakkia saanut nykyään pitää muutkin.
Muutoin olisi sopinut vaikka potilaaksi siinä tyttömäisesti hypähdellessään kohti kansliaa.
- Joopa joo!
Mun tuurilla just toi pyytää mut sisään...nainen mutisi itsekseen.

Sänkyjä kuskattiin suuntaan ja toiseen.
Joistakin matkustajista näkyi vain nenänpää peiton alta.
Monissa kaiteissa roikkui pusseja ja pulloja. Katetreja ja pissapusseja. Letkuja tuli ja letkuja meni.

-Ihan kuin Rölli-peikon Tulitikku-laulussa.
"On tuli-tikkuja ja meni-tikkuja,Tikkuja tuli, ja tikkuja meni" hyräili nainen....
Onneksi ihan hiljaa...

Nainen muisteli erästä iltavuoroaan alakerran tapaturma-asemalla.

Nuori nainen oli niinsanotussa shokki-huone-vuorossa, ja odotettiin potilasta.
Potilas oli jäänyt puristuksiin metallisen pöydän ja bussin väliin huoltohallissa.
Jarrut olivat pettäneet.
"Punaisen puhelimen" soidessa, tiedettiin, että oli tulossa ns. pahempi tapaus.
Kun potilas tuotiin, ei ollut aikaa siirtää potilasta toisille paareille, vaan piti lähteä samointein leikkaus-saliin.
Nuori nainen oli pienin kaikista,vain 48kiloinen ja hänen tehtävänsä oli melkoinen.
Hanskat käteen ja potilaan päälle istumaan. Kummatkin nyrkit suoraan reidessä olevaan valtavaan aukkoon. Ainoa konsti yrittää hillitä massiivista vuotoa.
Siinä sitten´yksi hoitaja tuki Nuorta naista, että pysyi vauhdissa paikoillaan.

Paareilla suoraan leikkaus-saliin, jossa kirurgit olivat jo valmiina.
Eipä jäänyt aikaa suojatakkien pukemiseen saati muuhun sterilointi-hommiin.
Päivystäjä sanoi laskevansa kolmeen, ja Nuoren naisen tuli varovasti vetää nyrkkinsä haavasta.
Reiteen oli saatu jonkinmoinen staasi aikaiseksi, ja nainen sai nousta potilaan päältä.
Kyllä siitä noustessaan tärisi sekä Nuoren naisen kädet, että jalat!

Tänäkin päivänä nainen muistaa tuon tunteen.

Ovi aukesi, ja röntgenhoitajaksi paljastunut nuori mies pyysi rouvan sisälle.
Housuja ei tarvinnutkaan otta pois, vaan lahkeita vähän käärittiin.
No. Varmuudenvuoksi oli sentään laittanut puhtaat ja EHJÄT kalsongit jalkaansa, koska niin oli opetettu.
Että aina pitää olla, jos vaikka joutuu sairaalaan.

Siinnä kuvattiin ja väänneltiin, ja homma hoitui nopeasti.
-Kiitos, ja nyt voitte käydä odottelemaan, niin saatte lausunnon mukaanne.

Nainen linkutti laittamaan kenkiä jalkaansa.
- Voi per..PAHUS livahti naisen suusta!
Muuten kaikki hyvin, mutta TOTTAKAI toisessa sukassa oli pottuvarpaan mentävä reikä!
- Ja nyt se varmaan ihmettelee, että ompas siinä hompsantuusa rouva!
Siis se hoitajapoika ihmettelee, ei se varvas....
Äääh!

Tovin odoteltuaan, toi poika kuvat ja lausunnon naiselle.
-Olkaa hyvä.
-Kiitos, vastasi nainen, ja oli hilkulla pyytää anteeksi rikkinäistä sukkaansa.

Nainen luki lausunnon, ja arveli tajuavansa siitä jotain.
-Romu mikä romu!
Saunan taakke tästä joutaa.
No näillä jononpurku-nopeuksilla kinttua ei ihan heti huomenna leikata.

Joskus sitten sydäntalvella, kun on tarpeeksi liukasta hiihtää kainalosauvoilla...


Tässäkohtaa ISO HALAUS JA KIITOS MAAILMAN PARHAALLE TYÖTERVEYSLÄÄKÄRILLE!
Se vaan otti ja lähti meiltä pois, eikä me tiedetä, että hoitaako meitä enää kukaan.
Ikinä.