Tällänen tallaaja

Jussin ja Äijänkäppyrän pyynnöstä kerron itsestäni jotain.
En kyllä tiedä tunnistaako minua näistä, mutta pannaan nyt tämmöisiä.

1. Olen yleensä aina väärin pukeutunut. Talvella ilman pipoa, hanskoja ja sukkia. Kesällä saatan lompsia pitkässä mekossa ja pitkähihaisessa muiden ollessa sortseissa.
Minun pitäisi käyttää pitempiä hameita, mutta olen päättänyt antaa piupaut säännöille. Nyt saa kaupasta jopa isompiakin kokoja kaikenmaailman hempukkahameita, joten annan palaa! Korkokenkiä en valitettavasti enää pysty pitämään, joten tallaan matalalla. Yhdistelmä Nokian aidot mustat gummisaappaat ja minihame kirvoitti kolleegaltani kommentin: "Sull on sitte tommoset fuck-me-bootsit".
Rysäpöksyjä en suostu käyttämään, joten kinttuni ovat yleensä paljaat. Ei niin hyvä asia, kun nuita tarkemmin katsoo...

2. Katson ihmisiä suoraan silmiin. Välillä jopa tuijotan. Minä myöskin yritän hymyillä aina kun se tuntuu turvalliselta. Joskus kannattaa olla virnuilematta ihan oman itsensä takia. Silmillään voi saada aikaiseksi monenlaisia reaktioita! Minussa kun ei ole muuta pitkää kuin silmäripset, käytän niitä korvaamaan jaloista puuttuvat sentit. Joskus se toimii!

3. Minä pysähdyn melkein kaikkien koirien kohdalle. Riippuu isannästä. Saako sitä paijata vaiko ei.

4. Olen toivottoman löysäleukainen, ja kikatan aina kun mahdollisuus tulee. Minä löydän pimeistä asioista hauskuutta, joka välttämättä ei aukene muille. Usein käy niin, että minä olen ainoa pöydässä joka nauraa. Se on kieltämättä joskus noloa. En kuitenkaan käyttäydy ärsyttävästi, vaan yritän hillitä tyrskimistäni. Jostain syystä ajaudun juttelemaan ihan vieraille ihmisille. En kyllä toimi itse aloitteen tekijänä. Minulla on taipumus vetää hieman erilaisia ja erikoisia ihmisiä puoleeni. Joku väitti minua hullu-magneetiksi.
Koira koiran tuntee:)

5. Luen usein bussissa tai ratikassa. Saatan ajella pysäkin ohi. Minä olen se, joka ponnahtaa viimetipassa ylös päästäkseen ulos. Minulla on lukiessani kahdet lasit päällekkäin, ja niiden riisuminen tuottaa joskus ongelmia.

6. Minulla ei ole käsilaukkua. Joudun aina penkomaan isohkoa tätivainaan kassia löytääkseni tavarani. Siellä on joku salainen lokero, jonne kaikki katoaa juuri silloin kun niitä etsin. Usein siinä kassalla tai bussijonossa... sori! Ystäväni sanoi minulle täytettyäni 40, että jokaisella naisella TÄYTYY olla käsilaukku. Kohta 50 lasissa, eikä vieläkään ole löytynyt sopivaa.

7. Montako näitä piti olla? Laitetaan vielä yksi. Minä en koskaan ikinä enkä silloinkaan sano kenellekään ihmiselle pahasti tai epäkohteliaasti julkisella paikalla. Jos joku on pöljä, en vastaa olemalla samanlainen. Huomautan kyllä nätisti jos saan esim. huonoa silloin, kun minulla on oikeus odottaa parempaa. Mulle on kehittynyt lapamadon hermot tuon aikaisemman ammattini puolesta. Minua on vaikea saada suuttumaan ihan pienestä. Jos se tapahtuu, olen raivopäisenä hyytävän jäätävä. Paha puoli siinä on se, että minulta lähtee ääni. Se vie jotenkin terän siitä huudosta, jonka päästän saadakseni toisen ymmärtämään kantani.
Lapseni olivat erittäin tyytyväisiä tähän ominaisuuteeni.

Tässäpä nää sitte oli.

Tunnistellaan toisiamme!

psst

Tämä oli se kadonnut teksti. Se oli kohdassa luonnokset. En tiennytkään, että semmoinen loota oli olemassa! Siellä oli neljä muutakin juttua, joiden luulin kadonneen.
Pöljä mikä pöljä.
Tästä todisteena tämänpäiväinen atk-ongelma. Kone ei vörkkinyt ja soitin hätäpäissäni korjaajaa paikalle. Ei toimi, ei pelaa, pimeenä on! Kaikkeni olen yrittänyt. Saisko palvelua heti kiitos!

Kaksi setää tuli pillit vinkuen paikalle, ja totesivat hieman väsyneesti:
Toimii jotenkin paremmin, jos olis piuhat kiinni....Katsoivat samalla hiuksiani. Huokaisten. Eivät ihastuksesta, vaan.... you know.
Minä olen ollut poissa monta kuukautta, ja minkäs minä sille voin että joku on käyny ronkkimassa mun piuhoja!