sunnuntai 10. toukokuuta 2009

Romantillista pohdintaa

Jösseksenkamala työviikko takana. Havaitsin kykeneväni hengittämään eeskahtaalle.
Ystäväni salli minun taasen loisia luonaan, joten sinne!
Siellä henki
kulkee ihan issekseen, eikä murheist tarvihe välittää.

Lojuimme aamutuimaan soffalla ja nojatuolissa ja rupattelimme niitänäitä.
Olen menossa seminaariin kylpylään, ja mietin jotta mihkä hoitoon siellä menisin.
Hinnat ovat huikeat!
Minä, joka olen tehnyt työni puolesta jalkahoitoja ja kaikenmaailman ihohoitoja armaille varusvauvoillemme hintaa ja aikaa miettimättä, meinasin pyörtyä pöksähtää!
Puolentunnin "jalkahoito" maksaa enemmän kuin päivän palkkani!
Ajattelin siirtyä kylpytarjonnan puolelle, ja bongasin Kleopatran maitohunaja-hösselin. Siinä saa lasillisen skumppaa loikoilun oheen.
Tjaa... mielikuva maitoon pulahtamisesta ei oikein napannut. Tuleepi tunne etten voi oikeasti tuoksua kovinkaan hyvälle hoidon jälkeen.
Entäs jos jälkiödöörinä onkin hapan maito?
Skumppaakin on vain lasillinen...
Ei hyvä.
Tästä kehkeytyikin ystäväni kanssa keskustelu siittä, mitä kukakin pitää romantillisena eleenä tai asiana.
Hänen miettimässään kylpylässä on romantillinen hoito kahdelle, jossa syötetään hoidon ohessa toiselle suklaaseen dipattuja mansikoita.

Totesin, etten ole oikein ymmärtänyt koskaan tämän ajatuksen päälle.
Suklaa suklaana, ja mansikat kerman kanssa.
Kupista.
Itse lapikoituna.

Tutkimme esitettä, jossa romantillisuutta oli korostettu ruusunlehtien ripotteluna pitkin huushollia. Tai siis hotellihuonetta.
Kylpyammeen lisäksi niillä oli sotkettu koko armas huone.
Ammeen ympärillä oli miljoona kyntteliä tunnelmaa luomassa.

Jeskamandeera!
Ajatus sinänsä kaunis, mutta nyt iski ikä-paniikki!
Ensinnäkin:
Aa)
Minä en oikeasti kykene menemään kylpyammeeseen vienosti solahtaen.
Jos menen, niin efekti on sama kuin mursun pulahdus mereen.
Aallot lyövät, ja jälkimaininki on huikea!

Bee)
Jos sinne emmeeseen pitäisi mahtua toinenkin ihminen, tulee ongelmia.
Mihin minä taittelen reumaattiset koipeni. Mihin piilotan vuosirenkaani? Miten saan riippuvat rintani näyttämään terhakoilta ilman pusuppeja?
Miten ylipäätään saisin tilanteeseen minkäänlaista romantiikkaa!
Varpaankyntenikin ovat herranjestas-kunnossa!

Cee)
Jos siel jotai vipinää oliskin, miten IHMEESSÄ pääsen sieltä ylös?
Sieluni silmin nään tilanteen. Minun pitää kääntyä nelinkontin, jotta on edes pienikin mahdollisuus nousta ylös.
Älyttömän romantillista sille toiselle osapuolelle.
Ahteri pystyssä ähkivä naaras on kaiketi kaikkea muuta kuin romantillisia ajatuksia herättävä olento...
Sitäpaitsi kun kaikki ei ole enää ihan kireinä eikä hallittavissa, niin siinnä punnertaessa saattaa päästä..... laulu.

Eri eroottista!

Kävimme iltapäivällä Hakaniemessä, ja matkalla jatkoimme pohdintaa.

Ratikkapysäkillä oli koira, jolla oli päällä vaate.
Koira oli luokkaa fifi, ja yllänsä hassunoloinen liivi.
- Kato tota. Onko sillä taskut tuol peräpääs, vai mitä noi on?
- Jaa, näyttää ihan samalta kuin olis nää vanhuksille tarkoitetut lonkkapöksyt jalassaan.
- Aattele kuule, minkä vaikutuksen tekis semmoset pöksyt mieheen!
- Juu.Hehhehh!
" Anteeksi rrrakas, mutta näiden pöksyjen pois-saaminen on vähä hankalaa!
Oota sie senaikaa, ko mie riisun! Koita pitää tilanne päällä!".

-Tiesitsie, että sloggit on varmin tapa tappaa erotiikka?
- No en! Mullahan ei muitakaa oo, mut aattelin jos ovat ees ehjii ilman reikii, nii saattais flaksi käydä!
- No sä et tiiä mitään! Ne EI saa olla sloggit! Niil ei saa ketään!
- Kääk! Mun tarttee mennä sit soppailee...

Miten ihmeessä voikaan olla ihmisen elo näin vaikeeta?
Tämmöstkää en oo ennen aatellu!

Voinkohan mä mennä enää ikänä ees treffeille?
Vai näkeeköhän se ne mun pöksyt jollain skannerilla ennen ku on ees päästy alkupaloihin....?
Romantillisuus on jotenkin älyttömän vaikee asia näillä vuosirenkailla!

Arrrrghh!


Tää on ihan syvältä!

21 kommenttia:

Hannele naureskelee paratiisissa kirjoitti...

Hahha, onhan se hyvä kun viihtyy arkielämässä :)

Amalia kirjoitti...

Tää on mahtavaa. Siis näen sen sieluni silmin, kun kömmit ammeesta perse pystyssä ja toinen yrittää olla kiihottunut. Apua :D
Ei sen puoleen, olin pikku leikkauksessa ja jouduin itse kömpii leikkauspöydälle. Paita halki takaa kateteri perseessä. Tykki pystyssä siinä petiä vaihdoin. Naurut tuli ei mahtanut mitää. Vähän ne mua katto kummasti. No se meni varmaan rauhoittavan piikkiin.

Famu falsetissa kirjoitti...

Näillä vuosirenkailla vielä vaikeampaa;)) Olen silti kuullut, että kukkii se romantiikka vielä vanhaikodeissakin.

Vallaton mummeli kirjoitti...

Voi ei :D Mielenkiintoisia romantillisia pohdintoja teillä, joihin minun on tosi helppo yhtyä olemaan samaa mieltä. Kuka OIKEASTI ripottelee ruusunlehtiä pitkin lukaalia? Olen niin epäromanttinen, että ajattelisin vain, että kuka siivoaa.

Tuleekohan sitä näin vanhemmiten extra-epäromanttiseksi, kun en minä niistä kynttiläkylvyistäkään oikein jaksa syttyä. Ja kyllä minä mieluimmin olisin hoidettavana ilman, että itse tarvitsis tehdä muuta kuin nauttia hoidosta. Siinä vielä syöttämään kaveria. Kaikkea ne mainosnikkarit keksii.

Stansta kirjoitti...

Hih hih hiiiih! Kyllä mä nauroin tätä lukiessani. :D
Mun mielestä pahin erotiikan tappaja naisella on turkoosi puolihame, ihon väriset polvisukat ja valkoiset minni-malliset avokkaat. Silloin ei paidalla enää ole väliä. Tai sloggeilla...
Ne ruusut minäkin ottaisin ennemmin hopeamaljassa.

Stansta kirjoitti...

Lisättäköön, että tasa-arvoisesti miehillä ehkä kamalinta olisi havaiji-paita, värinsä menettäneet shortsit ja se jumalattoman kokoinen vyötärölaukku. Sama se siinä vaiheessa niille tennissukille ja sandaaleille...

Alastalo kirjoitti...

Kiitos taas mahtavista nauruista.

Mutta jospa se pyllistely olisikin eroottista eikä romanttista... No... Joo...

Fundeeraaja kirjoitti...

Jotenkin mukaansa tempaavaa. Täst edes kun maito tuoksahtaa niin voipi Arjaannelin haistaa. :-)

Arjaanneli kirjoitti...

Hannele:
Näillä eväillä on mentävä:)

Amalia:
Apua minäkin huudan!
Tykki pystyssä! :DDDDD Yritän saada tuota mielikuvaa päästäni...
Paita halki on avopaita. Vastakohtansa täytyy olla pakkopaita! Usko tai älä, mutta leikkurin ihmiset on tottuneet hihitteleviin potilaisiin :)

Famu:
Siihen vanhainkoti-kukkimiseen minäkin luotan!

Vallaton mummeli:
Musta tuntuu että jos mahdollinen kumppani heittäytyisi riipimään niitä terälehtiä ruusuista, mieltäisin hänet kategoriaan höffelinpöffelit!
Heh, kynttiläkylvyt sytyttää jos heittää sinolia perään!

Stansta:
Voiko tuota asua paremmin kuvailla:)
Minni-kengät...

Ja totta: Vyölaukku on maailmankaikkeuden kamalin keksintö! Hylkäisin jopa Mel Gibsonin jos sillä ois se pussukka roikkumassa.

Kääk! Mulla on muuten turkoosi hamonen kaapissa! Mutta se on kyllä semmonen hempukka-hame...

Alastalo:
Pyrin olemaan miettimättä sitä ahteria tuolta kantilta, ööö tai tuosta kulmasta!

Fundeeraaja:
Apua! Mun on mentävä hajuvesikauppaan!

vilukissi kirjoitti...

nauran ääneeni....anna palaa vaan, beigeilla sloggiilla tai ilman! pääasia, että on mukavaa...pulahtelet kuinka pulahtelet ... älä anna hymyn hyytyä vaikka olisit nelinkontin ja joku takana...laulussa tai ilman!!! voi että...mä nauran!!

Äijänkäppyrä kirjoitti...

Kyllä sulla ny kuule on elmänmakuusta suunnitelmaa ja ajatusta. Eihän se palio oo jos litra maitua maksaa pitkästi toistaeurua, kylypyhyn vaan.

Äijä kirjoitti...

Johan oli messevä kirjoitus, sano.

Una Reinman kirjoitti...

Haha! =D

Sää olet vallan ihana! =D

Arjaanneli kirjoitti...

vilukissi:
MUlla ei oo IKINÄ ollu beigejä pöksyjä! Se on jotenkin ....sääntö!
Laulu on taas lastenlaulusta: "Multa taitaa päästä laulu"!
Sopii oiwallisesti tähän ikähaarukkaan :)
Ja juu! Annan palaa, vaik sytytkkeet ois märjät!

Äijänkäppyrä:
Elämä maistuu ihan Erkkinä!Maito tai ylipäätäns ruual leikkiminen on jotenki.... ei sopivaa... tai jotai! En muute tiiä paljo se litra maksaa??? Ei oo tullu mietittyy!

Äijä:
Messevä on hieno sana! Otan sen jotenkin kohteliaisuutena tai jotai...

Una:
Lämminläikähdys ja kiitos:)
Pöljästi rehellinen, koska muuta ei voi :)

Stansta kirjoitti...

Ihan varmasti ILMAN minni-kenkiä tarjoan sinulle jotain luonani, tule poimimaan talteen... :)

Millan kirjoitti...

Sama nappi on näköjään tulossa sulle Stanstaltakin, mutta kehuja ropisee nappulan kera myös Krätyakalta. Täällä sinun blogissasi nimittäin viihtyyyyy :-)

vilukissi kirjoitti...

Käy nappaamassa multaki nappi "love your blog award" -nappi. Olet sen ansainnut!

Vallaton mummeli kirjoitti...

Heh, heh ja ainakin neljäs nappi. Sinusta ihan selvästi tykätään joukolla :)

Crane kirjoitti...

Niiiin hulvatonta! Sarjassamme "ihmisiä, jotka osaavat hyväntahtoisesti nauraa itselleen". Siksi myös minä haluan liittyä jonon jatkoksi jakamaan sinulle tunnustusta....:)

Stansta kirjoitti...

Laitoin sulle just haasteen blogiini...
Aurinkoista lauantai-iltaa! :)

Arjaanneli kirjoitti...

Stansta:
Mie tuun ilomiellä :)

Millan:
Oisko mahollista, että meitä on siunattu/kirottu samankaltaisilla geenilöillä? Siis niiko et koira koiran tuntee, tai höhlä kaltaisensa:)
Täytyy sanoa että Kiitti samat sulle!

vilukissi:
Kiitos!Lämmin ja muikea sellainen!
Miepä käyn heti kuhan opin sen tekniikan!
Se on jotenkin nii vaikeeta tälläselle entiselle aidolle plondille...

Vallaton mummeli:
Oiskohan tuo semmosta helpotusta, että kun moni saattaa aatella samoin, muttei kehtaa ääneen sanoa?
Multa taas mulahtaa nää jutut ihan suodattamatta....
Kandeis joskus aatella ensteks... :)

Crane:
Nyt pitää jo selvitellä kurkkua... kröööh... Kiitos!
En oikein oo tottunu tämmöseen, mutta olen ääreist iloinen :)
Mul on vaan joku lapsuuden trauma noihin pokaaleihin. Niiden kiillotus oli ääreist kypsyttävää hjommaa.
Varsinkin kun en ollu niitä itte saanu.
Tajuttuani ettei näitä tarvihe kiillotella, olen niistä ihan aidosti innostunut!
Kunhan saan sen hyllyn väsättyä...

Stansta:
Luin, ja lupasin vastata. Siihen toiseenkin. Kysymättä ees lupaa.