keskiviikko 27. toukokuuta 2009

Papiljotti töppösessä!

Olen tässä pikkuhiljaa palannut työelämään, ja ottanut työtehtäviäni haltuun hitaalla tahdilla.
Muuten kaikki on sujunut hyvin, mutta nakki napsahti ja sain uuden homman muiden lisäksi. Sijaistaisin yhtä kolleegaani.
Multa kyllä kysyttiin jotta voisinko ja haluaisinko, ja ihan itte sitten sanoin että juu...
Homma on ihan mulle sopivaa. Hektistä työtä ja ihmisten kanssa asioimista.

Tässä oli nyt vaan semmonen onkelma, etten ehtinyt saada perehdytystä kuin muutamana päivänä.
Työssä pitää olla erityisen tarkka, muistaa miljoonakakstuhatta asiaa, olla näppärä koneenkäyttäjä, vastata herttanensentään kaikenmaailman kysymyksiin ja kuunnella blondivitsejä noin kuuskertaa päivässä, omata äärettömän hyvä aineenvaihdunta jonka napsauttaa pois päältä heti töihin mennessä ja päälle kotio päästessä.

Olen huomannu olevani jotenkin vähän pöljä. En ole iha täyspäinen vielä, ja teen ihan käsittämättömiä asioita ja sanoa mulautan suustani asioita joita ehkä ei olis kannattanu. Jahka kerron.

Ensimmäisenä iltana töiden jälkeen paarustin rättipokki kotiin.
Riisuin palttoon ja huokasin. Köpötin keittiöön. Sitten muistin etten ollu käyny sitten aamun pissillä. Ei ollu aikaa. Enkä tosin kerenny juomaankaan, joten nesteet oli balanssissa.
Menin pukemaan palttoon, kengät ja tarkistin että avaimet on kaulassa.
Menin vessaan ja olin avaamassa pöksyjä.
Hetkisen meni kun ajattelin asiaa.
Olen siis menossa pytylle, mutta minkä helkkarin takia mulla on takki päällä, kengät jalassa ja mitä mä teen näillä avaimilla?


Esimies (yksi niistä) tuli katsomaan miten hommat sujuu. Samaan syssyyn tuli muuan kolleega puhuakseen toiseen tehtävääni liittyvää asiaa.
Työtilani on noin kolme neliöö suuri, ja oli vähän ahdasta.
Asiakkaita oli muutama jonossa, kone temppuili, ja kolme puhelinta soi yhtaikaa. Faxista pukkasi paperia, varusmies tuli kysymään kiireellistä asiaa ja joku pyörähti ovelta mutisten ruuhkasta....
Esimies kannusti.! Hyvä Arska! Sä otat tän homman haltuun!
Kaksikin sanaa tuli mieleeni, mutta tyydyin irvistämään!

Esmies katsoi pöydän alle ja totesi: Toihan on muuten älyttömän hyvä systeemi saada veret kiertämään.
Täh?
Katsoin pöydän alle. Siellä oli mun vaaleenpunaset tossukat odottamassa että milloin ehtisin vaihtaa ne. Ne on niiku työkengät.
Toisessa niistä oli vaaleenpunanen papiljotti.

- Öööö.... juuu.... NIIN ONKIN. Toi on tosi hyvä konsti hieroa jalkoja....eehh?????
Mulla ei ollu aavistustakaan miksi mun tossussani oli papiljotti.


Asioimaan pörähti kolme miestä ja koira.
Pyysin täyttämään kaavakkeen aa ja täsmensin vielä että SELVÄLLÄ KÄSIALALLA.KIITOS!
Otin ensmäisen paperin kätösiini ja aloin naputella tietoja koneelle.
- Anteeksi, mutta onko tämä osote oikeasti RevAntie...?
Miehet olivat hetken hiljaa ja ratkesivat nauruun. Koira villiinty pyörimään.
- Hehheeee .Se on RevOntie... hehheee....
-Jaa, minähän pyysin kirjoittamaan selvästi. Tää on selvä A! Miehet yrittivät jatkaa herkullista aihetta.
- Se on kuulkaa niin, että olen ollu intissä 25vuotta töissä noin miljoonan miehen kanssa, että ihan turha yrittää. Minä en vähästä hämmenny. Kysymykseni oli aiheellinen. Haluaisitteko että osoitetiedoissanne lukisi tämä aalla kirjoitettuna?
- Juu juu....heheee eihän me mitää.... hehee!!!! Saako kertoa yhden plondivitsin heeehe...?
Mulkaisuni sai koirankin jähmettymään.
Kovasti iloisina poistuivat he ja toivottivat hyvää kesää!

Olen onnistunut sössimään monta asiaa, ja varusmiesmurut ovat saaneet kysyä moneen otteeseen, että onkohan tämä ja tämä asia nyt ihan näin?

Varusvauva tuli sisään, ja sanoi kuuluvalla äänellä käsi lipassa:
- HERRA KAPTEENI! Pyydän lupaa saada puhutella sihteeriä!
- Lupa myönnetty, olkaa hyvä!

Tuijotin kunnioituksesta ymmyrkäisenä näitä kahta.
HäH? Muako tuo tarkoitti?
Odotin että seuraavaksi tulee:
- HERRA SIHTEERI....kysyisin tätä.....!
Mun oli ihan pakko purra poskeani ja vetää huulet tötterölle. Ulos oli pyrkimässä hervoton tirskahdus!
Olin samalla niin älyttömän ylpeä siittä varusmiehestä!
Oispa sen äiti ollu kuulemassa!

Puhelimen soidessa noin seitsämättäsataa kertaa, vastasin ja herrahenkilö esittäytyi.
- Täällä puhuu ISOHERRA se ja se hyvää päivää!
Olisin tiedustellut miten toimin tässä asiassa. Laitoin postia teille. Mahdoitteko saada sen?
- Juu kyllä sain kiitos. Tässä olisi nyt semmoinen ongelma, että lähettämänne lista menee nyt kyllä uusiksi. Sen tulee olla tämmöinen ja tämmöinen, ja syystä että....
- Jaaha, jaaha... no voi anteeksi kovasti. Minäpä teen niinkuin sanoitte. Olen vähän huono tämmöisissä.
- Voi veikkonen! Ei se ole mitään sen rinnalla, miten minä täällä olen sössinyt!
SÖSSINYT! Herttinen sentään. Ei ehkä pitäis tuollee sanoa herra isoherralle... klups!

- Kuulkaa rouva. Arjahan se oli? Minusta tuntuu siltä, että olemme kyllä tavanneet joskus ennenkin?Jotenkin tunnutte tutulta....
Ehdin vetäistä ulospyrkivän lauseen takaisin. Ajattelin ehdottaa josko siellä Tilkassa? Siellä viimeisellä osastollani. Yhdistetyllä dermatologis-veneeris-psykiatrisella....
Pidin kärsäni kiinni.
- Öh, saattaa hyvinkin olla. Juu kyllä me melkovarmasti olemme tavanneet.
- No sitähän minäkin. No minä laitan sen tulemaan, ja kovasti anteeksi tämä oma" sössimiseni"! Hei sitten Arja. Mies selvästi hymyili.

Mulla ei ole aavistustakaan siittä jotta kuka oli hän.

Tässä ihan vaan pikkiriikkinen valotus siittä, mitä kaikkea on tapahtunu. Muutamassa päivässä.

Apua!
Kolleegani saa halpauksen kun se tulee.
Soitin hälle tänään ja kehui juuri olevansa menossa lämmittämään saunaa puutarhatöiden lomassa. Sanoi että loma on ollut ihanan rentouttava ja on saanut kerättyä voimia!

-Voi kuule! Ihanaa!
Sinä nimittäin tulet todellakin tarvitsemaan niitä voimia maanantaina!

En raaskinut kertoa ihan kaikkea. Mä niiku jollaintapaa jätin sanomatta, että pari pikku jutskaa "saattaa" olla vähän väärin tehty.... tai sillee jotenkin erilailla ku aiemmin... heh..
Hups....

Poistun vienosti vihellellen.... pfiuuu...

26 kommenttia:

vilukissi kirjoitti...

Kun luin sitä kohtaa, jossa olit vetämäs takkia uudestaan päällesi, ajattelin, että asut jossain mukavassa mummonmökissä, jossa kävellään tarpeen vaatiessa pihanperälle, mutta ei...

Sanoin kerran mies asiakkaalle, notten meinannu tuntea sitä vaatteet päällä ... (olin tottunut näkemään sen aina hierojanvaatetuksessa ja sitten se pamahtikin asioimaan pyhäputsingissa), sen ajatus katkesi hetkeksi ja sanoi miettineensä, missä olisimme tavanneet..joo, ei niin missään.

Tarinoitasi on herkullista lukea!

Famu falsetissa kirjoitti...

Minuakin on riivannut blondius koko ikäni. Milloin nuo blondivitsit alkoivat? Ei siitä vielä kahtakymmentä vuotta ole. Sitä ennen blondeja pidettiin vähän kevytkenkäisinä.
Huutelin äsken kattia sisään kuuluvalla äänellä sekä etu- että takaovelta. Katti makasi kylläkin jo pää tyynylläni sängyssäni.

Yaelian kirjoitti...

Hauskoja tarinoita, ja miten ihmeessä tosiaankin oli papiljotti joutunut töppöseen.....mutta hyvä ideahan se onkin jalkahierontaan:-)

Elefantti Anttu kirjoitti...

No hö, kyllähän sitä nyt uusien asioiden äärellä saaskin ihan sekaisin mennä ja kusellekin marssia vaikka toppahaalarissa, jos niin on käydäkseen. Pittää olla valmistautunut jos vaikka joku putkistoallikaattori repäisee mukaansa viemäriin.

stansta kirjoitti...

"Olen siis menossa pytylle, mutta minkä helkkarin takia mulla on takki päällä, kengät jalassa ja mitä mä teen näillä avaimilla?

Esimies (yksi niistä) tuli katsomaan miten hommat sujuu. Samaan syssyyn tuli muuan kolleega puhuakseen toiseen tehtävääni liittyvää asiaa."

???

Mä jouduin lukemaan tuon kohdan kahteen kertaan vaikka seuraava lause todistikin, että ei esimies, eikä kolleega tulleet sinne VESSAAN..!

Arvaa nauroinko BLONDINA täällä? :D

Joku joskus sanoi mulle, että olen tutun näköinen ja vastasin siihen, että 'mä olen aika yleisen näköinen'...arghh!

Kyllä nää on ihania nää sun jutut!!! Tahtoo aina vaan lisää...

Millan kirjoitti...

Parempi rulla varpaassa kuin tukassa - ainakin blondilla, jonka kolmen neliön toimistoon jonottaa liuta miehiä. Säilyy paremmin imago. ...luulisin :-)

Hannele kirjoitti...

yritä nyt ehtiä edes juoda

Hevoinen kirjoitti...

Lomanjälkeiset iskee täysillä, orientoituminen työhön limittyy vielä niin kovin siihe lepoon, kyllä se siitä, Mukavaa että jaat ujostelematta, näitä on kiva lukea:)

vilukissi kirjoitti...

Tulin lukemaan vielä uudelleen, tarvin aamun naurut...oliko se tarrapapiljotti?

Rita kirjoitti...

Olipa hauska otsikko tuo "Papiljotti töppösessä" ja hymy vaihtui hihiykseksi jo kohdassa "nakki napsahti"... :D

Annie kirjoitti...

Armeijassa duunissa? No sinulla on onneksi oikea asenne siihen. :-)

Hanni kirjoitti...

Hahhah, pukkas naurusuoneen ottamaan väkisin :D Helppo nauraa, kun itse olen sairaseläkkeellä ja sössin vain näin siviilissä.

Arjaanneli kirjoitti...

vilukissi:
Siltä se kieltämättä vaikutti. Olin kyl ihan sisähuussiin menossa..

Famu:
Tunnustaudun myös kevytkenkäiseksi, mutta en ihan niin aivottomaksi...
Eikö katti huutannu et " Tääl mie jo hyrisen"?

Yaelian:
Ystäväni ehdotti teoriaa, että olisi kassiin pantaessa jotenki lipsahtannu! Haluan ajatella samoin. En kehdannu kokeilla:)

Elefantti Anttu:
Älä viitti :)Se on kuule vakava paikka ku pöntölle menossa, ja pönttö on sekasin...

Stansta:
HAUSKA OIVALLUS! Siltähän se totta tosiaan kuulostikin :)
Yleinen kuulostaa jotenkin tavallista paremmalta...

Millan:
Imagosta viis ku maine on jo menny!
Hönönä pitävät, joten ei siinnä yks papiljotti päässä enää ketään kummastuttais:)

Hannele:
Olen oppinut. Juomaputeli on pöydällä.

Hevoinen:
Ujostelematta jaan, kun en ällää olla hiljaa...Ei nää niin eksoottisia oo, mä vaan mulauttelen niitä ulos kun joku viisaampi saattais olla hiljaa!
Lomanjälkeiset on ihan uusi käsite :)

vilukissi:
OLI :)

Rita:
Inttislangia nakki ja nakittaminen:)

Annie:
Tykkään näistä ihmisistä ihan simona! Ei musta vääpeliä ois tullu, kun oon niin lälly...

Hanni:
Sössiminen onnistuu multa kyllä ihan siviilissäkin:)

isopeikko kirjoitti...

Olipa hyvänmielen tarina, osaat kirjoittaa lämpimästi asioista. Hyväksyvästi :)

Arjaanneli kirjoitti...

Isopeikko:
Kiitos!
Olipa kauniisti sanottu :)
Hyrisen sille hyväksyvästi.

Famu falsetissa kirjoitti...

Sinulle on diggailunappi blogissani, ole hyvä!

Mk kirjoitti...

Kun niitä blondivitsejä alkoi tulla niin me tyttären kanssa totesimme tyynesti että hyvä kun edes joskus sellaisia joita miehetkin ymmärtävät.

Ei sinun elämäsi tosiaankaan ole tylsää tai tapahtumatonta.
Jatko-osia odotellen.

ST kirjoitti...

SaiNpas taas nauraa ja kunnolla. Ihanaa, että meitä räpeltäviä ihmisiä on muitakin.
Muistelen erästä kertaa, kun lähdin töihin. Toisessa kädessä pussi, jossa eväsrasiat, toisessa roskapussi. Arvaa kumman heitin roskiin ja arvaa kumpi pussi haisi koko ihanan matkan julkisissa kulkuvälineissä töihin. Mitään tajunnut... :)
Aivan ihania ovat kirjoituksesi!

liskonainen kirjoitti...

kerro lisää!
lupaan etten kerro eteenpäin...

stansta kirjoitti...

Luonani on jotain tarjolla sulle!
(ja terkkuja Espoosta..)

BLOGitse kirjoitti...

mika postaus taas! sulle tapahtuu!
minakin olen ollut joskus sotilaspiirissa duunissa muutaman kuukauden, mukavia tyokavereita olivat! Paitsi isopomo. Se oli varsinainen...no en sano, kylla sina tiedat! :)
Kaytatko oikeesti papiljotteja eli oliko se sinun? kunhan utelen...
Tulen taas 7.6. stadiin - joko mennaan calvadokselle tai jazzia kuuntelemaan? :)

Arjaanneli kirjoitti...

Famu falsetissa:
Kiitos:D
Tästä on mieleni iloinen!

Mk:
Olen huomannut miesten nauravan niille kippurassa.
Itselleni eivät aina oikein avaudu...

ST:
Oisit vaan sanonu, jotta hapansilakkaa meinaat syödä tänään eväikses!

Liskonainen:
Valitettavasti pöljäilyjä taitaa riittää toiseenkin juttuun ...

stansta:
Mie käyn kahtomassa!
Kiitos, Espoossa asunut 40v(pätkiä lukuunottamatta)
Mitä sinä siellä puuhastelit?

BLOGitse:
Juu, saatan arvata mitä meinasit...
Käytän piplaria silloitällöin otsikossa,kun ei nuo kiharat päässäni viihdy kuin vartin föönaamisen jälkeen.
Plöts, ja oon kuin Immo Kuutsa!
Haa! Ootko kauan? Se olisi oikein oiwa ajatus!

BLOGitse kirjoitti...

olen ainakin reilun 3 vkoa kun on se operaatio 10.6. Kunhan toivun siita niin katsotaan josko aikuisten oikeesti treffattais?!

mm kirjoitti...

Näitä juttujasi kun lueskelen, muistelen aikaani nuorena äskenvihittynä YK-vaimona Kyproksella. Tyttökoulun kasvattina pärjäsin sikseen ihan hyvin. Puoleen vuoteen Suomeen palattuani en punastellut millekään jutulle. Käyttämääni puhekieltä piti aina välillä itsekin sensuroida.
Sympatiani suomalaiseen soturiin on säilynyt siitä lähtien. Reilua porukkaa.

Arjaanneli kirjoitti...

BLOGitse:
Toivu ihan rauhassa!
Kyllä me keretään....

mm:
Minäkin sympatiseeraan suomalaista soturia ihan täysillä!

Anu kirjoitti...

Ho ho ho hoooo.... Nyt ei lopu nauru. On tämä niin maukas tarina. Sössi on upea sana. Minua kutsuttiin yhdessä työpaikassa Anu Iso-Sössiksi. Ei liene vaikeata miksi. =D