tiistai 29. joulukuuta 2009

Bad hair - day!

Oon huomannu kaks asiaa.
Toinen on se, että täs kiivaassa vanhenemis-prosessissa mä tunnen jääväni jälkeen.
Siis sillai, että en millään pysy perässä ku tää kroppa vanhenee ja minä en!
Eilen siinnä ei ollu esimerkiks yhtään ryppyä tuos ranteen sisäpinnassa.
Nyt sitte on!


Se eka on se, että mun hiukset on jotenki hävinneet!

Ennen niitä oli aika monta ja nyt ei.

Niitä on enemmän harjassa ja tuolin selkänojassa ja lavuaarissa ku mun päässäni.
Siskon tyttö on kampaaja, ja se leikkas mun otsatukkaa kun en enää nähny mitään.
Se sano sillai kauniisti:
- Leikkaisinko niin, että näyttäis vähän paksummalta...?

Viksu tyttö.
Ei sanonu et Kaamee kun tää on ohentunu!
Teki edelliskerralla sillai ja sai heti sähähdyksen, että Neiti keskittyy vaan siihen leikkaamiseen eikä höpötä joutavia!

Mulla on aina ollu pitkät ja vaaleet hiukset.
Paitsi sillon kun ne on ollu lyhyet ja mustat, tai punaset, ruskeet, keltaset tai viininpunaset..

Pienenä Pappa leikkas meidän tyttöjen hiukset.
Malli oli sellanen, että jätettiin runsaasti kasvunvaraa.
Otsatukka oli sitten melkein takaraivossa, ettei heti tarvinnu uudestaan leikata.
Letit Pappa laitto aina niin kireelle, että silmät meni ihan vinoon.
Eikä ne ees pysyny ku hetken ennenkuin vähintäänkin toinen rusetti oli jossain huitulassa.

Mä oon kokeillu kaikenlaisia hauskoja malleja ja värejä aina kun oon kyllästyny niihi samoihin pitkiin.

Kerran menin Tilkkalaisten suosimaan paikkaan, ja annoin vapaat kädet.
Juu saa leikata. Juu saa värjätä.
Juu, se oli virhe.

Mä menin sinne pitkähiuksisena plondina ja tulin ulos viininpunasena peikonpoikana.
Kampaajalle sattui oikeasti moka sen värin kanssa.
Takahuoneesta kuului sellanen huuto:
- Apua se VÄRI! Miksi se kello ei soinut?
Jatkoin tyynenä lukemistani ja aattelin, että voi sitä parkaa jonka päätä toi koski.
Sitten mä huomasin olevani ainoo, jolla oli väri päässä!

Sain aikamoisen alennuksen hinnasta, mutta ei se tosiasiaa miksikään muuttanu.

Menin kotiin ja olin parvekkeella kun silloinen mieheni tuli kotiin.
Tuli luokseni, tuijotti ja meni ovelle ja kävi rappukäytävässä.
Tuli takaisin ja sanoi:
- Anteeksi rouva! Tässä osoitteessa ei kyllä asu tuonväristä naista!


Kerran taas kyllästyin ja menin kampaajalle.
Tuli halu että nyt just ja heti on päästävä!
Menin ja annoin vapaat kädet.
Nips ja loiskis.
Mulle tehtiin ihanan lyhkäset ja mustan-ruskeen-punaset hiukset!
Olin ilonen ku lintunen ja menin rallatellen kotiin.
Pojat oli pieniä vaahtosammuttimia ja tulivat eteiseen vastaan.

Ne jähmettyi paikoilleen ja ottivat toisiaan kädestä kiinni.
Ja tuijottivat!
Ja sitten toiselta kimposi iso jalkapallon kokonen kyynel poskelle ja siltä pääsi rääkäisy:
- Voi Äiti ku sä oot NIIN RUMA! Byäääääää...!
Pienempi plopsautti tutin suustaan ja alkoi nyyhkiä veljensä mukana.

Ihan ku mä oisin murhannu niiden äidin ja ne ois nyt orpoja!


Kerran mä aattelin säästää ja tehdä itte raitoja.
Olin lähdössä etelään hoitamaan ihotautipotilaita ja halusin, että karvat ois kauniit!
No siinä paketissa oli semmonen ohje, että piti sutia pienellä pensselillä niitä raitoja sinne päähän.
No.
Mulla ei ollu kärsivällisyyttä siihen pipertämiseen ja aattelin oikasta.
Tupsuttelin ne käsin ja ootin jonkunaikaa.
En sitte malttanu oottaa ihan kunnolla ja pesin ne mönjät pois.

IIIIKKKKK!
- Haloo!
- Täällä on Arska! Nyt on PAKKO päästä heti!
Kyllä, ei voi oottaa. Oon huomenna lähdössä matkalle, enkä todellakaan voi mennä potilaiden eteen tän näkösenä! Pliiis!!!

Myssy päässäni menin tutulle kampaaja-pojalle.
Tämä katsoi mua ja purskahti nauruun.
- HEHHEEH...tuo on kyllä ollu muotia itärajan toisellapuolella joskus vuosia sitten...hihihihi!
- Lakkaa nauramasta siinnä ja auta nyt mua!

Mun pääni oli kaikkee muuta ku söpö.
Mä näytin ihan Oltermannilta!
Kandee sitte säästää ja laittaa ite.
Jos tahtoo kirkkaan keltasen pään.

Et jos aattelee tarkkaan, nii hiuksista ei oo ku harmia.
Ja niistä saa harmaita hiuksia.


Tai keltasia.



Täs oon mä, kun ei viel ollu mitään huolta jotta onko niitä vai ei.
Jos oisin tienny mitä kaikkee harmia niistä tulee, oisin lakannu kasvattamasta niitä yhtään enempää.

44 kommenttia:

Pia kirjoitti...

Ihana postaus!!! : D Kiitos, tämä sai nauramaan vedet silmissä. Voi meitä naisia ja meidän hiuksia. Tämä kolahti senkin vuoksi, että mietin pitäisikö pirauttaa henkikampaajalle ja tilata aika... ; )

Rita A kirjoitti...

Hiukset on iso juttu. Onneksi tukka kasvaa aina takaisin kun noita hiushaavereita sattuu!

Viininpunaisia hiuksia en kyllä muista nähneeni... Mahtaakos sulla olla kuvia todisteeksi? :D

Famu falsetissa kirjoitti...

Sulla on Arjaanneli tukka sitten kivasti tuossa kuvassa. Minulla alkaa olla asiat huonosti, kun olen viime aikoina unohtanut mennä kampaajalle, vaikka on ollut aika varattuna. Päässäni ei taida enää liikahtaa muu kuin hiukset. Noloa!

hanne virtauksesta kirjoitti...

Hauska postaus..
niin elämäniloa täynnä..
Nämä pääasiat ovat niin tärkeät!!
Minullakin ovat hiukset kummasti ohentuneet ja aina harjassa on iso tuppu...
tutuntuntuisia kuvioita sinulla kuin minullakin...

kerran yritin hennata vaaleita puolpitkiä hiuksiani...niistä tuli ihan kirjavat, epätasaiset...pakko oli mennä myös huivi päässä kampaajalle...

aimarii kirjoitti...

Kiva kirjoitus ja ah, jotenkin niin lohdullista lukea, että sinullakin on osapuilleen hiusharjassa ja jossain muualla enemmän hiuksia kuin päässä. Sama täällä!
Kampaajalla en ole siksi pitkään aikaan käynyt. Otsatukan leikkaaminen on mun pakkomielle. Joka hiivatin kerta ennätän sen pätkästä ennen kampaajaa ja aina vinoon. Värienkin kanssa hieman samaa kokemusta.
Arjaanneli on niin söpö, söpöinen hiuksneen.

stansta kirjoitti...

No niin, ASIAA!!! Ainakin se, että täällä on kans yks plondi, jolla on enää muutama erimittainen haituva päässään. Oli joo joskus tuuheat hiukset -ainakin kuvien perusteella, mutta...
Mähän kävin laittamassa keväällä ne teippijatkot. Joo, ei kuluta hiuksia, ei. Mutta kun oli uusi & tuore suhde, niin jatkuvassa takussahan ne koko ajan oli. Eikä selvinny ihan pienellä harjan näytöllä. Otettiin pois ja totuus iski vasten kasvoja. Ja päänahkaa, joka paistoi läpi. Nyyh.
Sitten raitoja sineteillä ja nyt nekin on joulun aikaan revitty takkuisina pois. Ei samasta syystä kuin alku kesästä, mutta poissa ovat.
Olin eilen kampaajaani yhteydessä ja hän lupasi pelastaa minut ennen vuoden vaihtumista. Viimeinen apua.huuto änelle oli ablout YHDEKSÄN SENTIN juurikasvu, Puhelimasta kuului toinen "apua" ja lupaus, että päälle tehdään jotain tämän vuosikymmenen puolella. Aah!
Mukavia vuoden viimeisiä päiviä ja kaikkea aiempaa parempaa alkavaan uuteen vuoteen!!! Oot POP! ♥

Elisa kirjoitti...

Olipas se sopivan ajankohtainen postaus, kun tulin just karvarista - tai kampaajalta, niinku hienot rouvat sanos - vaan mä tulin parturista.. Mulle kävi kerran ripsien ja kulmavärin kanssa samalla lailla ku sulla - tyttö itki ku tulin kotia ja juoksi karkuun! Mut on se kai toipunu siitä jo..
Kaikenlaisia värejä sinä oot kyllä ehtiny kokeilla, ja älyttömän sulonen kuva! Mulla oli pienenä tukka takapuolen alle, olin kanssa plondi sillon.. sitten sitä leikattiin ja mä muutuin pikkuhiljaa punapääksi. Mut joskus aina löydän sen sisäisen plondiuden, ihan niinku sinäki?

stansta kirjoitti...

apua.huuto = apua-huuto
änelle = hänelle
ablout = about
Puhelimasta = puhelimesta

Ensi vuonna saatan opetella kirjoittamaan "imlan vihretä"... :)

SusuPetal kirjoitti...

Hiukset ja järki ei pysy samassa päässä, joten nou hätä, Arja-Anneli! Sinusta tulee vaan entistä fiksumpi, ihan niin kuin tämä kirjoituskin osoittaa!
Lisää tukkaa pois ja tekstiä tilalle!

vilukissi kirjoitti...

o
:)))))
o
(tos on posketki nauramas!)

Mullakin on ollut otsuri takaraivossa ja korvat näkyvissä lapsena ja just kansakouluun mennessä olin saanut kasvattaa pitkän lipoosen tukan,jolla sitten kans vedettiin rusetin avulla silmät vinoiksi, nekin kohti takaraivoa. Näin poikasi eteisessä pullauttelemassa tuttia ja itkemässä elämän katalaa tekoa, se oli sitä aikaa, kun isä lampun osti ja äiti hiuksensa kadotti.

liskonainen kirjoitti...

mutta noi ripset!!
kai ne sentään vielä on tallella?

omien hiusten kanssa pelaaminen on sitten jännää puuhaa. omistakin kokemuksista saisi kokonaisen teemablogillisen kerrottavaa...
oletkos koskaan kokeillut kotipermanenttia?
minäpä olen. monesti. siitä huolimatta vielä jokunen karva on vielä päässä, että pääsee tekemään jakauksen.

hyvää ja kasvavaa uuttavuotta!

Anu kirjoitti...

Hih hih hih.. Juu, onhan noita ylläreitä sattunut meikäläisellekin. Pienenä tyttönä minua käytettiin miesten parturissa, jonka nimi oli Neiti Sievänen. tämä Neiti Sievänen leikkasi minunkin hiukseni miesten malliin. Kyllä itketti eräänkin kerran..

Jael kirjoitti...

Hih,hauska juttu! Onpas sun hiukset olleet monenväriset,mutta niin on munkin. Kerran olin blondikin mutta se ei ollut mun juttu. Älä välitä,minäkin vedän hurjasti hiuksia aina harjasta, ja välillä ruonkin joukosta niitä löytyy...

Millan kirjoitti...

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että blondeilla on aina hauskempaa, onpa niitä karvoja sitten jäljellä yks tai kaks... ja totta tosiaan, sulla on ihanan pitkät ja kauniisti kaartuvat ripset. Kun noita vähän räpsäytät, ei kukaan huomaa ohenevaa kuontaloa.

Hanni kirjoitti...

Kiva kuulla, että jonkun muunkin lapsi on purskahtanu itkuun äidin tullessa kampaajalta, terveisin nimim permis vähän kärtsähti... Ennustan:seuraavaksi alkaa tippua hampaat :) Tätä vanhenemisen autuutta, voi meitä!

Hullukaali kirjoitti...

Hauska juttu taas :D
Kiitä onneasi, että edes lähtötilanne on paksut hiukset. Mulla kun on jo valmiiksi ohuet, niin saa kampaajaneidit oikein taiteilla niiden sanojensa kanssa ;).

Soletuuli kirjoitti...

Niitä "pääjuttuja" minäkin eilen ajattelin ja varasin jopa ajan kampaajalle :-)

isopeikko kirjoitti...

Peikko luki tätä oikein haratuvella ja tykkäs sen kaikista sanoista. Sää et sitten yhtään piä sanaa hallussas vaan päästät ne kaikki irti kirmaamaan meitin mielen partailla ja kutkuttelemaan siällä ja ettimään hymyn retaleita kivien alta. Ja joka kerta ne löytää niitä niin että tääl saa olla aina suu ihan vääräs ja vituras. Mut sanovat vanhat että ikä siitä lisääntyy. Notta kiitos ny vaan :)

Liisu kirjoitti...

Siitä on jo jonkin aikaa, kun on naurattanut niin kuin tätä lukiessa. Oot sä mainio!

Muuten, tuo kuva pienenä ja toinen vähän suurempana (blogikuvasi) näyttävät jo molemmat harvinaisen valoisan luonteesi, iloisuutesi. Niistä olisi voinut ennustaa, että kas, siinä tuleva hauska kirjoittaja!
Ja nyt sinä tietysti näytät synkkää naamaa, kun näin kehutaan. Koeta kestää!

Liekki kirjoitti...

Hih, kerran kokeilin minäkin kaverini kanssa ihan itsetehtyjä raitoja....kananpoikakin näytti kalpealle sen värin rinnalla.

Jotenkin noissa huonoissa tukkapäivissä on kumma trendi. Nuorempana niitä oli joskus, nyt joskus on hyvä päivä.

Tuula kirjoitti...

Tosi söpöläinen oot tuossa kuvassa. Ja juttusi niin iloinen. Kampaamokokemukset on just tommoisia. Välillä niin tyytyväinen ja välillä menee vähän enemmän metsään. Viimeksi meikä meni ihan kuvan kanssa hakemaan vähän muotoa tukkaan,kuvassa oli Kirsi Pihan pirteä kampaus. Parin tunnin päästä minua luultiin Pete Parkkoseksi. Mutta onneksi tilanne on tasaantunut jo ^^.

Reine kirjoitti...

Been there, done that, kaikki kai kokenut, paitsi papan joka olis leikannut ja letittänyt. Sen sijaan mökkinaapurina oli isänenonvaimo, joka ei sietänyt alle kymmenenvuotiaan minun vapaina liehuvia hiuksia ja joka nappasi niistä kiinni, letitti ja sitoi matonkuteella joita sillä oli aina essuntaskussa. Oli monta syytä kammota sitä ämmää, tuossa yksi pikkuinen syy

Demetrius kirjoitti...

En ole ikinä onnistunut kommentoimaan naisten kampauksia oikein (siis yleensä en ole huomannut kommentoida ollenkaan) joten nytkin kai pitäisi pysyä hiljaa. Mutten malta... tai maltan sittenkin. Kerrankin.

sirokko kirjoitti...

Tais olla eka kerta kun nauran omille karvoilleni.. eikun ne olikin sun mutta ihan sama, alusta vielä vähän lopumpaankin (kaikkea hauskaa et siis ole vielä ehtinyt kokea). Kyllä osaat sanailla.
Raidoista muistuu mieleen ikuisesti kirkkaankeltainen läntti keskellä päätä, pitkään, siis tosi pitkään kasvatin päässäni kanarialintua jolle lapset aamusella huikkasivat titityy..

arleena kirjoitti...

Harmaat hiukset puuttuvat - vielä. Odotas vain kyllä niitäkin tulee. Vaikka et päähäsi laittaisi mitään mönjää.

Pikkasen olen huomannut samaa vikaa hiuksissa täälläkin. Kiiltokin on hieman samentunut.

Ymmärrän hiustesi historian, minulla on ollut samanlaisia yllätyksiä. Tosin ei lilaa ja keltaista. Musta oli kaikille kauhistus, mutta sitäkin kesti seuraavann sävytykseen saakka. Mies aina varoittaa, kun lähden kampaajalle, muista ei punaisia hiuksia. Sitäkin kerran ikäänkuin vahingossa itse sävyttäen syntyi.

Nyt on ollut seesteistä hiusrintamalla.

Arjaanneli kirjoitti...

Verna:
Pääasiat ovat itseasiassa aika vakavia asioita.
Liian usein ne kirvoittaa itkun naurun sijasta =I
Onnea kampaaja-reissulle!

Rita:
Ei satu olemaan kuvaa siitä alkuperäisestä väristä, koska pesin niitä noin 5xpäivässä saadakseni sen sävyn "himmenemään"!
Mutta kyllä se oli viininpunainen:)

Famu falsetissa:
Eikö ookkin! Kiharat ja kaikki!
Laita kännykkään muistutus, jotta se pilpattaa:Mäne kampaajalle tänään!
Jos päässä liikkuu jotain, saattaa se olla oire täistä!
Iiiks!

Hanne:
Hennaaminen on taitolaji, ja yhtä helppoa ku Raumanpitsin virkkaaminen!
Tai kuviokellunta...

aimarii:
Tuttua tuo minä-itte-leikkaan-vinoon-otsatukka!

stansta:
Minä olen kyllä kunnioituksella seurannut sun hius-juttua!
Mulla ois menny hermot jo alkumetreillä!
Rakastuminen saattaa aiheuttaa takkuuntumista:)

Elisa:
On se kamalaa, kun lapset saa traumoja!
Minä oon entinen aito plondi, ja sisäisesti sitä aina!
Se ei ole ihmisessä vika :)

stansta:
Kiitos sanakirjasta:)
Puhelima on aika hauska!

SusuPetal:
Jos tuo pitää paikkaansa, menen heti kaivamaan ladyshaveni esiin!

vilukissi:
Posket on aika etäällä toisistaan:)
Mä tunnen vieläkin sen kiristyksen tuos ohimoilla niistä kireistä leteistä johtuen....auts!

liskonainen:
Ripset on tallella:)
Permanettia en enää ikinäkoskaan ota!
Tulokset oli aika kamalia!
Hehh:)nään silmissäni sen jakauksen:)))
Samoin Sinulle!

Anu:
Voi mikä nimi parturille!
Kasvoihan ne kutrit sitte kuitenkin takas?

Yaelian:
On väreillä leikitty juu... mutta en kyllä enää.
Sitä oon ihmetelly, että miten niitä löytyy jopa vakuumipakkauksestakin, kun sen on just avannu???

Millan:
Olet oikeassa! Mulla on kyllä ollu hauskinta plondina:)))
Ripset onkin sitte ainoat osat, mitkä tässä kropassa on pitkää!
Pinnan lisäksi...

Hanni:
Voi ei!!! Mä haluun pitää hampaani!
Auttaiskohan pikaliima-kurlaus?

Hullukaali:
Ei ne niin kovin paksut ollu, mutta niitä oli paljon.
Nyt on kyllä tunnustettava, että ohkaset on,juuu-u!

soletuuli:
No lykkyä pyttyyn tai siis päähän!
Olkoon voima kanssasi:)

isopeikko:
Voi peikko!Toivottavasti tuli sitte monta vuotta samaan syssyyn.
En oo piätelly en, sitte synnyttämisen.
Sillo aattelin että nyt riitti tää homma! Miä piättelen ja lopetan, ja lähen kotiin:)
Mutta ei auttanu...

Notta olkaa vaan niin hyvä:)

Avatar:
En oo synkkä. Nuo kuvat saattaa olla ainuita, jotka on onnistunu:)
Minua kun kamera ei totisesti rakasta:)

Anskukka:
Minusta tuntuu, että nykyään ei oo koskaan hyvää päivää. Ain on jotain vinkurallaan, jos ei hiukset nii sitte naama=I

tuuluska:
Mun oli pakko mennä kuuklettamaan toi Pete:)
Sehän on oikein söpö:)))
Vai tarkotikko niitä kiharoita:DDD

Reine:
No höh! Mikäs tää täti oli sun hiuksistas päättämään?
Jos se oli vaan kade???

Demetrius:
Mua alkoi nyt kiinnostamaan tuo miehinen näkökulma tähän asiaan!
Anna tulla vaan!!

sirokko:
Jotenkin helpottaa, että joku muukin on saanu tehtyä kirkkaan keltaisen lopputuloksen:)
Saitko siemeniä aamupalaks? :D

Arjaanneli kirjoitti...

arleena:
Epäilemättä tulee harmaita, enkä niitä sillai pelkää, mutta sitä kylläkin ettei ole enää mitään mitkä muuttuis harmaaks!
Kiiltoa ei niissä ole ollut .... hmmm...vuoden 80 jälkeen!

Ofelia kirjoitti...

Jestas, sulle tosiaan SATTUU! =D Kampaajiin ei voi luottaa, ja pahinta mitä voi tehdä, on sanoa että saat vapaat kädet... Kun lopputulos on ihan kauhee yleensä. Ja harva kampaaja ees kuuntelee toiveita vaan tekee silti sitä mitä ite haluaa. Mä en käy enää kampaajalla kuin kerran vuodessa ehkä, ja sekin on semmonen halpa mummo joka oikeesti kuuntelee mua.

Joskus on leikattu sentin sijaan kymmenen (yritin kasvattaa...) kun "ne latvat oli niin huonokuntoset", ja kerran mäkin sain punasen sijaan violetit hiukset ja puolet otsastakin värjääntyi violetiksi eikä lähtenyt ekassa pesussa pois! Kerran taas tehtiin outo Dallas-tukka jota häpesin kuollakseni.

Värjään siis aina itse ja hyvä tulee!

BLOGitse kirjoitti...

minakin olen kokeillut kaikki varit, pituudet, permiksilla ja ilman.
17v asti olin blondi vuosia...viimeiset 10v? oman varinen ja leikkaan hiukseni itse! juu-u! usko vaan. Joskus harvoin mun mies...
Ei ole hiuksista mitaan huolta tai stressia. Varilla ei ole valia! :)

Mites muuten - onko lomat ohi?
Miten meni?
Et hautautunut lumikinokseen...kuulin, etta lunta tuli oikein kunnolla!
Mun frendi oli kaymassa ja oli tosi kivaa vaihtelua elamaan!
Otin taas satoja valokuvia ja niita pitais duunata blogikuntoon.

Mukavaa keskiviikon jatkoa!

Kutuharju kirjoitti...

Tää on niiin paras, hih hii! Mä en nyt kerta kaikkiaan keksi mitään viksua, enkä ees oikein ylety täältä lattianrajasta hihitykseltäni naputtamaan muuta kuin ett kyl on karvoihin katsominen; jos hyvältä näyttää, niin hyvä on - juttu kuin juttu jonka Arjaanneli sormenpäistään päästää.

Lastu kirjoitti...

Tiijjäkkös, sinä out jutuillas ihan oekee sielunhoitaja. Ei mikkää oo elämässä niin tärkeetä ku olla just sitä mitä on ja kertoa se hiusjuurta myöten. Ja sinä oot hyvä vaikka piässäs oes kaikenmuailman värit tai ei väriä yhtään. Aina tulloo hyvä mielj ku tiällä kääp. Jotta kiitoksia kovasti tämänvuotisesta ja ens vuotta outan kovasti, ku plokis oves on aaki. Mittee sitä hiljoo olemaan ja panttoomaan juttuja ku aena kuitenniin sattuu ja tapahtuu, yhtä sun toesta. Käyp niin tae näein ni aena oekein päein.

HYVVEE UUTTA VUOTTA!

Arjaanneli kirjoitti...

Ofelia:
Ei mulla oo ku se yksi huono kokemus kampaajista.
Yleensä nuo ovat kyllä asiansa osanneet. Lopputulokseen tyytyväisenä itse, mutta kanssaihmiset välttämättä ei :)
Dallas-tukka???

BLOGitse:
Miten voi itse leikata???
Otsatukan ymmärrän, mutta muu osio?
Loma alkaa nyt ja katsotaan kui menee. Pitäisi saada tuota majapaikkaa siivottua...
Lunta on aivan älyttömästi, ja saari on niin kaunis!
Kivaa, että sulla kävi vieraita:)
Mä oon käyny kurkkimassa niitä "herneitä" aina sillointällöin, kun ovat nii kovasti hauskoja:)

Kutuharju:
Fiksua ei tule täältäkäänpäästä, joten ei huolta:)

Lastu:
Lähtökohta on se, että kerron kaiken niin kuin se on tapahtunu!
Mitään en sepitä, mutta saatan jättää jotain kertomatta:)
Mittään en myöskään "panttoo", ellei se ole sitten niin pöljää, etten kehtoo!
Samoin Sinulle Oikein Mukavaa Uutta Vuotta!

BLOGitse kirjoitti...

AAaaaa...
voi itse leikata jos on taitava ja vehkeet ja vempeleet! hih!
Otsatukka, sellanen toiselle puolelle taipuva, on ollut viimeksi...venaas...kun olin 13! hah! aikas monta vuotta sitten!

Saamme varmaan ihailla jossain vaiheessa kauniita, lumisia saarikuvia!?
Hauskaa iltaa!

Kutri kirjoitti...

Mä olen ollut aina varovainen värjäämisten suhteen, joskin malleja on tullut kokeiltua kaikenlaisia tässäkin harvahöyhenisessä päässä, mutta kerran ajattelin säästää kmapaajakuluissa ja laittaa itse vaaleat raidat. Liikaahan minä niitä raitatupsuja vetelin sieltä myssyn reikien läpi, ohuet kun on hiukset. Vaalentui saakeli koko pää! Kun hiukset olivat kuivuneet, peilistä katsoi Matti Nykänen. Siinä ei ollut itku kaukana, piti soittaa ystävätär apuun että mitäs nyt tehtäis. - Kampaaja-aika tilattiin juu.

Harakka kirjoitti...

Kiitos sulle tästä kirjotuksestasi, mä nauroin, nauroin niin paljon!
Vaikka oon niin surullinen!

Crane kirjoitti...

miekin liityn kehujien sankkaan joukkoon; nauru paransi taudin aiheuttaman alakulon kertaheitolla. kaikki nuo kovin tuttuja kokemuksia, paitsi lapset ei koskaan järkyttyneet, mutta exä piti mykkäkoulua viikkokausia....

on muuten kampaaja varattuna, sellainen jolle tosiaan voi sanoa,että tekee mitä lystää. kun tästä tämänhetkisestä ei ainakaan huonommaksi voi mennä.

Onnellista vuotta sinulle!

karjalaine kirjoitti...

Totta maar, nää tiijetää. Osu ja uppos, kiittää akka samal ko nyppii karvoja olkapäiltää, näppikselt ja tuolipääliselt.

mm kirjoitti...

Vihreä väri taisi sinulta vielä puuttua. Kuopus kävi lapsena niin paljon uimassa uima-altaassa, että tukka oli vihreänä...
Ei ehkä ollut kaikkein terveellisin tapa värjätä...

Annie kirjoitti...

Ihana kuva. Oot ihan ittes näköinen. Mullakin on nyt vitivalkoisia suortuvia, kun lapset ovat valvottaneet niin paljon. Tummissa hiuksissa ne erottuu kivasti...

Ja hiuksia lähtee kourakaupalla, kun vaavi imee multa kaikki mineraalit päästä. Onneks ei sentään aivoja...

Arjaanneli kirjoitti...

BLOGitse:
Oot sä kyllä taitava!

Kuvia ei nyt just tuu, ku ei oo sitä omaa kammeraa...
Toivottavasti sulla oli myös mukava ilta:)

Kutri:
:)
Kandee sittenkin luottaa kampaajaan. Saattaa jopa tulla halutunlainen lopputulos..=I
Ja tulee kuitenkin halvemmaks..

Harakka:
Nyt täytyy käydä katsomassa, jotta miksi!
Jaksamista Sinulle!!!

Crane:
Onnea sitten sinne kampaajareissulle!
Nauti siitä päänhiplaamisesta:)

Karjalaine:
Pitäisköhän niitä irtokarvoja jotenkin hyödyntää?
Tekis vaik torkku-tyynyjä....?

mm:
Hei juu!! Ei puutu vihree! Ja ihan sama oli syykin.
Miten olinkaan unohtanu?
Klooratut hiukset!

Annie:
:DDD
Jos sä näytät sitte siltä Adams Familyn äipältä:))
Oota hetki.
Kyllä ne imee ne aivotkin jossainvaiheessa:)
Mineraalit tulee kyllä onneks takasin!

Amalia kirjoitti...

Voi että on helppo nauraa toisen kommelluksille :DDD Toi on ihan hörönaurua ja kehtaan tunnustaa sen:)

Anonyymi kirjoitti...

Kiva tarina ja söötti kuva! Olet vieläkin näköisesi, tuon iloisuuden ja hymyn kuulee sanojenkin takaa.
Dee

Vallaton mummeli kirjoitti...

Ihana, ihana! :D

erikeeper kirjoitti...

Hahhaa. Hauskoja sanoja hienossa järjestyksessä. Osaat kirjoittaa niin että nauru purskahtelee rivien välistä ja alta. Kaikkea hyvää jatkoon!