Vintillä lepakoita!

..

Nyt on havaittavissa jonkunsorttista alakuloa ja melankolinaa.

Vaikka kaikenlaista on tässä tullu tehtyä, on olo lässähtäny kuin allekirjottaneen kaikki leipomisyritykset.

Ylläolevassa kuvassa on sama tilanne, kuin allakirjottavassa päässäkin:

Autiona kumisee talo ja pää.

Ikkunat rikki, ja lepakoita vintillä.

Minä kun en tosiaankaan naura enkä rallattele, jos ei siltä tunnu.

Nyt tuntuu samalta ku mun Ei salaisessa puutarhassani.

Siellä vallitsee tila, jota ei kovinkaan hallituksi voi sanoa.

En ole koskaan väittänyt olevani mikään viherpeukalo. Mun puutarhassani ei kuki eksoottiset kukkaset, eikä pörrää pimppareita tahi perhosia pölyttelemässä toinen toistaan mahtavampia liljoja.

Kotimaiset rikkaruohot mellastaa villinä pitkin pikkuruista plänttiäni, jota toiset kutsuvat pihaksi.

Männynneulaset peittää näppärästi ruman laatotuksen.

Naapurissa kukkii rysantteemit ja kanervat. Laatotus on piilotettu hienon puurallin alle.

Mun läntille en oo tehny mitään toimenpiteitä vuoteen.

Ulosjäänyt hiilipussi on nakerrettu reikiä täyteen.

Veikkaisin hiirtä tahi oravaa.

Mäyrä tuskin harrastaa grillausta, vaikka tuossa aidan takana piipahtikin eräänä yönä.

Läksin sairaslomalle juurikin vuosi sitten, ja jätin sitte tuon Kahvipensaankin ulos.

Se ei enää viherrä.

Ei kestänny vierasmaalainen puska kotimaista pakkasta.

Tässä mun ryteikköni:

...ja tässä mun Juhla-Mokkani:

Tästä ei nyt taida irrota tän enempää hilpeetä,
joten meen keittämään kahvit ostopavuista.
Ja syön makkaraleivän.
Ja suklaata.
Ja sitte vähän lisää makkaraa ilman leipää.
Ja suklaata....

psst...

Jos mä en ois näin pöljällä päällä, piristäisin teitä tällä:
(En voinu mitään, mutta vaikka yritin olla paheksuvalla kannalla, nii mua silti vähä nauratti. En siis kumminkaan ihaile tilaansa.... vaan ilmiömäistä kykyänsä saada nuo jaloiksi luulemani hyytelönsä toimimaan...)




Mut ku oon, nii en piristä.
Sau.