sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Haasteita, tunnustuksia ja paljastuksia.

Sain tälläisen kurpitsaisen Cranelta.




Tässä tulee hälle myös ISO KIITOS, kun opetti taas kerran, miten tuo linkittäminen oikein onnistuu!


Una haastoi tämän taulusen myötä paljastamaan asioita itsestäni.
Ei tullu nyt mitään sensaatiojuttua tästä.


Säännöt ruusumerkin mukana:

1. Kiitä sitä, jolta sait tunnustuksen.
2. Kopioi kuva ja liitä blogiisi.
3. Laita linkki, keneltä sait tunnustuksen.
4. Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä.
5. Anna tunnustus seitsemälle.
6. Linkitä nämä blogissasi.
7. Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta.

YKSI:
Olen ärsyttävästi allerginen kananmunalle. Joskus syön salaa itseltäni valkuaisen ja rippasen keltuaista. Syön nopeasti, etten huomaisi.
Jään aina kiinni, koska vatsa-parkani käy heti kantelemassa...
Tyhymä:(

KAKSI:
Olen tanssinut pikkaraisena balettia.
Menin pätkimään lonkkani ja siinä tuli ilmi, että mulla on tekovika, enkä olis muutenkaan voinut jatkaa.

KOLME:
Olen ihan selvästi ollu pentuna ADHD, vaikkei tohtori sitä ääneen oo sanonukkaan.
Pappa kirjoitti vauvakirjaan, että "Arja on huomattavasti vilkkaampi kuin muut sisaruksensa. Eritoten pahanteossa :)"

NELJÄ:
Olen joutunut piänenä monesti pinteeseen vilkkaan mielikuvitukseni takia.
Kehittelin tarinoita, ja lopulta uskoin ne todeksi.
Olin siis pulassa....

VIISI:
Olen kova taistelemaan tuulimyllyjä vastaan. En anna periksi ennenkuin olen saanut kunnon vastauksen, tahi perustelut, jos joku jarruttaa mielestäni tärkeitä asioita.
Tämä ei ole aina kovinkaan helppoa täällä työmaailmassani.

KUUSI:
Lopetan pentusteni puhelut aina samoin.
"Pusi pusi, olet rakas..."
(Juu, olen saanut tuosta kommentteja näiltä armeijan miehiltä. Aivan sama! Jatkan niinkauan, kun mulla tolkku pelaa!)
EN puuttunut esikoisen inttiin millään tavoin. Olin ihan hiljaa.
...vaikka se oli kyllä kamalan vaikeeta...!

SEITSEMÄN:
Olen normaalisti hyvin rauhallinen enkä höpäköi mistään.
Olen huomannut iän tuoneen melkoista tulta ja intohimoa tuonne ulkokuoren alle.
Siitä olen erittäin iloinen:)
Joskus päästän sen valloilleen, ja annan piupaut säännöille :)





Tämän haasteen mukana tulleet säännöt:

1. Laita tunnustus blogiisi.
2. Kirjaa sinne myös nämä säännöt.
3. Linkitä blogiin, josta sait tunnustuksen.
4. Listaa viisi aistia ja kerro mitä ne merkitsevät sinulle.
5. Haasta viisi muuta blogia jättämällä niihin kommentti.


TUNTO:
Minulle tärkein.Kaikella tapaa.
Kosketuksen tärkeyttä ei voita mikään. Olen herkkä paijaamaan ja sipaisemaan ohimennen. Tykkään pitää kädestä, ja silittää poskea.
Iho iholla.

KUULO:
Saatan ihastua ihmiseen pelkästään äänen perusteella.
Kuulen herkästi ihmisen luonteen, ja samoin kuin ihastun, huomaan usein äänestä puhuuko toinen hörönlöröä. En myöskään voi sietää mielistelevää puhetta....yööökk!
Äänen pienet nyanssit ja pelkät äännähdykset kertoo joskus hämmästyttävän paljon.

HAJU:
Tuoksut ovat tärkeä osa elämää.
Meren ja metsän tuoksu. Puuvene ja telakka. Nuotio ja tervas. Kostea sammal ja kanttarelli. Auringon kuumentama iho. Vanha talo. Pakkasyö. Märkä asfaltti ja kesäsade hiekkatiellä.

Hajuvesiä en itse enää juurikaan käytä, mutta pikkutippa hyvää partavettä yhdistettynä mukavaan ihmiseen saa sukkaset pyörimään:)

Tuoksukynttilät saa mut voimaan pahoin.

VAISTO:
Se vaan on. Joskus suorastaan viheliäinen aisti, mutta minks teet?

NÄKÖ:
Pidän karheasta, ryppyisestä ja rosoisesta pinnasta. Suorista viivoista ympyröiden sijaan. Kauneuskäsitykseni on iän myötä muuttunut kovasti mieluisempaan suuntaan.
Olin ällöttävän ehdoton ja rajoittunu jossainvaiheessa elämääni.
ONNEKSI ainakin tässäsuhteessa koen wiisastuneeni.

On paljon asioita, joita en mielellään näkisi ollenkaan.
Aisti, josta luopuisin ensimmäisenä.


Jätän nyt säännöistä poiketen nämä tästä tästä noudettaviksi!
Mä oon nyt vähän laiska, myönnän:(


Taidan harjoitella vähän tota linkkaamista:

Täällä kannattaa käydä, jos on lähdössä Lappiin.
Tietää miten menetellä, jos on tämmönen pulupää niiko minä ja sattuu eksymään.
Sitä ei kuitenkaan suositella siinnä käsikirjassa.

Täältä löytyy ainekset maailman parhaaseen satukirjaan.
Vaikken toivokkaan vielä tulevani mummuksi, niin tän takia toivoisin kuitenkin. Että sais lukea niille pilteille iltasatuja!
Oon kyllä lukenu ihan ittelleni näitä.
Älkää pojat nyt sittenkään ihan vielä....!

Tänne ja tänne menen usein saamaan hyvää mieltä ja ihastelemaan murteita!

Tänne menen nauttimaan loistavista runoista, jotka saavat vatsanpohjan kihelmöimään:)
Tätä laatua ei voi olla elämässä liikaa:)

Tämä aiheuttaa minulla jo jonkinsortin riippuvuutta.....tämän lisäksi...
Aamu ei ala, ennenkuin oon käyny lukemassa.


Jatkan linkkaamista seuraavalla kerralla.
Nyt linkutan itseni kaffen keittoon.

Se on sau!

26 kommenttia:

Millan kirjoitti...

Tämä kiittää ja yrittää lisätä aamukaffeeseen pari tippaa riippuvuutta aiheuttavaa eliksiiriä lisää ;-)

SusuPetal kirjoitti...

Höh, luulisi jo sinun oppineen syömään munaa salaa!

Annie kirjoitti...

Hauska tuo kolmonen!

Phivos Nicolaides kirjoitti...

Näyttää siltä hauskaa tekstiä! Terveisin.

Yaelian kirjoitti...

Tässä tulikin hyviä paljastuksia;-) Mulle jäi mieleen erityisesti tuo ääni;joidenkuiden suhteen se on ollut täydellinen put-off, ja eksän kanssa juttelin ensin puhelimesssa (tutustuin tuttujen kautta) ja halusin HETI tavata hänet, äänen perusteella......

Arjaanneli kirjoitti...

Millan:
Douppinkia!!!

SusuPetal:
....vetäsin just sen väärään kurkkuseen krööööhhh!
Oon juu oppinu!
Kauan se kesti!

Annie:
Mutta totta:)
Silloin ei ollu koko kirjainyhdistelmää keksitty...

Phivos:
Paljastan kaikenlaista hömppää itsestäni.
Et jäänyt mistään paitsi:)


Yaelian:
Ääni vie joskus jalat alta:)

Sirokko kirjoitti...

No nis, olen suht uus lukija ja piti käydä tarkistamassa esihistoriassa että puhutko puppua (vielä jäi lukemista varastoonkin).
Alustavan blogidiagnoosini mukaan ihan totta, kaikki aistitkin löytyi ja vielä sekin minkä takia et maininnut makua.
Sitä en ymmärrä että voi laittaa kuulon näön edelle, mutta johtuu kai musikaalisuudesta, oma korvani ei sillä kohtaa toimi.

stansta kirjoitti...

Tää vaan piipahti katsomassa, että tänne on varmasti ilmestynyt paljon sanoja. Oli. Palaan lueskelemaan ajatuksen kanssa (jos se suostuu mun mukaan..) huomenna illalla. Nyt on ♥-seuraa -ja kellokin tuhat ja sata. (olin KYLLÄ niin utelias, että ihan-älliä-tosi-pikaiseen linkkasin mukana kaikki linkit, hih..palaan niihinkin kunhan hammaslääkärin jälkeen töistä pääsen..)
Ihanaa viikonalkua! :)

stansta kirjoitti...

'IHAN ÄLLIÄ' on for real 'IHAN ÄKKIÄ', of course. Hmph.

vilukissi kirjoitti...

Jestas sentään, miten moni kohta sopii mullekin tuosta 7 asian listasta, munan tilalle voisin vain lisätä kotimainen vilja ja baletin jättää pois. Hyvä sana höpäköi...jos oikein rehellinen olen, niin mä taidan tehdä sitäkin melkoisesti. Vanhemmiten se on vain pikkuisen parantunut. (Joku tuttuni sanois varmaan nyt, että pahentunut)

Anonyymi kirjoitti...

Tuoko ikä ADHD:n takaisin?

Iisi

Lastu kirjoitti...

Tuulimyllyt työssä(kin) tarvitsevat ilmiselvästi sinua. Kaikki menisi päin... pxxxxä jos ei niitä päin puhaltais totuuden torvea. Hyvä kun oot. Ja sanot. Ja teet. Oikeita oikeesti.

Tuo pusipusi on ihana. Kyllä ne tykkäävät siitä.

BLOGitse kirjoitti...

Mina sanon puhelun lopuksi 'haleja' tai 'halihali'...
Miehen kanssa on kylla melkoinen repertuaari vain 'meidan kielellamme' ymmarrettyja lellittely/rakkauden viesteja.
Aani on myos minulle tarkea, mita tummempi sen parempi!

Mites sun miesten hiukset - onko paasaantoisesti olleet vaaleita vai tummia?
Minulla tummia. Yksi vaalea oli mutta se olikin tosi paha tapaus...
En ole tietoisesti koskaan hiusten varia ajatellut kun treffeja on ensi kertaa sovittu! Sen vaan tajuaa kun miettii menneita...

Arjaanneli kirjoitti...

Sirokko:
Esihistoriassa taitaa olla aika vähän paljastuksia:)
Maku jäi pois, koska viisi piti mainita. Minä oon kyllä varsinainen herkkupersus, enkä sano oikeastaan millekkään ruoalle ei.
Paitsi savulahnalle...
Kuulo on tärkeämpi mulle kuin näkö, ja juurikin mainitsemastasi syystä. Ja muutenkin....aistin enemmän korvillani...

Stansta:
Paljon sanoja, ja vähän asiaa:)
Sä olitkin jossain hukassa minta päivää!!
Samoin sinulle!
Älli ois menny ihan hyvin!

vilukissi:
Höpäköiminen on ihan mukavaa. Kyllä se multakin irtoaa muutaman Írish-coffeen jälkeen:)

Iisi:
No hyvä on.
Saatan olla sitä vieläkin....
Huomaako sen?

Lastu:
Ei siitä kiitosta kovinkaan heru, eikä tarttekkaan. Riittää että asiat hoituu.
Lähinnä murinaa tulee, mutta mä sanon, että "Moppe istuu nyt kiltisti"! :)
Kyllä ne tykkää, ja tulee kyllä ihan halattavaks ja pussailtaviksikin. Mä en oo antanu muuta mahdollisuutta. Samalla halaan kaveritkin:)
Ne on jo tottunu:)


BLOGitse:
Lellittely on niiin mukavaa!
Tai ois...

Tummia ovat olleet kaikki.
Tjaa... oli yksi vaalea, mutta ei toiminu.
En tosin ajatellut hiuksiansa sen enempää...
Mä tykkään kyllä kaljustakin.
Kovastikkin:)))

BLOGitse kirjoitti...

no arvaa tykkaanko minakin kaljuista, tietty! Mutta on ne kaljutkin jonkun varisia vai ei? siis alunperin...

Arjaanneli kirjoitti...

BLOGitse:
Sillä värillä ei oo kaljulla miehellä väliä.
Jaa, pitäiskö kysyä, että jos sulla ois tukka, nii mikä olisit?
Eiiii, muuten voi käydä niin, että hylkäis sen muuten hyvän kaljun, koska se oikeesti oiski vaalee....
Vaikeeta tää plondin elämä:)

BLOGitse kirjoitti...

heheh,
mutta kyllahan sen 'muustakin' nakee/aavistaa onko vaalea tai tumma. Kulmakarvat ja silleen. :)

Arjaanneli kirjoitti...

BLOGitse:
Uskotko, että ajattelin ensimmäiseksi, että jaa mistä muka sen sitte näkee???
:DDDDDD

BLOGitse kirjoitti...

tietysti! :)

isopeikko kirjoitti...

Peikko kiittää tultuaan mainituksi. Se innostuu vielä lisää, hyppää ihmisen sahaamalle kannolle ja kaivaa povestaan peikkoisen huilun. Peikko nostaa huilua ja ravistaa sit kuullakseen miten sävelet helisevät ja kilahtelevat sen sisällä. Sitten se nostaa varovasti sormiaan, joita se on pitänyt huilun reikien päällä ja kurkistaa reiästä hyilun sisään. Sävelillä on huilussa juhlat. Peikko virnistää ja puhaltaa huilun toisesta päästä, jolloin kaikki sävelet kirmaavat ulos ja jatkavat juhlintaa Arjaannelin luona. Peikko kapuaa alas kannoltaan, poimii sen mukaansa ja katoaa metsään laulellen peikkoista laulua.

Arjaanneli kirjoitti...

BLOGitse:
Mää oon vähän viuviu:)

isopeikko:
Jos ei peikkosella ois niin hoppu, niin laittaisin lettienpäihin nätit rusetit ja niiata niksauttaisin peikon hyilutanssiin :)

Peikko taisi mennä istuttamaan sitä kantoa sopivampaan paikkaan!

Elisa kirjoitti...

Meillä taitaa olla samanlaisia työkavereita ;)

Mimosa kirjoitti...

Ihmisen äänellä on tosiaan suuri merkitys sille mitä äänen päästäjästä ajattelee... (miten mä osaan kirjottaa näin huonoja lauseita???)

Rita kirjoitti...

Blogillesi tunnustuspalkinto Kops-blogissani :)

Kutuharju kirjoitti...

Johan löytyi aistillista tietoa!! Hajuistasi tuli mieleen monta tärkeetä juttua jotka jäi itseltä noteeraamatta. Joo tärkeetä on. Nää oli hyviä. No kuinkans muuten...

Tuo vitoskohta eritoten kolahti Kutuunkin joka joutui satujensa takia usein pulaan pikkasena.

Arjaanneli kirjoitti...

Elisa:
Mukavia kyllä, mutta joskus tekee mieli hyppiä tasajalkaa....

Mimosa:
Heh, ymmärsin kyllä:)

Rita:
Kiitos, hainkin sen jo:)))

Kutuharju:
Me kaikki käydään niin erilaisilla aisteilla. Onneksi on vielä toistaiseksi kaikki tallella.

Se oli pienenä aika hankalaa, kun uskoi omat sepityksensä, eikä millään voinu sanoa laskeneensa luikuria!
Koska kaikkihan oli oikeasti totta?