Kandeis miettiä mitä pyytää :)
Hmmm...
Mielipuolen päiväkirja on jo kirjoitettu.
Pieni suklaapuoti on jo kirjoitettu.
Kauhukauppa samoten.
No miten ois Pieni lihapuoti?
Jotenkin sattui sopimaan tänpäiväisiin tapahtumiin.
Tämä sisältää todella mustaa huumoria ja mautonta tekstiä, joten EI HEIKKOHERMOISILLE eikä vähäverisille!
Pieni lihapuoti, eli tarina siittä mitä keittiössä oikein tapahtui?
Henkilöt:
Timo: Mies, jolla on koira.
Arska: Mummo, jolla ei oo enää koiraa
Hortton: Koira, jolla ei oo enää hermoja
Jenni: Nainen jolla ei oo koiraa, eikä enää pakastepussejakaan
Paikka: Saari, erään koirallisen miehen keittiö.
On sunnuntai iltapäivä.
Arskan puhelin soi
-Prrr...
Arska:Haloo!
-Täällä Timo moi!
Arska: Moi!
Timo: Onko sulla mitään tekemistä? Tarttisin äkkiä yhden lapsenvahdin?
Arska: Ei oo. Tuun kohta.
Arska hyppää Jorma-Kyllikin satulaan, ja hurauttaa Timolle.
Plimplom...
Moi!
Arska ihmettelee, miksei Hortton tule vastaan, vaan istuu keittiön pöydän vieressä.
Keittiön pöydällä makaa ruho.
Se on ihan dead.
Hortton viis välittää tulijasta, koska sillä on parempaa tekemistä.
Sen pitää vahtia sitä ruhoa, joka on ihan dead.
Timo: Voisikko viedä Horttonin ulos, kun mun pitäis saada leikeltyä toi, eikä se oikein onnistu ku tuo otus on täällä.
Arska: Juu. Mepä mennään.
Arska vilkuilee epäluuloisesti pöydällä retkottavaa ... jotain....
Tiskipöydällä on isohko lihamylly surisemassa .....brummmm.
Timon kädessä on veitsi.
Arska ei pahemmin kysele, vaan lähtee kipikapi Horttonin kanssa ulos.
Kuluu tunti, ja Arska palaa Horttonin kanssa.
Tiskipöydällä on ISO kasa lihakimpaleita.
Tiskipöydällä on myös jauhettua... jotain.
Sitä on myös tiskialtaassa.... kaakeleissa....hellalla...Timon paidalla....lattialla...
Lihamyllystä kuuluu bruummmm.
Timo: Ota sä pakastepussi ja pidä sitä paikoillaan, kun mä mätän näitä tonne myllyyn.
Arska: Juuup, miepä piän.
Timo: No pahus! Pussit loppuu. Soitetaampas Jennille.
Prrrr.... Jenni!
Timo: Meil on tääl teurastamotouhut menoillaan, ja tarvitaan lisää pusseja.....Ei ei! Hortton on kyllä hengissä.
Plimplom...
Jenni: Tässä.
Timo:Kiitos.
Arska pitelee pussia ja taas menee myllyyn kimpale....bruummmm.
Arska: Kuule Timo.Leikitäänks et tää ois vaik jostain kauhuleffasta. Täs nää niiku ihan viattoman näköisenä pistelee lihoiks naapurin Veikkoa. Veikko ei ollu kauheen kiva naapuri, ja sitte sille niiku kävi köpelösti.
Timo ei vastaa, vaan keskittyy leikkaamiseen.
Arska alkaa kehittelemään tarinaa.
Arska: Brummmm.... siinä pussitettiin Veikko. Brummmm.... siinnä meni vaimonsa Sirkka.
Sirkka oli vähän hoikempi, kun tuli näin vähän tänne pussinpohjalle. Nyt vaan pussit kiinne ja pakkaseen!
Timo jynssää tiskipöytää harjan ja Fairyn avulla.
Timo: Tää jymähtää näköjään heti tähän kiinni. Pitää jynssätä kunnolla!
Arska: Juu. Sun kannattaa jynssätä kunnolla. CSI:ssäkin ne syynää kaikki semmosella lampulla. Ei passaa jättää mitään roiskeita.
Aattele. Sitte ku me jäätäis kiinni, nii kaikki ihmiset ihmettelis, et voi että! Miten ne nyt noin, kun ne oli niin mukavanoloisia ihmisiä?
Timo ei taaskaan vastaa. Jos Arska osais lukea sen ajatuksia, niin se tietäis et Timo pitää sitä enemmän kuin pimeenä.
Arska:Mitä sä meinaat tehdä muuten niille luille?
Ei niitä voi Horttonillekkaan syöttää.
Hortton kuuntelee tarkasti pää kallellaan.
Hortton: Ei ei! Älkää ny! Mullemullemulle!!! Mä oon oottannu ja oottannu, mut mä oon saanu vaan lattialle tipahtaneita murusia!
Kohta mulla menee hermot!!!
Kuuluu kolkko kopsahdus.
Hortton sai kuppiinsa jotain.
Arska ei ehtinyt näkemään oliko se Veikko vai.....
Arska poistuu asunnosta.
Tämä tarina perustuu todellisiin tapahtumiin.
Ihan kaikki ei pidä paikkaansa.
Veikkoa ja Sirkkaa ei ole olemassakaan.
Enää...
Kauniita unia!
34 kommenttia:
=)) On selvää että todelliset tuoretta lähiruokaa arvostavat kulinaristit ovat olleet asialla. (Sillä jos naapurin kelpo veikko ei ole lähiruokaa niin mikä sitten?)
Hih,hauskaa:D
Mutta miksi ei Hortton saanut luita? Saikos se edes makupalan....
Rupea kirjoittamaan dekkareita. Menestys on taattu! Ostan heti yhden itselleni ja toisen Amandalle.
Arvaas,naurattiko? Mustahuumori on mun parasta ruokaa! Oot saanut tästä todentuntuisen ja helposti sulavan.
Ketähän minä alkaisin napostella? Aloittaisinkohan omasta nilkasta, se on tarpeeksi ohut ja luinen. Yääk!
Yritin puraista. Se maistui - hm. pahalta! Sattui.
Kiitos, Arja-Anneli, maukkaasta aamupalasta.
Vastalahjaksi sinulle tämä pätkä Fargosta, bon appetit.
nam! maukasta oli, lurpsis!
Sulla on kivoja kavereita keiden kanssa puuhastella erilaisia mielenkiintoisia juttuja...Juu ei. Ala pelkaa. En kerro kenellekaan! :)
ahahahhhhhhhaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaahh ..... siinä meni ne ripsivärit! Mä luulin ensin, että teillä oli käytössä täysinäisiä pakastepusseja ja ehdin jo miettiä kuumeisesti, mitä helvattia ne maissisipulihernesekoituksilla ja verisillä Sirkk...siis lihojen kanssa tekee?
Joskus heikkona yönhetkenä, ku pääset pois valkoisista suojahaalareistasi (csi) ja siitä verilampusta eroon, niin käy mun blogillani hakemassa meemi ja tunnustus. Sä oot sen kyllä niin maan perusteellisesti ansainnut!
AAH! Sitte nii hyytävä juttu! Mä saatoon nähdä ton Kaurismäen tms. ohjaamana lyhytelokuvana...
Demetrius:
Me olemme kyllä melkosia kylinäristejä.
Timo syö vesisateessa hernerokkaa pahvilautaselta, Jenni rakastaa maksamakkaraa, minä syön sitä hernerokkaa jopa suoraan purkista ilman vettä ja Horttonille kelpaa silkka kakka. Mielummin pieninä papanoina, kuten vain pässit sen osaa paketoida.
Mun käy Veikko-parkaa vähän sääli.
Jos se ois oikeesti elävä. Ja sit heti kuallu....
Yaelian:
No, Hortton sai kyllä oman osansa.
Ja sitä jäikin vielä!
Niittä luita ei kehtaa koiralle antaa.
Tulee vatsavaivoja ja kivistystä.
Famu:
Oiwa idea!
Istun koirankopin päällä kuten Ressu ja naputtelen:"Oli synkkä ja myrskyinen yö "...
Mä varppina lahjoitan sen ekan dekkarin sekä sulle, että Amandalle!
Avatar:
En oikeen tiiä, koska mua itteeni alko vähän pelottamaan. Oonkohan mä oikeesti ihan ...viuviu?
Veikko ja Sirkka saattaa olla vähän huonosti sulavaa porukkaa.
Koska ne ei oikein sulautunu tohon naapurina oloon.
Se on kuule semmonen sanonta, että omat koirat purivat.
Ei siinnä ite itteensä purra!
Herkiä!!
SusuPetal:
Voi kiitos ihan älYTTÖmästi tosta pläjäyksestä!
Konkretisoit juurikin sen, mitä oltais oltu tekemässä....
Timo mainitsi tuosta eilen, enkä tienny tommosta leffaa olevan. Nyt sitte tiiän.
En oo ihan varma, meenkö sitä ikinäkoskaan vuokraamaan?
Mutta täytyy sanoa hiiih, että se tennisukka-jalkaterä oli ihan hauska.... 8)
Merci bocaup!
vilukissi:
No hö! Ei me nyt niitä herneitä muussattu!
Me muussattiin Veikko ja Sirkka!
Vai luuliksä, että Jennin pakkasessa ois ollu sitte joku Sakari tai jotai...
Sitte me oltais tehty VeikkoSirkkaSakarisekotusta....
Nyt muuten alkaa mua itteenikin jo etoo 8I
Mä pyydän anteeksi. Mulla ei oo näköjään minkäänmoista hidastinta tänään päällä! Jos ikinä...
Mä luulen päätyväni sen valkosen haalarin sijaan valkoseen pitkähihaseen paitaan, jonka hihat sillee kivasti sidotaan tuolta takaa kii?
Valkotakkiset sedät auttaa mut siihe paituliin.
Mä tuun kyllä hakemaan klooriat ja meemit. Meinaan tehdä ne liikonvoppuna, kun tälviikola on vähä hommii.
Pitää käydä hautaamassa parit luut ja sillee...
BLOGitse:
Tupakissi:
Köh!
Tjuu...sopiihan se.
Hortton ottaa palkkionsa sitte fileenä!
Ja mä haluun, että mua sit näyttelis joku tosi kaunis nainen.
Koska tää siis perustuu tositapahtumiin!
Ja kolmanneks:Tervetuloa! Ei ihan wiisas juttu noin ensikertalaisen lukea:)
BLOGitse:
Kääk! Sä jäit johki välii.
Mulla on AINOASTAAN mukavia puuhastelukavereita.
Kuka sitä pöljiä jaksais?
Nooo... ne ehkä?
Musta on hyvä kun et kerro.
Mut voisiksä kertoo ees mulle????
(mulla kumajaa nyt ihan tyhjää...?)
Tules-kurssilla läskejään ilmaan jauhattava Äijä nauroi hervottomasti. Hehhhehhhehhehehehhhehhhehhehhheehhhheehhhh.
Oliko sillä Arskan pistoolilla mitään tekemistä asian kanssa, muhahahahahaha. Edes Sirkan kohalla, hohehohehohe.
Velmu tarina, ja raikas. Ihan nenään tuoksuu vastapilkotun lihan kiehtova aromi. Kaikki luut ei sovi koirille, Horttonille tiedoksi, mutta naapuria voi aina purra nilkasta, siinä on luut ihan pinnassa :)
Pahoin vain pelkään, että mitä tahansa voi Jennin pakastimesta löytyä, uskon pyhästi että tämän pyhänaikainen oli vain pintaraapaisua...Horrtttonina olisin täydellisen taiten nyt läviviikot, sillä joitain ruhoja kannetaan harva se viikonloppu metsistä pois. En ole kyllä koskaan kuullut, että niitä lapattais kokonaisina keittiön pöydän vastuukille. Joten Sakarinakin olisin taiten. Eläköön naapurisopu!
Äijä:
Mua rupes tirskuttamaan tuo sun hersyvä naurus :D
Emmä oikee sit aatellu, että miten me saatiin ne siihen myllykuntoon?
Mä luulen et Timo kuitenkin oli se käytännön ihminen siinnä.... eeehh
Sopiiko sulle nyt sitte sanoo,että Tules hoikkana poikana sieltä kurssilta:)
isopeikko:
Mä en kovinkaan tuoksutellu siinä tohinassa, mutta totesin, että nyt tulis ihan älyttömän hyvät Tartarpihvit!
Juu, nuo luut ei sopinu Horttonille.
Paha on nyt se, että ne ainuut ikävät naapurit on nyt sitte tuhannen päreinä.
Muussattu!
Horttonille ei jääny enää yhtään nilkkaa, jota sen sallittais rouhasta..
vilukissi:
Mun täytyyki mennä heti huomenna tutkimaan Jennin pakastin!
Ei siinnä pöydällä ollu mitää vastuukia, ku se oli paljas.
Voimapaperia tais olla siinnä ..
Meiltä löytyy täältä myös Erkkejä ja vähän Paavoja.
EI MEILTÄ EVÄÄT LOPU :)
BLOGitse:
Vähän meni aikaa, mut nythänmävastahokasin!
Eieiei...väärässä olet!
Ihan väärässä!
Mulla on kaihileikkauksen jälkeinen hoito menossa ja sanottiin ettei silmää saa kastella pariin viikkoon. Nyt siellä tulvii. Kuivaan ja kuivaan ja ei kun vaan tippuu naurun kyyneleitä. Miks surulla ja ilolla on samat lähteet. Mikä on mustan huumorin vastakohta? Auttaisko se tähän "hätään" :D
Lastu:
Ai kauheeta! :I
Laitoin kyllä jonninmoisen varotuksen.
Mustan huumorin vastakohta...blanco?
Njäää...
Yritän parantaa tapani, ja olla vastedes asiallinen.
Se on kyllä vaiiikeeeta...
Aivan hulvatonta. ;D
Haastan siut vastaamaan johonkin sivullani olevaan haasteeseen tai vaikka kaikkiin... =)
Maha on täälläkin kipeänä kun se joutui niin tärisemään naurusta. Pokan täytyy pitää, kun joku seuraavan kerran puhuu lähiruuasta....
=D TÄÄ ON IHAN PARAS!!! =D
(Ja voi että kun just itekin kirjotin lihoista miten en haluu niitä enää nähdäkään...)
Kylläpäs aaalla kulkee, n'oot just sopivan pimee=)
Voe mahoton! :D Vaan kauhian vaikeat vuorosanat mulle oli tuossa näytelmässä pläjäytetty. Erkki huikkasi tuolta jääkaapista terveisiä. Otin sen kielenkannat tuossa aiemmin sulamaan.
Kuulostamaan mielenkiintoista kirjoittaa näytelmän. Olen itse kirjoittanut musikaali!
Kops, pääni ei ole koskaan kestänyt kauhutarinoita8D
Una:
Mie pyyhin suupieleni, ja tuun hakemaan saaliini :)
mm:
Myönnän, että tää saattoi aiheuttaa jonkinlaista närästystä..
Mä nauroin sille samaiselle lähiruoalle ihan simppana :DDD
Ofelia:
Mä oon ihan oikeasti lihaihmisiä =I
Hevoinen:
Kulukoo aina välillä!
Mulle tuli mieleen se laulu"Ooot sopivasti lihava...trallallaa"
Sekään ei menis ihan mettään:)
Jenni:
Joo, mä aattelin, ettei näin enkertalaiselle liika vaikeita.
Etkä sä paljoo muuta sanonu... paitti että sun kahvis jäähtyy!
Se taas ei ois oikein mallannu tohon kässäriin!
KIELENKANNAT... :DDDD
( me muuten ei oikeesti olla ihan terveitä!)
Phivos:
Usko tai älä, niin tätä ei koskaan tulla esittämään missään:)
Käsikirjoittaja tullaan julistamaan mielenvikaiseksi!
Oletko oikeasti kirjoittanut musikaalin?
Minkälaisen?
Sinähän muuten kirjoitat tosi hyvin suomea!!!
Inkivääri:
Voi ei!
Ekkai sä pyörtynny!
....huhuu...?
Mä en ole koskaan edes väittänyt olevani terve. :D
Kyllä sä keksit, tosiasioista... Lihapuoti oli muuten lempipaikkani lapsena, kun toiset meni ostaan karkkia, laitoin pennini nakkeihin.
Lähiruokaa, hahha! Etäruoka ei oikein nälkää veisikään. Vähän jäi kuitenkin vaivaan..
ettet nyt vain minun isä-veikkostani syönyt, äiti ei ole sirkka mutta kun sanoit että puolet vain on totta... ei siellä vastannut kukaan puhelimeenkaan (heti soitin tietysti)...oliko se liha varmasti tuoresta..
Taisi Hortton saada sen sipuliteemakkaran, kun ei tarvinnut enää ulkoiluttajaa. Ja joi kupillisen kylmää maitoa.
Iisi
Jenni:
Kukaan ei ois kuitenkaan uskonnu, vaikka oltais väitetty :)
Hannele:
Elämäni on karua mutta hauskaa:)
Minäkin tykkäsin lihakaupoista. Myyjillä oli valkoiset essut ja myssyt, ja lihamestarin essu oli ihan ... lihassa.
Ostokset käärittiin puotipaperiin, ja jos oikein varovasti aukas, niin siitä sai hyvän piirustuspaperin.
Sirokko:
Eeeehh... oliko sun iskällä semmoset Reinot...?
Tuota tuota.
Varmuudenvuoks sanon:
EN SE MINÄ OLLU!
Se oli Timo!
Iisi:
Sipuliteetä ei Horttonille syötetä!
Se on mulle!
Hortton syököön sitä..... no sitä, mitä jauhettiin...
Mukava tarina- elävää elämää vähän maustettuna. Tuli mieleen hurjassa nuoruudessani viettämäni harjoitteluaika eräällä Etelä-Saksalaisella luomutilalla. Vähän samanlaista meininkiä sielläkin oli välillä, vaikka etupäässä me hipit elimmekin syömällä voikukan lehtiä, niin kuin kanit. :)
Sulta varmahan tapahtuu kipeeren huusooki niinku näytelmäs vaan. Tarkootan, nottei mee sormi heti suuhun.
OH! MY! GOD!!!
Oopee:
Lopussa ei sitte ollu enää niinkään elävää...:)
Mitä ihmettä?
Voikukkia? Tulis mieleen, että saattoi päästä nälkä yllättämään!!!
Mä olen niin vahvasti lihansyöjä, että lähtisin itkien kotiin.... kipikapi...
Äijänkäppyrä:
Ei juu mee. Mä oon kova tekemään ja touhuumaan kaikkee, mutta kaikkien lopputulos ei ole aina ihan toivottu, tahi onnistunu 8)
mythopolis:
I wonder HOW did you manage to translate this :)
...and I must say, that we DID NOT KILL OUR NEIGHBOUR! I SWEAR!
Lähetä kommentti