Romantillista pohdintaa

Jösseksenkamala työviikko takana. Havaitsin kykeneväni hengittämään eeskahtaalle.
Ystäväni salli minun taasen loisia luonaan, joten sinne!
Siellä henki kulkee ihan issekseen, eikä murheist tarvihe välittää.

Lojuimme aamutuimaan soffalla ja nojatuolissa ja rupattelimme niitänäitä.
Olen menossa seminaariin kylpylään, ja mietin jotta mihkä hoitoon siellä menisin.
Hinnat ovat huikeat!
Minä, joka olen tehnyt työni puolesta jalkahoitoja ja kaikenmaailman ihohoitoja armaille varusvauvoillemme hintaa ja aikaa miettimättä, meinasin pyörtyä pöksähtää!
Puolentunnin "jalkahoito" maksaa enemmän kuin päivän palkkani!
Ajattelin siirtyä kylpytarjonnan puolelle, ja bongasin Kleopatran maitohunaja-hösselin. Siinä saa lasillisen skumppaa loikoilun oheen.
Tjaa... mielikuva maitoon pulahtamisesta ei oikein napannut. Tuleepi tunne etten voi oikeasti tuoksua kovinkaan hyvälle hoidon jälkeen.
Entäs jos jälkiödöörinä onkin hapan maito?
Skumppaakin on vain lasillinen...
Ei hyvä.
Tästä kehkeytyikin ystäväni kanssa keskustelu siittä, mitä kukakin pitää romantillisena eleenä tai asiana.
Hänen miettimässään kylpylässä on romantillinen hoito kahdelle, jossa syötetään hoidon ohessa toiselle suklaaseen dipattuja mansikoita.

Totesin, etten ole oikein ymmärtänyt koskaan tämän ajatuksen päälle.
Suklaa suklaana, ja mansikat kerman kanssa.
Kupista.
Itse lapikoituna.

Tutkimme esitettä, jossa romantillisuutta oli korostettu ruusunlehtien ripotteluna pitkin huushollia. Tai siis hotellihuonetta.
Kylpyammeen lisäksi niillä oli sotkettu koko armas huone.
Ammeen ympärillä oli miljoona kyntteliä tunnelmaa luomassa.

Jeskamandeera!
Ajatus sinänsä kaunis, mutta nyt iski ikä-paniikki!
Ensinnäkin:
Aa)
Minä en oikeasti kykene menemään kylpyammeeseen vienosti solahtaen.
Jos menen, niin efekti on sama kuin mursun pulahdus mereen.
Aallot lyövät, ja jälkimaininki on huikea!

Bee)
Jos sinne emmeeseen pitäisi mahtua toinenkin ihminen, tulee ongelmia.
Mihin minä taittelen reumaattiset koipeni. Mihin piilotan vuosirenkaani? Miten saan riippuvat rintani näyttämään terhakoilta ilman pusuppeja?
Miten ylipäätään saisin tilanteeseen minkäänlaista romantiikkaa!
Varpaankyntenikin ovat herranjestas-kunnossa!

Cee)
Jos siel jotai vipinää oliskin, miten IHMEESSÄ pääsen sieltä ylös?
Sieluni silmin nään tilanteen. Minun pitää kääntyä nelinkontin, jotta on edes pienikin mahdollisuus nousta ylös.
Älyttömän romantillista sille toiselle osapuolelle.
Ahteri pystyssä ähkivä naaras on kaiketi kaikkea muuta kuin romantillisia ajatuksia herättävä olento...
Sitäpaitsi kun kaikki ei ole enää ihan kireinä eikä hallittavissa, niin siinnä punnertaessa saattaa päästä..... laulu.

Eri eroottista!

Kävimme iltapäivällä Hakaniemessä, ja matkalla jatkoimme pohdintaa.

Ratikkapysäkillä oli koira, jolla oli päällä vaate.
Koira oli luokkaa fifi, ja yllänsä hassunoloinen liivi.
- Kato tota. Onko sillä taskut tuol peräpääs, vai mitä noi on?
- Jaa, näyttää ihan samalta kuin olis nää vanhuksille tarkoitetut lonkkapöksyt jalassaan.
- Aattele kuule, minkä vaikutuksen tekis semmoset pöksyt mieheen!
- Juu.Hehhehh!
" Anteeksi rrrakas, mutta näiden pöksyjen pois-saaminen on vähä hankalaa!
Oota sie senaikaa, ko mie riisun! Koita pitää tilanne päällä!".

-Tiesitsie, että sloggit on varmin tapa tappaa erotiikka?
- No en! Mullahan ei muitakaa oo, mut aattelin jos ovat ees ehjii ilman reikii, nii saattais flaksi käydä!
- No sä et tiiä mitään! Ne EI saa olla sloggit! Niil ei saa ketään!
- Kääk! Mun tarttee mennä sit soppailee...

Miten ihmeessä voikaan olla ihmisen elo näin vaikeeta?
Tämmöstkää en oo ennen aatellu!

Voinkohan mä mennä enää ikänä ees treffeille?
Vai näkeeköhän se ne mun pöksyt jollain skannerilla ennen ku on ees päästy alkupaloihin....?
Romantillisuus on jotenkin älyttömän vaikee asia näillä vuosirenkailla!

Arrrrghh!

Tää on ihan syvältä!