Onks pakko nousta vaikkei taho?

Minulla on ongelma. Olen aamuisin vaaraksi ympäristölleni koska inhoan heräämistä, eikä minulle pidä puhua ennen kahvia ja leipäpinoa.
Jos joskus malttaisin, paistaisin pannullisen pekonia kyytipojaksi. Ei siis mitään kahta ohutta huitulaa, vaan koko paketillisen!

Poikkeuksellinen aamu. Ennen kahvia katsoin tv:stä ohjelman Kiehtova maailma: Omituiset länsimaiset.
Luulin että tässä nyt varmaankin wiisas valkoinen haluaa näyttää "ugalabugalalle" miten hienoa on olla "sivistynyt", ja olin jo teilaamassa koko ohjelmaa.
Viiden minuutin jälkeen olin jo aivan innoissani. Ennen kahvia!

Tarina olikin hienosti kerrottu papualaisen huli-heimon päällikön Mudeyan ja serkkunsa Polobin näkökulmasta ja kuten otsikkokin viittasi, ihmetyksen aihe oli ne omituiset länsimaiset. Mudeyan kertoo tarinaa heimollensa nuotion äärellä, ja heimolaiset heittävät väliin kysymyksiä.

Miehet olivat viettäneet neljä kuukautta ranskassa toimittaja Marcin seurassa, ja tutustuneet länsimaiseen elämään.
Tässä muutama mielestäni herkullinen oivallus siitä, miten erilailla asioita voi katsoa ja miten hassulta nämä kaksi miestä saivat länsimaisen arvomaailman näyttämään.

Miehet eivät pitäneet itseään rikkaina, mutta sanoivat jakavansa sen mitä heillä oli. He olivat "rikkaita" jos heillä oli possuja. Niillä saattoi maksaa mm.myötäjäiset.
Ranskassa he kävivät sikalassa jossa oli 600 possukkaa.
- Pidätkö itseäsi rikkaana, kysyivät päälliköt?
- En oikeastaan, vastasi sikalan pitäjä...
Tjaa, vaikka valkoisella miehellä olisi paljon sikoja, hän ei myönnä olevansa rikas; ihmettelivät miehet.

Miehet menivät kylään Marcin ystävän luokse. Kyseessä oli linna, ja isäntäperhe tuntui olevan hippasen "paremmista piireistä".
Rouva opetti miten pöytä katetaan kun vieraita oli tulossa.
Päälliköt halusivat auttaa ja ihmettelivät astioita. Rouva muisti varoittaa lasien käsittelystä, koskapa kaikki lasit olivat kristallia. Rouva varmisti tulkilta että miehet ymmärtäisivät olla varovaisia.
Työn jälkeen miehet kävivät piipulla linnan ikkuna-aukossa.
- Valkoisilla on omituisia tapoja. Heidän kanssaan ei ole helppoa syödä. Syömiseen tarvitaan yhtäpaljon välineitä kuin auton korjaamiseen, totesi toinen miehistä.
Tilaisuus meni ihan mallikkaasti, mutta kun päälliköt halusivat kunnioittaa tilaisuutta pukeutumalla parhaimpiinsa kuten muutkin vieraat, meinasi emännältä mennä oliivi väärään kurkkuun.
Miehet tulivat "kansallispuvuissaan" joihin kuului lehvistä tehty hamonen. Emännän katse liukui alas, ja ajatuksensa saattoi lukea... Mon dieu!

Miehet olivat tutustumassa kouluun. He katselivat suuresta ikkunasta pientä tyttöä, joka kirjoitti. Tuli mieleen, että osat olivat vaihtuneet eläintarhassa.
" Hän on pieni tyttö, vaikka näyttää päälliköltä, sanoi Mudeyan. Ihan pikkuisina ne osaavat jo kirjoittaa ja piirtää.
Polobi levitti käsiään.
- Kuolevat vielä tiedon paljouteen, hän sanoi huolestuneen oloisena".

Monen monta hienoa oivallusta tekivät nämä miehet matkansa aikana, ja aloin pikkuhiljaa tajuta kuinka hyvästä ohjelmasta sittenkin oli kysymys.
Meidän länsimaisen kulttuurimme penkominen ja kyseenalaistaminen lempeästi ihmetellen oli katsomisen arvoista.
Onneksi ohjelma on kaksiosainen...

Juu, ja katsottuani kahvin jälkeen ohjelman Kenen tekijänoikeus, laitan tähän tämän :

http://www.yle.fi/java/areena/dispatcher/2052557.asx?bitrate=1
Täältä on nuo lausahdukset poimittu. Suosittelen ohjelmaa lämpimästi kaltaisilleni laiskottelijoille, jotka vieroksuvat ajatusta lihojensa liikuttamisesta vapaapäivänä.


Mulle tuli taas näläkä, ja laitan tuosta potut uuniin. Toisin kuin mainoksen pikku-äiti, en laita hyppysellistä safffframia joukkoon, vaan valkosipulia, timjamia ja myskottia...

Mukavaa liikonvoppua!

....................