Syyhypunkkeja ja muita sittiäisiä!

Seuraa Waroitus jota seuraa porkkana.

Tässä waroitus. Joku sanoi kerran että varmin tapa karkottaa mieslukijat, on kirjoittaa elukoista.
Kissoista ja koirista ja vaikka lampaista...
Ajattelin uhmata kohtaloa.
Ja täskohtaa se porkkana. Tuonnempana tulee yks inttijuttu!

Minulla on ihan hirveä syyhy. Ei siis sitä oikeeta scabiesta jonka aiheuttaa syyhypunkki, vaan koira-sellainen. Pitäisi saada joku karvakasa, vaikka entisetkin pölisee vielä nurkissa. Parrakas mieskin voisi tulla kyseeseen...
Senverran on jo mennyt aikaa edellisistä, etten usko sortuvani vertailemaan.
Ex-puolisollani oli parta, ja koirani oli hyvinkin karvakas.....

Kokemukseni eläinmaailmassa on aika kattava. Alkaen kärpäsistä, leppäkertuista, satiaisista, lapamadoista aina tuonne lampaisiin, koiriin, kissoihin ja hevosiin.
Taitaa olla helpompi kun listaan ne, ja selitys perään.

1) Erilaiset pienet ötökät, kuten koppikset, hämppikset ja matoset.

Pieninä tyttöinä ja poikina oli jännää löytää joku nilviäinen ja katsoa kuka uskalsi pitää sitä kädessä. Olimme kovin innokkaita tutkimaan anatomiaa, ja koska se piti rajoittaa vain eläimiin piti tyytyä niihin, jotka oli helppo ikäänkuin nukuttaa. Tässä tarvittiin myöskin draaman tajua, ja saatettuamme tutkimukset loppuun päätimme pitää hautajaiset. Pläts, ja meillä oli vainaja.
Siinnä sitten kaivettiin kuoppa ja laskettiin öty hautaan. Pappi piti puheen, ja laulettiin virsi. Tikuista tehtiin tietty risti. Usein käytiin varmistamassa ylösnousemus seuraavana päivänä kaivamalla hauta auki. Harvinaisen moni oli noussut. Jotkut ei.

2) Kissa, koira, lapamato ja lammas

Kissaa en koskaan saanut, mutta ystäväni kissa kävi pissimässä yöllä kintuilleni. Heräsin siihen kun tunsin jotain märkää jaloissani. Ystäväni väitti ihan pokkana naurunsa lomassa, että mirri kävi merkkaamassa minut reviiriinsä kuuluvaksi! Pelkkä sanallinen ilmoitus olisi riittänyt!

Koiruuksia on ollut monta, mukaanlukien ystävieni koirat, joiden kanssa minulla on ollut hyvinkin läheinen suhe. Jostain syystä koirat tykkäävät pussailla kanssani. Olen aina vedonnut siihen, että koirilla on puhtaampi suu kuin isännillä. Ja sentään omat hampaat....

Lapamatoa en sentään pussaillut, mutta olen kyllä kylvettänyt semmoisen. Ja mitannut. Siitä tuli puhdas, ja se oli 137cm pitkä. Se ei saanu yhtään apgar-pisteitä. Se syntyi vessaan ja se vedettiin siittä alas toimenpiteiden jälkeen. Ette muuten usko, mutta tämä tapahtui oikeasti Naistenklinikalla! Opiskeluaikana.

Samaan syssyyn laitetaan satiaiset, syyhypunkit ja kärpäsentoukat.
Satiaisia olen jopa syöttänyt. Ensiapuasemalla. Otimme niitä koeputkeen ja seurasimme niiden touhuja. Isäntänsä ei niitä enää tarvinnut. Syyhypunkkeja olen hääätänyt armaista varusmiehistämme ainakin 389 kertaa, ellen useamminkin. Olen jopa kaivanut semmoisen esille käytävästä, jonka oli kaivertanut alokkaan käteen. Sitä oli veikeä tutkia mikroskoopilla. Se näytti ihan Alienilta.
Kärpäsentoukkia olen kaivanu puli ukkosen jalasta... ehkä siittä ei sen enempää...

Lampaat jäljellä. Paljastan nyt semmosen, että asun ja työskentelen saarella. Sinne tuli viime kesänä neljä lammasta töihin hoitamaan umpeenkasvanutta niemuketta. Meillä oli hoitorinki, jolloin kukin vuorollaan vaihtoi niille puhtaan veden ja seurusteli niiden kanssa. Minä huomasin piankin että olivat musikaalisia. Otin tavakseni laulaa niille ja pian ne oppivat tulemaan luokseni konsertin toivossa. Joku tosin väitti niiden tulevan rukoilemaan ETTEN laulaisi, koska kakkikasat viestivät niiden mahan menneen sekaisin. Lauloin silti sitä "Laula tyttö siiiniiisilmä, puuunaaposkiii ruusuuusuu...".
Muutama ikävä ihminen oli ostanut niistä osia, kun olivat menossa teuraaksi syksyllä. Kehoittivat minua syöttämään basilikaa, valkosipulia ja timjamia laulun sijaan...
Brutaalia. Minusta tuli kertaheitolla lammastyttö. Vieläkin muistan Welhon ja Pellen kauniit silmät.

Ai niin. Lisään tähän vielä hevosen. Ratsastin Espanjassa norsun kokoisella hevosella. Alku oli vähän hankalaa, koska pikkuruiset espanjalaiset miehet yrittivät punkea mua sinne konin selkään. Jäin makaamaan poikittain kuin jauhosäkki. Asiaa ei auttanut yhtään se kun mua nauratti niin hirveesti. Kaikki voimat katosi, enkä saanut autettua itse itseäni sinne satulaan. Seurassani olleet neljä kolleegaani valittivat, että olis pitäny varautua Tenoihin! Siittä on valokuvakin. Huomasin olevani aika iso ihminen, koska se heppa oli siittä keskikohdasta ihan notkollaan!


Oikeastaan olen aika haka näis elukois, joten pitäisköhän harkita alan vaihtoa?

Lampuri?

Paha vaihtoehto, koska oikeesti (salassa) alkaa kuola valumaan suupielistä..

ANTEEKSI WELHO JA PELLE!
Kevyet mullat teille :(