torstai 16. huhtikuuta 2009

Syyhypunkkeja ja muita sittiäisiä!

Seuraa Waroitus jota seuraa porkkana.

Tässä waroitus. Joku sanoi kerran että varmin tapa karkottaa mieslukijat, on kirjoittaa elukoista.
Kissoista ja koirista ja vaikka lampaista...
Ajattelin uhmata kohtaloa.
Ja täskohtaa
se porkkana. Tuonnempana tulee yks inttijuttu!

Minulla on ihan hirveä syyhy. Ei siis sitä oikeeta scabiesta jonka aiheuttaa syyhypunkki, vaan koira-sellainen. Pitäisi saada joku karvakasa, vaikka entisetkin pölisee vielä nurkissa. Parrakas mieskin voisi tulla kyseeseen...
Senverran on jo mennyt aikaa edellisistä, etten usko sortuvani vertailemaan.
Ex-puolisollani oli parta, ja koirani oli hyvinkin karvakas.....

Kokemukseni eläinmaailmassa on aika kattava. Alkaen kärpäsistä, leppäkertuista, satiaisista, lapamadoista aina tuonne lampaisiin, koiriin, kissoihin ja hevosiin.
Taitaa olla helpompi kun listaan ne, ja selitys perään.

1) Erilaiset pienet ötökät, kuten koppikset, hämppikset ja matoset.

Pieninä tyttöinä ja poikina oli jännää löytää joku nilviäinen ja katsoa kuka uskalsi pitää sitä kädessä. Olimme kovin innokkaita tutkimaan anatomiaa, ja koska se piti rajoittaa vain eläimiin piti tyytyä niihin, jotka oli helppo ikäänkuin nukuttaa. Tässä tarvittiin myöskin draaman tajua, ja saatettuamme tutkimukset loppuun päätimme pitää hautajaiset. Pläts, ja meillä oli vainaja.
Siinnä sitten kaivettiin kuoppa ja laskettiin öty hautaan. Pappi piti puheen, ja laulettiin virsi. Tikuista tehtiin tietty risti. Usein käytiin varmistamassa ylösnousemus seuraavana päivänä kaivamalla hauta auki. Harvinaisen moni oli noussut. Jotkut ei.

2) Kissa, koira, lapamato ja lammas

Kissaa en koskaan saanut, mutta ystäväni kissa kävi pissimässä yöllä kintuilleni. Heräsin siihen kun tunsin jotain märkää jaloissani. Ystäväni väitti ihan pokkana naurunsa lomassa, että mirri kävi merkkaamassa minut reviiriinsä kuuluvaksi! Pelkkä sanallinen ilmoitus olisi riittänyt!

Koiruuksia on ollut monta, mukaanlukien ystävieni koirat, joiden kanssa minulla on ollut hyvinkin läheinen suhe. Jostain syystä koirat tykkäävät pussailla kanssani. Olen aina vedonnut siihen, että koirilla on puhtaampi suu kuin isännillä. Ja sentään omat hampaat....

Lapamatoa en sentään pussaillut, mutta olen kyllä kylvettänyt semmoisen. Ja mitannut. Siitä tuli puhdas, ja se oli 137cm pitkä. Se ei saanu yhtään apgar-pisteitä. Se syntyi vessaan ja se vedettiin siittä alas toimenpiteiden jälkeen. Ette muuten usko, mutta tämä tapahtui oikeasti Naistenklinikalla! Opiskeluaikana.

Samaan syssyyn laitetaan satiaiset, syyhypunkit ja kärpäsentoukat.
Satiaisia olen jopa syöttänyt. Ensiapuasemalla. Otimme niitä koeputkeen ja seurasimme niiden touhuja. Isäntänsä ei niitä enää tarvinnut. Syyhypunkkeja olen hääätänyt armaista varusmiehistämme ainakin 389 kertaa, ellen useamminkin. Olen jopa kaivanut semmoisen esille käytävästä, jonka oli kaivertanut alokkaan käteen. Sitä oli veikeä tutkia mikroskoopilla. Se näytti ihan Alienilta.
Kärpäsentoukkia olen kaivanu puli ukkosen jalasta... ehkä siittä ei sen enempää...

Lampaat jäljellä. Paljastan nyt semmosen, että asun ja työskentelen saarella. Sinne tuli viime kesänä neljä lammasta töihin hoitamaan umpeenkasvanutta niemuketta. Meillä oli hoitorinki, jolloin kukin vuorollaan vaihtoi niille puhtaan veden ja seurusteli niiden kanssa. Minä huomasin piankin että olivat musikaalisia. Otin tavakseni laulaa niille ja pian ne oppivat tulemaan luokseni konsertin toivossa. Joku tosin väitti niiden tulevan rukoilemaan ETTEN laulaisi, koska kakkikasat viestivät niiden mahan menneen sekaisin. Lauloin silti sitä "Laula tyttö siiiniiisilmä, puuunaaposkiii ruusuuusuu...".
Muutama ikävä ihminen oli ostanut niistä osia, kun olivat menossa teuraaksi syksyllä. Kehoittivat minua syöttämään basilikaa, valkosipulia ja timjamia laulun sijaan...
Brutaalia. Minusta tuli kertaheitolla lammastyttö. Vieläkin muistan Welhon ja Pellen kauniit silmät.

Ai niin. Lisään tähän vielä hevosen. Ratsastin Espanjassa norsun kokoisella hevosella. Alku oli vähän hankalaa, koska pikkuruiset espanjalaiset miehet yrittivät punkea mua sinne konin selkään. Jäin makaamaan poikittain kuin jauhosäkki. Asiaa ei auttanut yhtään se kun mua nauratti niin hirveesti. Kaikki voimat katosi, enkä saanut autettua itse itseäni sinne satulaan. Seurassani olleet neljä kolleegaani valittivat, että olis pitäny varautua Tenoihin! Siittä on valokuvakin. Huomasin olevani aika iso ihminen, koska se heppa oli siittä keskikohdasta ihan notkollaan!


Oikeastaan olen aika haka näis elukois, joten pitäisköhän harkita alan vaihtoa?

Lampuri?

Paha vaihtoehto, koska oikeesti (salassa) alkaa kuola valumaan suupielistä..

ANTEEKSI WELHO JA PELLE!
Kevyet mullat teille :(

26 kommenttia:

Amalia kirjoitti...

Hauska juttu kokonanasa. Minulle tai siis hevoselle kävis mun kanssa samalla lailla, että selkä menis luokille, jos sen selkään nousisin. Tohon syyhyyn ota ihameessä koira. Koska jos se karvainen mies ei miellytä, niin sama se kummasata aikanaan kärsii luopumisen tuskaa. Toipuminen koirasta voi olla kuitenkin helpompaa ja ehkä halvempaa :)

Yaelian kirjoitti...

Hauska postaus! Siis kissa on pissinyt kintuillesi,sellaista en ole koskaan kuullutkaan! Sen sijaan kerran koira luuli minua puuksi ja pissi kintuilleni. Ei kyllä ollut kivaa! Kaikenlaisia ötököitä oletkin käsitellyt!

Minä otin syyhyyn koiran.Se on ihana ja istuu sylissäni tätä kirjoittaessa.Nyt voisi vielä hankita uusi mies.....

Arjaanneli kirjoitti...

Amalia:
Otan koiruuden heti, kun siihen tulee mahdollisuus. Tai sitten otan miehen. Heti kun siihen tulee mahdollisuus.
Koirasta luopuminen oli totisesti halvempaa, mutta ei helpompaa...

Yaelian:
Totta joka sana! Nala oli nimeltäns tämä pissis-kissa!
Kintuista viis, mutta ko patja meni pesuun...

Stansta kirjoitti...

Loistavaa tekstiä jälleen!

Mutta arvaapa kuinka otan itseeni jokaisesta 'omiin hampaisiin' viittaavasta pointistasi...y-hyy...Kaikille ei Luoja suo parastaan!

Onneksi jätit mainitsematta hämähäkit -silloin olisin painanut HIIRELLÄ jotain kohtaa ja kadonnut maisemista eläimellisistä. PIAN! Eikun apua, olihan tuolla hämppikset.... Moooooiiiii.......

Arjaanneli kirjoitti...

Stansta:
Voi kääk! Mulla kun mulahtaa jos jonkinnäköistä pöljää...Ei nää munkaan palikat oo hääppöset. Anteeksi :/

capricious kirjoitti...

Syyhypunkkia ja lapamatoa en ole tavannut, mutta nenäpunkkia ja sitten koiratäitä olen katsellut mikroskoopilla ja ne oli aika veikeän näköisiä vekkuleita. EI ENÄÄ IKINÄ NIITÄ! Yh.

Ai niin, ja jos koirasta ja miehestä pitää valita, niin äänestän ilman muuta koiraa. Se ei ole koskaan mustasukkainen, ei katsele muita naisia, ei itse tiedä olevansa hyvännäköinen, ei pelaa sun kanssa pelejä paitsi korkeintaan pallonheittoa ja sillonkaan se ei naura sille miten heität..ja mitä kaikkia näitä nyt sitten onkaan.

Aina parempi tietty jos saa molemmat.

Famu falsetissa kirjoitti...

Waroitukseen viitaten, juuri siksihän minä jatkuvasti kirjoitan kissoista. Kyllä kissa yhtä miestä vastaa. Ruokaa ajallaan kahdesti päivässä, marisee kun olen ollut poissa, vie sängystä suuremman tilan kuin sille kuuluisi ja haluaisi olla koko yön ulkona.
Minä katselin töissä ollessani vuosikaupalla homeita, leviä, rataseläimiä, ripsieläimiä, ameeboja. Pidin niistä ottamistani kuvista useita näyttelyitä. Ovat niin suloisia.

BLOGitse kirjoitti...

vai syyhy...se on joka kevainen ilmio kun heraa talviunesta!
siksi siihen kannattaa suhtautua tarkkaavaisuudella ettei tule tehtya hatikoityja paatoksia...tai lipsahduksia...kylla sa tiedat! :)

Mutta miten ne partamiehet voi loytaa sut kun saaressa olet? vai oletko laittanut jonkun kyltin, tienviitan tms. etta loytavat oikean naisen? ettei vaan eksy vieraisiin naisiin...

1. kohta tuttu juttu...voih, tuo kuulostaa oikeesti kuin siita olisi vuosisata kun noita leikkeja leikittiin...ja sehan oli vasta eilen, eiko? vai tekeeko muisti kepposiaan?

Mukavaa perjantaita! :)

Arjaanneli kirjoitti...

capricious:
Mä taidan tyytyä haaveilemaan siittä koirasta. Pallokin ois valmiina... ja remmi.
Toisaalta. Voiskohan sen miehen laittaa remmiin ja heitellä sille palloa?( mä taidan olla vähän väsy)


Famu:
Rataseläimiä?
Heh, mihkäs sitä miestä, kun on kerran kissa joka tekee ihan samat asiat.... tai no eikai nyt ihan kaik... Älä nyt sano, että sekin puristaa hammastahnaa vääräst pääst?

BLOGitse:
Juu, koiran hankkimiseen pitää suhtautua vakavasti!
Saaressa asumisella on puolensa ja puolensa...
Puolikas vuosisataa sitten, siis ihan äsken! Nyt en raaskis liiskata ees kärpästä, enkä muutenkaan kun siittä kuuluu niin ikävä krrunts!

Rita kirjoitti...

Koirat eläimistä parhaita, sanoisin. Muutkin kivoja. esim. kissat, mutta huh huh vedän rajan ötököihin ja nilviäisiin. Alkaa iho kihelmöidä - yh. Hämähäkit, jaiks, apua!

Parasta ajatella vaikka kilpikonnia ja sammakoita. Niistä pidän :) Minulla oli lapsena kilpikonna. Vilkas otus, pääsi karkuun kesämökillä eikä koskaan löytynyt.

Hanneles paradis kirjoitti...

Nykyään näen mieluiten monet eläimet lautasellani, bamitkin vain tuhoavat puutarhaani ;)

Hannele kirjoitti...

bambi

Arjaanneli kirjoitti...

Rita:
Kilpikonnat on kyllä ihmeellisiä otuksia. Pääsin kerran katsomaan, kun meri-sellaiset munivat.
Josko joku löysi sen sinun omasi, ja se eli elämänsä onnellisena loppuun asti.

Hannele:
Tohtiiko tunnustaa, että minustakin moni eläin näyttää hyvältä lautasella.
Kuitenkin niistä bameista ja varsinkin bambeista nousee mielikuva siittä yhdestä. Siittä jonka kaveri oli rumpali...

Famu falsetissa kirjoitti...

Arjaanneli!
Olen tämänpäiväisessä blogissani selittänyt rataseläimen.

isopeikko kirjoitti...

Hieno tarina. Mukava lukea. Jos ensin hankkisi sellaisen lampaan taljan. Sitä voi rapsutella ja on melkosen helppohoitonen.

Arjaanneli kirjoitti...

Famu:
Huomasin. Oli hieno kuva ja selitys!

Isopeikko:
: )
Ymmärrän että tarkoituksesi oli hyvä ja ajatus lämmin. Mutta mitäpä ystäväni, jotka ovat muutenkin huolissaan minusta ajattelisivat, kun höpöttelisin lampaantaljalle iltapissillä: "Tule nyt. Älä jää haistelemaan jokaista puskaa. Saat ruohoa kun päästään kotiin... tuu ny!"

mm kirjoitti...

Hauskoja eläinmuistoja. Ne laukaisivat heti päälle oman eläinmuistelumoodin.

Meillä lapset toivat kotiin milloin mitäkin. Alakerrassa pyydystettiin torakoita vanhaan pikkuiseen akvaarioon, koulusta tuotiin kaksi naaraspuolista hiirtä, jotka olivat kuulemma olleet vain naaraspuolisten hiirten joukossa, joista vuorokauden kuluttua tuli ulos 10 pikkuhiirtä, eläintorilta kotiin käveltiin marsu ja häkki mukana jne

vilukissi kirjoitti...

Vai saaressa asustelet...voi että, tuuleeko usein?? Onko muita asukkaita ja naapureita? Mielenkiintoista. Mummallani oli lampaita ja mikäs oli sen ihanampaa kuin pikkuiset "kakut" juoksivat aitaukseen tai oikeastaan ne hyppivät, hypähtelivät. Jos elukoista kirjoittaminen karkottaa miehet (siis lukijoina) niin anti mennä...toki, en mäkään jaksaisi lukea rekka-autoista, maansiirtokoneista, kaivinkoneista..heh, elikkä vähän ymmärränki miehiä. Sitä vain en ole koskaan käsittänyt, että miksei niitä kiinnosta elukat!?

mm kirjoitti...

Viittasin blogissani tänne tänään.

Arjaanneli kirjoitti...

mm:
Espanjassa törmäsin kissan kokoiseen torakkaan! Ei voinu mitään, mutta helteestä huolimatta olin kananlihalla!
Heh...montaks piditte niistä hiirulaisista? Yhdellä ystävällä oli kärmes, jolle piti syöttää hiiriä(pakastettuja)Kieltäydyin syömästä luonansa mitään mikä oli ollu pakkasessa!
No sehän oli hyvä, jos kelpasi vinkiksi asti.

vilukissi:
Tuulee ja usein. Olen tosin nyt vain käväissyt siellä, ja ajatus muuttamisesta on kovasti mielessä. Naapureita on paljonkin.
Se oli semmonen heitto. Kyllä nuo miehetkin elukoista lukee muttei välttämättä kehtaa tunnustaa :)
Minäkin kävin tänään semmoisissa blogeissa, etten oikeesti kehtaa tunnustaa...mielenkiintoisia kylläkin, mutta huhhuh jotenkin niin.... jotain? Enkä totisesti ole mikään mimoosa.

BLOGitse kirjoitti...

meillakin alkaa kohta torakkakausi!
eilen mies naki ekan ison...
otan kuvia kunhan ne taas tulevat ulos koloistaan...grrrrr!

vielakos sua syyhyttaa tai kutittaa?

Arjaanneli kirjoitti...

BLOGitse:
Torakat selviää kuulema ydinsodastakin. Kukahan sitäkin on tutkinu? Miten olis jos vaikka laittaisit kuvia niistä pörriäisistä mieluummin?
Kutina on kova... edelleen. Onkohan maksani sanomassa sopimusta irti, vaikkhha mitäään enoleottanu?

minttis kirjoitti...

Ihania eläinajatuksia ja muistoja. Sinulla on uskomattoman mukaansa tempaava tapa kirjoittaa. Tulen varmasti toistekin.

Mk kirjoitti...

Mitä muistoja!
Ja eläinlajeja.

Koira vai mies?
Vaikea valinta, molemmissa on puolensa.
Koira on kyllä paljon helpompi pitää tyytyväisenä, ainakin sille on helpompi opettaa että seurustelu alkaa vasta aamukahvin jälkeen.

Arjaanneli kirjoitti...

minttis:
Veit varpaat suustani. Hyvä että löysin sut.(kuulostaako vähän iskelmältä?) :)

Mk:
Olen valmis tekemään myönnytyksen tuos aamukahvin siirtämisessä.
Jos siis kysymyksessä on muu kuin koira!
Heh, siinä on se vaara kuten hämähäkeillä. Syön sen ennen sitä kahvia 8)

Nenna kirjoitti...

Hyvä juttu :) Ota koira vaan jos tuntuu siltä, syyhystä koirallani oli juuri syyhypunkki toisi inha vaiva ihmttelin ensin että mitä hitsiä ja kun menin eläinlääkärille totesi että joo syyhypunkki. Tosi kiva juttu.