Hankkisinko elämän?

Joutilas kun olen, on aikaa miettiä kaikenlaisia tärkeitä asioita.
Ajattelin kerrankin etsiä joitakin positiivisia asioita sinkkuna olemisesta.
Kahvia kului muutama saavillinen, ja sain kuin sainkin listan aikaiseksi.
Toinen niistä kahdesta asiasta on se, että minulla on yksinoikeus kaukosäätimeen!

Saan siis ihan ite laittaa telkkarin päälle jos huvittaa, tai olla sammuttamatta sitä edellisen illan jäljiltä, ja jatkaa näppärästi sitä katsomista siitä sohvalta johon olin illalla nukahtanut, koska kukaan ei ole käskemässä/pyytämässä sänkyyn, saatika nukkumaan...
Noo, tuossa kaikki ei ole ehkä laskettavissa positiiviseksi ilmiöksi, mutta ei takerruta.

Eilen taas pääsin nauttimaan tästä oikeudesta, ja seikkailin ihan silkasta ilosta kanavalta toiselle.
PIM,ja olin ykkösellä, siittä kolmosen kautta FST:lle ja peruutus neloselle.
Haa! Olen heikkona nuihin uniformuihin, ja jäin katselemaan kun joku komea upseeri ja herrasmies deittaili kauniita ja rohkeita nuoria naisia.
Juoni meni jotakuinkin niin, että mies etsii naista jota voisi kosia, ja sit iso kasa naisia ilmoittautuu tositarkoituksella mukaan, koska ne haluaa että niitä kositaan.
Mies on tyly, ja lemppaa rumimmat pihalle, jolloin jää enää kaksi kissaa tappelemaan sormuksesta. Tähän kun on päästy, on menny tietty viikkokausia kaikenmaailman pudotusosioihin ja muuhun hörönlöröön, koska ei siinä muuten ois mitään jännitystä.
Oli kimppakivaa-treffejä ja kahdenkeskisii, joissa oli mukana ainoastaan upseeri ja yksi daami, ja kolmekymmentäviis kuvausporukkaan kuuluvaa...
Joka välissä naiset kirkuvat korkeella Ceellä: OU MAI GAAAAD...

No ne kaks viivalle päässyttä sitten laitto tukan hyvin, klänningin päälle ja menivät yksitellen kuulemaan, notta kositaanko täs nyt sit, vaiko eikö.
Se joka sit hävis, luikki kaikinpuolin murtuneena valkoseen limusiiniin ja auto ajoi auringonlaskuun.... Ja se hemmo itki ku ämmät siinä pihalla.
No, se niisti nokkansa ja asteli reippahasti panemaan sitä joka jäi jäljelle, tai siis sille sitä sormusta. Ja sitten ne pussaili ihan simona!
Ja ne pussaili lisää.
Sit ne teki jo kielareita, ja niistä lähti ÄÄNI.
Tiättekö kun on semmonen kuminen pumppu jolla auotaan vessanpyttyjä. Siittä lähtee semmonen ääni, niiko tällänen: Ssshhhmäääääshhhhtffff...PLOBB!

Tänään sitten piti katsoa se viimonen jakso. Ja eikäs mitä!
Ssshhhmääääshhhffff....PLOBB!
Juontaja kiemurteli... yritin piiloutua tyynyn taakse vaivautuneena. Hmmm...ja olin siis yksin.
Pari vitsaili, jotta tiesikö juontaja daamin olevan raskaana!
Hih hei! Vitsi vitsi! Ja kaikki yleisöä myöten nauroivat niiin makeasti.
Minä tollo en ymmärtäny nauraa.

Minä vaihdoin kanavaa.
KLIK
- .... Ariel tekee pyykistä entistäkin valkoisempaa! Koke...
KLIK
Ssshhhhmäää....
KLIK
- .... älä peru treffejä! Peru finni!
KLIK
-Ai lave juu sou mats! Mä tiesin heti alussa et se oot SÄ! (mut mun oli niiku ihan pakko kähmii noit muitaki. Eikai se haittaa RRRAKAS?)
- Ei RRAKAS,minä ymmärrän että se oli sinulle vaikeaa.

Perkele! Mun nielurisat tuntui irtoovan, vaikka niitä ei oo ollu enää viiteen vuoteen.
Joku voisi jälkiviisaasti kysyä, että miksi piti katsoa?

En minä tiedä.

En toDELLAkaan tiedä!


... höh!

Tätäkään ei ois tarttennu kärsiä, jos se säädin ois ollu jonkun MUUN kädessä.
Oltais katottu vaikka raveja!
Tai paljonko se uus diisseli vie satasella?

Ei tää sit kai ollukkaan niin positiivinen asia.
Meni lista uusiks!

Pikku-Lipponen sanoisi tähän:
"PIM! HANKI ELÄMÄ!"