Chopinia ja Hevon Humppaa

Kun tohtori määräsi, jotta kirjottaa pitää, niin minähän tottelen.

Ajatus tuntuikin vallan vinkeeltä, varsinkin kun nuppi-osassa tuntuu olevan mahottoman paljon asioita joista muidenkin olisi hyvä kuulla!
Lähinnä ajattelin hyödyllisiä neuvoja, teräviä mielipiteitä, opettavaisia tarinoita tyyliin Mitä-Minä-Sanoin, ja muita semmosia juttuja, joista olis kaikille hyötyy!
Melkein siis kaikista tärkeistä asioista ajattelin kertoo, paitsi... no oukei, tunnustan:
Leipoo en osaa!
Kamalan vaikeeta näköjään sanoo ettei niiku osaa jotain! No se on siis vain pikkuruinen puute tässä muuten niin loistavassa perssoonassani
Köh..

Nooo
Keittelin pannullisen kahvia ja ajattelin ryhtyä hommiin.
Ai, yks tärkee asia unohtu , joka liittyy niihin taitoihini, joista en vielä ehtiny kertoa.
Olen soittanut pianoa. Fyyreliisee ja sillai...

Siispä venyttelin sormiani ja asettelin ne hienosti näppiksille.
Mielessäni näin kuinka sormeni vilistäisivät Chopinin Minuuttivalssin lailla, trilleineen kaikkineen, ja tekstiä soljuisi paperi.... eiku näytölle että humps vaan!

Minuutti oli mennyt jo noin kuusikymmentä kertaa ja Marion Rungilta alkoi ääni hiipua, mutta sormeni olivat jäykistyneet nipuiksi kik.. eiku siis nakkeja.

Mitä mitä mitä!!!
Ei minkäänlaista aivotoimintaa havaittavissa. Pää totaalisen tyhjänä! En yhden ainokaista sanaa saanut puserrettua näytölle!
Kokeilin liikauttaa käsiäni:
- asdlfsdlvn dfasdifw329uqwä

Toimii , mutta eihän tuosta saa tolkun tolkkua.
MINUA ON HUIJATTU!
Tän piti olla niin helppoo, ja ennenkaikkee terapeuttista eli paineet-pihalle-konsti!
Ja Ketut ! Täshää menee hermot!
Palautan reseptin tohtorille. Piä tunkkis!

Miten ihmeessä te ihmiset saatte tänne niitä juttuja aikaseks, päivästä ja vuodesta toiseen?
Minä kuvittelin, että luomisen tuskassa kärvistely on vain kliseetä. Tapa selittää vähäisiä lahjojaan ja taka-alalla piileskelevää laiskuutta!
Jos oisin tienny, en ois ryhtyny. Ja nyt on sitte pakko, ku ei voi antaa periks.
Tässä ei saa käydä samoin kuin kaikille muillekkin harrastuksilleni vuosien varrella.

Harrastukseni ennen kivisateita:
( täs pätee lause" Minkä nuorena oppii sen vanhana unohtaa")

Partio, purjehdus, soittaminen, laulaminen, sukellus, meripelastus,laskettelu....
Nyt ei oo venettä, polvet reistaa, reuma vaivaa, piano myyty, en enää muista nuotteja, kuivapuku kutistunut, seuratoiminta tökkii ja lauluäänen vei pahe.

Täytyy siis ottaa hiiri siihen vielä-toistaiseksi-toimivaan käteen, ja käydä vaklaamassa muiden kirjoituksia...
Ei tästä muuten tuu Hevon Humppaa koko hommasta!