On se sitte kumma juttu!
Just ku ihminen luulee että ompas mukava vapaapäivä eikä mikään harmita, nii eikös se ollu liikaa luultu!
Yks ... no.... oikee varsinainen KANA alko haastaan riitaa!
Ihan ilman syytä!
Minä kun oon mielestäni oikein mukava ja empaattinen ihminen, nii sain kuulla, etten sitte ookkaan.
Aattelen kuulema aina vaan omia höyheniäin! Oon tunteeton ku HANHI, enkä pysty samaistumaan toisen asemaan!
Irvailen ja lasken leikkiä vakavasta asiasta, ja saan toisen tuntemaan itsensä tosi surkeaksi.
Siis MIE?
Mie en mitään muuta tehny, ku ehdotin hyvää hyvyyttäni toiselle jalkahoitoa!
Oli mielestäni sen tarpeessa, ja ku miehän oon siinnä expertti sieltä varusvauva-hoitaja-ajaltani, nii...?
Haukut tuli. Huooohhh...
Näin se kaikki alko:
- Voi nyyhh!
- No mikä hätänä?
- Mun kinttuja särkee, mun koko kroppani on ihan puuduksissa ja olo on jotenki hutera!
- No mä vähän aattelinki, ettet oo ihan kunnossa. Kalpeeki ku mikä!
- Niiih... surkeeta! Mä en ymmärrä mikä mua vaivaa. Onkohan tää jotain vakavaa?
- Hmmm... auttaiskohan, jos mä tekisin sulle jalkahoidon?
Sen enempää oottelematta vastausta tartuin toimeen.
Tai siis niihi kinttuihin.
Huuhtelin ensteks lämösellä veellä ja pesin pahimmat roippeet pois.
Pesu on kaiken aa ja oo!
Olin kuulevani muutaman voihkaisun, mutta jatkoin niistä välittämättä.
Kuivasin kintut huolellisesti ja jätin pyyhkeen päälle lepäämään.
- Aaahhh... tuntuu tosi hyvältä!
- No hyvä, niin pitikin.
- Mutta mulla on vieläkin sellanen puutunu olo. Mä en tunne kroppaani!!
Katselin kinttujen omistajaa, ja tokaisin ajattelemattomuuttani suoraan päin...niitä kinttuja:
- No johtunee siittä, että sulla ei oo kroppaa.
- IIIKKK! MITÄMITÄMITÄ!
- No sitä vaan, ettei sulla siis oo kroppaa, mikä tuntis.Mitään. Susta ei oo muuta jäljellä ku nää koivet!
- Mä TIESIN että kaikki ei oo kohillaan! Mä TIESIN! MITÄ MÄ NYT TEEN???
- Hmmm... sä et voi oikein tehä enää yhtään mitään, mutta mä voin. Mä jatkan tätä jalkahoitoa, niin sulle tulee parempi mak... tai siis olo!
Otin kaapista karkeeta merisuolaa ja kopasta sitruunan.
Merisuola tekee hyvää väsyneille kintuille ja sitruuna virkistää.
Löysin vielä rosmariinin oksan ja valkosipulia.
Rosmariini "kylpyvedessä" rauhoittaa ja valkosipuli parantaa kaikki vaivat!
Ja karkottaa vamppyyrit.
- Mua palelee ihan hirveesti...hrrrr... mä taidan olla shokissa...tai jotain!
- Älä hätäile, pääset ihan kohta lämmittelemään! Tahotko tilkan viiniä... se rauhottaa hermoja.. ja antaa mak... siis voimia!!!
- No juu... kiitos. Saiskos "toisellekki jalalle"? Ei yks kulaus tuntunu auttavan..
- No josko nyt sitte. Skåål på din fötterna!
Kun wiini alkoi vaikuttamaan, napsautin uunin hiljaa päälle ja laskin uupuneet kintut lepäämään tarkoin valikoituun kip.. petiin.
Hyräilin hiljaa ja lorautin päällensä vähän soijaa.
Kip... pedistä kuului uninen mumina.
- Mitä ihmettä... mihin tää muka vaikuttaa?
- Väriin kultaseni. Väriin. Oot nii kovasti kalpea. Ja nyt laita simmut kiinni! Hyvää Yötä!
Nostin kipposen uuniin ja sieltä kuulu tukahtunu kotkotus:
- Mä arvasin tän! Sä oot ihan pimee! Et aattele muuta ku omia höy...! APUA! AUTTAKAA!
Kellään nälkä?
Se on sau!
Läähätän ja läkähdyn eh-eh-eh
11 vuotta sitten
19 kommenttia:
slurps!
ja meillä on vaan nakkeja. ja perunoita.
mutta ne on ihan mykkiä. sentään.
Ootko varma että ovat? Mykkiä? Jos ihan tarkkaan kuuntelee, nii...? No okei. Kaikki nakit ei oo kovinkaan sosiaalisia! Jurottavat mokomat!
Sun kanssas! Piti lukea kaksi kertaa, että tajusin oikeesti alusta asti :D
Kiva, kun olet tullut takaisin. Pitkiin aikoihin ei kuulunut mitään, niin poistuin takavasemmalle. Nyt tuun taas eturiviin.
Sen siit saa, kun yrittää olla auttavainen :D
Päätit sitten ihan vaan salaa päiten palata bloggailemaan. Ähäkutti, huomasinpas.
Juttu oli ihan hulvaton =D
Vallaton mummeli: En mäkään ihan heti tajunnu.. mutta eipä tuo estänny =) Kiva kun tulit ja eturiviin! Talo tarjoo popcornit =)
Amalia:
Juu, en enää ikinä auta kanoja! Mokomat kotkottajat!
Deme:
No se kävi sillee ihan vahingossa..PIM, ja huomasin olevani täällä! Hassua =)
Huokaisen helpotuksesta. On sinulla vielä tuo juttutaito ja sanojen vuolas valuminen hallussa!
Onnittelut!
Liisu: Sanat piemminkin mulahtaa... mutta täytyy myöntää:Oikein tuntuu mukavalta =)
No sau! Pääasiassa oikeen hyvää, koulussa sairaanhoitelua opiskelemassa ja tekemistä sen kans riittää. Nyt tää viiminen viikko on menny päin paksusuolta ja tänään on tukosta liuoteltu irti, aika pöhnänen olo viel ja pari päivää menee sairaalapetissä potilaan roolissa (onpa hirveetä kun nyt kiinnittää kauheesti huomiota siihen miten eri tavoin toiset tekee asioita kun mitä ite on ehtiny jo oppia). Nyt on vähä parempi mieli kun täs muutaman päivän on ollu, kun pelko oli persuksissa et joutuuko taas avanteeseen mut onni onnettomuudessa siltä vältyttii kun niin kovasti hanasin vastaan. Kai tästä nyt taas noustaan?
Ihana et tätiosasto on taas palannu ruudun ääree, on ollu ikävä!
Tääki tuli popcornille. Ja muiden kanssa ilakoimaan, etenkin sinun :)
Anttu:
No herttinen sentään!Onneks ei kuitenkaan siihe avanteeseen tarvinnu mennä... tai siis tehä.Muista vaan sitte olla se "potilas" etkä mieti miten ne siinä touhuu. Parempi ois olla kertomatta mitään, jotta siekii tiiät asioista... olettavat sitten liikaa. Itse en ikänä kerro taustaani, ellei se vahingossa siel jossain lue.Lämpöinen puuuhhh täältä sinne Siulle!!!
mm:
Ja jos eväät loppuu, mie teen lisää =)Ilakoiminen on heti toiseks parasta riekkumisen jälkeen!!
hahahahhahah...oiskin ollut. Melkein tukka pystyssä luin, että tiilensisältäkö tulee seuraavat postaukset....Viimeksi rähisin porkkanoille, joka katkaisulla jokunen päätti lähteä lipettiin leikkuulaudalta. Että kyllä sapuskalle saa puhua ja komentaakin. Eihän ne muuten tiedä olevansa sapuskaa.
vilukissi:
Porkkanat on erityisen kurittomia!Ja hillosipulit!Ihme nössöjä ku niille veistä näyttää...! Toistaiseksi oon viel tääl saarella, mutta koskakin tätä Pirunsaareks kutsutaan, nii...
No just syötiin ;)
Kummallista, etteivät edes kanat ymmärrä aitoa avuliaisuutta!
Kananjalat kyllä maistuu mitä parhaimmalle - mutta syödessä ei viitsi ajatella koko kanaa:]
Enpä taida tulla luoksesi kinttuhoitoon, hiukka liian vaarallista minun makuuni.
Hahhah, hulvaton tarina!
Tulin tännekin toteamaan, kun näköjään olet palannut taas langoille, että kipin-kapin sinne Mellariin katsomaan näyttelyä! Se on todellakin melkein naapurissasi!! Ja kaikki (varakkaat) tutut mukaan, työt ovat nimittäin myytävänä! Hopi-hopi!
Ink Narrative:
En mäkään! Hyvää hyvyyttäni toimin ja mitä sain?
Nooo.. ja namnam=)
Inkivääri:
En mäkää sillee syödessä vällää aatella sitä ateriaa silloin ku se vielä eli...
SusuPetal:
Entä jos lupaan olla laittamatta liikaa suolaa?
Ja uuni-hommankin voin unohtaa...?
Ja juu...josko nää rotjakkeet saan alleni, niin voisin ihan hyvin käydä joskus saaren ulkopuolella muutoinkin ku kauppareissuilla..
Pöö
Pöö
Lähetä kommentti