keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Alastonna tääl oon ma nyt!

Ihan on sellane olo ku jossain unissa kakarana, et istusisin pulpetissa ilman vaatteita!!

Vaik sillon ois kyl voinukki olla nakusisillaan, mut nyt ei kyl enää!

Ei oo ihan timmis kunnos nua paikat.
Vähä repsottaa sielt, ja löllyy täält ja tiiwist paikkaa ei löydy oikeen mistää.
Ja ku teininä haaveilin pitkistä ja vahvoista kynsistä, ni nyt mulla sitte on ne.

Mutta iha vääräs paikas!
KuKAAN ei toivo niitä varpaisiin!

Ja samaan syssyyn kasvaa nua karvatki.
Enkä nyt tarkota hiuksia.
Niit mul on ollu aina ihan riesaks asti.

Niistä sai harmittavan hyvän otteen.

...aika usein...

Mutta siis se asia.

Tääpää pähkäilee uutta asua tähän profiiliin, mutta kun en löydä millään sitä entistä miunmielestäin erittäinpaljonmiullesopivaa-vaatetta, nii annan toistaiseks olla.

Nyt sivu suorastaan houkuttelee kaikenmaaliman spreijjaajia kirjaamaan omia tägejään sinne.

Tää yrittää tehä asialle jotain, ja ottaa kyllä vinkkejä vastaan.

Sillävälin toivottaa sekä tää, että Salli kaikille muksaa loppuvuotta!

Ja kertoo, et täst tuli just Taavin Mummi!

Taavilla on enämpi ku kymmenen varvasta, sillon punane nenä ja se osaa jo pissiä paperille!
Ja istuakki se osaa ku sen persuksesta painaa lempeesti!
Eikä se pure sillai tarkotuksella, mut ku sen ikenii nii kovin kutittaa.

Ja mikä parasta:Se syö nappuloita!

Se on sau!

lauantai 17. joulukuuta 2011

APUUUVA!

Mitä IHMETTÄ tälle on tapahtunnu???
Ihan itekseen ykskaks tällänen hörönlörö asetelma!

Kuka auttais Arska-parkaa???

Eihän tällästä lue Erkkikää...

tiistai 4. lokakuuta 2011

Ja näi se kuukle kääntää:

Voi yhen kerran sentää!

Amerikkalainen mythopolis joka pitää blogia Life`s bone, kommentoi erääseen juttuuni että jos google-kääntäjää on uskominen, en käy ihan täysillä...

Jaa mää vai??

Tartti kokeilla ihan itte ja käännätin tuan edellisen jutun.

TATTADAA... tälläne siit tuli:


Grandma sometimes say sillai wiisaasti:
"Tears before bedtime
fart a lot of laughing. "

Tääpää is laughed at in recent times and a lot of time.

Mainly ittelleen.
And a friend.
Yhessä.

Siinnä oo yes nothing new, but now it starts to feel like that goes in a pathetic side.
And if oikeen carefully thinking about their pikemminki Tan and maybe it'd worth parkuu.

If oisvat ällänneet.Mut eihä they sit ällänny.


Saturday evening's intoxication on the island:

- Is siul measure illaks plans?
- No oo.
- Tuutsie here?
- SION.

- Mennääks caravan to sit there?
- Yeah mennää.

Tonkkaviini table and Teppo and Tuppu ring.

- To be low-romantillisii?
- Yeah we are.

We put a candle on fire and raised the creaking kinttumme sofa.

We listened, and Mattia Teppoaki low and the music swung tahissa.
And yell out with.

Niikö always talk to men the transition.
Or So siihe, you can not question Niit sillai right now oo jonoks up.

Well, okay, I have not had herratiesmillon!

Olis, or, if you do not oltas their fussy.


Little you were forced to remember the requirements, you Milla was sillo ku ... and yep herttinen sellanenki experience was, after all, sometimes.
Thinks .. mite was sekii päässy unehtumaan??
We shared experiences with each other.

Rätkätystä their rite that meinas pissit become pants!

(A common problem with this medium-äkäisillä!)
Paitti that does not ystääväni viel oo dude.

- Oonksmie told Aunesta and the Pacific, and begetting stick bridge?
- You do oo.
- Well. TAA is therefore true, and I was in such events sillo kroonikko department at work.

"Double room and a room Aune and Tyyne.
Aune was a bright, round and very kiukkunen mummukka eastern Finland.
Tyyne was dark, and very gentle Pikkarainen mummukka from the same place.
Mie and seed were the only similarities.

Aune never smiled.
Smiled calmly at all times.

We went with a colleague to "bedding-round."

Calmly in the midst of a chat of treatment.

- Well onks siul already katottunt groom?
- Yeah se.Sillee after all, sort of ...
- Oh, that you have a nice miusta sellane.Kyl mie mie question I remember I was young people and boys riiustin gas! Oh!

Belonged to the adjacent petistä Aunen crotchety snort:
- Sie is not gonna be the man never kuitenkaa saanu!

Hiplasi calmly with a smile masking her, turned and replied:

- Oh, veikkonen sinuu Aune!
Hear niist mulukuist drank miul is ollu, even though the bridge-piece stick ruottiin up!

Moment was absolutely quiet.
Aune, then lifted his head and kivahti:

- Arvasinhan mie! Whore you're sie!

Repesimme colleague with just giggle uncontrollably, and surprise surprise!

Aune, even smiling! "

Tirskuimme jutulle this with a friend in stomach curl ..... until ...


- Tiiätsie what?
- Well?
- This is the time to pitiful.
- Oh niikö what?
- Tas sit later on Saturday evening mass and kahestaa tunnelmoi vingutaa that mitää tapahu.
- ?????
- Tiiätsie otherwise you sit with?
- Well?
- Having met no amends will never taijjeta saaha!
- Compliance with Ou ...

- Meist will Aune and Tyyne ...
- Which seed you?
- Well Tyyne tietenkii!
- Nonnii! And I'm you Aune. Nice to you!
- Oh, how did their?
- Well Tyyne sentää got!


It is a sauna!


Well...
Dear mythopolis!You are so right!
I am REALLY very crazy person, and "I do not visit the fullest.(suora kuuklen käännös lauseesta:enkä käy ihan täysillä!)


Se on sau!
Eli It is a sauna!

torstai 11. elokuuta 2011

Aune ja Tyyne





Mummi joskus sano sillai wiisaasti:
"Itku pitkästä ilosta
pieru paljon nauramasta."

Tääpää on naurannu viimeaikoina aika ja paljon.

Lähinnä ittelleen.
Ja kaverille.
Yhessä.

Siinnä ei oo kyllä mitään uutta, mutta nyt alkaa tuntumaan siltä että menee jo säälittävän puolelle.

Ja jos oikeen tarkkaan miettii, nii pikemminki tän ja sen ois kannattannu ehkä parkuu.

Jos oisvat ällänneet.Mut eihä ne sit ällänny.


Lauantai illan huumaa saarella:

- Onks siul mittää suunnitelmii illaks?
- Ei oo.
- Tuutsie tänne?
- Tuun.

- Mennääks tuonne asuntovaunuun istumaan?
- Juu mennää.

Tonkkaviini pöytään ja Teppo ja Tuppu soimaan.

- Ollaks vähä romantillisii?
- Juu ollaan.

Panimme kynttilän palamaan ja nostimme narisevat kinttumme soffalle.

Kuuntelimme Mattia ja vähä Teppoaki ja heiluimme musiikin tahissa.
Ja hoilotimme mukana.

Niikö aina, puhe siirty miehiin.
Tai siis siihe, et ko niit ei sillai just nyt oo jonoks asti.

No okei, ei oo ollu herratiesmillon!

Tai olis, jos ei oltas nii kranttuja.


Vähä oli sitte pakko vaa muistella, et millasta oli sillo ku... ja juu herttinen sentään sellanenki kokemus oli joskus.
Aattele.. mite sekii oli päässy unehtumaan???
Jaoimme kokemuksia keskenämme.

Rätkätystä riitti nii, että meinas pissit tulla housuun!

(Yleinen ongelma näin keski-äkäisillä!)
Paitti että ystääväni ei viel oo sellane.

- Oonksmie kertonnu Aunesta ja Tyynestä ja siittä kapulasillasta?
- Et oo.
- No. Tää on siis totta ja tapahtu sillo ku olin kroonikko-osastolla töissä.

"Kahden hengen huone ja huoneessa Aune ja Tyyne.
Aune oli vaalea, pyöreä ja erittäin kiukkunen mummukka itä-Suomesta.
Tyyne oli tumma, pikkarainen ja erityisen lempeä mummukka sieltä samasta paikasta.
Mie ja sie olivat ainoita yhtäläisyyksiä.

Aune ei ikinä hymyillyt.
Tyyne hymyili aina.

Menimme kolleegani kanssa tekemään "kuivitus-kierrosta."

Tyyne siinä jutusteli hoidon lomassa.

- No onks siul jo sulhane katottunt?
- Juu onhan se.Sillee tavallaan...
- Voi että miusta on sitte mukavaa sellane.Kyl mie muistan ko mie olin nuor ja riiustin poikien kaa! Voi että!

Viereisestä petistä kuului Aunen äksy tuhahdus:
- Sie se et oo kuitenkaa ikinä miestä saanu!

Tyyne hiplasi hymyillen peittoansa, kääntyi ja vastasi:

- Voi veikkonen sinuu Aune!
Kuule niist mulukuist joit miul on ollu, sais kapulasillan vaikka ruottiin asti!

Hetken oli aivan hiljaista.
Sitten Aune nosti päätään ja kivahti:

- Arvasinhan mie! Huora sie oot!!!

Repesimme kolleegani kanssa ihan hervottomaan kikatukseen ja ihme ja kumma!

Jopa Aune HYMYILI!
"

Tirskuimme tälle jutulle ystäväni kanssa maha kippurassa..... kunnes...


- Tiiätsie mitä?
- No?
- Tää on aika säälittävää.
- Ai niikö mikä?
- Täs myö istutaan lauantai-iltana kahestaa tunnelmoimassa ja vingutaa ettei mitää tapahu.
- ?????
- Tiiätsie muuten mitä sit kans?
- No?
- Myö ei muute enää ikinä taijjeta saaha!!!
- Ou nou...

- Meist tulee Aune ja Tyyne...
- Kumpi sie oot?
- No Tyyne tietenkii!
- Nonnii! Ja mä oon sitte Aune. Kivat sulle!
- Ai mitenkä nii?
- No Tyyne sentää sai!


Se on sau!


t:Aune






keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Keijujen kaa

Tääpää ois lomalla :)))

Lupasin ittelleni, Sallille ja Jorma-Kyllikille miettiä justiinsa pelkästään mahottoman mukavia ja kovastipaljon miellyttäviä asioita!


On monta pientä mukavaa asiaa, kuten ruohon ja sammaleen tuoksu Sallin rallatessa aamutouhuillaan metsässä.

Öttiäisten ja korentojen lentely sieltä samaisesta ruohikosta.
Sallin ilme, kun se ihmettelee pörriäisiä... se osaa näyttää tosi hönöltä.

Saunan pesän sytyttäminen ja se ensimmäisen savunkiehkuran tuoksu!
Koivuklapin pinta käsivartta vasten.

Meren tuoksu tuolla länsirannalla, jossa voi kahlata todella pitkälle.
Hienonhienon hiekan litsuminen varpaiden välistä.
Kaislojen kahina, kun se pieni tuulenpuuska käy hiestä kosteaa ihoa hyväilemässä.

Hyttysten in... tai no juu, ehkä sen voi unohtaa listalta.


Mutta ihan kaikkeinkaikkeinkaikkein mukavin ja ihanin asia on YSTÄVÄT!

Sellaista kertakaikkista pöljäilyä, halaamista, kikattamista ja rätkättämistä hörönlörö-jutuille, joskus jopa yhteisten kyyneleiden pyyhkimistä ei voi oikein verrata mihinkään.
Sellasta, että jutellaan aamuun asti.
Soitetaan kitaraa, lauletaan ja nautitaan jopa hieman kohtuuttomasti mansikkaviiniä.

Pidetään toisistamme kädestä, ja tunnetaan kuinka lämmin aalto kulkee sormenpäistä.

Kerrotaan toisillemme, kuinka mukava onkaan "omistaa" juuri tuollainen ystävä.

Tiskataan ja laitetaan ruokaa yhdessä.
Tai toisinpäin.

Ähkytään täysinäisiä mahojamme piellen.

Hoilotetaan autossa täyttä kurkkua, ja katsellaan liikennevaloissa viereisessä autossa istuvaa t o d e l l a komeaa kuskia...

Räpsytellään pullonpalautus-automaatille tulleelle kassapojalle, jonka pasmat menee selvästi sekaisin moisesta :)

Voivoi...ja sun vaikka mitä vielä...


Sellanen omituisuus, kun keijuihin ja maahisiin uskominen on myös yksi muksa asia.

Täällä niitä vilisee tuolla metikössä pilvinpimein, mutta niitä en oo saanu kuvatuksi.
Ovat mokomat liika vikkeliä.
Tai ujoja...

Sittenhän mä hokasin, että mullahan on sellainen ihka omana ystävänä!
Minä sanoisin keijuksi, mutta itse väittää olevansa menninkäinen...

Jompikumpi kuitenkin.

Vai mitä sanotte?










Toivoisin teille kaikille keijuja ja menninkäisiä.

Sen lisäksi että ne on mukavia, nii ne osaa olla myös ihan hervottoman hauskoja!


...pssst
Tääpää ei ole ottanut nuita kuvia, vaan ihan toinen ko.menninkäisen ystävä.

Saattaa olla maahinen asialla?

maanantai 4. heinäkuuta 2011

Pässi ja sen pää.!

TääBää on nyt viikon pässilän emäntänä.

Lampakset tulivat tänne saarelle ihan hommiin, eli maisemointityöhön.
Ovat olleet jo kuukauden ja yks pikkarainen saari on jo puhistettu... tai syöty... tai jotain.

Ainakin se on kakittu.

Kaik sapuska on kelvannu, kurttulehtiruusuja myöten.

Nyt niiden kikkarat sitte tuoksuu ruusulle!

Seurasin miten näppärästi ne lörpöttää huulensa noukkiakseen ne kukkaset ja lehdet.

En uskaltannu ite kokeilla.

Ne on siirretty nyt tuohon vanhan aution kesäkasarmin pihaan, missä on uutta pötyä pöydässä.
Ja kyllä ne totisesti syö!
Kahdessa päivässä on jo iso osa ryteikköä parturoitu.

Emännän homma on sillee helppo, et täytyy vaan käydä kerran päivässä lisäämässä vettä sankkoon,laskemassa lampaat ja toiveena olis saada tulokseksi neljä.
Nimittäin jos niitä on vähempi, on joku karannu ja jos taas enämpi, on joku ilmeisesti narttu.
Tai siis se äiti-pässi joka ois saanu sen penikan.
Tai siis sen kilin.

Toistaiseksi luvut on täsmänny.

Ja hommaan kuuluu tietty rapsuttelu.
Ja laulaminen.

Se niitten isäntä tosin väitti viimevuonna, että ne meni ripulille mun laulustani.
Mitä sekään mistään tietää!

Ne tuli aina kipikopitömpsis luokse, kun aloitin "Läksin-minä-kesäyönä-käyyymääään-kappaleen".
Istuin kivellä pässi kummassakin kainalossa rapsutettavana.
Ne nautti kuin oisvat olleet tangomarkkinoilla!
Saparot vaan vipatti niin, et pelkäsin niiden irtoovan siinä touhussa.

Toissapänä soi puhelin, ja Sanna kysyi josko oon pässivastaavana?
- Juu, olen ma.
- No nyt kannattais mennä kattomaan, koska yhen pää on auki ja verta rinnukset ja turpa täynnä!

KÄÄK!

Äkkiä vaatteet päälle ja polkasemaan Jorma-Kyllikki käyntiin.
Sekin oli viel ihan unessa ja yritti kitistä tyhjästä kumista ja aamukahvin puutteesta, mutta käskin sitä vaikenemaan.
Nyt oli kiire!

- Ois kannattanu aatella tällästä sos-tilannetta aiemmin, ja hommata mulle kunnon kesäkumit!
Näillä mihinkään spurtteihin pysty!
Varsinkaan tälläsellä ylikuor...
- Oo hiljaa ja keskity etenemiseen;puuskahdin!

Samperin fillari!
Siltäkään oo kukaan mitään kysyny!
Poljin minkä jaksoin ja hoin mielessäni "Piiipaapiiipaaa..!"

Olin pakannu vesipullon,rättejä ja desinfiointiainetta mukaan.
Sideharsorulla ei ollu siel mis piti, mutta löysin vanhan lakanan, josta riivin suikaleita.
Jos vaikka ois joutunu sitomaan tai sillee...

Perillä oli aikamoinen näky edessä.

Kaikki olivat kyllä yhes koos, mutta verta oli vähän sielsuntääl.
Sitten löysin sen varsinaisen potilaan.
Herttinen!!!

Pässin pää oli mun silmiini ihan tuuskanmuussina ja sitä hurmetta oli vuotanu ainakin kaheksan litraa.
Koko puolpäätä oli veressä ja sitä oli valunu koko rintamuksen aluelle niin, että se näytti ihan jauhelihalta!

Ja se toinen pässi oli selästään saman hommelin peitossa.

Tuota... otampa puhelun pässi-isäntään....pirrrr!
- No mitä nyt?
- Tääl on kaamee tilanne ja toi yks näyttää siltä, et silt on lähtenny puol kalloa huitulantuuttiin!
- No ihan ekaks, kuka se niistä on?
- No enhän minä muista sen nimee, tommonen vaalee millon saparo persuksessa.
- Kato se korvamerkki..
- Oranssi...kai?
- No se on Mama. Miltä se näyttää?
- No mähän sanoin jo!Kuolleelta...tai ainakin sen luulis olevan ku tollanen vekki päässä!
- Jos sillä on puoli päätä veressä ja sen sarventyngän ympärillä repeämiä, niin sitten se on se pahin tilanne. Ovat puskeneet kunnolla...
- No niin! Paha tilanne juu!Tuu tänne!
- Olen Porissa....

Kivat sulle!!!

Sain kyllä hoito-ohjeet ja mitä pitää tehdä jos sitä tai jos tätä, mutta ei oo kuulkaa ihan sama hoitaa varusmiesten kaaleja ku pässinpäätä!
Vaikka jotain yhtäläistyyttä kyllä ehkä...

Jaaha!
Otin sairaanhoitaja-korini ja mietin että josko vähän putsais ekaks nii näkis vamman vakavuuden.
Miettiminen olikin sitte se ainoo helppo osuus koko touhussa.
Mama ei suostunnu yhteistyöhön vaan läks karkuun mun maanitteluistani huolimatta.

Yritin hiipiä hiljaa ja lorauttaa vähän vettä pipiin.
Viuuuuhhh ja pässi läks.

Kikka kakkonen:

Riivin heinää käteen ja rupesin laulamaan.
"Vanhoja poikia viiiksekkäitä, mies sekä hylj...
Laula keskenäs, tuumi pässi ja paineli pusikkoon.

Jukopliut pässi!
Tänne ja heti!Tää on kuule sun parhaaks..
- BÄÄÄÄ....

Kikka kolmonen käyttöön:

- Päkäpäkä, tuitui, tukutuku..tsetse..lammaaas tule tule.
Katinkontit!

Ei kovasti naurattannu, ku hellettä 30 astetta ja ympärillä pörräs kopterin kokosia hevospaarmoja.
Ne mokomat hirnu!

Meinasin jo sitoa yhden niistä lakananriekaleista päähäni sellaseks Banzai-liinaks, ja kampittaa koko elukan, mutta...

Vihdoin elikko päästi niin lähelle, että sain suihkaistua sitä pipi-ainetta sinne tynkään!
Haa!
Ja toisenkin kerran!!
Siinä suihkiessani astuin jotenki hassusti.
Hassusti töppönen liukui ku curling-radalla.
Alla ei ollu kyllä rataa vaan aitoa pässinpaskoo.

Mun Frogsit, suoraa Espanjasta halvalla ostetut, osoittautuivat luistimiksi.

En sentään pyllähtäny, mut likeltä liippas.

Tällävälin oli muut pässit tutkimassa sitä mun hoito-korini sisältöä.
Yks yritti soittaa mun puhelimella ja toinen nässytti märkää pyyheliinaa.

Mun oma pääni oli ihan punanen tuskanhiestä ja kuumuudesta ja hiki valu pitkin selkää.
Itikat ja ne tappaja-paarmat söi, ja mua ois ehkä vähä itkettäny, mut en sitte jaksanu.

Läksin kotio.

... ja mietin itteksein, että kuka tollo antaa pässille nimeks Mama???

Haloo!

Sau!

keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Faktaa vaiko fiktiota?

Nainen on niiiiin kypsä!
Menemään vaikka erakoksi Lappiin,
pieneen punaseen tupaan koiruuden ja kirjojensa kanssa, että ei oo tosikaan!!


Paitti että puuttuu se tupa, punamaaali ja se pikkuruinen jutska, joka tekis tän maholliseks.
Oravannahat??

Ja heti seuraavaksi parenpi vaihtoehto ois se, että tää lähtis Irlantiin.
Jonnekkin huitulantuutinnevadaan,
lampaiden keskelle.
Pitämään lepokotia vanhoille menninkäisille ja keijukaisille.

Tai opettelemaan tinapillin soittoa.




" Nainen tunsi kuinka sydän löi ylimääräisiä lyöntejä,
ja veri pakeni kohti varpaita.
Voimattomuus levisi käsiin ja haarukka kolahti lautasen reunaan.
Hän tuijotti vastapäätä istuvaa miestä, eikä saanut sanaa suustaan.

Miehen pää roikkui laiskasti kun hän yritti kohdistaa katsettaaan naiseen.
Leuka jäi roikkumaan avoimeksi eikä silmäluomet avautuneet kuin puolitankoon.
Suupielessä kiilsi sylkipisaroita ja poskea koristi ketsuppiläntti.
Katse haritti jonnekin naisen taakse.

Hitaasti, h y v i n h i t a a s t i nainen veti henkeä,ja sanoi miehelle:
- Tämä jutttu on nyt taputeltu.
Tästä eteenpäin olet täysin omillasi!Tee mitä haluat.
Aivan sama miten lomasi vietät!

Nainen pyysi tarjoilijaa tuomaan laskun.

Kävelymatka hotellille tuntui kestävän ikuisuuksia, vaikka todellisuudessa siihen meni vain muutamia minuutteja.

Nainen manasi itseään.
Ja miestä.
Ja uudestaan itseään!
Halvatun TÖRPPÖ, sihisi nainen itseksensä.
Itselleen.

Miten hiivatissa olikaan mennyt niin kertakaikkiseen halpaan, ja uskonut ystävänsä vakuutteluita, että kaikki menisi hyvin, eikä entisiä ongelmia enää olisi.
Niitä, joiden vuoksi heidän oli mahdotonta olla yhdessä.

Nyt ei ystävyyskään enää ollut vaihtoehtona.
Sen vaihtoehdon oli mies juuri äsken vetänyt kurkusta alas.

Yksi lause oli saanut naisen vihdoinkin tajuamaan, että tuota ihmistä hän ei enää ikinä halunnut elämäänsä.
Ei edes ystävänä.
Tai varsinkaan ystävänä.


Nainen muisti, kuinka mies oli hurskaasti sanonut lopettaneensa juomisen.
Mitä nyt muutama kalja illassa.
Eihän sitä nyt etelään kannata lähteä juomaan... ja juu, ei ainakaan salaa joisi, vaan rehdisti sen, minkä joisi.

Mies vakuutteli kolmen soiton verran ennenkuin nainen suostui.

Muutama päivä meni mukavasti.
Oli jopa hauskaa.

Sitten ei enää ollutkaan.

Mies kehui pitävänsä aamu-uinneista ja lähti tormakkaasti ennen naisen ylösnousua altaalle uimaan.

Ei vaan sattunut tajuamaan, että nainen kuuli kuinka mies otti rahaa kämmeneensä ennenkuin lähti.

Hotellin uima-allas oli kyllä ilmainen.
Altaan baari ei.

Nainen istui parvekkeella kun mies tuli takaisin melkoisen pitkän ajan päästä.

Mies tuli naisen lähelle ja päästi suustaan maltaisen röyhtäyksen.

- Oot tainnu hörppiä sitä allasvettä vähän enemmänkin?
- Nooooh.. yhen pienen kaljan..kyllähän säkin otit sitä sun konjakkia...?

Tämä oli alku Naisen elämän helvetillisimmälle lomalle.
Ikinä!

Kaikki ne asiat, mitkä kuuluvat kuvaan silloin kun Jeppe juo, palasivat yksitellen miehen käytökseen.

Mies heräsi öisin vessareissulle useaan kertaan.
Ennen vessaa aukesi jääkaapin ovi, kuului sihahdus ja juomisen jälkeen mojova röyhtäisy.
Takaisin tullessa aukesi kaapin ovi, ja vuorossa oli konjakki.
Suoraan pullonsuusta.
Nainen ei malttanut olla hiljaa, vaan tokaisi:
- Onko ihan pakko suoraan pullosta?
Mies säpsähti, koska ei huomannut naisen näkevän kaiken vuoteestaan.

- Sulla ei oo kuule mitään varaa sanoa juomisesta;mies kivahti.
- No juu en lasiin sylje, mutta en myöskään vedä pohjia yötämyöten.

Aamulla mies meni taas harrastamaan "uimista".

Päivisin miehen puheet alkoivat jo olla melkoista tankkaamista ja jänkkäämistä.

Eräänä aamuna mies tuli parvekkeelle ja istui naista vastapäätä, kumartui ja alkoi rapsuttelemaan jalassansa olevaa kovettumaa.
Sai kuin saikin siitä palasen irti ja...
... pani saaliin suuhunsa.

Nainen kiljahti!
-Mitä herrantähden sä teit???

Mies katsoi naista laiskasti ja totesi:
- Kaikkihan rupia syö!

Alkuillasta mies halusi tietää milloin mentäisiin syömään.
Nainen halusi vielä odottaa, mutta katseltuaan miehen sameaa katsetta päättikin, että oli parasta lähteä vielä, kun mies olisi jaloillaan.

Ravintolassa mies tilasi vähän paremman filepihvin ja viitoi tarjoilijalle.
- Ich... I..no emmänyttiiä sitä sanaa, mut sitä punasta!
- Punasta...sun lasissas on jo viiniä; nainen sanoi.
- No ei ku sitä p u n a s t a... sitä maustetta!!
- Ketsuppia????
- Joooo just...LOS KETSUPPOS sammalsi mies!

Tarjoilija katsoi naista ja kohotti kumiaan...
- Juujuu, herralle ketsuppia sisäfileeseen, nainen huokaisi.
Tarjoilija kumarsi ja toi herralle mitä herra halusi.

Ruokailu sujui hiljaisissa merkeissä.

Mies ei jaksanut syödä kaikkea, vaan lopetti.
Otti pellavaisen lautasliinan, niisti siihen nenänsä ja laittoi sen puoliksisyödyn annoksen päälle.
Ja röyhtäisi.

Nainen ei voinut olla hiljaa, vaan ihmetellen miehen alkeellisia tapoja totesi, ettei lautasliinaan niistetä, eikä sitä ainakaan sen jälkeen tällätä lautaselle ruoan sekaan.

Mies tyhjensi täysinäisen viinilasinsa kerralla ja jäi tuijottamaan naista.

Tämän jälkeen hyvin sammaltavalla äänellä lausui sen yhden lauseen, jonka jälkeen kaikki oli ohi.
Mies oli arvostellut naisen läheistä.
Ykskaks vailla mitään pohjaa.

"Nainen tunsi, kuinka sydän löi ylimääräisiä lyöntejä, ja veri pakeni kohti varpaita....


Loppuloman nainen vietti itsekseen.
Ei voinut sietää miehen läsnäoloa, ei tuijottavaa katsetta, ei jatkuvaa kyselyitä mihin nainen meni, milloin tulisi, meinasiko nainen syödä tänään, huomenna, ylihuomenna....

Kerran nainen poikkesi päätöksestään olla missään tekemisissä, edes puheen asteella miehen kanssa.

Mies meni yölliselle vessareissulleen.
Äänistä päätellen miehellä oli ripuli.
Mies nousi pöntöltä ja tassutteli jääkaapille.
Avasi oluen ja....
- Onko sulla mahatauti; nainen kysyi?
- Noo vähä löysä...
- Voitko mennä takas, vetää sen vessan ja p e s t ä k ä t e s! Mä en halua mitään tautia kiitos!
Mies tassutteli takaisin vessaan.

Aamulla kun nainen meni sinne vuorostaan, häntä oksetti.
Hoitajan taustasta huolimatta.

Vessanpytyn takareunassa oli sitä itseään.

Samoin vessapaperirullan viimeisessä palassa.

Ja käsipyyhkeessä.


Nainen laski aamuja.

Kotimatkalla nainen ja mies istuivat eri puolilla konetta.

Kun kone vihdoin laskeutui lentokentälle ja nainen odotti matkalaukkuja, mies sanoi naiselle:
- Minä voin kyllä odottaa ja auttaa sen nostamisessa hihnalta kun se tulee..
- Ei kiitos tartte, mä pärjään. Mua tullaan hakemaan..
- SÄ ET SIIS HALUA ETTÄ MÄ OON TÄSSÄ, sanoi mies kovalla äänellä niin, että ihmiset kääntyivät katsomaan.
- Juu! En halua!

Mies kumarsi, kätteli, sanoi kiitos ja näkemiin.



Se on nyt taputeltu.


Sau!

tiistai 28. kesäkuuta 2011

KÄÄÄÄÄKS!

Apuva!
Miten saan lukijat näkyviin, ko ovat näemmä kaik kaikonneet huitulankuuseen!
Vaikee uskoo, et kaik oisvat kerralla kaikonneet... vaik mist sitä tietää..

Sniifff...

...sau....

lauantai 7. toukokuuta 2011

Mahottoman jännää elämää....

Jännääminen alko jo eilen.

Jännäsin jotta moneltako yläkerran mies mahtaa hiffata, et sen stereot soi täysillä.
Kello yks yöllä.

Jännäsin, että soikohan se sama "Mää annan sut pooois, mää päästän sut poiiis vaikka saattuuu" taas koko yön?
Se on jännästi polttanu sellasen levyn, jossa sama biisi toistuu n.12tunnin sessioissa.
Jännäsin, että menisköhän se levy vaiks rikki!
Jännäsin sitä, et mitäjos mä pinkasen sinne aamutakissa ja Ainoissa ja syötän sen levyn sille alakautta!

Aamulla huomasin nukkuneeni jännittävistä kokemuksista huolimatta.

Mietin Sallia lenkittäessäni, et mitähän jännää se tänään löytää puskista.
Jonkun jättämän jännä-kakan?

Jännäsin sitte sitä, että olikohan se pesutupa mulle klo 12 vai 13?
Lisäjännitystä toi se, että sattuukohan se toimimaan se masiina.

Jännittävää kyllä, se toimi!

Jäin aatoksiini, ja tuijotin pakoputkesta tai mikälie letkusta tulevaa esipesuvettä.
Jännän väristä.

Jännästi sinne oli eksynny vääränvärinen pestävä.
Valkosten sekaan.
Jännitin sitä, että pääseekö mun suustani joitain jänniä sanoja, vai pysynkö vaiti.

Jännää, ku ihminen ei pysty hallitsemaan äänenkäyttöönsä!
Jännitin, että kuuliko pihalla istuva nainen lapsensa kanssa ne jännät sanat...

Kotiin tullessani jänskätti, et mitähän se Salli oli keksiny silläaikaa, kun tuijotin pesukoneen luukkua.

Jännästi se oli saanu kiskottua mun hupparin narikasta.
Taskuissa oli jännästi nakerretut reijät!

Mua jännitti eniten ehkä se, et ymmärsikö Salli et mitä tarkottaa lause "Perrrrkle mä teen susta rukkaset!!!"

On se jännää, et miten nopeesti koira pääsee pöydän alle!

Jännittäväks tän päivän teki myös se, etten muistannu käydä kaupassa eilen enkä tänään, ja nyt sitte on sellanen jännä tunne mahassa!

Siel on sellanen jännä tunne senkin vuoks, että mitähän se yläkerta tänäyönä soittaa?

Oikeestaan kaik muu menee, mutta jos se perkeles soittaa Aikuista naista, nii mä oikeesti meen, ja vedän sen rusetille!

Sen miehen!!

Tää mun elämä tuntuu jotenkin nyt niin älyttömän jännältä, et mua alko just äsken pelottaan...

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Saahan sitä unelmoida?

Tää sai sellasen IHAA-elämyksen!

Tietoon tuli, että olis kenties tarjolla talonen, jossa on :
Aa) Pönttöuunit
Bee) Puuhella
Cee) Oma piha!!!

Piän ko mikä, mutta just sellanen ko tääpää tahtois.

Tästä kovasti innostuneena toimitin Timolle, eli HorTTonin iskälle seuraavasti:

- Et viittis aatella semmosta että muuttasit mun kaa sinne, jos siis sen sais?
- ÖÖööö.... no en nyt ihan lämmenny aatokselle!
- Höh! Mie en sun elämään puuttus ja siel ois kaks kammarii joihin mahuttais ihan hyvin. Ja aatteles kuin ois kätevää koiruuksien hoito! Mä oon aina kotona kun en oo töissä ja niil ois kivaa keskenään!!! Ja mikä säästö ku laitettais vuokra puokkiin!
- Ööööö... niii... ei oikeen vieläKÄÄn houkuttele tuo...
- No persantti! Miepä meen tästä kotio ja mietin lisää tätä oiwallista ideaani! Kyl se viel sullekkin valkenee!

Yö meni ja ainuu mikä valkeni nii oli aamu.

Mulla oli ruokatunti, ja Timo oli luvannut ystäväni kanssa viedä Salli-The She Devilin lenkille, joten vein koiran heille.
Siinnä pihalla jutustelimme seuraavasti:

-Niii... jos et tienny, niin mä tein Timolle ehdotuksen yhteis-asumisesta. Se ei kovinkaan lämmenny aatokselle, mutta jos voisit vähä avittaa....?

Täs pitää selvittää senverta, että Timo seukkaa tän ystäväni kaa.

Ystäväni hymyili sillee kauniisti ja jotenki vähä yski.... tai jotai...

- No miten aattelit talvella, ku on lunta tai tulee vettä vaakatasossa? Portille on aika pitkä matka sieltä möksästä?
- NO EI HÄTÄÄ! Mua ei oo tehty sokerista ja hommaan vaikka potkukelkan!

Timo katsoi mua silleen h i t a a s t i....
- Oot juuri tienaannut ensimmäisen kirjaimen mummo-pelissä (hirsipuussa).
Ämmän!
- Jaa.. mitä?
- No äm kirjaimen! Ettäkö ihan oikeesti meinaat potkukelkalla suihkia? Ja se äm tarkottaa sen sanan ekaa kirjainta. Mummo!

Kesti vähäsen aikaa ennenkö kykenin vastaamaan.

- Tootte ihan TYHYMIÄ!

Käännyin ja lampsin kohti kotia.

Ja jos en ihan väärin kuullu, nii takaatani kuulu tirskuntaa...!

Perskantti! Mää mikään mummo oo!

Vai mitä???

Se on sau!

pssst...
Mua jänskättää ihan simona!

Nään Jorma-Kyllikin huomenna piiiiiiitkästä aikaa!
Se on ollu evakossa ystäväni kellarissa, ja nyt sitä on huollettu hänen ja Timon toimesta urakalla.Renkaita vaihdettu ja öljyä lisätty ja silleen.
Timo kyllä varotti, että etukumi saattaa kaivata vaihtoa, ja ettei hirmusesti piä rällätä jottei puhkeaisi hän.
Mua ei silleesti huolestuta renkaat, vaan lähinnä se että mitä se mulle sanoo...
En oo oikeen antannu sille aikaa ton Sallin tultua taloon ja vähä on arka fiilis tavata...

Mutta huomenna tuo nähään. Josko mulle anteeks antaa ja ikänä enää puhuu!
Pitäkää tarakoita pystyssä, että puhuis!

Arska

lauantai 9. huhtikuuta 2011

Kirje Papalle

Eilen oli Papan siunaustilaisuus.

Olin saanut valtuuden sisaruksiltani kirjoittaa siitä, minkälaisena me lapset Papan koimme.
Nuorimmaiseni oli lupautunut sen lukemaan muistotilaisuudessa, koska meistä ei siihen olisi ollut.

Tälläinen siitä tuli:


Meidän Pappa


Me päätettiin kirjottaa sulle kirje, mutta kun osoite on vähän hukassa, niin luetaan se nyt tässä ääneen.Tiedetään ettet kuitenkaan malta olla seuraamatta tätäkään tilaisuutta, joten lakkaa heiluttelemasta niitä koipiasi siinä reunalla ja kuuntele tarkkaan.

Jostain kumman syystä olet jatkuvasti tuossa silmäkulmassa, vain ajatuksen päässä.

Etkä millään malta olla hiljaa.
Eihän siinä mitään, mutta kun tuntuu siltä ettet osaa oikein ottaa vakavasti tätä tilannetta. Hyvä se sun on siellä toimittaa.
Ajateltiin, että koska Sinä olit kuitenkin niin positiivinen ihminen, ettet välttämättä pistä pahaksesi jos vähän kevennetään tätä muuten niin raskasta päivää.

Et muuten usko kuinka monta kertaa olemme joutuneet selittelemään kavereille, että miksi meillä on Pappa eikä isä.

Miksi meidän Papalla oli siilitukka, kun kellään muulla ei ollut.
Miksi meidän Pappa leipoo pullaa, tekee ruokaa, ompelee, siivoaa, pesee pyykkiä, hyppää narua, pelaa Monopolia ja veistää kaarnaveneitä, nauraa hekottaa piirretyille elokuville, loikkii pitkin Espaa vain kokeillakseen onko se niin hauskaa kuin luulee..

Kun muut pihan lapset huusivat ”Äitii tuu ikkunaan” niin meillä huudettiin Pappaa.
Jos joku valitti äidillensä tulleensa kiusatuksi, niin sen äiti tuli ripittämään epäillyn pihalle.
Meillä se meni niin, että jos tunsi itsensä kaltoin kohdelluksi,ei Pappa ottanut sen enempää kantaa, kuin että lähetti takaisin pihalle saatesanoilla: Anna sille takasin!
Ja vaikka et ihan kehoittanut käyttämään voimakkaampia konsteja, niin sanoit meidän omaavan kaksi kättä.
Kun kompuroimme pihalla, niin Pappa puhalsi, laittoi laastarin ja patisti takaisin.
Meillä oli oma kampaaja ja parturi.
Pappa.
Vaikka olit monessa asiassa taitava, niin saanemme valittaa tässä kohdassa tyylitajuasi..
Otsatukka leikattiin melkein takaraivolle asti, ja letitit hiuksemme niin kireille leteille, että silmät menivät vinoon.

Ja miten meitä sitten kasvatit?
Hmmm... ethän sinä oikeastaan mitään varsinaisia kasvatuksellisia puheita pitänyt, vaan ikäänkuin ohjasit meitä valitsemaan sen oikean vaihtoehdon. Kannustit ajattelemaan omilla aivoillamme, eikä meidän tarvinnut olla suinkaan aina samaa mieltä kanssasi asioista, kunhan suostuimme perustelemaan kantamme.

Kun olimme tehneet tyhmyyksiä ja niitähän riitti, sinä reagoit kolmella tavalla:
A) Jos rike oli pieni, totesit lakonisesti: Justiinsa! Kyl sie oot fiksu!
B) Keskipahaan rikkeeseen tuhahdit pää hiukan kallellaan: Kyl sie sitte oot tavallinen torvi!
C) Kunnon hölmöilyyn lausuit posket kireinä: Jufenaut pentu! Kyl sie oot oikeen varsinainen TÖRPPÖ!

Nuorin meistä mietti aika usein, että mitä se Jufenaut oikein tarkoittaa?


Sellainenkin piirre sussa oli, että löysit monesti asioista sen hauskan puolen, vaikka muut ei.

Olit hankkinut meille mangetofonin, ja siihen tallentui muutama hauska juttu.
Muunmuassa se, kun Eira ja Hannu tulivat kotiin ja ihmettelivät jotta mikä laite se on. Väitit matkalaukuksi.
Arja lauleskeli taustalla Oolannin sotaa jonka olit opettanut.
Yht,äkkiä taustalta kuuluu äidin kiljaisu, että ”Tääll on nyt mun hajuveteni!”
Laulu vaikeni ja sinä kysyit jotta mitä on tapahtunut. Se selvisi hetkessä...

Eiralla ei liiemmälti ollut kiinnostusta nukkeihin, vaan vesipyssy oli paljon rakkaampi lelu.
Arja oli nähnyt kuinka pyssy täytetään, mutta liika lyhkäsenä ei ylettynyt lavuaarille. Sinun Saksasta tuomasi tuliainen oli kuitenkin sopivalla korkeudella ja niin se toimitti veden virkaa pyssyn sisältönä.
Hetken hiljaisuuden jälkeen kuului nauhalta sinun tukahdutettu tirskaus Hi hih!

Hiljaa siksi, koska äitiä se ei kovastikkaan naurattanu.


Niinkuin kaiketi kaikilla perheillä, oli meilläkin omat jutut, joita kerrottiin uudestaan ja uudestaan.
Kuten se miksi meillä usein kaikui laulu Petteri Punakuonosta.

Tykkäsit laulaa sitä Eiralle. Arjasta se oli mukava laulu, eikä se oikein ymmärtänyt miksi sisko aina hermostui Papan soolosta.Selvisihän tuo sitten, että Pappa viittasi laululla Eiran erääseen ominaisuuteen, joka ilmeni aina ulkoota tullessa. Se liittyi nenään.
Sinusta se oli mahdottoman mukavaa.
Eirasta ei.
Rakkaaksi muistoksi se kuitenkin näköjään osoittautui, koska ensimmäisestä lapsenlapsestasi tuli Petteri.

Hannu kertoi äskettäin jutun, jota ei oltu kylläkään levitetty muiden jakoon.

Olit ripittänyt Hannua jostain asiasta, ja vaikka Hannu totesi että jo riittää olit jatkanut.
Ja jatkanut.
Lopulta Hannulta olivat päreet palaneet, ja käteen osunut tyhjä pullo oli lentänyt sinua kohti. No nyrkkeilijän ketteryys oli tallella ja väistit näppärästi. Näppärästi päätyi myös heitetty pullo takanasi olevaan oveen.
Pystyyn.

Olit napannut pullon irti ja päättänyt palauttaa sen heittäjälle ja koska isältä saatu oppi ei ollut mennyt hukkaan, osasi Hannukin väistää ketterästi.
Ja muistatko mihin se pullo päätyi?
No juu.
Siihen Hannun takana olevaan oveen.
Pystyyn.
Kaksi reikää samalla kertaa!Olitte kuulema hakeneet Plastic Padinkia kaapista, ja syvän hiljaisuuden vallitessa paklanneet kumpikin omaa oveansa. Toisiaan vilkuilematta ja varoen visusti minkäänlaista kommunikointia.
Asiasta ei kuulema sen koommin keskusteltu.

Ja niin, täytyy antaa pientä palautetta.

Se, että perheessä on vene, ei välttämättä ilahduta teini-ikäisiä lapsia. Varsinkaan silloin, kun heillä ei ollut vaihtoehtoja jotta lähdetäänkö merelle vai ei. Eikä sekään, että aina etsittiin saari, jossa ei takuuvarmasti ollut muita! Sinänsä purjehtiminen oli hauskaa, kun sitä jälkeenpäin on miettinyt, mutta olisi ollut hauskaa joskus kokeilla mökkielämääkin. Siellä oli sentään yleensä vessa, lämmintä ja monessa jopa jääkaappi!
Sillä ei ollut kovinkaan hauskaa taiteilla potan kanssa kun sitä yritti pitää toisella kädellä kiinni seinästä ja toisella potan kahvasta. Meillä kun ei moisen takia matkaa keskeytetty kovallakaan kelillä, että olisi edes piihin vedetty..

Ja jääkaapin autuutta haikailimme varsinkin niinä parina kesänä, jolloin meillä syötiin sissimuonaa koska se kuulema säilyi niin hyvin!
Sitä merimiespihviä ja kaalilaatikkoa emme ikinä konsaan voi unhoittaa!
Siitä jäi elin-ikäiset kulinaariset arvet sielujemme sopukoihin!

Joskus satuttiin protestoimaan sitä, että kun KAIKILLA muilla oli mökki, niin miksi meillä ei?
Totesit siihen, että aatelkaas kuin meil on kuulkaa hyvin asiat:Kaikilla muillapa ei oo venettä!
Se siitä miehistön kapinasta.

Monta muutakin juttua pyörii mielessä, kuten se tekemäsi rahkapiirakka jota ei syönyt edes naapurin labradorin noutaja, mutta koska sen jutun kohdalla olit aina niin sensitiivinen etkä nauranut sille juurikaan yhtään (olihan se oma mokasi), niin antaa olla kertomatta.
Ja juorutaan nyt sekin, että koska pidit kunnia-asiana sitä, että satamaan tullaan aina kunnialla mitään mokaamatta, niin muistatko kerran Hangossa?
Jaa et?
No silloin ei mennyt ihan nappiin ja painelit hyttiin vihaisena kuin ampiainen, vaikka ystävällinen kippari naapuriveneestä tuli kutsumaan kuumalle totille rankan laituriin tulon päätteeksi. Tästäkään jutusta et niin kovastipaljoa halunnut puhua sen koommin.
Kieliköhän se huumorintajun puutteesta?

Jos hypätään lapsuudesta aikuisuuteen, niin voimme kaikki kolme pentua olla samaa mieltä siitä, että vaikka et juurikaan lotossa voittanut ahkerasta yrittämisestä huolimatta, sait kuin saitkin elämäsi lottovoiton!
Kaisun!
Oli liikuttavaa nähdä sitä iloa ja rakkautta, mitä Kaisu toi elämääsi ja samoin meidän lasten elämään.Roolit vaihtuivat kertaheitolla, ja Sinä itse olit muuttunut mukamas-aikuisesta miehestä ihan kakaraksi !
Huru-Ukko monessakin mielessä!

Näimme myös, että Ukkina olit lämmin ja lempeä, sylissäsi oli aina joku ipanoista ja usein teidät nähtiin milloin mitäkin yhdessä puuhastelemassa. Milloin maalaamassa, soutelemassa,marjassa, kaloja narraamassa tai muuten vaan puuhastelemassa vaikka työkalupakin tai hiekkalaatikon äärellä.

Ja sekin on hienoa, että vaikka varsinkin meitä likkoja vahditkin kaikenmaailman kolleilta, et appena koskaan asettunut poikkiteloin, etkä kyseenalaistanut valintojamme. Se on hieno taito!
Nyt tarttee lopettaa, koska muuten tätä tekstiä ei jaksa kukaan lukea.

Kiitos Rakas Pappa että olit olemassa! Meille jää ihan suunnaton ikävä!

Hannu, Eira ja Arja

p.s.Ja vaikka Sie luulet, ettei me nähdä sinne, niin kyllä me nähtiin...Istuit Anitran pinnassa ja täytit piippua!
Paree olla sytyttämättä, koska jos et muista, niin lopetit aikoja sitten.
Muuten saattaa olla niin, että me kerrotaan Kaisulle!
Ai niin, yks asia vielä.
Jos siellä yläkerrassa sattuu olemaan autokoulu, niin Pappa kiltti... ota pari ajotuntia....

maanantai 31. tammikuuta 2011

Mie oon kyl hengis....

Ja piän älämölöötä jahka kerkiin!
Kauhiast muka sillee jonninjoutavaa estettä, mut myös oikeesti elämää tärkeempii asioit joita tarttee aatella enste.

Mut pikaselvitys:
- Juu, Salli syö edelleen paskoo. Haima sano Poks, joten ei oo Sallii syyttäminen.Kuuluu oireisiin.Lääkkeet lopunikää käytös mut keksii jo muita kolttosii kun lääke puri!Nakersi nappulasäkkiin koiranmentävän reijän, ja ähkyy nyt tuos ku hevoinen. Saako kirota?
No kiroon kuitenkin!!!!
Perrrrkkkle stana tttüuuu VETTTI!
Oliko PAKKO mennä syömään? OLIKO???


-Juu, on elossa tärkeempiäkin murheita joita täs käyn läpi.Oman Papan kamppailua tautia vastaan.
Täst en kykene enempää .... koska jos ei ois nuita ipanoita, nii Pappa ois se tärkein.

Mutta se, että tässä vaihevuosiperkeleessä olen kiukkuillu ITSELLENI tyyliin:
- Vie nyt se takki sinne narikkaan soffan sijasta, tai VIE NE ROSKAT OIKEESTI äläkä jätä sinne kaappiin!!!!!
Voi Sylvi!

Laitan nyt tämän sekä Papalle että mulle tärkeen elämänohjeen:

"Kaikki paitsi purjehdus on turhaa,,






Sau!