Uros pinkaisi pakoon!

Tunnustan olevani liikavarpaitani myöten eläinrakas. Kun pienenä tyttönä synnyin, minun lastenhoitajanani oli Ami. Ylisuuri saksanpaimenkoira uros, joka taisi saada potkut poliisin-virasta kokonsa vuoksi. Koirakoulun läpäissyt lempeä mötikkä, jonka kanssa jaoin lelut, jäätelön ja ruokakupin sisällön.



Kouluikäisenä nukahdin karvaiseen syliin, kun maailma potki, tai naapurin poika. Viimeisin koirani Minttu kuoli viime syksynä syliini. Leonberg-narttu, jolla oli käsittämättömän lempeä luonne.
Ikävää on ollut karkoittamassa useampikin ystävieni koira, joista eilen tapasin yhden.
Cocon! Murkkuikäinen tummanruskea labbis, joka on tietysti kaunis, viisas ja .... Armoton jästipää!

Lähdimme lenkille tarkoituksena päätyä koirapuistoon. Ensimmäiset 100metriä meni jokseenkin hyvin. Coco päätti, että nyt mennään liian hitaalla vaihteella. Pannaas narttuihin vähän liikettä.. jihuuu!

Ystäväni piti remmin alkupäästä kiinni, ja minä roikuin loppupäässä ikäänkuin hidastuksena.

Ja sitten mentiin!



Olimme varsinainen näky, kun koira paineli edellä, ja me tulimme lumiauran tavoin perässä. Persuksiini olisi saanut laittaa vielä betoniporsaan jarruksi, eikä vauhtimme olisi siltikään välttämäti hidastunut.

Jossain vaiheessa remmi oli kietoutunut käteni ympärille tiukaksi kiepiksi, ja kuului krruts...

En siinä pahemmin ehtinyt ihmetellä asiaa, kun oli muuta puuhasteltavaa. Illalla päättelin sormeni väristä ja turvotuksesta sen olevan aika pitkälti epäkunnossa.

No sillehän ei voi tehdä mitään, korkeintaan lastoittaa, koska oli kyseessä kärkinivel, mutta kippeetä tekee...

Taidan kuitenkin olla lastoittamatta, koska se näyttäisi lähinnä tahattomalta mielenilmaisulta . Kyseessä sattuu olemaan keskisormi....

ps:

Koira voi hyvin.
Ystävältäni meni hermot.
Hakupaperit koirakouluun tilauksessa..

Tökkii.. ei töki... Tökkii..

Sain vasta eilen tietää, ettei kommenttiloora pelitä.
Anteeksi loorani puolesta!
Näppäilin sinne nyt uusia pimpuloita, ja toivon tilanteen korjautuneen.

Haastettuna

Anna heitti haasteen minulle vieraasta aiheesta.
Viisi inhokki-ruokaa...

Minähän syön vaikka jääkaapin valon leivitettynä, ja kotona ei tunnettu ilmaisua: " En syö".
Kouluruokaakin tuli syötyä halulla, koska kotona ei ollut välttämättä valmista apetta äidin ja Papan käydessä töissä.

En oikeastaan muista yhtään ruokaa, jota en söisi. Kuulun näet siihen 19% suomalaisista, jotka ovat syöneet jopa koiran ruokaa. Ja samalta kupilta, kerrotaan..

Kun oikein pinnistän tuli mieleen yksi:
Pappa innostui 70-luvulla hankkimaan kesälomareissulle näppärää ruokaa .
Sissimuonaa.
Veneissä ei ollut jääkaappeja siihen aikaan, joten säilyvyys oli huonoa. Jauhelihasta oli turha haaveilla.
Sissimuona oli pakattu foliopusseihin, joita oli helppo lämmittää. Merimiespihviä, kaalilaatikkoa ja maksa... jotain.
Toisen lomaviikon jälkeen miehistö teki kapinan! Ei pussin pussia enää!

Saldo jäi nyt täten yhteen, vaikka syön kyllä nuitakin ruokia nykyisin ilomielellä.
Itse tehtyinä.

Yövuoro

Sunnuntai- ilta, ja yövuoro alkamassa. Ei täysikuuta, ei palkkapäivää, eikä muitakaan rasitteita tiedossa. Nuori nainen oli nukkunut hyvät päiväunet.

Nuori nainen istui vastaanotto-aulan tiskillä heilutellen jalkojaan.
Illan aikana tulleet potilaat oli jo muutamaa lukuunottamatta kotiutettu ja oli hetki luppoaikaa.
Isosta ikkunasta näkyi luiskalle, johon mahdolliset ambulanssit, taksit ja poliisiautot tulisivat. Nuori nainen hörppäsi pahanmakuista kahvia kupistansa.Yöökk!
Seppo oli samaa mieltä.

Seppo oli opettanut Nuorelle naiselle kaikki, mitä hänen tuli tietää uudesta työtehtävästään. Miten kipsataan, miten autetaan toimenpiteissä, ja kaiken muun työtehtävään liittyvän.

Hän oli toinen yövuorossa olevista lääkintävahtimestareista, ja luki iltapäivälehteä.

-Lue Seppo mun horoskooppi, jooko? Se on Jousimies.
-Juu...Jousim...Heille on luvassa näköjään Mukavaa puuhastelua!
Luiskalle oli ilmestynyt Maija.
Kaksi isokokoista poliisia avasivat Maijan takaovet, ja saattelivat matkustajaa ulos.
-Iltaa! Kumpi ja Kampi tappelivat, ja Kumpi voitti. Kampi vietiin Mariaan, ja Kumpia tarttis vähän paikata, virnisti toinen poliiseista.
Kumpi taitaa olla nauttinut muutakin kuin kansalaisluottamusta, joten kannattaa laittaa leparit, hän evästi.
Leparit olivat satulanahkasta värkätyt siteet " hankalia potilaita" varten. Kunnon helisevillä remeleillä varustetut.

Nuori nainen näki elämänsä ensimmäisen niska-perse-otteen!
Viuh vaan, ja Kumpi oli paareilla!

Nuori nainen valmisteli Kumpia toimenpiteeseen. Kampi oli tirvaissut rikkinäisellä pullolla päähän, ja jälki vaati pään täydellistä pesua ennen operaatiota. Haava repsotti ilkeän näköisenä, ja kätki sisuksiinsa kaikkea mahdollista isänmaasta alkaen.
Siinä pestessä Kampi sai sanaisen arkkunsa auki

- Mä oon ollu Muukalaislegioonassa.V###u!Mulle on turha tulla väittää! SAATANA!
- Hmmm, pidätkö pääs paikoillaan. Tää vanha veri ei lähde pelkällä pirtulla, vaan tarttee pessä vedellä ja saippualla! ..Kiitos. Olitte sitte Kampin kaa niiku kurssikavereita siellä muukalaislegioonassa.Vai kuin?

- Vi#UT! Se väitti olleensa siel, mut kai mä nyt tiiän!!! Vi##u se missään muka oli ollu. Vi##u! Ja mitä SÄ muka mistää tiiät mitää?? SAATANAN ÄMMÄ!
- No empä tiiäkkää, mutta laitetaan nyt vielä side tohon haavan päälle, ja katsotaan mitä tolle sun ranteelle voi tehdä.

Toimenpide oli mennyt hyvin , kiitos kokeneen päivystäjän, ja Nuori nainen jäi sitomaan potilasta.
Ranteen nirhaumat vaati pesua ja sitomista, joten Nuori nainen päätti ottaa lepositeen auki.Kampi piti silmät kiinni ja makasi rauhallisesti..vittuja lukuunottamatta.
Nuori nainen käänsi selkänsä etsiessään lisää sidetarpeita hyllystä.

Pieni helähdys sai Nuoren naisen kääntämään päänsä...

- V##UN HUORA MÄ TAPAN SUT!!!!

Sekunnin murto-osassa Nuori nainen ehti rekisteröimään toimenpidepöydältä hävinneen instrumentin. Sakset. Ne olivat Kampin kädessä!

Mies kaatoi instrumenttipöydän rynnätessään Nuorta naista kohti.
Selkä seinää vasten Nuori nainen sai kiljaistua:"SEPPO! POJAT! APUA!
Pöydän kaatumisesta kuuluneesta kolinasta johtuen Seppo, ja odottamassa olleet poliisit ryntäsivät ovesta sisään.
Niska-pers-ote on lievä ilmaisu...

Poliisit olivat pahoillaan. Nuori nainen enemmän kuin pahoillaan. Pyysi anteeksi poliiseilta tyhmyyttään.

Jälkeenpäin Nuori nainen meni keittämään kahvia.
Seppo tuli seuraksi, ja nuo kaksi istuivat hiljaa hörppien kahviaan.
Nuoren naisen kädet tärisivät kuppia pidellessään.

- Ei mitään hätää. Kehityskelpoinen ... totesi Seppo.

- Ai EI MUKA MITÄÄN HÄTÄÄ, VAIKKA TEIN NIIN ÄLYTTÖMÄN MOKAN! Irrotin potilaan siteistä, vaikka nimenomaan oli sanottu ettei pitäis!

- En minä siitä mitään aikonu sanoa, mutta äLYTTömän hyvät kahvit oot keittäny.

Seppo nousi pöydästä, hipaisi Nuoren naisen poskea ja sanoi
- Ipana! Sinä et tule unohtamaan tätä päivää. Tästedes et tule koskaan kääntämään potilaalle selkääsi.

Kuluu reippaasti yli kaksikymmentä vuotta.
Nainen herää levottomana. Uni oli ahdistava.

Joku on päässyt hänen selkänsä taakse...

Happea haukkomassa

Pakko saada luut liikkeelle. Olen liimautunut sohvaan, sänkyyn ja nojatuoliin. Töölönlahti vaikuttaa sopivan luonnonläheiseltä mestalta, ei kuitenkaan liikaa metsää, suota, tai mitään, johon urbaani " hyvä eksymään- ihminen" katoaisi!

En siltikään heittäydy liian urheilulliseksi, joten meen sporalla. Kympillä.
Niinkuin sanottu, niitähän tulee samaan tahtiin kuin uusia miehiä! Kohdallani se ei ihan kyllä pidä paikkaansa, mutta ei takerruta... Se on rentouttava peli siinäkin mielessä, että sillä on oma kaista, jolle ei oo muilla tumpeloilla tulemista. Paitti poliisilla ja palokunnalla.

Spora on oiva paikka tarkkailemiseen. Siis bongaukseen.
Useinmiten olen nykyään yrittänyt bongata iloisia ihmisiä, tai edes niitä, jotka hymyilevät. Tulos jääny laihanlaiseksi.
Sensijaan surkeiden/vihaisten/kärttyisten ihmisten populaatio on valtava! Eniten olen huolissani ikäisistäni. Meistä keski-ikäisistä naisista ja miehistä.
Ja arvon herraset! Te olette ihan yhtä äkäisiä kuin naisetkin. Ei ole näköjään pelkästään naisten ominaisuus se.

Joskus olen ihan säikähtänyt hymyiltyäni, ja joku on vastannut! Kääk! Mitä mä nyt teen? Siihen tietty pitää varautua, että pitävät pöljänä, mutta että niitä on sitte ollu samankaltaisiakin liikenteessä!

Tönimis-tyrkkimis-kailottamis-syndroomaan en vielä ole uskaltanut puuttua, koska turpiin tulee jos jolleen sanot, et laita kuule se luuri sinne minne ei päiv...
Ja minähän siis olen pohjimmiltani erittäin suvaitsevainen ihminen!

Pitäis ehkä laittaa erilaisille ihmisille erihintaiset matkaliput. Kärttyset maksais viiskytsenttii enemmän ku hymyilevät. Hajuvesipulloon hukkuneet kolminkertaisen hinnan. Rajoittuneilla mielipiteillä varustetut euron enemmän ( siis ne jotka pälläävät valtavirrasta poikenneita monttu OOna )jne...

Itseasiassa en ole enää ollenkaan varma, onko sporalla-ajelu sittenkään rentouttavaa?
Taidan kaivaa sauvat kaapista. Niillä on helppo tökkiä hitaampia kantapäille, ku eivät ymmärrä väistää!
" Pois alta! Mä meen rentoutuu!

Räy räy...

Tänään on siis tämmönen päivä.

Löysin Ipin blogista Katie Meluan biisin I Cried for You.
Olen antanut soida sen tuolla taustalla aamusta asti.Se on tehokasta kuin aivastuspulveri. Hanat aukesi kertaheitolla, ja nyt on nokkanen punasena, ja nessuja ympäri pöytää.
Joskus on ihan pakko saada rypeä ja räytyä oikein kunnolla.

Musiikki on yksi tärkeimmistä asioista elämässäni. On hienoa, kun joku kappale saa korvakarvatkin pystyyn silkasta mielihyvästä.
Voittaa jopa tumman suklaan ja espresson..

RÄÄyyyy!

Yksi piristävä tapaus sattui eilen!
Olen ystäväni nurkissa loisimassa kun läksi ulkomaille.

Käyn takapihalla harrastamassa paheita, ja viereisen rapun kiinteistövälittäja käy näemmä samoihin aikoihin.
Olemme rupatelleet jonninjoutavia ja mukava mies tuntuu olevan.

- Meidän täytyy lopettaa nää tapaamiset, ennenku työkaverit huomaa totesi hän, kun oltiin osuttu neljättä kertaa samaan aikaan pihalle :)

Samalla pölähti kaksi kolleegaansa ulos
- Jaaha, pitihän se arvata!Salarakas sitä tänne vetää!

Voi pahuspahuspahus!
Sen kerran kun pääsee komean miehen kaa juttusille, nii eikö mitä!
Mulla on vanhat ripsarit poskilla, tukka länässä, puolipitkät kulahtaneet verrarit, vaaleenpunaset töppöset, ja säärikarvat roikkuu maas asti keräten lumikokkareita....

Täytynee tästä räytymisestä huolimatta mennä suihkuun, ja yrittää korjata tilanne...
Jospa peli ei ole vielä menetetty :)

Sääli sinänsä luopua hartaudella kasvatetuista säärystimistä.
Kaikesta huolimatta ne lämmitti.

Mulla on tosi-Cool faija!

Pappa täyttää tänään 80!

Soitin äsken, ja kysyin jotta laulanko?
-Juu ei tartte, kiitti! Kokemus liippaisi läheltä samaa, jos hän laulaisi....

HÖH!
Kysyin, että tuntuuko kaheksankymppiselta?
-Ei.Tuntuu ihan kuin oisin 65v!
PAPPA RULES!

Pappa oli saanu miljoonakaksataatuhatta korttia, tekstarii ja sähköpostii.
Pääosin kuulema naisilta : )
Äitipuoleni nauroi taustalla.

ONNEA PAPPA!
Olet cuulein Pappa jonka tunnen!

Hiekkalaatikko-trauma !

Piti kirjoittamani aamulla tulleesta haastattelusta. Peruspalveluministeri siinä kertoili mielenterveys-juttuja...
Hoohhhoijjaa...
Mittään en ymmärtäny, mittään ei jääny mieleen, ja mittään se ei sanonu!
PAITSI!
Avohoito saatetaan saattaa uuteen jamaan! Mielenterveyspotilaita voitaisiin hoitaa kotona kotisairaanhoito-periaatteella! "Kun nyt jopa erikois-sairaanhoitoa vaativat potilaatkin voidaan hoitaa, esim. iv:nä annettavat antibiootit tipautetaan himassa, niin miksei sitten mielipu.. siis menttaalipuolen potilaatkin..".
Oo koo.Ei ihan näillä sanoilla sanonnu, mut melkein.
Kirosana!

Vaihdan aihetta
Olen käynyt kurkkimassa nuorten äitien ja isienkin palstoja, ja hassua, mutta ne jutut kiinnostavat tälläistä keski-ikäistäkin mammaa.

Olin äitinä melkoisen radikaali, noin hiekkalaatikko-näkökulmasta katsoen. En millään sopinut samoihin kaavoihin muiden äitien kanssa.
Kun muut heräsivät klo7, me piltin kanssa nukkua posotimme kymmeneen! Kun ne Muut tulivat hiekkikselta lounaalle, me söimme aamupalaa.
Kun Muut menivät päikkäreille, me ampasimme saunomaan ja saunan jälkeen tyhjälle hiekkikselle....
Jos satuimme jostain järkystä syystä samaan aikaan ko.laatikolle, kuuntelin sivusta keskustelua.
-Voi eei! Mitä IHmettä mä laittaisin tänään päivälliseksi Miehelleni! Voi miten IIIhana haalari Sofiiilla on! Mistä IHmeestä sä oot löytäny sen?
- Joo, mäkään en tiedä, mitä IHmettä tekisin Miehelleni Päivälliseksi! Tää haalari on Tosi Hienosta Kaupasta! Aattele, ei maksanu ku 450mk! Siel oli ale...Kannattaa mennä, ku viel saa!
SoFIII! Älä kulta sotke sitä haalaria!

Tunnustan, että liioittelen.
Haalari maksoi vaan 400mk.

Voi meijjän Piltti parkaa!
Äippä EI tehnyt pelkästään Miehellensä ruokaa. Teki koko porukalle. Mies söi jos sattui kohilleen...
Piltti oli hiekkiksella perityissä haalareissa. Mutta sillä oli ämpäri täynnä kuravelliä, ja se sai sotkee ihan vapaasti! Sitäpaitsi Hän oli ääärettömän luova. Keksi että SoFIIn haalari oli paljon coolimpi, ku siihe vähä lättäs kur.... OI VOI ANTEEKSI KAUHEESTI!

Tunnustus 2!
Ei ihan noin menny, mutta periaatteessa.

Piltti on kuin onkin ihan täysilläkäyvä varusmies, joka soittaa mammalle jokseenkin joka päivä!
Repikää siittä kaikenmaaliman SoFIIN äidit!

Tämä ei tarkoita sitä, että laps ois kasvanu elopellossa.Kyllä meillä piti opetella käyttäytymis-säännöt.
Hyvin oppi, koska huolehtii Mumminkin hyvinvoinnista päivittäin.
Olen ylpeä hänestä!

Ja siittä Nuoremmastakin. En vaan vielä oo kerenny siihen asti : )

Terveisiä Nuppilasta!

Olen näin noviisina blogin käyttäjänä huomannut tulleeni lähes intohimoiseksi surffaajaksi tässä foorumissa.
Imen kitalaki kuivana kaikki jutut, jotka vähääkään liippaa omaa tilaani.
Ja imen myös jutut, joilla ei ole mitään tekemistä oman elämäntilanteeni kanssa. Pääasia on, että niistä huokuu inhimillisyys!
Jokin ihmeellinen tarve tuli lukea erilaisten ihmisten elämänkokemuksia.
Tuntuu siltä,kuin olisin rutikuiva taulusieni, joka saa kosteutensa näistä kertomuksista.
Olin lähes onnellinen siittä tiedosta, etten sittenkään ole ihan yksin. On siis muitakin, jotka kamppailevat......

Kysyin tässä hiljakkoin ystävältäni, jota suuresti arvostan, että mitä mieltä hän on näistä sepustuksistani.
Sain seuraavanlaisen tekstiviestin:
-Järkyttävää huumorin kaapuun puettua yksinäisyyttä, tuskaa ja ahdistusta!
Laitoin viestin:
- Pim! Sinut on jäävätty! Tiedät liikaa asioista!
Vastaus oli:
-Jäävi saatan olla, mutten jäätä....

Minulta pääsi parku!

Olen täs perkeleellisessä tilanteessani skipannut kaikki läheiseni, rakkaani ja ystäväni sillä selityksellä, etten ole jaksanut.
Tai siis en ole edes selitellyt, vaan olen vaan ollut ottamatta yhteyttä. Deletoinut tekstiviestit, sähköpostit ja muut yhteydenotot.
Plim, ja ne hävisivät.

Tai niin luulin...

Kaikki ne asiat ja ihmiset seurasivat päässäni, vaikka kuinka yritin niitä häätää.
Pitäisi ja pitäisi, mutta kun ei, niin ei...
Ei ollut tahdonalaista toimintaa se.
Ja kuinkas sitten kävikään....

Olen tiskin väärällä puolella!

Aiemmin hoitajana, ja nyt potilaana!
Käytän sanaa potilas, koska se sopii paremmin suuhuni näin vanhana hoitajana.

Tämä on helvetillistä vuoropuhelua faktan ja fiktion välillä, jossa jossain vaiheessa pitäisi tehdä päätös, jotta kumpaa puolta kannatan....
Heittäydynkö päätoimiseksi "hulluksi", vai aloitanko rämpimisen kohti jotain....
Sanonta Totuus kirpasee pitää kaiketi paikkansa.
Elikkä ei muu taida auttaa....

Mie luppaan ja vakkuutan kautta kiven ja kannon tästees sannoo niiku aattelen!
Män se sitte siihe sytee tai savee.

Paitsi että mikä on se syteen...?

Että tällästäki voip olla!

Joku asiaan perehtymätön väitti minulle kerran, että hyvähän se sun on!
Sinkku ja kaikkee! Voit mennä ja tulla niikus lystäät, eikä tartte kelleen selitellä, tai lupia kysellä...

No ei tarvinnu ennenkään kysellä lupia, vaan ei se nyt autuutta ihmisen eloon luo tuo vapaana oleminenkaan.
On se ihminen luotu semmoseksi, että joku siinä vieressä pitäis olla vastakaikua antamassa.
Pitemmän päälle tämä itsensä kanssa keskustelu alkaa tympimään, kun toinen on kaikesta samaa mieltä! Ei ole särmää siinä, ja tylsäksi käy elo.

Tätä tylsyyttä karkoittamaan liityin treffi-palstan ihmeelliseen maailmaan!

Jösses! Pilvinpimein mahottoman mukavalta tuntuvia miehiä odotti sitä oikeaa. Harmitti ihan, kun olin niin kauan etsinyt ihan tavallisella konstilla, eli pitänyt silmät auki. Aikaa oli mennyt ihan älyttömästi hukkaan...
Nyt senkun vaan kaapasemaan kermat päältä, kun valikoimaakin oli niin runsaasti.
Piti vain laatia oikeanlainen ilmoitus, jotta älyäisivät millainen helmi täällä on vielä vapaana!

Itsensä myyminenhän on sinänsä helppoa.

Muistaa vaan mainita ne kaikki hyvät ominaisuudet, mitä tämä paketti pitää sisällään.
Huonoja ei niin kannata mainostaa..
Ja täskohtaa VAROITUS! Tää on K 81, koska Papan ei tartte ihan kaikkee tietää, mitä pentuns puuhaa!

Sitte tulikii mutkii matkaan
Miesten vaatimustaso oli näet niiiin huikee, ettei niihin yltäis edes Brittney, saatikka Penelope...
Mies 50v toivoo naisen olevan:
a) 25-35v
b) 40-55kg
c) 167-179cm
d) urheilullinen, seksikäs, timmissä kunnossa, intohimoinen, ei lapsia enää riesana... yms. kivaa

... ja mies itse on

a) noin.nelikymppinen (oikea ikä 51)
b) paino ja pituus puuttuu...
c)huumorintajuinen, heh olen kova poika kertomaan vitsejä...
d) "melkein vapaa, koska vaimonieiymmärräminuaeikäanna)"
e) viriili ( lue: mulla toimii..... kai...)
f) hakemassa elämän sulostuttajaa iltojen iloksi ( lue: mua panettais, kylkai suaki?)

Hmmm.... ei tää sit nii helppoo ollukkaa. Olen saattanut hippasen liioitella noita profiileja, mutta mutta....
En voi itsekään väittää olevani mikään "hemaiseva pörröpää", koska muistutan lähinnä plussapistettä, mutta aika lähellä totuutta olin pysytellyt.
Ihan vaan muutama toive oli kumppanin suhteen:
Omat hampaat pitäis olla, ja oma pää. En ala miehelle äidiksi. Lapset on jo tehty.
Hampaistakin voisin tinkiä, mutta päänsä sisällöstä en tinkisi!

Viestiminen ko. foorumissa onkin sitten ihan oma juttunsa. Oli aivan loistavia, älykkäitä, ihanan sarkastisia, huumorintajuisia, lämpimiä, verbaalisesti lahjakkaita, empaattisia ihmisiä, joiden viestejä oli ilo lukea! Niistä joistakin oli ihan ystäväksi saakka. Ja sitten oli niitä toisenlaisiakin viestijöitä.
Tässäpä muutama esimerkki käydyistä keskusteluista. Toiset aivan hervottoman hauskoja tahattomastikin, mutta tod.näk vain minä osasin löytää niistä sen hauskan puolen. Kaiketi olivat kuitenkin ihan vakavalla mielellä viestinsä lähettäneet.
Periaatteni on se, että kuuluu hyviin tapoihin vastata kaikkiin viesteihin.Vähintäänkin kiittäen kauniisti

-moi.mita kulu kanis nainen?
-Kiitos hyvää
-sina hyvin sexy.voidanko olla minu kans.mina vapa mies?
-Kiitos, mutta....

- Moikkelis! Halipusit sinulle!Olet ihana nainen. Kiinnostaisiko kirjoitella tämmösen tosimiehen kanssa?Olen aika peto... :) vink, vink...
- Kiitos, mutta....

-... ja laittaisin sulle sen kuvan sähköpostiis, kun en viitti sitä tuohon profiiliin laittaa. t:jorma
-Oukei Jorma. Laita ....
-No niin Jorma.Kiitos kuvastasi, mutta siittä puuttui yläpuoli vartalostasi kokonaan. Alapuolestasi päätellen olet hmmmm... lähinnä sininen. Oletkos muuten huomannut, että sinulla taitaa olla visvasyylä. Juu, ne kannattaa hoitaa pois ennen seuraavan kuvan ottamista!
Ei tästä taida nyt kyllä tulla....
- Vitun ÄMMÄ! Mulla mitää syylii oo! Säkin oot oikeesti kaamee lehmä, joten tukehdu yksinäs!
- Kiitos, mutta....

-Hei, olen Tomppa 30v! ...... ja tulisin siivoamaan luoksesi pukeutuneena vain pieneen essuun. Voisit samalla nauttia tuomaani punaviiniä ja katsella"elokuvia"!Saisit vain nauttia, MUTTA jos haluaisit, voisin tehdä olosi vieläkin mukavammaksi?
-Kiitos, mutta siivoan kyllä itse, enkä aikuisten oikeesti voisi pitää pokkaani kun kumarrut pyyhkimään pölyjä lattialistoista....
-Siis kiitos, mutta...

-Hei! Miten päiväsi sujuu?t: simppa 22v, ja pidän vanhemmista naisista...
-Kiitos hyvin sujuu
- Haluaisitko jotain kivaa: )
-KÖH, kiitos, mutta omat lapseni ovat ikäisiäsi, enkä voisi kuvit...
-Hei relaa välillä! Et tiedä mitä menetät... kandee hei välillä tehä jotai niiku kliffaaki...
-Juu, minäpä tästä suihkin rollaattorillani kauppareissulle, kunhan ensin löydän ne hampaani....
Pitää ostaa laksatiiveja, pellavansiemenii ja niitä Tenoja...
Kiitos, mutta.....

- hei muru.etsin kypsää naista.lapsista en pidä. olen isä.
-No hei. En minäkään pidä lapsista. Olen äiti.
-Kiitos, mutta...

- mitä sä oikeen haet täältä.sanot ettet hae mitään ja silti ihannekumppanis mitoiks oot laittanu 100v 100cm ja 30kg
- Minä pidän vanhoista laihoista pygmeistä! : ) Ei vaan, kun sitä osiota ei saa poistettua, niin laitoin moiset kriteerit. Jos luet profiilini tekstin, niin...
- sairasta mene muualle.tää on tarkotettu niille jotka oikeasti hakee.eikä tommosta kukaan haluu.
-Kiitos, mutta.....

-Vitsi! Sä oot tosi hyvä tyyppi! Munkaveri hakee just tollasta. Sen nimimerkki on Viljo. Se asuu Keravalla ja sillon omakotitalo. Kirjota sille! Se on mun kaveri! Se on 79v, mut sil on rahaa!
- Kiitos, mutta....

Duoda duoda....

Minä taidan nyt luovuttaa!
Jospa se tupsahtais hakemati. Se rinssi.
Ei sil tarttis olla ees sitä heppaa... eikä tarttis olla nii nuorikaa, eikä ees komee!

.... mut Merssu sil vois kyl olla, tai joku Svaani, tai sillee...

Ja jos ei sit noit oliskaa, nii iha riittäis jos äly paistais silmistä, ja keskustella osais muustakii ku vormuloista!
Näin mie oon sen aatellu, mut saattaa olla et joku muu on aatellu sen toisin.

Chopinia ja Hevon Humppaa

Kun tohtori määräsi, jotta kirjottaa pitää, niin minähän tottelen.

Ajatus tuntuikin vallan vinkeeltä, varsinkin kun nuppi-osassa tuntuu olevan mahottoman paljon asioita joista muidenkin olisi hyvä kuulla!
Lähinnä ajattelin hyödyllisiä neuvoja, teräviä mielipiteitä, opettavaisia tarinoita tyyliin Mitä-Minä-Sanoin, ja muita semmosia juttuja, joista olis kaikille hyötyy!
Melkein siis kaikista tärkeistä asioista ajattelin kertoo, paitsi... no oukei, tunnustan:
Leipoo en osaa!
Kamalan vaikeeta näköjään sanoo ettei niiku osaa jotain! No se on siis vain pikkuruinen puute tässä muuten niin loistavassa perssoonassani
Köh..

Nooo
Keittelin pannullisen kahvia ja ajattelin ryhtyä hommiin.
Ai, yks tärkee asia unohtu , joka liittyy niihin taitoihini, joista en vielä ehtiny kertoa.
Olen soittanut pianoa. Fyyreliisee ja sillai...

Siispä venyttelin sormiani ja asettelin ne hienosti näppiksille.
Mielessäni näin kuinka sormeni vilistäisivät Chopinin Minuuttivalssin lailla, trilleineen kaikkineen, ja tekstiä soljuisi paperi.... eiku näytölle että humps vaan!

Minuutti oli mennyt jo noin kuusikymmentä kertaa ja Marion Rungilta alkoi ääni hiipua, mutta sormeni olivat jäykistyneet nipuiksi kik.. eiku siis nakkeja.

Mitä mitä mitä!!!
Ei minkäänlaista aivotoimintaa havaittavissa. Pää totaalisen tyhjänä! En yhden ainokaista sanaa saanut puserrettua näytölle!
Kokeilin liikauttaa käsiäni:
- asdlfsdlvn dfasdifw329uqwä

Toimii , mutta eihän tuosta saa tolkun tolkkua.
MINUA ON HUIJATTU!
Tän piti olla niin helppoo, ja ennenkaikkee terapeuttista eli paineet-pihalle-konsti!
Ja Ketut ! Täshää menee hermot!
Palautan reseptin tohtorille. Piä tunkkis!

Miten ihmeessä te ihmiset saatte tänne niitä juttuja aikaseks, päivästä ja vuodesta toiseen?
Minä kuvittelin, että luomisen tuskassa kärvistely on vain kliseetä. Tapa selittää vähäisiä lahjojaan ja taka-alalla piileskelevää laiskuutta!
Jos oisin tienny, en ois ryhtyny. Ja nyt on sitte pakko, ku ei voi antaa periks.
Tässä ei saa käydä samoin kuin kaikille muillekkin harrastuksilleni vuosien varrella.

Harrastukseni ennen kivisateita:
( täs pätee lause" Minkä nuorena oppii sen vanhana unohtaa")

Partio, purjehdus, soittaminen, laulaminen, sukellus, meripelastus,laskettelu....
Nyt ei oo venettä, polvet reistaa, reuma vaivaa, piano myyty, en enää muista nuotteja, kuivapuku kutistunut, seuratoiminta tökkii ja lauluäänen vei pahe.

Täytyy siis ottaa hiiri siihen vielä-toistaiseksi-toimivaan käteen, ja käydä vaklaamassa muiden kirjoituksia...
Ei tästä muuten tuu Hevon Humppaa koko hommasta!

Kuuma kiwi posahti nuppiin ...

Tapani käsitellä seuraavaa aihetta on ehkäs epähienon ja mauttomuuden välimaastossa, mutta suotakoon noviisille anteeksi.

Eräs eri Wiisas mies tosin sanoi kerran, että anteeksi pyytäminen on aina liian myöhäistä, mutta kun kotona on opetettu.....

Tarkoituksena ei ole loukata, ei ole tapaistani.
Sensijaan tapoihini kuuluu mulautella suustani aina säännöllisin väliajoin sammakoita, ja muita nilviäisiä.
Tämä on kai jonkinlainen selviytymis-riitti, jotta se taivaan niskaan tippuminen olisi vähän pehmosempaa...
Jonkin aikaa sitten erosin kirkosta. Olin jo 48-vuotias, kun vihdoin uskalsin tehdä moisen päätöksen, jota olin miettinyt jo 28 vuotta. Olin opiskellut ammattiini Diakonialaitoksella, joten tiedän jos jonkinlaista aiheesta.

Ei siis mikään äkkipäätös....

... ja kuinkas sitten kävikään?


No vilpittömiä onneksi olkoon toivotuksia sain moneltakin ystävältä, mutta jokin kumma siinä pisti hirvittämään.... Olenko nyt ihan oikeasti tehnyt viisaan päätöksen.

Laitoin eroni netin kautta, se viimeinen "klikkaus", jotta olenko nyt IHAN VARMA, kesti melkoisen pitkään.
Kun kone sitten ilmoitti jotta plumpsis, olemme rekisteröineet ilmoituksesi, teki mieli parkaista IIK! APUA!

Mitähän tästä seuraa...

Heti kohta posahti se kuuma kivi päähän.


" KOPSIS, siittäs sait"


Kaikenlaiset älyttömät ongelmat ja ikävyydet seurasivat toinen toistaan, ko hai laivaa.

En ole lasten ripillepääsyn jälkeen paljonkaan kirkon palveluksia käyttänyt, ja nyt minusta tuli kertaheitolla " plussa-asiakas".

Ensin lähti tätini... ja tammikuussa äitini.

Tässä tädistä:

Meitä on kolme sisarusta, jotka hoitivat tädin hautajaiset.


Olemme kaikki kovin erilaisia ulkonäköä myöten, mutta yksi takuuvarma todiste siitä, että olemme oikeasti saman isän lapsia on samanlainen täysin pöljä ja musta huumorintajumme!

Tästä sai tuta suntio-parka tantin hautajaisissa.

Tuhkauksen jälkeen menimme uurnan laskuun.

Vastassa oli suntio, joka oli jollaintapaa vähintäänkin pelottavan oloinen rouva. Katseli meitä äärimmäisen vakavana, ja kun puhui, sai aikaiseksi vain kuiskauksen tapaisen matalan äänen.

Olimme kirkon eteisessä setvimässä kukkia, joita oli säilytetty siunaustilaisuudesta saakka kylmiössä.

Veljeni piti sylissään tätiä ( tai siis uurnaa), ja kälyni höpötteli meille kukkien lomasta:

- Kylläpä on hyvin säilyneet kukat koko viikon!

Veljeni katseli sylissään olevaa uurnaa ja mutisi suupielestään:

- Juupa juu.... toisin kuin täti!

Emme voineet siskon kanssa pidätellä, vaan repesimme hervottomaan kikatukseen veljen säestäessä.....

Suntio katsoi meitä vieläkin pelottavammin, jos mahdollista.

Eipä siinä sitten kuin kirkkoon sisälle, ja toimeksi.

Emme oikein tienneet, mitä pitäisi tehdä. Uurna oli asetettu semmoisen pylvään päälle, ja asiaan kuului viettää harras hetki.
Tuijotimme uurnaa, ja yritimme olla hartaita. Kälymme, joka on huomattavasti viisaampi näissä asioissa ( seurakunnan työntekijä näet) sanoi sitten, että tässä on yleensä tapana muistella poismennyttä.

Meille kolmelle tolvanalle tuli sitten ainoastaan mieleen täysin pöljiä asioita tätösestämme, ja menihän se sitten nauruksi!

Taas kurkisti suntio ovenraosta. Ja hyvin tuimana!

Eikä pöllöilymme vielä tähän loppunut...

Uurna laskettiin hautaan, joka sijaitsee aidan vieressä. Aidan toiselle puolelle oli kasattu iso kinos lunta, jolla leikki joukko keskenkasvuisia poikia.

Siinä suntion lausuessa asiaan kuuluvaa litaniaa, kuului lumikasan päältä "harmistunut" pojan kommentti toiselle:
- Voi V##un H##O! Onks pakko tönii ???

Nyt emme enää kehdanneet ääneen tirskua, mutta hytkyvät hartiat paljastivat meidät.... ja vesi valui silmistä ihan tahtomattakin

Tiedän, tiedän...
Täysin mautonta käyttäytymistä meiltä, mutta uskoimme tädin ymmärtävän.

Täti näet taatusti istui siellä pilven päällä heilutellen kinttujaan, ja nauraa rätkätti!
Ei tosin meidän käyttäytymiselle, vaan sille mitä emme vielä silloin tienneet....
Jouduimme tyhjentämään tädin asunnon, jossa ei tyhjää paikkaa löytynyt edes kahvikupille.
Kaikki mahdollinen ja mahdoton oli säästetty vuosikymmenien ajan.
Alkaen kukkien käärepapereista vuodelta ennen minun syntymääni..... elikkä täti taisi nauraa viimeksi...

Se siittä ensmäisestä" kopsahduksesta"!

Kun olimme menossa katsomaan äitiämme vanhainkotiin ennen joulua, nosti veljeni jotain painavaa autoon, jolloin moitin rehkimisestä.

- Täytyy pitää lihakset kunnossa, että jaksaa kantaa, totesi veli.


Hänellä on iäkäs appi ja anoppi.
Äitimme huonossa kunnossa.
Minun ex-anoppini sairaalassa huonossa jamassa.
Isämme vakavasti sairaana....

Tuosta kului kuukausi, ja äiti kuoli.

Se toinen "KOPSIS"!

Sanokoot kuka mitä tahansa, mutta minusta on tullut Herra Murphyn vähintäänkin paras kaveri, vai onko tälle olemassa jotain järkevämpää selitystä.... sen kuuman kiven lisäksi?

Ihmetteleepi hän.

Tähän perään pieni selvennys:
Työterveyslääkärini ehdotti minulle vo:lla, jotta aloittaisin jonkinmoisen päiväkirjan pitämisen.
Olen totaalisen työuupumuksen kourissa, ja tämä olisi sitten yksi konsti purkaa sisintään.
En voinut kun rätkättää sinänsä vakavalle asialle!
-Jee... Mielipuolen Päiväkirja! Kuulostaa hyvältä!

Että tässä syy näihin tekeleisiin... ja tuleviin !