Lady Kaka!

Tää varottaa taas etukäteen:
Sisältää sitä itteensä eikä siittä selvitty ihan käden käänteessä!

HorTTon oli "noomia" vailla, ja me Sallin kaa muutettiin sinne kahdeks viikoks.
Sa on ihan hauskaa puuhaa, jos ei oteta huomioon jokaöistä taistelua paikasta sängyssä, jokapäiväistä taistelua siittä kuka syö ensin, kuinka monta koiraa/ihmistä mahtuu vessaan/suihkuun kerrallaan,syökö ihminen aamupalansa ihan itte, saako koirat istua vahtimassa kun se ihminen syö, saako muut ku se ihminen kuolata, käyttääkö koira samoja kalsareita ku se ihminen, saako niitäKÄÄN syödä , saako ihminen olla edes minuutin ihan ittekseen ylipäätään missään, ilman että jonkun kuono, pää, korva, tassu, häntä tai muu osa ois sen ihmisen sylissä, suussa tai.....???

Juu.
Ei.

Oli sitte perjantai, ja tää läks viemään niittä aamupissille.
Se itte ei kerenny käymään, koska Sallin pään päällä pyöri hälytysvalo sillai "UUUiiiUUUiii-hätähätähätä!!!"

Mentiin rantaa kohti, ja koiruudet kimpoilivat pitkin hankea etsien lumikökkyröitä.
Salli oli hippasen kauempana ja touhusi jonkun löytämänsä kimpussa.
HorTTon kyykki pusikossa.

Kutsuin Sallia.
Ei tapahtunu mitään.
- Tänne!
Ei mitään.

Hilasin HorTTonin lähemmäksi ja samalla vedin Sallin fleksin lyhkäsemmälle.
Sallin suu oli ammollaan.
Koska siellä oli valtava lumikökkö.

Sain koiran ja kökön viereeni ja katsoin likempää.

Sallin suussa ei ollu jäistä lunta.
Siellä oli hevosen kokonen hyvin jäinen kakkakasa!

Nyt tiedän miten turkkilaiset kiroaa!
En toista sitä tässä!

Yritin saada HorTTonin hihnan polvieni väliin ja seisoin asennossa, joka näytti että mulla tulee just pissit housuun.

Vapaaksijääneillä käsilläni tartuin Sallin kitaan ja yritin saada sitä luopumaan saaliistaan.
Samalla kirosin ku kapteeni Haddock Tintissä!
"Turkasenperkuleensimpuran....pahuksenpahuksen-JOTAIN!!!IRTI!!!!

Salli ei hellittänny vaan mutisi suupielistään sen, minkä nyt sieltä mahtu sihisemään:
- Ä e an a!
- Kyllä annat ja HETI!

Tartuin lujempaa leukaperiinsä ja lätkytin ylösalas eestaas jotta IRTI!
Salli puri hampaitaan entistä tiiwiimmin kiinne, jolloin kakkakasa alkoi sillai kivasti sulamaan.
Siinä samalla ku lätkyttelin, alkoi kidasta lentelemään sellasta mehujää-sohjoa ympäriinsä!
Tai siis sitä ihteensä!
Paskaa!

Sitä lensi hihalle.
Feksiin.
Kengille.
Sallin päähän.
Takin helmaan.
Ylipäätään jokapuolelle!

Jos mua ei ois ollu naurattamatta, nii oisin saattanu vähän silti...
HorTTonille.

Se istu sillai lintallaan ja katteli meitä pää kallellaan lievästi hönön näköisenä!

Mut ku ei naurattannu.

Sain viimoseltaan käteni Sallin takahampaiden taa, nii että sen oli pakko hellittää.
Se nimittäin nibistää se ote.

Puhisin hikisenä ja komensin otukset eteen ja kotio!
Kukaan ei puhunu sanaakaan!

Kotona komento kylppäriin ja pesulle!
HorTTon älysi olla mankumatta että hän kans.... sinne kylppäriin???
Luikki suosiolla soffalle oottamaan.


Koiran/takin/fleksin ynnä muiden pesun jälkeen töihin.

Työporukan kanssa iltapäivällä Tekniikan museoon.
Museossa näyttely joka käsitteli monia jutskia.
Siittä kohta.

Timo oli lupautunut viemään koirat ulos kun kotiutui harjotuksista.
Tuli hakemaan meitä Itiksestä ja totesi siinnä ajaessaan:

- Mä en sitte taida mennä lähellekkään Sallia vähään aikaan!
Salli nimittäin syö paskaa!

- Ai sä oot jo kuullu?
- Kuullu mitä?
- No... ku aamulla kävi.... mistä SÄ siis puhut?
- No siitä ku Salli söi tosta rantatieltä löytämäänsä hervotonta kakkakasaa. Eikä siinnä kaikki.
Kun sain komennettua irti siittä kasasta, meni tää lady sitte HorTTonin perään.
Ja söi sitte ihan lämpimäisiä!!


Palaan siihen näyttelyyn.
Siellä museossa.

Sen nimi oli ....

...ja sen voi tarkistaa vaikka netistä, jos ette muuten usko!




"Mihin kakka katoaa?"

Että meidän perheen jätteiden käsittely on sitte Sallin hallussa!

Se on sau!


pssst:
Täällä Luostolla ko nyt oon, nii saattaa olla,
että hiukan jo hymyilen.

Sukelluspuku ja " sukelluspuku"...

InsBiroiduin niin kovin isopeikon viimeisimmästä kirjoituksesta, että oli pakko kertoa oma kokemukseni.
Isopeikon tarina oli kyllä niin hauska, että tän tartti taas ottaa tenat käyttöön...

No.

Kaik alko siittä, kun ootin piltti kakkosta erittäin raskaana.
Samaan aikaan laitoimme asuntomme myyntiin.
Ennenkö Arskan synnytyksen aika koitti, kävi hän hakemassa äitiyspakkauksen postista.

Siel oli sitte jos jonninmoista tavaraa ja härpäkettä.
Yksi niistä oli kondoomipakkaus.

No enstekski.
Kuka ihmeeeessä on sen sinne keksinny laittaa?
Tiedän tasan nolla naista, jota kiinnostaa seksi pätkän-tai metrin vertaa sen piltin pykäämisen jälkeen, eli iskäkään ei tee sillä mitään.
Vai onko se vinkvink, että tällä konstilla ei tartte hakee uutta äitiyspakkausta...?

Enivei, mietin siis jotta mihkä sen tunkisisin.

Makkarimme nurkassa seisoi narikka, jossa roikkui mun sukelluspukuni.
Siis sellanen oikee.
Siin oli huppu.
Tunkasin sen kondoori-paketin sinne huppuun.
No mihkäs muualle?

Unohdin koko jutskan, ja Arskan synnyttämisen aika koitti.

Se sai pojan.
Pikkaraisen.

Siinnä samalla myytiin sitä asuntoa, ja tuli näyttö.

Oltiin evakossa ja kun tultiin kotiin, olikin vielä yksi pariskunta asuntoa syynäämässä.

-Jaa päivää...tultiin näköjään liika aikaseen kotio.

Pariskunta tervehti ja mies katsoi minua.
Ja pilttiä kaukalossa.
Ja sitten taas minua.
Ja pilttiä...

Ja lausui hymy suupielessään:
- Kaikesta huolimatta teille sitten syntyi lapsi!

Ai täh?
Tuntematon mies pohtii tällästä, ja varsinkin ku ei sen piltin tekoon tarvinnu sen enämpää ku ajatus, nii pufff ja olin raskaana.
Joten mitä ihm...?

- Juu näkemiin, palaamme asiaan.
- No heipä he...i sitten.

Ihmettelin siinä piltin isälle, jotta olipa siinnä omituinen otus niiku Rölli-metsässä.

Kunnes paarustin makuuhuoneeseen.

Siellä oli se narikka.
Narikassa sukelluspuku.
Sukelluspuvun hupusta pilkisti kondomipaketti.

VOI HERRANPIEKSUT!
KÄÄÄKS ja voi ei!

Nyt tajusin hymyn miehen suupielessä!
Meillä on harrastettu varsinaista turvaseksiä!
Sukelluspuvussa kondoomilla!

Ja silti se piltti synty!

Tiiättekö, että ihminen voi punastua ihan vaan ajatuksen voimalla!

Kaikenlisäks se samainen pariskunta ja se sama mies osti sen asunnon!

Kun teimme kauppakirjoja oli pokassa pitämistä.
Ja se pahuksen mies hymyili silloinki!

Että tällästä sattu.

Se on taas sau!

psssst... enää ei oo tarvetta kummallekkaan "puvulle" :)

Päin puuta, mars!

Päivän biisi kuuluu näin:
"Onko hyvä päivä tänääään...?"





"On, on , on....!"


Jopa Salli-parka näyttää nykyään tältä:



...niiko ois syntyissään saikähtänny!


Onneks sillä on kaveri, jonka kaa pääsee tuulettamaan paineita!
Sillo ku Arska on "sillä päällä".




Anteeks Salli!
Ja anteeks kaik muutkin!
Mää meen mettään hakkaan tätä nuppiani johki puuhu tai petäjään!
Kyllä se siittä lähtee!

Jos ei huono tuuleni, nii ainaki ottanahkani!

Nyt tarttee saaha suklaata ja punaviiniä!
Mielellään saavillinen!

Shitten olen taash ihan shäyseä...oma ihana itsheni..
"Burbs...."

Jaa mää vai?

Että mitenkä mulla muuten...?

Ei sitte nii mitenkään!
Tasan nollaa.
Ei mitään äksöniä millään suunnalla.

Jaa, no oon menossa kyllä ampumaan parin viikon päästä, mutta muuten kalenteri on
putipuhdas mistään sosiaalisesta toiminnasta.
Työkalenteri sensijaan täyttyy postit-lapuista ja suttumerkinnöistä.
Olen siis kovasti tekevinäni jotai mukatärkeitä juttuja...

Sain http://vilukissi.vuodatus.net/ tuollasen "muffinssin", jonka saa ko kertoo kolme askaa joita rakastaa.
Ja säännöt: Laita tunnustus eteenpäin haluamallesi viidelle blogille. Kerro 3 rakasta asiaa. Kerro rakas kuva.

No kaks tulee jo heti tietysti piltti-ekasta ja piltti-tokasta.
Kolmas onkin sitte kimurantimpi jutska...

Kävin taas kerran ystäväni kanssa keskustelua siitä, että mitä se rakkaus oikein on.

- Rakastuminen on mielenhäiriö!Mielenvikaisuutta, julistaa hän painokkaasti!
- Höpöhöpö, protestoin!

Minäkin kovasti moista julistin, vaikka kaik siihen viittaavakin on mennyt totaalisesti perseelleen.
Vaihteeksi.
" Vedät puoleesi sekopäitä" lukee kalenterini kannessa.
Sain sen eräältä kolleegaltani, joka tuntee mut aika hyvin...

Silti jaksan uskoa.
Hölyyn ja pölyyn!
Aina ja uuuudestaan kuin Tiivitaavit.

Kas kun terveysterroristit eivät oo viel keksineet rakastamisen epäterveellisiä vaikutuksia!

Ja rakastamiselle tulee ihan varppina kohta vero!
Se kun on täysin ilmaista!
Ellei oo kovin vaativaista lajia.

Mä en oo.
Ei tarvihe ostella rintarosseja tai tarjota samppanjaa ristalleista.
Multa voi viedä jalat alta vaikka HK:n lenkkimakkaralla.
Ja selälleni heittäydyn heti, kun tarjotaan nokipannukaffit kuksasta!

Minä nyt vaan yksinkertaisesti olen sellasta sorttia, joka kertakaikkiaan valitsee itselleni sopimattomia ihmisiä!

Plumps vaan, ja taas mennään.
Mikkään kellot ei kilise saati kumaja että haloo!Ootko ihan pahvi!

Niissä ihmisissä ei välttämäti ole niinkään vikaa.
Kyllä se vika peilistä kurkistaa.


Tarttis tehdä jotain...

Joku tuos kannusti mua kovasti liikkeelle, kuntoa kohottamaan ja ulos saarelta.
Eivät kuulema tule soittelemaan ovikelloa.
No höh!
Ei tietenkää, ku portilla on sotilaspoliisi käs pystyssä, että hopsis!
Kulkuluvan tarkistus, kiitos!

Ja minähän siis EN vapaaehtoisesti ryhdy mihkään kuntoiluun viittaavaankaan!

Ellei kyseessä ole joku "personal treineri", joka saa mun sykkeeni nousemaan ihan muilla konsteilla ku hölkällä!
Hikoilen satakertaa mielummin omassa sängyssä, ku salilla.
Hengästyn kernaasti lähikontaktissa ilman jumppavaatteita!
Kohotan pulssini tasan sekunnissa oikean paikkaan kohdistetun suudelman vaikutuksesta, EN aerobikissä tai mikälie-zumbassa!

Ainoa tanssi mihin lähen on vaakamambo.
Ei rasita niin kovasti polvia...

Roppani saa kihelmöimään ja täyttymään feromoneilla ja muilla endorfiileillä hyvin helposti:
- Höpöttelemällä maalimanmenosta ja muusta siten, että äly paistaa puhujan silmistä!

Gee-pisteeni löytyy korvien välistä.

...ja niskasta!

Niin että siinnä oli ne rakastamiset.

Jaa, se kuva...
Tää on tällähetkellä rakas!
Keijumetsän Wanha Puu, joka ymmärtää kaikki mitä sille puhuu!





Juu, ja jos tilanne joskus äksönien kohdalla muuttuu, niin lupaan olla kertomatta
yhtään mitään!
Koska jos hehkutan, menee kaik taatusti päin ahteria!

Ja kun yritin laittaa kommentteihinne vastauksia, nii sekin meni päin sitä...
Oli kuulema väärä koodi!
Yritän kyllä saada sen toimimaan!!!

..psst... mä laitan tuon muffinssin kiertoon esimerkiksi huomenna.

Sallilta haut!

Mokkanokka ja Wanha Sitruuna!

Tervehdys kaikille!

Arska on ollu kamalan laiska enkä oo päässy kertoo mitää ittestäni ennenkö nyt!
Mä oon kyllä sitä kovasti hoputtannu, ku mä haluan kans saada ääneni esille kerta HorTTonki on saannu.

Täällä siis Salli!
Päivää vaan!

Täytin just 1 vee ja oon sitte tullu tänne Santahaminaan asumaan.
Arskan tykö.
Se yritti ensi testata mua, jotta säikkyisinkö muka noita tykkien tai semmosten ääntä, mutta miks oisin?
Höh!
Enempi mä pelkään tota pihalla asuvaa sisiliskoo ja kamalasti mölisevää sammakkoo!
Ja joskus mä pelkään sitä ikävää ääntä mikä Arskasta lähtee jos oon muka tehny jotai sopimatonta.

Kuten ku maistoin kaukosäädintä.
HorTTon oli maistanu sitä ennen mua!

Tai ku maistoin niitä kamalia vaaleenpunasia aamufläbäreitä!
HorTTon maisto niitäki ennen mua!

Ihan itte tein kyllä Arskan krokseista uuden malliset.
Neki oli vaaleenpunaset.
Niistä tuli älyttömän hyvä palapeli!
Arska ei arvosta mun luovuutta sitte tippaakaan!

Se on kyllä enimmäkseen ihan lälly.
Sit yks hyvä puoli viel; tääll saa nukkuu sängyssä ja riehuu soffalla!
En valita!

Paitsi kun se jättää mut yksin.
Kokeilis joskus ite!
Ei oo kivaa se!

Jaa, jospa laittaisin ittestäin kuvan, nii voitte sit sanoo onko Arska ja muut oikeessa.
Väittävät mua Mokkaa-nokaks!
Ja että oon Tähtien sodan Chewbaccan ja Tina Turnerin välimuoto!
Löytyy myös yhtäläisyyksiä Ylämaan karjaankin....

Mä en tajuu et miten muka ...?




Ai nii.
Täytyy kai jotai kertoo mun kamuistakin.
Niit on tullu ainaki yks ja monta.
No se välttämätön "paha" on tietty HorTTon.
Huoh.....
Alku oli vähä hankalaa, ku se yritti tulla samaan sänkyyn ja soffalle, ja Arskan syliin ja ylipäätään meidän kotiin, enkä mä sietäny moista röyhkeyttä ollenkaan!
Menköö mokoma hurtta muuanne!

Arska pöljäke ei ollu mun kaa samaa mieltä!
Se vaati, et mun on tultava toimeen HorTTonin kaa.
No okei, myönnyin, mut " pitkin hampain".... kuten kuvasta näkyy:




Se ilmassa leijuva ruskee mötikkä on HorTTon....heh....
Annoin vähä kyytiä...
Ja se meni ihan potslojoon!
Senkin nössö!



No sittemmin me ollaan tultu ihan hyvin toimeen ja mul on nyt jopa ikävä sitä.
Me ei saada nääs tavata ainakaan muutamaan viikkoon.

Jaa miks?
No ku mul on jotku moonikset tai jotai.
En ymmärrä siittä mitään, mut nyt just mun tekiski ihan hirveesti nähä HorTTonia ja Nöyhtää,Speedyä, Paavoa tai ylipäätään ketään, mut Arska on tyly!
Ei mitään pelehtimisiä ennenku se antaa luvan.
Jaa, yhden Aadan kans me leikittiin ja se kävi sillee mun päälle nylkyttää, mut Arska kikatti, et :Väärä pää!

Musta ei kuulema oikein tiiä kumpi pää on kumpi.

Auli anto vinkin:
Kandee laittaa sormi kumpaankin päähän ja siinnä päässä joka puree, sijaitsee korvat!
En tajunnu.

Ja Aadan identiteetti on kuulema viel hakusessa.
Sitäkään juttuu en tajunnu.

Arskan piltit on käyny mua kattomassa, ja toinen väitti et mä näytän ihan karhulta!



No juu.

Mulle on kyl tapahtunu aika paljon kaikkee uutta ja ihmeellistä.

Oon oppinu uimaan.
Hyppimään veneeseen ja takas.
Hyppäämään ikkunasta ulos.
Mut en päässy takas.
Hyppäämään auton takakonttiin.
Olemaan oksentamatta siel takakontis.

Hoitamaan puutarhaa.
Kitken sieltä turhat pois, kuten Arskan sitruunamelissat, ruohosipulit, basilikat, persiljat ja jokusen Lobelian.
Tomaatteihin en oo enää tohtinu koskea.

Jos ette tienneet, nii Arska osaa olla joskus aika nipo.

Oon kolunnu saarta.
Tääl on kaikkee mielenkiintoista ja jännää.
Keijumetsässäkin käytiin.
Mua vähän kyl pelotti..
Siel ku on niitä keijuja ja peikkoja ja simmosia kaikenlaisia öttiäisiä.

Sitte oon käyny Pertunmaalla, Hästöössä, Bromarvissa, Herttoniemessä, Jollaksessa ja Itiksessä....
Ja eilen kävin Arskan kaa Kenttäehtoollisella tuol soden rannassa.
Olin ainuu koira.
Mua rapsuteltiin paljon.
Mä en nii ymmärtäny siittä muusta ohjelmasta, mut mun takana oli yks sammakko jonka vahtimisessa meni sitte mun aikani.
Arskasta pääsi ajoittain semmonen kummallinen ääni.
Mä kattelin pää kallellaan.

Sitä kuulema sanotaan laulamiseksi.

Jaahas.
Mun pitää kuulema nyt lopettaa.
Arskal on jotai...
Hellurei!


Niin että tääl sitä sitten ollaan koirakkaana!
Eihän mun enää pitäny ottaa, mut tuos tuo nyt pällää.

Ihan hyvään aikaan Salli kyllä tuli.
Sain muuta aateltavaa ku oma äkäinen napani!
Tämän äkäisyyteni on huomannu jo muutkin.
Kuten Pappa.

Soittelin tuos yks päivä.
Hällä oli vatsatauti ja ehdotin mustikkasoppaa.

- No mie oon juonu tuota jääteetä.Toimii.

- Ai, sehän on hyvä. Mullahan onkin yks vanha sitruuna.Taidankin laittaa kattilan tulelle ja tehdä sitruunateetä!

- Jaa. Meinaatsie istuu siihe kattilaan...?

Pappa tyrski omalle jutullensa.
Mulla meni aika kauan ennenku ymmärsin jotta miks..

Eikä mua sittenkään nii kauheesti naurattannu.

Että tälläi tääl.

Se on sau!

..psstt...

Täs viel yks kuvatus.
Siinnä on Sallin kamu Nöyhtä!
Samaa rotua.
Eri sukua.
Saharassa rallamassa!

Stau Santiksesta!

Anteeks x kuustoista tää hiljaiselo, vaikka kaikkee muuta se on kyl ollu ku hiljaista.
Mahottomasti on tapahtunu.
Sekä, että...

Parhaasta päästä uutisia on se, että Salli asuu nyt meillä!
Salli on höffelinpöffelin ja sikinsokin välimaastosta oleva briard-narttu.
Ikää 11kk ja enerkiaa mahottomasti.
Joku väittää "värivikaiseksi" eikä sovellu jalostukseen, eli vikatikki koko koira...
Höpöhöpö sanoo Salli itse tuohon.
Sen ja kyl Arskanki ja monen muunkin mielestä se on just hiano ja sopii vaikka mihin!
Kaakaon värinen ja sopivan karvanen.
Sopii kainaloon, syliin ja tykkää mahdottomasti olla hellittävänä.

ÄÄreist iloinen ja vitsikäs ja tottelee satunnaisesti mikäli katsoo sen tarpeelliseksi ja on tarjolla makkaranpätkää tahi nappuloita.
No melkein ihan aina tottelee ilman käskyttämistäkin, mutta joskus lipsahtaa...

Muita luonteenpiirteitäkin löytyy:

Varsinainen "bitch".... olen tullut huomanneeksi!
Vedättää HorTTon-parkaa mennen ja viel tullenki. Paimentaa poloista juoksemalla peräs ko kärpänen ja roikkuu kiinne takajalassa.
Varastaa kepit suusta, tönii pois soffalta ja irvistää jos HorTTon erehtyy luulemaan, että Arskan sänkyyn mahtuu kyllä kaksikin koiraa.

Muita eläviä siel ei sitte enää ookkaan.
Eikä tää tarkota sitä, että oisin ketää listinny, vaan sitä kesti aikans ja sitten se loppu.
Täst ei sen enämpi kannata vääntää.

Mutta nyt se varsinainen asia:

Tulkaa ihmeessä kuuntelemaan hyvää musaa tänne Santahaminaan!
Siel on mukavaa menoa, juomaa ja ruokaa, ettei näläkä saatika jano pääse yllättämään, ja jatkotanhut on Maanpuolustuskerholla, jossa onkin sitten Helsingin paras terassi!
Moista näkymää saapi hakea!

Jos tuutte, nii minä oon siel jossain myymässä lippuja sinne kerholle.
Mie oon se piän ja pyöree plondi joka hetkuu siel LOISTAVAN musan tahdis ja pärpättää omiaan.... ja Sallikin saattaa olla siin jalois pyörimäs jonninaikaa.
Saapi ottaa hihasta kiinne jos siltä tuntuu....


Ja viel peeäs:
Mulla on ollu kovasti paljon ikävä tätä maailmaa ja teitä!
Josko tää täst taas lähtis.

Se on sau!

Kaksi näkökulmaa ja monta tulkintaa..

Mulla on sellanen vika, et mun silmät ei aina kato samaan suuntaan.
Mä karsastan.

Jos oon oikein väsyny, nii toinen kattoo itään ja toinen länteen.
Luulen silti katsovani ihan suoraan.
Ulkopuolisesta se näyttää siltä, että en käy ihan täysillä..

Kerran kävi niin, että olin bileissä, ja vastapäätä mua istui eestiläinen mies.
Takanansa oli pelkkä seinä.

Juteltiin siinnä kovasti ja rääkimme eesti-keeltä, tai siis suomi-eesti-englanti-ruotsi-saksaa....
Minä EN siis ossaa eestii enkä saksaa ku muutaman sanan, mutta ku oikei hosuin käsillä, nii olin ymmärtävinäni ja puhuvinani.

Mies kuunteli, ja kääntyi välillä katsomaan taaksensa.
Takanansa oli tyhjä seinä.

Taas juttelime ja taas mies kääntyi.

Senverta oli kansalaisluottamusta vahvempaa nautittu, etten sitte ihmetelly sen enämpi.
Kunnes...

- Vabandame, kuid kellele sa räägid?( Anteeksi, kenelle sinä puhut?)
- No sulle tietty ...kui nii ???
- No kui vaatate sinna selja taha! ( Eli katsoin hänen selkänsä taakse...!)
- Ööö...no ihan sulle ma täs praattasin... tai siis rääkin...!

No silmät katto itään ja mies oli lännessä....


Samankaltanen ongelma on ollu joskus ennenki.
Tai siis melkein.
Ja sen jälkeenki.
t
Siis että mua ei oo osattu tulkita sillee, ku oon sen tarkottannu.

Kerran Tilkassa.
Hoidin potilasta, jolla oli kovastipahat kädet.
Niissä oli paha ihottuma, ja taiteilin sidoksia sormi kerrallaan.
Siinä ehdittiin rupatella useempikin tovi.
Hän oli pohjoisesta elikkä Lapista, ja mä täältä etelästä.
Hän puhu pohjoista tai jotain savoo....
Mä luulin puhuvani etelää.
Kunnes....

Laittelin siinnä sidoksia ja palpatin samalla.
Poika hiljeni, ja jäi tuijottamaan mua sillee vähän karsaasti... tai karsastaen...
Vähän ihmettelin, kunnes kuului kommentti matalalta muristen:
-VITTuilekkos sää mulle?
- Niiko MITÄ HÄ...???
- NO etkös sie oo ihan hesalainen?
- No oon? Sou?
- No miksi sie sitte puhut murretta?

- No öööö....
Ko miulle tarttuu nua murteet ihan ite eestään! Minkäs mie sille voin!
Ei todellakaan ollu tarkotus loukata, saati ...tuilla, joten anteexs kovastipaljon!

- Hmmmmpffff... jaaaa ....kröööh...
Mie luulin, jotta siinnä hesalaas-naanen v...uilee miulle...!


Tjaaahh...

Seuraava näkökulma on koira/koiran hoitaja.

Koira oli "hoidossa" Arskalla.
Kyseessä oli HorTTon.
Ei siis kotonansa, vaan Arskan huushollissa, jossa on tietyt säännöt, kuten ipanoilla ko ne on mummolassa.

Aa. MITÄÄN ei syödä, tuhota tahi tärvellä.
Bee. Siellä EI Uikuteta tahi haukuta ilman tähellistä syytä tai komentoa.
Cee. Siellä saa nukkua emännän/mummon sängyssä, mikäli on totellutt kohtaa aa ja bee.

Juuuu....

Arskan versio asiasta:

Olin puhumassa siskon kaa puhelimessa, ja HorTTon oli mulla.
Pidin luurii korvalla kun HorTTon tuli uikuttamaan kainaloon:
- Uuuuuiiiiiniiiimmmääääuuuuu....
Yritin puhua ja puhua, mutta aina kuuluu sama uikutus:
- Uuuuuiiiiiiniiimmmmäääuuuuu...
-PERRRRRKKKKLLLLE HORTTON! NYT RIITTÄÄ!!!

Otin vaaleenpunasen höffelinpöffelin-aamutossuni ja länttäsin sillä suoraan HorTTonin päähän!
Kuulu sillee vaaleenpunanen pläjähdys, ja HorTTon vaikeni!

Se katto mua ku oisin just tappannu sen ja sen ilme oli sellanen, että:
-Kuiiii säää vooooooiiiit tehhdä muulle nääääinnn?????

Olin kovana, ja näytin sille sitä tossua.

-Jos ikänä enää uliset tahi muutoin tätä rauhaa rikot, olet syypää siihen rikokseen, josta laki näin ja näin siittä erikseen tälläsen ja tälläsen tuomion määrää....
PRRRKKKLEEEN HURTTA! NYT RRIIITTÄÄÄÄ!JUMANKLKAVITPRRKLESAMPRRRRHELKATTI!

- Min oo mitää tehny, muutoin ku sun huivii vähä natustannu ja uikuttannu, muta OOOKEI! En enää ikänä!

Seuraavana aamuna tulin töistä, ja HorTTon ryömi ovelle vastaan.
Mulle tuli tunne, että pitäisköhän sille hankkii koiratsykologi, ku sitä on nii kaltoin kohdeltu....

HorTTonin versio asiasta:

Sau kamut!
Mullon ollu aika vaikee jakso elämässä.
Mä en oikeen tiiä, miten tän kertoisin, mutta mua on sillee jotenki lyöty tai jotai...
No kävi sillee, että Arska TAAS kerran puhu puhelimessa jonku siskon kaa, tai jotai, ja mua nyppi ihan simona!
Päätin sitte, että nyt riittää.
Mull on asiaa ja tärkeetä, ja ilmaisin itteeni sitte munmielestä parhaala tavalla: Uuuuiiinniiiimmmmääääuuuiiii...
Perakules!
Mä sain sellasesta vaaleenpunasesta hirviötossusta päin pläsiä!
Plämps, ja mua sattu!

Arska, jota mä olin raakastannu aina ajoittain, lämäs mua tossulla päähän!!!!!
Mä olin ihan shokissa, enkä tienny mitä aattelisin!
Kui se voooooiii tehdä mulle nooooin?

Sit mä menin iha mykäks.

Ei ääntäkää päässy.


Mä vihaan vaaleenpunasii aamutossuja!!!!



Mut sit mä keksin.

Yks päivä, ku se oli pois, nii mä päätin kuoria niistä tossuista sen sisuksen.
Se oli helppoo.
Puff vaan, ja sisukset oli silppuna!
Sit aattelin jatkaa, ja kuorin sen korkokantakengistä ne korot.
Sekin oli helppoo.
Puff vaaan, ja korot oli silppuna!

No mitä täst oppi kukaan?
Ei mitään!
Mä sain torut ja haukut, ja Arskalla ei oo enää korkokantakenkiä!
Paitsi että se ei tarvinnu niitä muutenkaan!

Tää on just tätä!
Kommunikaatio-ongelmaa!


Lisäksi tähän listaan, miten kommunikoin miehen kanssa:
(Ottakaa huomioon nää prrrkkkleeelliset vaihdeviihdevuodet...)
Ai nii, ja se, että mulle EI saa puhua enen aamukahvia...

- Kultaseni, aamupala on katettu ja kahvi valmista. Tuletko syömään?
(Pöydässä oli kahvia, voileipää, pekonia, suolakurkkuja, jasunvaikkamitä....)

- Grrrrrr...murrrrr... NYT JO??MÄ HALUUN NUKKUA!!!!PYYYYSINKÖ LAITTAMAAN AAMUPALAA????ÄLÄKÄ KYSY MULTA MITÄÄN MIELIPIDETTÄ ENNEN KAHVIA!!!!
ENKÖ MÄ SAA IKINÄ NUKKUA VAIKKA OON LOMALLA????

- ......??????


Voi helkkarinhertsimarepaleet!
Musta on tullu ihan kamala ämpäriruma-akanrutalekääkkä!
Eikäkö viekää saunan taakke ja nappi ottaan!

Ei tälläsen kaa voi kukaan kommunikoida.
Saatika elää!!!


Paitti, että musta tuntuu, että oon oikees, ja ne muut vääräs tai jotenki hukass...



KÄÄÄÄKKK, MIE EN KESTÄ TÄTÄ KESKISÄKÄISYYTTÄ!
TÄÄ ON IHAN SYVÄLTÄ!!


Enkä ees laita musaa.
Koska tästä koneelta sitä ei voi tehä.
Mut oisin laittannu tähän Olivia Newton Johnin Hopelessly devoted to you-kipaleen.
Se on aika sopiva, ja oon ittekki sitä joskus laulannu.

Ennen näitä vaihdevuosia...

Se on sau!

Plondi testattu ja sisäänajo suoritettu...

Tääpää on ollu hiljaa monestakin syystä.

Ekakski sillä on kevät-allergia.
Henkinen sellanen.

Väsyttää ihan simona ja kaikki ärsyttää.
Kova valo.
Koirankakkarat väärässä paikassa.
Likaset bussin ikkunat.
Ja omat.
Ikkunat siis.

Kovaa kailottavat pissikset siellä likasessa bussissa.
Ne, jotka ettii kakshaarasia päästään ja valittavat naukuvaan ääneen, että:

- Voi EIII...mä en niiku ala, ku SE ei huomannu mua ollenkaan...VI**U mikä Urpo!!! Voi EIII, näyttääks mun perse isolta näis farkuis?? Voi V***U mun pitää alkaa laihikselle....
Ja toinen pissis vastaa:
- No V***U ei näytä! Mut näyttääks mun??? Mennääks dokaa viikonloppuna? Mua V*****AA jos ei oo mitää äksönii niiku....!
Tääki pissis keksi ruveta ettii niitä kakshaarasii.

Sitte ne riipii niitä yhessä siihe jalkojen juureen ja osa meni taatusti mun kassiin ja sinne kinkkupaketin sisälle.
Mun teki mieli riipii niiltä ne haarattomatki hiukset.
Mut en voinu.
Ku oon just tämmönen.
Keskiäkänen rutale, jokska en ikinä halunnu tulla.
Ainakaan sillo kun olin just tommonen pissis-ikänen.

Ja kauppakassitki paino miljoonan ja oli kamala väsymys ja näläkä...

Tokakski ku olin kaks viikkoo räkiksessä. Vei voimat ja jätti nenän ruvelle. Keuhkoista on jäljellä ehkä 1/5%

Kolmannekskii en oo ollu kotosalla ku käymäseltään.
En osaa kirjottaa mitään, jos toinen pällää vieressä.
Teksti syntyy ku on syntyäkseen.
Aiheita on kyllä kertyny ihan kiitettävästi :)


No tuos tuli pahin höyry ulos.

Plondilla on ollu kaikenlaista "äksönii", ja yks niistä liittyy siihen, jotta kuinka sen pitää todistaa olevansa ihan täysillä käyvä hiusten väristä huolimatta.

Sen ajotaito testattiin.

Oltiin menossa kylään ja yllättäen se sai avaimet käteen ja sille sanottiin, että nyt katsotaan jotta osaako se ajaa...

- Minä peruutan tän ensin tuolta katoksesta, kun se on niin kapea...

Istuttiin autoon ja sitte se alko:

- Turvavyö kiinni.Tuossa on vilkku. Tuosta menee pyyhkijät päälle. Tuosta menee valot päälle. Tuossa on vaihdekeppi. Siinä on pakki vasemmalla ylhäällä. Tuosta säädetään peilejä. Muista hehkuttaa ennen käynnistystä kun tää on diisel....Tuossa on iso monttu edessä, varo sitä....Tiedätkö mihin ollaan menossa?......

Tää laitto turvavyön kiinni.
Kuunteli kiltisti ja katsoi kaikki vempaimet mitä esiteltiin.
Sitte tää aukas suunsa:

- Joko opetus loppui? Hyvä. Sitten pyydän, että apukuski olisi ihan hiljaa loppumatkan. Paitsi silloin, kun kysyn reittiä. Ja kun kysyn niin haluan selkeän ohjeen ja ajoissa. Kiitos!

Tää sai kuin saikin auton käyntiin ja osas väistää sen montun ja ajo jatkui.
Appari oli ihan hiljaa ja antoi selkeitä ohjeita pyydettäessä:

- Seuraavasta kiertoliittymästä vasemmalle.
- Seuraavasta oikealle ja pidä tämä kaista.
Ajeltiin jonninaikaa ja vierestä kuului mutinaa:
- Perrkll....miksi et sanonu, että osaat ajaa???
- Jaa...Olisko lähinnä siksi, kun ei kukaan missään vaiheessa kysyny? Oletusarvohan oli, ettei se kuitenkaan....
- Hmmmpfff...

Päästiin perille ja sammutin auton.
- Sait tästä 9,5 pistettä.
- Jaa... mistäs se puoli lähti?
- No kun et tienny osoitetta...!
- ???

Olin siis läpäissyt testin ja minulle siunaantui noita ajoja sitten muitakin.
Kuten Joutsaan.

Siunaantui se ensmäinen riitakin.
Alunperin mulle ilmoitettiin, ettei matka kestä ku puoltoista tuntia, jos sitäkään.
Helppo reitti ja silleen...

Lahden jälkeen tuli ongelmia.
Apukuski nukkua posotti ja kaipasin ohjeita.
- Käänny sitten ja sitten sinne ja tänne ja sitten....
- SELKEÄ OHJE KIITOS!
- No käänny seuraavasta oikealle.... ja sitten vasemmalle...
Käännyin ja tuli pitkäpitkäpitkä pätkä tietä, joka näytti menevän ei minneen...

- Ollaankohan me ...?
Vierestä kuului unista mutinaa:
- Ois pitänny kääntyä siitä vasemmalle eikä oikeelle.
- PERRR.... NYT SITTEN OLLAAN TÄÄLLÄ HUITULANKUUSENNEVADASSA, EIKÄ TÄSSÄ PYSTY EDES KÄÄNTYMÄÄN!Sähän sanoit että käänny oikeelle!!!!

Löysin pienen sivutien tai mikälie kääntöpaikan, ja olin menossa takaisin tulosuuntaan.
Tottakai siinä oli kääntyminen kielletty!!!!!

Nyt kauheesti anteeks, mutta kun ketään ei näkyny, menin kuitenkin...

- Sait just muuten 80€ rikesakon! Syy:Liikennemerkin noudattamatta jättäminen, liikenteen vaarantaminen, keltaisen viivan ylittäminen ja ...mutistiin vieressä.

- Herra on nyt vaan IHAN HILJAA JA KESKITTYY NEUVOMAAN OIKEAN REITIN KIITOS!

En kehtaa kaikkee tähän kertoo, mutta sen kuitenkin, että oltiin sitte vartin päästä ihan samassa huitulankuusennevadassa ja kun käännyin toistamiseen siinä väärässä paikassa kuului taas:

-Tienasit just toisen sakon. Saldo on jo 160€....

Ja sitte mulla palo käämit!!!
Todistettavasti, koska multa läks ääni! Niin käy ku tarpeeks suuttuu. Ja sitte mua ei ota kukaan vakavasti ku yritän piipittää !!!
Riita meni siihen pisteeseen, että vierestä kuului käsky:
- Auton nokka takas Helsinkiin!
- Ei taatusti! Mulla on nälkä, pissahätä ja mua suututtaa niin perusteellisesti, että nyt mennään perille asti! Voit vapaasti ajaa kotimatkan, mutta vasta ylihuomenna!

Loppumatka oli vähän kireetä.
Noinniiku tunnelmaltaan...

Eikä Joutsaan todellakaan aja 1,5 tunnissa...

Mulle on tapahtunu kyllä kaikkea oikein kivaakin, kuten Cranen ja Stanstan tapaamiset!
Niistä täytyy kyllä kertoa ihan omassa jutussaan, eikä sotkea niitä näihin äkästelyihin!

Niin ja oltiinhan me Jennin kanssa Salpausselän kisoissa!

Tai melkein...

Oli liput ja kaikki, mutta piettiin sitte villasukka-yöpaita-viikonloppu mökillä ja sitten mä kaaduin ja löin leukani ja siihe tuli ventti ja nyt siinnä on arpi...
Että uskotteko nyt, että mä oon oikeasti tapaturma-altis?

Mutta meillä oli kyllä oikein mukava ja reuntouttava liikonvoppu muuten!

Jahka pääsen tuonne Apukuskin luokse, nii yritän kirjoittaa pälläämisestä huolimatta.

Nyt tää menis hakemaan HorTTonia yökylään ja sillee...

Se on sau...

Huolto-osastolla!

Tää taas täällä Sau!

Semmosta mukakiirettä pielly, etten oo mukaehtiny mitään.
En ees takkuja paljon suorimaan enkä muutenkaan paljoo peiliin tuijotellu.

Mut sitte tuijotin...
HERTTINEN!

Äkkii palttoota päälle ja ytimeen!

Miten naisihminen voikaan näyttää niin höffelinpöffeliltä joutumatta pidätetyksi?

Päädyin tavarataloon.
Aattelin, että siel ois laajempi valikoima restaurointivälineitä ja niitä konsulentteja pähkäämään, jotta mitä tehdä.

Soppailu ei oo ihan mun lajini, ja kiertelin ensin kaikki turvalliset osastot, kuten levy ja keittiö-jutskat, mutta otin sitte itteeni korvista kiinni ja kuljetin roppani sinne korjaamolle.
Teki kyllä vähän heikkoa kun vastaan puski miljoonien hajuvesimolekyylien hyökyaalto ennen sitä varsinaista huolto-osastoa....
Miten muuten ihmeessä ne myyjätädit kestää sitä myskijasmiinikedonkukkasanteli-pilveä päivästä toiseen??
Mulle tuli astma-oireet heti vaikkei mulla astmaa ookkaan.

Olin sitte valmiiksi huonovointisen näköinen kun saavuin rasvatörppöjen osastolle.
Alepöytä!!!Jee...!
Käteen tarttui varsin tarpeellinen puteli, jossa luvattiin vaikka ja mitä.
Tai niin kai, mutta teksti oli niin pientä pränttiä, etten erottanut muuta kun sanan orgastinen!
Juu, ihan mun tuote! Ja se oli kätevästi pumppupullossa. Ja siinnä oli kaunis etiketti!
Kotona kyllä selvis, että se olikin orgaaninen...ja se oli hierontaöljyä....

Kiertelin siinnä ja silmiin osu lädyille tarkoitetut partavehkeet.
Surullisena myönsin, että juurikin niitä mä tartten.
Partahan ei pahoille kasva ja näinollen voitte päätellä, että mä oon erityisen kiltti.
Turha hekotella siellä miehet!
Se on näiden prrkklll:een vaihdevuosien bonuspisteenä tullu ilmiö, jonka kyllä antaisin lemmestä jollee parrattomalle amisviiksistä haaveilevalle kollille!
Sil vous plait!
Plumps ja se siirtyi ostoskoriini.

Sitte kävin hiplaamassa kaikenlaisia killuttimia joita oli monta ja kaks.
Mun mielestä kyllä ihan väärällä osastolla, kun sentään oltiin kosmetiikka-sellasella.
Aivan ihania rintarosseja ja kaulanauhoja ja korviksia!
Sitten mä tajusin, että nehän itseasiassa peittää ja piilottaa niitä tissialueen vai mikä dekoltee se onkaan ryppyjä ja kanjoneita.
En kuitenkaan sortunu ku maksoivat hunajaa!
Muovi ja nikkeliromppeet!

Yritin sitten hiipiä hiljaa sinne rasvatörppö-hyllyjen väliin, koska halusin ihan itte katsella ja kokeilla, jotta mikä ois kiva.
Samalla voisin vähän tutkailla, jota mitä ne tänäpäivänä oikein maksaakaan, koska edelliset on tainnu tulla ostettua markka-aikana.

Yllättävää, että hintoja ei sitte löytynytkään.

Ja mut yllätettiin, vaikka yritin olla näkymätön...
- Päivää! Voinko olla avuksi?
- Kääk ku tollai säikyttää! Juu tässä kattelen jotain apua tähän naamaan....ja käsiin.... ja okei! Koko ruhoon kiitos!
- No tässähän sarjassa on kaikki. Kuorinnat, puhdistukset, tehotipat, elvytysseerumit, vartalotuotteet ja jopa tuoksut.
- Jos tähän lärviin jotain, kun on niin pintakuiva...( juu, mä sanoin "lärviin")
Myyjätäti katsoi mua vähän sillai ku ilmaisin niin rahvaanomaisesti jotta kasvoihin kiitos..
- Niin ja näyttäisi olevan tuota punakkuuttakin, että... tässä olisi tälläisiä teho-taika-tippoja. Auttaa juurikin teidän ongelmaanne.
- No mitähän ne taikatipat mahtaa maksaa?
- 78€.
- ???
- 78€ ja tämä tuote on erityisen riittoisa.
- HERRANJESTAS! Onko sinne muussattu kruunun jalokivet joukkoon vai miten tommonen parin millin pullo voi maksaa 78€? Taidan ostaa noita laivalta...( En todellakaan osta vaikka ois ikuisen elämän takaamia,enkä sitäpaitsi ees käy laivareissuillakaan!)
- No tässä olisi tämmöinen tuote....
- Paljonko maksaa, kysyin ennenkuin ees ehti lausetta loppuun...
- 57€.
- Seuraava kiitos.
Tässä vaiheessa täti näytti vähän nirpalta. Enkä voinut itselleni mitään, että jäin suu tötteröllä tuijottamaan tädin suuta.
Tädin suu oli nimittäin ihan samanlainen ku Taylorin siinä Kauniissa ja jossain. Sillanen, että teki mieli laittaa käsi alle ettei ois tippuneet ne huuloset lattialle....Ryhdistäydyin ja asettelin huuleni paikoilleen.

Päästäkseni itseni pinteestä ja tädin vieläkin pahemmasta otin seuraavan putelin joka sopi koko ropalle. Se ei luvannu kaunistaa tai tehdä ihmeitä, mutta se tuoksu hyvälle, oli kaunis purkki ja sillä sais apua kitisevään ihoon.
Se makso 45€ enkä ois kyllä sitäkään ollu valmis maksamaan, mutta en kehdannu enää perua.

Nyt mä sitte tuoksun hyvälle, eikä nahkakaan narise entiseen malliin.
Siihen ois tosin kyllä riittäny vaikka Tummeli, mutta onhan toi purkki sentään vähän naisellisempi pitää siel kylppärin pärekorissa.
Muistais vaan laittaa...

Että jos joku nainen tulee vastaan jolla on punakat kasvot, partahöylästä tulleita veriviiruja leukaperissä, orgastisen öljyn peitossa, mutta se tuoksuu hyvälle, nii se oon sitte mä!
Se saattaa jupista kiukuspäissään kaikkee hölömöö, mutta pantakoon se kaikki näiden vaihdevuosien piikkiin!


Onneks sillä menee muuten vallan loistavasti!

Se on pokattu:)
Nyt sillä on oikein mukava, isokokonen,herwottoman huumorintajuinen, möreä-ääninen, hyväntahtonen ja kaikeltapaa sillesopiva sussu!

...ja se osaa kaikenlisäks soittaa saksofoonia!!!

Et sillai tääl menee.

Täs teille vähän tunnelmia....



Se on sau taas uudestaan!

Elämää hankkimassa!

Täs kaiken kiireen ja häsellyksen keskellä laitan pikaiset kuulumiset.

Työpisteen vaihto toimenkuvan muuttuessa on vienyt osan ajasta.
HorTTonin hoito ja kakkakikkareiden korjuu lattialta, umpihangessa rämpiminen ja pakkasen piteleminen on vienyt yhden osasen.

Ja isoon mutta oikein mukavaan ja tervetulleeseen jutskaan on mennyt loput.
Olen hankkinut itsellein elämää !!!

Voisin jopa sanoa, että ihan teinimeininkiä on pukannut, vaikka samaan aikaan näköjään lykkää yllättäen kuumia hyökyaaltoja ja rytmihäiriöitä.

Sikäli on helppoa, että vaihdevuosien ja ihanan elämän oireet muistuttavat näköjään kovasti toisiaan.
Kämmenten hikoilu, muljahdukset ja outo tunne mahanpohjassa ilman nälkää, keskittymisvaikeudet ja muistikatkot sopii kumpaankin:)

Että tällästä täälläpäässä.
Tääpää on kyllä ihanasti vähän sekasin ja lintallaan, mutta liekö tuolla niin väliä?
Jahka saan nää aivoni ajattelemaan selkeästi, laitan järkevämmän jutun tulemaan.
.... tai siis jutun ylipäätään.
Järjellisiä ei oo tainneet olla ennenkään, joten yritän olla poikkeamatta vanhasta.

Täs nyt kuitennii teille taukomusiikkia, joka on kieltämättä hempeetä ja pehmoo, mutta vähän pehmee on näköjään allekirjoittanutkin:)





Enhän yhtään melkein valehdellu?
Kaunista ja hempeetä oli Dianan laulu...

Se on sau hetkeks!

Passi ja ehkä vähän muutakin hukassa!

Lomalta paluu on aina yhtä hauskaa...

Sataan nukkuminen olikin liian ylellistä hommaa.
On erikivaa nousta kukonlauluun, tai täs tapauksessa kotikoloni ohi marssivien varusvauvojen lauluun:

" VA-SEN, VA-SEN, VA-SEEEN..
YKS, KAKS, KOL-MEE...

" Oi äiti, äiti, etkö sä nää?
Tästä mä tykkään, tänne mä jääään...!

" VA-SEN, VA-SEN VA-SEEEN..
YKS, KAKS, KOL-MEE...
EI PUHUTA SIELLÄ RIVISSÄ!!!
VA-SEEN, VA-SEEN, VA-SEEN...jne..."

Hmmm...

Mä päästin sitte sellasen piänen valheen tuos edellisessä jutussa...
Mun kyllä piti kovasti ahkerasti siivota, mutta hopsista vaan huomasin olevani useammin kaukosäätimen ku pluutun kimpussa.
Onneks sisko älläs, ettei mun puuhista tuu muuten mitään, ja se rykäs meille.

Sillä oli kassillinen kaikkee kivaa tavaraa mukana.
Pölyimurin pusseja hajupalleroineen, otsalamppu, kahvia, kolme kimppua tulppaaneja, semmosia vakuumipusseja peitoille tai jollee isoille jutskille, ilmanraikastimia (ei siks, että mun huusholli haisis aina pahalle, mutta satunnaisesti koko talo löyhkää ihka aidolle pas´kalle, johtuen jostain viemäri-hommeleista, ei minusta) ja sitte semmosen korvaläppäkarvalakin!!

Mulla ei oo pipoa.
Mulle ei sovi pipo.
Mä en sovi mihkään pipoon.
Pipot inhoo mua.

Sisko osti mulle sitte lakin:)
HorTTonia ulkoiluttaessani tulee sillai aika kylmä, jos ei oo päässä mitään!
Sisko varmisti senkin, että kun siel päässä ei tuo järjenvalokaan niin usein vilku, nii toi sitte semmosen pikkaraisen pattereilla toimivan lyhdyn siihen lakkiin ripustettavaksi...

Musta tuli sitte valopää!!!
Jotta kiitos!

Itseasiassa sisko tuli auttamaan mua etsinnöissä.
Oon hukannu passini.
Ei löydy ei, vaikka katoin kaik paikat.

Se etsintä oli kyllä aika tehotonta, koska juutuin aina lukemaan kaikkia papereita, selailemaan valokuvia ja penkomaan yhtä kapsäkkiä, missä on muistoja ihan pikkaraisesta likasta lähtien.
Päiväkirjaa, postikortteja, tunnilla raapustettuja lappuja kavereille, poissaolovihkoa, vanhoja rakkauskirjeitä:)yms...

Sitte löysin vauvakirjani!
Passi ei ollu senkään välissä, mutta mä löysin jotain muuta.

Muutaman totuuden itsestäni.
Papan ja äidin taltioimana.

Näistä löytyy ehkä myös syy siihen, jotta miks mä oon vähä tällänen...



Ja täs todiste siittä, että oon ihan oikeasti tapaturma-altis, eikä mun kannattais kovasti hosua sen siivoomisen kanssa, saatika nousta niitä yläpölyjä huiskimaan. Ja tuon dokumentin lisäks mulla on murtunu pikkurilli ja varvas. Ja peukku menny sijoiltaan ja huuli haljennu muutamaan kertaan.
Ja polvet runtsahtaneet leikkuu-kuntoon, ja nilkka nyrjähtänny...häntäluu katkennu ja monia monia tikkejä on ommeltu sinnesuntänne!

Mut koskaan en oo pyörtynny!



Sitte siinä kirjassa oli myös selitys sille, että miks mä oon nykyään niin kiltti.
Ku piänenä ei oo, nii vanhana voi sitte muuttuu sellaseks.



Huomasin että liima, millä nuo kuvat on läntätty kirjaan, pukkaa ulos sivun toiselta puolelta.
Muistan myös mille se valokuvaliima haisi.
Tai tuoksui.
Mä nimittäin imppailin sitä siinä samalla, kun Pappa liimaili.
Minkäs sille saattoi, kun se tuoksui oikeesti hyvälle!

Ja siksi mä kai sitte näin itteni tälläsenä:



...vähän onnellisena...!

Tuli nyt vähän itsekeskeinen juttu, mutta musta on mukava muistella mua.
Piänenä.
Koska nyt oon kaikinpuolin iso, eikä mulle paljoo enää tapahdu.
Jos oisin löytäny sen passin, nii ois saattanu tapahtua.
Vaikka mitä.

No, ei sen kai nii väliä.
Pääasiahan oli se, että sisko tuli ja siivos:)

Käy sisään!

Mietin jotta listaisinko vanhan vuoden plussat ja miinukset.
Mutta sitte aattelin etten sittenkään.
Muistelunhan pitäis tuottaa mielihyvää ja ne miinukset ei sitä totisesti ois tehny.

Sensijaan aattelin niitä plussia.

Ilman viimevuotta en olisi kokenut näitäkään:

Tammikuun viidestoista.
Ensimmäinen kirjoitus :)
Kaksi kommenttia, joista toinen mun omani...

Kevättä, jonka yleensä haluaisin viettää peiton alla muristen kaikelle ja kaikille.
Nyt löysin harrastuksen.
Kuvaamisen.
Omanlaisia otoksia, joilla ei ole mitään tekemistä osaamisen kanssa.
En edes ymmärtäny, jotta mitä nappuloita ois pitäny painaa.
Pääasia että taltioi tunnelman.

Kesää, jolloin sain uudenlaisen kosketuksen saareen.
HorTTonin ja Jorma-Kyllikin kanssa.
Ja niiden kovasti rakkaiden ystävien kanssa.
Osa heistä oli jo ollu olemassa.
Osa ilmestyi kuin enkeleinä juuri, kun vähiten osasin odottaa.

Hienoja hienoja hetkiä milloin missäkin ja kenenkin kanssa.
Keskusteluita, joista ammennan lopun elämäni.
Pieniä herkkiä tilanteita, jotka koostuivat milloin mistäkin.
Pienestä sanasta, eleestä tai posken sipaisusta. Halaamisesta ja hymystä.
Sellaisesta katseesta.

Kirjoittamisen tuomasta ilosta.
Uusien blogiystävien tuesta ja aikaansaamistaan lukukokemuksista.

Kortinpeluusta ja elämälle rätkättämisestä.
Yhdessä tekemisestä.
Aamupalan syönnistä ja tanssimisesta.
Näkkileivän lainaamisesta ja pyykinpesusta.
Saunomisesta ja tuleen tuijottamisesta.
Koirankuolasta ja pässinkakasta.

Joskus jopa toranpoikasesta, joka loppui ennenkuin alkoi.
Siitä, että ystävän kanssa voi jopa suutahtaa.
Loukkaantumatta.

Välittämisestä, jonka tuntee ytimissä asti.
Villasukista.
Rakkaudella kudotuista.

Punatukkaisen tytön lämpöisistä sanoista ja sydämellisestä halauksesta.
Tuntemattoman miehen avunpyynnöstä:)
Ystävän aamulla poskelle jättämästä hellästä suukosta.Ystävänä.
Halauksista.

Siskon huolenpidosta.
Ja pankkitilistä:)

Pentusista kaikkineen!!!


Tuo kaunis vanha portti on tullu hassun tärkeäksi.
Sen sisäpuolelta löytyi elämäniloa.
Ja keijukaisia ja menninkäisiä.
Metsän henkäyksiä ja sammaleen tuoksuja.
Ja jos en väärin nähnyt, niin joku peikkokin:)

Joten astukaa sisään!
Mielikuvituksella jos ette muuten...


Mukavaa tammikuuta!

pssst..piän täs vähän lomaa.
Laitan omaa pesääni kuntoon ja jynssään yläpölyjä.
Asunnostani siis.
En päästäni:)