Mutsi leipoo!! Äkkiä haneen!

Kävin tänään ytimessä.
Joululounaalla työporukan kanssa, joten ehdin sitten katselemaan silmät suurina kaupungin tohinaa!

Jos lähtee saarelta, niin pitää ottaa kaikki irti!

Kipasin ostamaan sokeria.
Tai se oli tehty kamalan hankalaks se kipaiseminen, koska ensin piti mennä parffyymiosaston, sukkaosaston, kenkäosaston ja minkälie-osaston läpi. Kahdet rullaportaat, väärä suunta ja takasin.
Tönkkömeikatut myyjättäret vaanivat niiden parffyymipullojen kanssa suihkimassa sinnesuntänne sitä, mitä kullakin oli omassa nassakassaan.
Onneks mulla ei oo astmaa!

Musta ois paljon kivempaa, jos ne jakais ilmaisnäytteitä vaikka ryppyvoiteista tai semmosista kokovartalobodyistä, joiden avulla tää makkara sujahtais siihe nakinkuoreen, joka mulla on iltapukuna!
Itsenäisyyspäivänä ois tarve!

Juu! Meen meen!!
Renikat rintaan ja tukka tötterölle!

Ai linnaan?
No en, mut melkein.
Kerhollakin on leijonalippu salossa!

Jaa aiheeseen.
No siellä kaupassa katselin lehtiä.
Noin kaksataakahdeksankymmentä erilaista ja kahdessasadassakuudessakymmenessä oli leipomisohjeita! Oi että...IHANAA!

Jos mulla ois täs elämässä mitään intohimoa mihinkään, niin se ois leipominen!
Musta ois ihana leipoo kakkuja ja pirukoita ja pullasia ja torttuja ja pikkuleipiä ja juustokakkuja ja sämpylöitä...
Puff vaan ku jauhot pölisis ja minä vispaisin!

Mutta mä en voi!
Ku mä en oikeen osaa.
Tai mun on annettu ymmärtää niin.

No okei! Jos nyt pari kertaa on saattanu käydä niin, että ei oo ollu lopputulos niin ...kaunis...tai kypsä...tai hyvänmakunen..., nii heti on tultu sanomaan ettei mun ehkä pitäis! Et kaupastakin saa jo ihan hyviä!
Kauheeta tuhlaamista!

Mulla on ollu montakin hyvää pullanleipojaa opettamassa, mutta vaikka käest pitäen oon tehny, nii ei!
Pullista ei tuu mittään!
Ex-puoliso sanoi, että mä voisin ruveta ansaitsemaan niillä.
Puolustuvoimat vois ostaa niitä tykinkuuliks..HAHHAHHAA!!!
Mua ei naurattanu pätkääkään... Mä otin eron...HAHHAHHAA!!!

Kerran ku en ollu viel ottanu sitä eroa eikä se ollu antanu, nii meille tuli vieraita.
Oli vappu tai joku, ja päätin leipasta munkkeja.
Kaikki meni oikein mallikkaasti ja taikinakin oli ihan taikinan näköstä.
Sitte mun piti saada niihin reikä??
No minä tein semmosia pötköjä ja liimasin ne semmoseks rinkulaks.
Reikähän se siinä!
Muistin, että öljyn pitää olla kuumaa, ettei se taikina imase sitä öljyä liikaa.
No padasta nousi höyry. Tai se oli kai jo savu?
Ne rinkilät sinne ja oottamaan!
Hmmm... ne meni jotenkin kovin nopeesti aika ruskeiks ja sitte ne niiko aukes!
No ei mitään. Aattelin ettei se muoto niin vaan se MAKU!
Sokeria paljon päälle, nii ei näytä niin mustilta...

Vieraat tuli, ja minä posket punasina toimitin, että ottakaa! Itte tehtyjä! Vassokuu!
Ystävätär otti ja antoi sen "levätä" lautasella.
Minä haukkasin innokkaana....jösses!
- Tilanne seis! Munkit tänne! Haetko kulta niitä keksejä sieltä kaapista.

Ystävät yrittivät olla nauramatta, mutta...
Lautasellani oli pötkö. Se oli musta. Sen sisältä valui sellasta taikinaa. Se taikina oli raakaa...
Eli ne näytti ihan vattatautisen koiran pökäleiltä!
Ne ystävät ei sitte enää voineet pidättää....!

Mä voin laittaa tähän listan niistä muista, ku en viitti niin yksityiskohtaisesti kaikista.

- Kuivakakku. Siittä tuli ihan vihree. Ja siel oli mun kaverin hiuksia. Liikaa soodaa ja liian pitkät hiukset, ku se tuli liika lähelle sitä vatkainta!

- Kakkupohja. Se näytti hienolta, mutta ku otin sen uunista, nii siitä läks ääni. Pfiiiuuuu! Se laski ilmat pihalle ja sen keskiö jäi vähä raa´aks.
Ei hätää, mä kaavin sen taikinan sielt keskeltä, ja täytin sen kolon sitte rahkamarjajollain-mössöllä.
Sisko tuli, ja totes heti sen nähdessään: Ai, rouvan kakku tais jäädä raa´aks?
Mistä se sen saatto nähdä? Mähän olin naamioinu sen???

- Leipää ihan luomujauhoista, maalta tilatuista!
Siihen aikaan ei viel ollu kaupoissa tietookaan ciapattasta!
Mä olin eka! Ne jäi semmoseks parin sentin korkuseks littaantuneeks patongeiks, vaikka ohjeessa oli kuva semmosesta pulleesta ihanasta LEIVÄSTÄ!

Joks te uskotte?
Mä en viel sillonkaan, vaan yritin uudestaan pullia.

Pojat oli piäniä ja aattelin, et oon maailman paras äiti! Vassokuu!
- Nää ei maistu yhtään samalta ku mummin! Miks nää on näin kovia? Mä en syö.
Minttu-koira tuli apajille!
Hyvä on! Jos TE ette syö, niin MINTTU saa sitte nää kaikki! Vassokuu!
Minttu nuuhkaisi ja katsoi mua sillee ku vaan iso berhandilaista puolet omaava voi...
Se huokas eikä ees nuolassu. Kääntyi ja luikki poikien perään!

Mulla keitti ja huusin koko porukan perään:
- Perhana! Keksejä ei sitte oo koko talossa! Ja on se kumma, että koiralle kelpaa kyllä voi,siankorvat, mandariinit, valkosipulietanat ja jopa IHMISEN PASKA leirintäalueella, mutta MUN PULLAT EI!
Mä en enää IKINÄ LEIVO!

Nyt ku aattele, nii hyvä. Mä en muutenkaan taida mahtua siihe nakinkuori-mekkoon, mut en ainakaan jos mä viel leipoisin! Joutuisin syömään ne kaikki itte!


Kerran otin jauhopussin kaapista.
Pojat ja isänsä katselivat.
- Äiti!
- No?
- Et kai sä vaan ala leipomaan?
- En. Mä teen ruskeeta kastiketta....
- Aha. No okei sitte...

Kastikkeesta ei kyl tullu ruskeeta.
Siittä tuli harmaata.

Voi pieksut sentään!

Se on semmonen juttu, että mä löysin itteni taas kerran ihan hulvattomasta tilanteesta!
Joku kerran epäili, että keksin näitä juttuja, että kelleen ei voi sattua näin pöljiä ja näin usein..

Kyllä voi!
Mulle.
Ja "Maijalle".

Eilen oli juhlat kerholla.
Minä en osallistunut, vaan istuin telkkarihuoneessa.

Kun kerho meni kiinni läksin ystävättäreni luokse.
Meillä on usein tapana pelata korttia ennen nukkmaanmenoa. Siitä on tullu mukava tapa ja samalla rupattelemme niitänäitä.

Tilanne oli 2-1 kun puhelin soi.
Ystävä ihmetteli, jotta kuka tähän aikaan...?
- No hei!...mmm...juuu...no ei tietenkään! Tule vaan!
- Maijalla on joku ongelma ja se sanoi ettei sitte saa nauraa...?
- No sillon varmaan juuttunu hiusharja tukkaan tai jotain..
Emäntä meni avaamaan oven valmiiksi.

"Maija" tuli sisälle.
-Tule tänne keittiöön.

Eteisestä kuului:
- Ette sitten naura!!!
- No ei ei!

Maija tuli oviaukkoon ja näytti surkeelta!

Ei ollu hiusharjaa.
Maija tuli pöydän ääreen ja varmisti:
- Ettehän sitten varmasti naura?

Maija nosti hihaa vähän ylös....

Tässävaiheessa oli täysin kohtuutonta pyytää olemaan pokkana ja me molemmat purskahdettiin ystäväni kanssa aivan hervottomaan nauruun.
Maija ei ees hymyilly.

Maijan oikeassa ranteessa oli käsiraudat.
Ne oli ihan kiinni.
Ne oli ihan tiukasti kiinni niin, että Maija-paran ranne oli ikäänkuin aika pinteessä.

-Hihihihi ...herrranjestas...miten ihmeessä nää on joutunu tähän??
-Mä sain pikkujoululahjana ja aattelin vaan testata. Paketissa luki että Kertakäyttö-käsiraudat, eikä siel ollu avainta. Ja mä aattelin ettei ne oikeesti mee...
- Kertakäyttö...?
- Arska! Sä oot ollu poliisissakin nii auta nyt mua!
- Hahhahhaa, juu, mut mä olin siel toimistopuolella!
- AUTTAKAA NYT MUA! Mä en kestä! Mitä mä teen?

Ystävättäreni haki työkalun. Korkkiruuvin.
- Kokeillaan jos tällä...tosta jos vääntää...ei...
Minä hain perunankuorimaveitsen...
-Eiii...mua pelottaa!

No minä kaivoin puhelimen.
- Mihin sä nyt soitat?
- No poliisille tietysti.
- Voi ei! Mä en ala. Vähänkö hävettää? Mä istun kyllä sitte jätesäkki päässä jos tänne tulee joku!

Tuttu poliisi oli yllätysyllätys nukkumassa kello 01.30!

Ei auttanut muuta kuin soitto toiseen paikkaan.

Menin vessaan, että saisin soitettua nauramatta. Naiset seurasivat perässä ja jäivät kuuntelemaan.
Viittilöin jotta menisivät kikattamasta.

Prrr...haloo!
- No täällä Arska hei!
- No terrrve Arska! Mikä hätänä.
- Juu.. hätäpä hätä!
Repesin aivan hervottomaan kikatukseen ja yritin saada jotain tolkullista ulos.

- Kuule, kun hihihihi...onkelma on tää hihihi...kun että meill on niiku käsirau..hihihihi..ja juu! Me tultiin pikkujouluista ja me ollaan kyl...hiihihi IHAN SELVIN PÄIN KAIKKI!

- Kröhömm..Niiiiinnn...?

- Juu ollaan ollaan. Anteeks ku mä en voi sille mitään, että mua naurattaa.
(Naiset nauraa kikattivat suuureen ääneen taustalla mahaa pidellen! Jopa Maija!)

-Kato ku juttu on nyt näin..
Selitin tilanteen ja pyysin neuvoja ja vannotin olemaan nauramatta

Puhelimesta kuului miehekäs yskäisyksi naamioitu pärskähdys..

- Tuota juu, meillä on kyllä avaimet, mutta tulo kestää ainakin tunnin. Kestättekö?
- Ei kestetä kun se ranne paisuu!
- No tehään nyt näin, että minä soitan sinne ja sinne, ja kerron että ootte tulossa.
- Voi kiitos! Ja tää EI sitte liity mihinkään "sellaseen", et ihan vaan muutenvaan jäi ne raudat käteen. Etkä kerro sitte kelleen!
- Juu juu. Ymmärrän. En kerro en!

Maija läks pukemaan vaatteita.
Tai siis Maijalla oli vaateet, muttei takkia.
Minä pengoin kassia.
- Mennään jo Maija hätäili.
- No mun pitää ettiä kulkulupa...
- Ei tartte ku mennään vaan nyt!
- Juu, mutta ootko aatellu, että jos nyt tällä matkalla Sotilaspoliisi pysäyttää meidät, nii mitähän ne mahtaa aatella ku siinnä kävellään.... käsiraudoissa...?
- Ai kauheeta, juu!

Menimme sinne paikkaan, josta apu heltiäisi.
- No onhan se ihan kiva käydä täälläkin, kun en oo koskaan ollu, sanoi Maija.
- Juu, tää on ihan kiva tapa mennä esittäytymään...

Pimpom ja pääsimme sisään.
- No iltaa. Jaaha, että näin... Ai terve Arska!
- Tervebbä terwe juu...

Maija ojensi kätensä ja rupesi selittämään ku ruuneperi:
- Ku nää on nyt tässä kiinni eikä mulla ooa avainta ja tää ei siis liity mihinkään seksiin tai semmoseen ja nyt mä en kestä ja mua hävettää ja saaksä nää irti ku mun pitää mennä töihinkin ja enkä mä....
- No juu kyllä, katsotaampas!

Naps ja raudat aukesivat!
- Voi ihanaa ihanaa kiitoskiitos, kato nyt mun kättä voi kamalaa, kiitos!
-Eipä mitään. Kuinka joku onkaan voinu tuommosen lahjan antaa. Ois voinu mennä ihminen vaikka paniikkiin? Tässä nää raudat...
- Mä en haluu enää ikinä nähdä niitä. Laita ne vaikka jolleen ihan oikeelle rikolliselle tai jolleen... Minä en niitä tahdo!
- Jaa, no kiitos sitten kovasti! Hyvää yötä!

Käveltiin takaisin.
Oltiin ensin hiljaa...
Sitten ei enää kyetty, vaan revettiin...

-Voi ihanaa Arska kun sä tunnet niiku nää ihmiset! Mitä mä oisin tehny?
- No, en nyt tiiä et oliks tää nii hyvä juttu, että mut tunnetaan esimerkiks tämmösen yhteydessä. Tai no ei sillä oikeesti oo väliä. Puhuu ne muutenkin nii menköön nyt tääki. Ootko aatellu, että seuraava liikkeellä oleva juttu saattaa olla se, että me ollaan sit sun kaa varmaan sellasii? Ja me niiko leikittäis käsiraudoilla?
- Hmmm... o-ou!

Päädyimme siihen, että paras tapa saada huhut loppumaan het alkuunsa on kertoa koko totuus.
Ihan niinku se oli!




Tuossa yllä läksiäislahjana saamani koru!
Niiltä sieltä.

Tykkäisköhän Maija tommosista?

Tää meinaa saada slaagin!

Mulla on semmonen vika.
Tai on mulla montakin, mutta tää juttu tekee musta ihan velliä villasukassa.

Mä oon oikeesti kovasti eläinrakas, ja paapon kaikki koirat, kissat, gerbiilit ja jopa meduusatkin, mutta kahta en kestä:
Kärmeksiä ja sitte semmosia, joilla on viikset ja häntä ja ne sanoo:Piip tai Räyh!


Täällä saarella on vallan mahdoton populaatio erilaisia elukoita.
Mäyriä ja kettuja ja lepakoita ja hämppiksiä ja murkkuja.
Niitä lieroja joilla on se sahalaita selässä on niitäkin vaikka muualle jakaa.

Vuosi sitten omalle pihalle tuli yks niistä ja purasi mun Minttu-koiraa noukasta.
Se oli sitten semmonen latinki, että 60-kiloinen koira oli jalaton kymmenessä minuutissa.
Onneksi sain kiltit sotilaspoliisit nostamaan koirun autoon.
Piipaa-vauhtia klinikalle ja siellä tehohoitoon..

No onni sinänsä, että se luikero oli menossa hiekkalaatikolle päin, jossa oli pikku- iitiäisiä leikkimässä.
Olis voinu käydä hassusti.

Tänä kesänä törmäsin kahteen.
Kumpikin sattu kuolemaan.
En suostu ottamaan vastaan paheksuvia kommentteja.
Niitä nimittäin jäi vielä tonne, jos joku tahtoo?

No sitte se toinen, jonka nimeä en ees sano.

Tänään tuol yläkerrassa oli semmonen.
Roskiskaapissa.
Se oli ainakin koiran kokonen.... vaikken mä nähny, niin oli se!

Sitten mä rupesin miettimään...
Jos kerta siel yläkerrassa, nii miksei sitte täällä?
Voitte kuvitella että mun varvaskarvatkin nousi pörhölleen!

Mä yritin liikkua täällä sillai levitoiden ja kun kävin huussissa, istuin vain puoliks jos vaikka sieltä pytystä...?

Mä hermostuin tuos keväällä, kun tuos viereisessä tyhjillään olevassa talossa asustaa kissa.
Se tuli jotenkin hulluks ja alkoi mouruumaan ja pitämään ihan mahotonta elämää kaikenaikaa.
Sadattelin jotta herkiä!!

Nyt sitte, kun siittä ois ihan oikeesti hyötyä on se pahuksen katti päättänyt pysyä pois maisemista.
Kerran vilahti tuonne talon taakse, enkä ees ehtiny ottaa siittä kuvaa, vaikka sanoin että Paikka!

Nyt voisin tarjota sille vaikka munkkikahvit sodessa jos viittis tulla tekemään sitä, mitä kissojen kuuluu!
Syömään ne, joiden ei pitäis olla kenenkään roskiskaapissa!

Mä oon yleensä aika rauhallinen ja eri rohkea, mutta rajansa kaikella!
Mä en tiedä, et uskallanko enää ikänä avata tota omaa kaappiani?
Mihkäs mä ne roskat sitte laitan?

Mun tuurillani siel on kuitenkin kokonainen perhe niitä, ja sukulaiset kans.
Ja ne ihan varmasti ois niitä koirankokosia ja sanois et Räyh!


Mulla on mun allakan kannessa semmonen teksti.
Lotat ovat hot!
Juu kyllä!

Mutta ei tässä yhteydessä.


...ja tarinani ei siis kertonut hiilistä....!!!!!!

Kuumaaa.....

Viileät lakanat, untuvapeitto...


Kuuma, kihelmöivä lämmin aalto kulki lävitseni
Sydän hakkasi
Kasvot
Jotenkin niin tutut ja rakkaat
Kädet ottivat kasvoni lämpöiseen syleilyynsä
Katsoin ihmetellen
Suljin silmäni
Tunsin viileät ja samalla lämpöiset huulet
Kaulalla
Olin
Viivyin
Otin
Hengitin
Huohotin


Kaulakuopassa sadoittain hikipisaroita
Sydän oli unohtanut normaalin rytmin
Hengitin huohottaen
Iho ja sisin laukeamista vailla




Täysi sylillinen lämpöä
Pakkasin sen kassiin ja lähdin


Halusin jakaa sen jonkun kanssa

- Aattele! Eikö ollutkin ihana uni?
- Hmmmm...
- No eikö muka?
- Hmmm....Ootko aatellu et saattais olla kyse jostain muusta?
- Ai mistä muka?




- Esimerkisks vaihdevuosista?

- .........



- Eeiii tai EI....!!!
- Hmmmmm...?



- No voi PASKA!

- Mitä mä teen tälle laukkaavalle sydäMMelle????

- Noo..ootko kokeillu beetasalpaajaa?


.

Tääpää, Picasso ja Schjerfbeck!

Papan kanssa käytiin seuraava keskustelu:
- Oon huomenna menossa Ateneumiin Picasso-näyttelyyn...
- Kaikeenmaailman kuvii siekii viittit mennä katsoon?
- No aattelin mennä tarkistamaan, oonko edelleen samaa mieltä, ku aiemmin....
- Jaa, no siul ei sit vissiin oo parempaakaa tekemist...

No ei miul sit ollu ja mie menin!
Jos kerta Pariisista asti tänne tuovat.

Sain ystävän mukaani.
Yksin ois ollu ihan tylsää, ja kokemuksen jakaminenhan on oikeastaan se suurin ilo.
Tulee kaikupohjaa ja samalla voi peilata omia mielipiteitään.
Heh! Tuo kuulosti ihan siltä, ku ymmärtäisinkin jotain... :)

Tykkään Ateneumista jo pelkästään rakennuksena, ja siellä oleva tunnelma on ihan omanlaisensa.
Valtavan kaunis portaikko kuluneine askelmineen ja sileine kaiteineen on jo sinänsä mielihyvää tuottava. Kulunutta on mukava hiplata.
Auditorion hallissa on todella kauniit vanhat numeroidut naulakot ja katossa kauniit kuviot.

Tarrat rinnuksiin ja alustusta kuuntelemaan.
Opas teki parhaansa. Ihan oli valaisevaakin juttua, mutta jotenkin liian provosoivaa.
Mua nyppi se alleviivattu osio, että tajuattehan sitten oivaltaa tämänkin asian ko.teoksesta ja ymmärrättehän sitten...blaablaa...
Niitti oppaan otsaan lensi siinnävaiheessa kun ois pitäny käskystä keskustella eräästä maalauksesta OIKEALLA puolella olevan ihmisen kanssa.

Mie eikä ystäväni tykätä keskustella käskystä.
Se onnistuu meiltä muutenkin.
Käytimme ajan mutisemalla "Meitä ei oppaat komentele"!!!
Oikein aikuismaista.....

Ekassa salissa oli kauhia ruuhka ja hyppäsimme seuraavaan.
Sitten seuraavaan....

Ihan kiltisti katsoin melkein kaikki teokset.
Odotin "innolla" koska ystäväni tekisi niinkuin lupasi:
- Sanon sitten heti, jos jonkun teoksen kohdalla hullaannun täysin!
- Miten tämä orgastinen kokemus sinusta näkyy päällepäin?
- Rupean huohottamaan ja värisemään...
- No hyvä, mie en sitte tunne sua!

Muutaman teoksen kohdalla saattoi ihan oikeasti sanoa, että juu! Tästä mä piän!
Tämä innoitti ihan keskusteluun.



Ei niin kovinkaan kaunis, mutta vaikuttava!

Tuota ennen oli muutama oikein kaunis maalaus ja tussipiirustus, jotka oli tehty perinteisellä tyylillä.
Niissä oli silmät oikeilla paikoillaan ja muutkin ruumiinosat.
Kauniita!

Sitten alkoi se irtojäsenten osasto.
Picassolla ja mulla on sitte ihan eri käsitys erotiikasta.

Minä en saanu mitään väristyksiä.
En tisseistä, peniksistä enkä ees suurista nenistä!
Olen äärettömän kiitollinen, ettei myöskään ystäväni!
Pitkä, komea huokaileva mies ei ois jääny keltään huomaamatta!
Ja mun ois täytyny luikkia seuraavaan saliin....

Viimeisessä salissa olikin sitten ihan kotimaisia teoksia.
Yksi lempitaiteilijoistani on Helene Schjerfbeck.Tämä taulu pisti mielikuvituksen liikkeelle, ja mietimme ystäväni kanssa mitä mahtaa olla oven takana...?



Kummityttöni äiti soitti ihan hetki sitten. Hänen kanssaan kävimme katsomassa Helenen näyttelyn.
Siinä maalauksia ihaillessani mietin, että eihän tuo profiilikuvien teko nyt voi niiin kauhean vaikeeta olla?
Jotta kyllähän mäkin....
Tohti pahus epäillä ettei taida sittenkään taitoni ihan riittää.
Tohkeissani lupasin tehdä oman "Schjerfbeckini" ennen ku täytän 50.

Mun tarttee varmaan ryhtyä pikkuhiljaa terottelemaan kyniä.
Jotta tulos näyttäis jokseenkin tältä:





Ai juu!
Siitä Picassostahan mun piti....

Älkää nyt sitte vetäkö papuja korviinne tästä pläjäyksestä.
En tosiaankaan ole minkäänsortin asiantuntija missään taidelajissa!
Tunnustaudun tavalliseksi tallukaksi, joka höpöttelee ihan omiaan...
Joku saattaa sanoa jopa moukaksi...
Täältä löytyy sitten ihan oikeaa asiantuntemusta ko.taiteilijasta!

... ja Lämmin Kiitos ystävälle, jonka kanssa saattoi olla ihan rauhassa oma ittensä.
Kuumeisena ei ollu kyllä ihan viisasta lähteä, ja arvaa oisinko lähteny jos oisin tienny?

Hömelö mies =I


pssstt....
Kaikki kuvat löytyi googlesta....
.

Omena putosi puusta....

Oon ollu vähän väsyksissä.
Syitä on ollu melkein kolme.
Yskä ja nuha.

Pikkujoulut on se melkein kolmas.
Kummasti se ramasoo tuo jouluruokien syöminen vielä seuraavanakin päivänä.
Ja pisti janottamaan.

Muut kaksi ekaa on vaivanneet jo viikon.

Tonttumainen olo kaikin puolin...
En viitsinyt laittaa peilikuvaani lauantai aamulta.
Sinivuorten yö oli nimittäin melkein yhtä kamala kuin se Juicen viidestoista yö.
Että pitikin lappaa niitä kaloja siihen malliin ...

Mun piti aamulla käyttää ripsentaivutinta apuna, että sain kaivettua silmät esiin.
Nekku muistutti liikennevaloa.
Sen alapuoli oli semmonen kun pienillä ihmisillä, kun ne on pakkasella nuollu huultenympäryksiä vaikkei sais.
Laitoskäyttöön tarkotetulla käsipaperilla kannattaa hioa mielummin vanhat maalit veneenpohjasta kuin käyttää nenäliinana.
Huomasin liika myöhään.
Jos mä oisin hieno nainen, niin mulla ois ollu nessuja siellä hyväntuoksuisessa käsilaukussa.
Mutta mulla ei oo kumpaakaan.

Mun mummokassissa tuoksuu ennemminkin myrttisen valkosipulikurkut tai mynthon.
Ne mynthonit taas useinmiten karkaa sieltä askista kierimään sinne kassinpohjalle.
Siksi mä en yleensä tarjoa niitä kelleen.
Paitsi kerran kun joku pyysi, niin mä lapoin niitä äkkiä takasin sinne askiin, ja toivoin, ettei sinne menny samalla niitä purkkapalaseen tarttuneita klemmareita tai viissenttisiä.

Niistä kurkuista ei kannata täs sen enempää...

Lauantaina pienempi pilttini soitti ja sanoi tulevansa käymään.
Aamulla puol kymmenen!
Mä tietysti hätäännyin, koska yleensä lapsoseni eivät todellakaan ole hereillä ennen kahta.
Mitä on tapahtunu????
- Heitin kaverin tonne lähelle ja tulisin nyt teelle. Ooksä niiku nukkumas vielä?
- Juu olen.On niiin kova flunssa, et kannattako sun tulla saamaan pakteereita?

Eihän se lapsi sokea ole.
Eikä varsinkaan tyhmä.

Pahus!
Ei tää nyt taida mennä kaikki flunssan piikkiin!

Ei tuo mitään virkannu.
Läks jopa viemään mammaa kauppaan.

Kaupassa oli vähän ongelmia, kun tuntui ettei tehny oikein mitään mieli.
Jääkaappi oli tyhjä, ja oli kuitenkin jotain kai syötävä.
Minä pähkäilin, etten jaksais mitään tehdä.
Laps ehdotti pastaa.
-En jaksa väsätä..
-Et jaksa? Sehän on helppoo ku mikä!
Mietin ja pähkäilin.
-No ota tästä pakastepizza.
-Määää...ihan tylsää...
-Nyt otat sen ja sillä siisti!
Käyttäydyin kuin kuusvuotias ja kitisin ja märisin.

Lapseni oli paljon viisaampi.

Käveltiin limppahyllyjen ohi ja pentunen laittoi koriin Jaffapullon.
-Ai juoksä Jaffaa?
-En ku se on sulle. Kun sulla on toi kova flunssakin....


Joku saattaa ihmetellä, että miten tuo otsikko liittyy juttuun.
Ei sitte niin mitenkään.

Kunhan ihastelin niissä pikkujouluissa, että kivat koristeet on joku liimannu tohon puuhun....
En ehtinny tarkempaa kattomaan, kun piti mennä letkajenkkaa salista toiseen...

Jaa että kuka oli ensimmäisenä?


...hmmm...
Että on ilmoja pielly, juu!!


..pssst

Tässä todiste, että kyllä saattaa ihmistä janottaa seuraavana päivänä, kun on syönyt moisia herkkuja alkupalana....
Ja tässä oli vasta kalapöydän antimet....

Melkein ihan totta!

Olipa kerran yks pikkanen likka.
Sillä oli semmonen oiva kikka
että jos oikein maata polkee
ja huutaa
niin sillä saa kaiken periksi.

Se pikkanen likka oli pahnassa pohjimmainen
ja hemmoteltu mokoma
Ja kun se sai sitten jalat alleensa
ei ollut enää rauhaa kotona

Ei se ihan läpeensä paha ollut
hömelö lähinnä
Niinkuin silloin kun sisko oli kipiä
ajatteli auttaa pipiä
ja lupautui hakemaan kikkarilta karkkia

Se toimitti tädille tomerasti
"Sain tulla ihan yksin tänne asti!
Siskolla on pilkkuja yksi taikka kaksi
ja nyt pitää saada sille Riks ja Raksi!

Isommat lapset oli kuulolla nurkan takana
ja päättivät huijata pikkasta likkaa
Ei ällännyt se kakara
jotta nyt käytetään ilkeää kikkaa
"Ei kannata odottaa, menee pilalle
ja sulaa
Parempi syödä pois se heti
niin et joudu pulaan

Pikkanen likka uskoi polo
ja oli aikamoisen nolo
kun kotiin tullessa oli pelkät
paperit kourassa
Siitä sai sitten kovat torut
ja päästipä vielä porut
kun ei tajunnut
jotta mikä meni pieleen

"Miten tässä näin kävi
ihmetteli se"
ja koki mielessään suurta vääryyttä

Tästä suivaantui sen isompi sisko
ja vielä isompi veli
Ei vetele ei tämä peli,
tuumivat he ja marssivat yksissä tuumin
kertomaan huolensa

Kuunnelkaa nyt pappa ja äiti:
Tuo on kuulkaa semmonen neiti,
että kohta käydään sotia
jos ei sille panna mitään rotia.

Kerrankin se tahtoi niin kovasti
oppia soittamaan viulua
Avuksi se otti siskon pelin
ja kun muut kääntyivät selin
se soitti siitä kielet poikki




Isompi sisko kiljui ja loikki
pikkasta likkaa sätti ja moitti
Nyt riittää se huusi!
Oitis alkaa täällä komento uusi,
ja jos ei mene nyt HETI kiinni suusi
pannaan sut koirakouluun!

Tästä säikähti se pikkanen likka
ja meni ihan hiljaiseksi sen pieni polla
Vaikka salaa syönkin koiran kanssa samasta kupista
se tuumi,
ei koirana ole mukava olla!

Siitä se sitten alkoi sen pikkasen likan
kasvatus ja kuri
Sitäpaitsi sen siskolle ja veljelle
tuli siitä suuren suuri huvi
kun saivat keskenään häärätä
ja pikkasta likkaa määrätä

Nyt se entinen pikkanen likka
on tosi säyseä ja kiltti
Ei uskoisi sitä edes seuraavassa kuvassa oleva Herra Tikka,
kun sillo pienenä se oli
niiin mahdottoman villi piltti!



No ei siitä ihan kokonaan kilttiä tullu
Ja sen sisko sanoi sille useinkin,
että se on ihan hullu
Tossa alemmassa kuvassa
oli sen isosisko ihan murkku
Ja oli tosi lähellä, ettei katkennut
siltä pienemmältä joskus kurkku.

Semmonen oli tämä tarina
ja ihan varoiks jos tulee tästä narina:
Sisko itte antoi tähän luvan
ja sain jopa laittaa ton meidän kuvan.
Me ei olla ihan saman näkösiä,
mutta on meillä sama äiti ja isä
Se että meistä tuli tämmösiä
on suvun maineelle vain suurenmoinen lisä:)
Niiden ittensä mielestä





Tää on omistettu sille isommalle siskolle, jolla on
ääääärettömän pitkä pinna
Ja sille vielä isommalle veljelle, jolla on vähän lyhkäsempi...

Mutta molemmat on ainakin melkein yhtä pöljiä ku niiden pikkusisko:)

Ja Papalle:
Taidan syyttää siuta tästä meidän pöljyys-geenistä...
...ja innostuksesta kirjoittamiseen!
Lämmöllä ja rakkauvella :)


t: Se pahnan pohjimmainen

Kuu muuttui muuksi

Pienen saunan kuistilla oli kaksi lyhtyä.
Ne oli sytytetty huolimatta taivaalta mollottavasta kuusta.

Saunojat olivat löylyissä, eivätkä kuulleet saatika nähneet mitään seuraavista tapahtumista.
Nimittäin jos olisivat, olisi saaren elämä ...hmmmm.... ehkä erilaista kuin ennen.

Nyt tapahtumia todisti vain kaksi myrskylyhtyä.
Tai no, ainakin yksi.

Saareen johtavan sillan ylle lensi jotain.



- KH6556&%%%()=)/&?!! S``?=)(/&¤(u?!!!

- "SSSSS**¨+åp???"...............???
-""2393##5TRRRRR==+"!
- ""prrr...;;¨¨>><< jne....

Vapaasti käännettynä:

- HUOMIOO! SEIIIIS!

- No mitä nyt?
- Hei varo vähän törppö!
- Taasko me pysähdyttiin?
- Mulla on nälkä!
- ...PRRKKL....Voisko antaa noi käskyt vähän aikasemmin KIITOS???

- Olkaa HILJAA!
Tietääkö kukaan missä me ollaan?

-Hetkinen... mä luulen että me käytiin täällä viimevuonna. Taisin tallentaa jotain tänne koneelle.... juu! Löyty!
Tämmönen kyltti löytyi tuosta rannasta.



- Tietääkö kukaan, mitä se merkitsee?

-En ole ihan varma, mutta luulisin, että tämä on jotenkin kiellettyä aluetta.
Varsinkin meikäläisiltä.
- Miten niin meikäläisiltä?
- No kun tänne pitää anoa joku vieraslupa jos et ole tämän maan kansalainen.
Tai esimerkiksi kuten me, että tulee juurikin jostain toiselta planeetalta....

- Hmmpf..No onko täällä mitään hauskaa?

-Juu... täällä on esimerkiksi erittäin paljon sellaisia pieniä vihreitä miehiä, mitkä menee tuolla pitkin metsiä ja pusikoita.
Sitten heissä on yksi hassu piirre. He kutsuvat MEITÄ pieniksi vihreiksi miehiksi!??

- Hassua... no mitä muuta?

- Nooo... kun nyt tuli puheeksi, niin täällä on kyllä yksi oikein mukava paikka.
Sitä kutsutaan kerhoksi. Ihan vahingossa viime reissulla eksyttiin....
Siellä on erinomainen ruoka ja sitten siellä on yleensä... ""5,0=6##¤//()`TICO-TICO´"" BAILABAILA""8)89(()
(tätä ei voi valitettavasti suomentaa)

-Heii!! SINNE!


- SIISTII!!! ""#"%)/)(()=___?=/Ayayee....ARRRRIVA!!!+=´0 :d"



-Hyvä on. HUOMIO! Käännös takaisin....NYT! YHTÄAIKAA SENKIN PÖLJÄT!



- Ja muistakaa: Ei SANAAKAAN TÄSTÄ KOTONA!


Täysi hiljaisuus vallitsee saunan kuistilla.
Toinen lyhdyistä loihii sanomaan:
-Kuule. Näitsä saman?




- No NÄITSÄ?
No just joo! Sähän oot vetässy ton kuksallisen kitusiis!
Ja nyt mua ei usko kukaan!!!Senkin törppö! Oltais kuule kuuluisia, jos et ois menny SAMMUMAAN!