Tarina nro 1

Pieni Urhea Briardi

Oli vuoden viimeinen päivä.

Se ei oikeastaan eronnut mitenkään niistä edellisistä.

Ilmoja oli pielly ja tänään sai lisäksi piellä kielen keskellä suuta jottei ois pyllähtänny.
Aamulla ylös ja ulos.Silmät sikkarassa töihin. Töistä kaupaan ja kotiin.
Kotona lysähdys soffalle ja pitkä huokaus.

Pieni Urhea Briardi katseli emäntää pää kallellaan.

- Muistatkos, että sulla on tänään ne juhlat?
- Juujuu... mutta en taida jaksaa...

- Hmmm.. aiotko jäädä siihen soffalle?
- No niin aattelin, ja koska suahan voi vaikka pelottaa illalla, kun on ne raketit ja muut pamaukset, ja..
- Hei! Mähän asun saarella! Täällä paukkuu n.364 päivää vuodessa!
- Mutta...
- Ei mitään muttia! Mars suihkuun! Ja mä voin näyttää esimerkkiä. Sunhan piti pestä mut jo eilen. Ja toissapäivänä, ja viimeviikolla...?

Pieni Urhea Briardi nousi ylös, venytteli ja tassutteli häntä heiluen kohti kylpyhuonetta. Se ei oikeasti tykännyt pesusta, mutta ajatteli rohkaista emäntää ja heilutti siksi " muka iloisena "häntäänsä...

Kylpyjensä jälkeen istuivat he kaksi hetkeksi kuivattelemaan.
Toinen lattialle täkin päälle, toinen soffalle kylpytakkiin kääriytyneenä.

Oltiin hiljaa.

Toisen silmät alkoivat lupsua ja pää nytkähteli siihentapaan, että nyt tulisi uni.

- Hei! Herätys! Nyt meet maalaamaan silmät päähäsi ja menoksi!
- Zz...krrooohhh..... AI kauheeta ku tollai säikytät!!

Pieni Urhea Briardi tökki kylmällä kuonollaan emäntää liikkeelle.
Se tiesi ettei emäntä ollut oikeesti huolissaan niistä paukuista, ja sillä tekosyyllä ois voinu olla menemättä. Se oli huolissaan ihan jostain muusta.

Se ei tahtonu joutua tilanteeseen, jossa sen päähän ois tupsahdellu niitä rasittavia ajatuksia, joita se oli miettiny pitkin vuotta.

Vaikka vuoteen oli mahtunnu monta oikeinkin iloista ajatusta ja tapahtumaa, oli silti niin monta sellaista, joita se ei olisi halunnut muistella.
Huolia, murheita, pettymyksiä, pahoja ajatuksia, vihaa, turhautumista, surua ja lohduttomuutta...
Nämä tunteet kun yleensä tuppasivat plumpsahtamaan pintaan silloin, kun emäntä otti klasin tahi kuus sitä punaista, joka kylläkin oli terveellistä kohtuudella nautittuna, mutta kun se kohtuus oli emännälle ajoittain vähän liukuva käsite.

Pieni Urhea Briardi ymmärsi kyllä, mistä se kenkä puristi, mutta päätti olla päättäväinen ja hoputti emäntää.
- Nyt ylös ja ulos! Vietä oikein mukava ilta ja nauti. Hmmm... paitsi että muutama ehto.
Muista tulla kotio ennenkö kello lyö kaksitoista! Jos et tuu, niin muutut aamulla kurpitsaksi! Sellaseks, joka roikkuu pytyn päällä ja yök .... siis junou?
Ja älä edes haaveile niistä "lasikengistä"! Tällä saarella ei oo sellasta rinssiä, joka sut jaksais kotio kantaa kun oot täyttänny niitä " lasikenkiä "liikaa !

Emäntä luovutti ja vetäsi turvalliset kuomat kinttuihinsa ja paarusti juhlapaikalle.
Sinne ei voinu kipittää, koska vaikka kengät ei olleet lasia, niin tie oli!
Mahdottoman mummomaisesti piti hänen etenemän.

Saavuttuaan linn... kerhon pihalle, ikkunoista kajasti kutsuva valo ja pihalla oli monta emännän ystävää.
Halattiin ja toivoteltiin hyvää loppuvuotta.

Linn..  kerhon sali oli kauniisti katettu kaikkine viiniklaseineen ja "hopea-aterimineen".
Ruoka oli hyvää niinkuin aina. Tästä ravintolasta ei huonoa ollut saanut kukaan.
Ikinä.

Ja koska seura oli niin mukavaa, kului aika kuin siivillä!

Yht`äkkiä emäntä tajusi, että KÄÄÄK, hoppu tulisi jos meinasi keretä kotiin ennenkuin kello löisi ne kakstoista lyöntiään.
No okei... eihän ne kellot lyö enää mitään, mutta leikitään nyt nii!

Ystävät ihmettelivät ja pyysivät jäämään.

- Juuhh... en mä voi, kun se Pieni Urhea Briardi saattaa pelätä sitä pauketta ja kaikkee sellasta... ja... juu Hyvää yötä!

Se ei muistanu kertoa ettei  halunnu muuttua kurpitsaks.
Eikä sitä ääneen voinu sanoa, että sillä oli kotiintulo-aika!
Koiran toimesta.

Emäntä hoip...käveli tormakkaasti kotiin ja rysäh... astui sisään.

- No hei sinä Urhea Pieni Briosshi! Hik.. Mä raa ja kastan sua tooooosi paljon!Hik...

Pieni Urhea Briardi katsoi emäntäänsä, ja tokaisi:
- Jep! Nyt mennään vähän kävelemään ja HAU kataan vähän happea! Annappas se remmi, niin mä talutan sua.

Nuo kaksi pääsivät kuin pääsivätkin onnellisesti tien toiselle puolelle ja Pieni Urhea Briardi päätti käydä siinä samalla reissulla iltatoimillaan.
Kesken toimituksen kuului valtava paukahdus jota säesti korvia huumaava rätinä!!!!

Emäntä jähmettyi paikoilleen ja sen silmät levähti!
Uiiiiii!!!!

Pieni Urhea Briardi huomasi paniikin oireet ja tuli salamana emännän jalkojen juureen ja hoki rauhoittavasti:
- Ei mitään hätää! Ei mi-tään hä-tää!  Mä olen tässä! Ota ihan rauhallisesti! Mennään nyt vaan ihan hitaasti kotiin ja .....


Uusi vuosi oli alkanut.

Samat oli tavat kuin aiemminkin, eli Pieni Urhea Briardi nukkui emännän vieressä.
Lämmittäen kylkeä ja aika-ajoin tarkistaen, jotta hengittikö se ihan normaalisti.
Oliko kukaan murtautumassa tupaan.
Tuliko lehdenjakaja ajoissa.
Kuka liikkuu portaikossa.
Miksi tuo kuorsaa...



Hyvää Parempaa Suloista Ihanaa Lempeää Uutta Vuotta Teille Kaikille!!

Se on sau!