Kuinka saadaan uros pillittämään!

Jepjep!

Eläimellinen meno senkun jatkuu.

HorTTon tuli yökylään.
Timo toi sen ja herttisen ison repun!
Se reppu oli täynnä tavaraa.

Mulla ei oo etelänmatkallakaan niin paljon tavaraa mukana.

Ei mulla kyl oo fleece-takkiakaan nailonvuorella, nailontakkia ilman vuorta, huomioliiviä kuminauhoilla,pussillista puruluita ilman fleeceä, eikä paljon muutakaan rompetta, mitä HorTTonilla.
Väsyin jo ekaa lokeroa penkoessani, ja päätin että tieto luo tuskaa.
Eiköhän tuo osaa syödä, juoda ja pissiä ilman apuvälineitäkin.

Timo läks ja HorTTon ryntäsi ikkunaan!
Tunki kuononsa lätyksi lasiin ja rääky.

- Timo älä mee!!!Apua!Älä hylkää! Timotimotimo!!UiuiuiUUUIIIIiiiiuuu!AUTTAKAA JOKU!

Salli nosti ikenensä kulmakarvojen tasolle ja päästi pahankuuloisen murinan!
- Kandeis nyt niiku heti vaieta! Sullon sellaset pimpulat kinttujen välissä, ja ne keil ne on, ei itke ku neidit!

Sitten Sallin silmät meni sillee sirrilleen, ja näin kun sillä raksutti...
Se ei yleensä tiedä hyvää.
Ei nytkään.

- HoooorTTooon, se naukui jotensakki samanlaisesti, ku kissa tirpuselle ennenkun se aikoo syödä sen.
HorTTon lakkasi hetkeksi nyyhkimästä.

- Kuule! Jos lakkaat ulisemasta,ni mä kerron sulle yhen salaisuuden!
- Mitämitä, voiko sellasen syödä; kysyi HorTTon kuola jo varmuudenvuoksi valuen.
- Tollo! Ei voi!Vedä se jojo takasin ja keskity! Se on juttu jonka mä kuulin.
- Tylsää.. mullois nälkä. Ja Timo jätti mun ja..sniif!
- Ei ku tää on to-si kiva ja jännä juttu, josta Timo ja Arska puhu äsken ku et ollu tässä.Ne jutteli ihan hiljaa, josta mä päättelin et sen tarttee olla jotai eriTTäin salaista. Se koski sua.
- Ai mua vai?
- No ei ku tota paistinpannua.... no SUA, johan mä sanoin!
- Okei, en mä tyhmä oo. Ketä kiinnostais keskustella paistinp..

Salli ihan selvästi voihkaisi, ja pyöritteli päätään.

- Alas tulla; se komensi ja tassutteli varmuudenvuoksi toiseen huoneeseen.
Etten mä kuulis.

Mutinaa, h y v i n matalaa mutinaa, ja sitten .... HYVIN KIMEÄ KIRKAISU!

HorTTon syöksyi sieltä toisesta huoneesta täysin sekopäisen oloisena.
En oo nähny ennen panikoivaa koiraa, mutta olettaisin että se oli sellanen joka vilahti mun jalkojenvälistä keittiön pöydän alle.

Salli tuli perässä ihan rauhallisena ja kävi makoilemaan venytellen ensin hitaasti.

- Mitä ihmet...?

- Arska! Sano ettei se oo totta!Sanosanosano!!!
- Mikä ei oo to..
- No se kauhee asia minkä Salli kerto!Eihän se oo? Eihän?
- No mitä sä Salli oot oikein sanonnu?

Salli nosti päätänsä matosta, venytteli uudestaan ja näytti siltä kun se ois puhallellu kynsilakkoja kuiviksi. Tarkasteli tassujaan, eikä vilkaissutkaan muhun.

- Mä mitään erikoista sanonu. Kerroin vaan ihan näin kamuna toiselle, et siltä lähtee kuulema pallit.

Tuijotin Sallia.
Salli tuijotti varpaitaan.
HorTTon tuijotti mua.
Paistinpannu ei tuijottanu ketään.

- SALLI!Oliko IHAN pakko?
- Nooo...hmmm... juu. Oli se. Ihan pakko. Tartti antaa sille jotain todellista ulinan aihetta, kun se kerta kumminki sitä tekee..

Kumarruin pöydän alle.

Siellä oli karvainen koirantapainen kasa, jolla oli ruskeat, valtavat kosteat silmät joista hetkellä minä hyvänsä putoaisi mandariinin kokoinen kyynel!




- Voi raks HorTTon! Äläs nyt... se oli vaan sellasta puhetta. Ei sitä vielä oo kai ihan päätet...
- Se ON SIIS TOTTA? Kuinka, miten, miksi,voi ei, mitä, ei kai...
- No äläs nyt! Kaikki on ihan hyvin..
- Ai hyvin? Multa meinataan viedä PALLIT, ja sä sanot et kaikki on HYVIN? Mitä mä oon oikeen tehny?
- No, jospa juttelisit siittä Timon kaa, kun en mä sill...
- Aivan varmasti juttelen, ja mun palleihin ei kosketa! PISTE.

- "Voi kyyyynel.."...kuului Sallin suupielestä ihan hiljaa.

Mulkaisin Sallia vähintäänkin murhaavasti.

Menin soffalle ja kutsuin HorTTonin luokse.
Se hyppäsi viereen ja tutisi.
Silittelin sitä ja se painautu ihan liki.
Sitten se jo olikin mun sylissä, ja nyyhkäisi hellyyttävästi.







Salli tuhahti jotain "Neidistä" ja käänsi meille selkänsä.

Meni tunti jos kakskin ja kokoajan Hortton seurasi tiiviisti perässä.
Menin pesulle. HorTTon perässä.
Pesulta keittiöön. HorTTon perässä.
Kaffen jälkeen etsin kassista "Silmät-päähän-vehkeitä". HorTTon tiiviisti vieressä.





Salli katteli meitä olkkarista, ja otti taas sen "siristys-ilmeensä", ja tokaisi tyynesti:

- Se on kamu hyvä et opettelet ton homman sillee ihan kädestä pitäen.
- Ai mistä sä puhut?
- Nooo... saatat tulevaisuudessa tarvita tota ripsaria ja höffelinpöffeli-puuderia..
- Tä?
- No ku NEIDILTÄ LÄHTEE NE PALLIT!!

- UuuuUIIIIIII!


Se on sau!


pssst.. Salli on kyllä oikeesti ihan muru! Mut sillä tais olla käsilaukulla-päähän-päivä