torstai 11. elokuuta 2011

Aune ja Tyyne





Mummi joskus sano sillai wiisaasti:
"Itku pitkästä ilosta
pieru paljon nauramasta."

Tääpää on naurannu viimeaikoina aika ja paljon.

Lähinnä ittelleen.
Ja kaverille.
Yhessä.

Siinnä ei oo kyllä mitään uutta, mutta nyt alkaa tuntumaan siltä että menee jo säälittävän puolelle.

Ja jos oikeen tarkkaan miettii, nii pikemminki tän ja sen ois kannattannu ehkä parkuu.

Jos oisvat ällänneet.Mut eihä ne sit ällänny.


Lauantai illan huumaa saarella:

- Onks siul mittää suunnitelmii illaks?
- Ei oo.
- Tuutsie tänne?
- Tuun.

- Mennääks tuonne asuntovaunuun istumaan?
- Juu mennää.

Tonkkaviini pöytään ja Teppo ja Tuppu soimaan.

- Ollaks vähä romantillisii?
- Juu ollaan.

Panimme kynttilän palamaan ja nostimme narisevat kinttumme soffalle.

Kuuntelimme Mattia ja vähä Teppoaki ja heiluimme musiikin tahissa.
Ja hoilotimme mukana.

Niikö aina, puhe siirty miehiin.
Tai siis siihe, et ko niit ei sillai just nyt oo jonoks asti.

No okei, ei oo ollu herratiesmillon!

Tai olis, jos ei oltas nii kranttuja.


Vähä oli sitte pakko vaa muistella, et millasta oli sillo ku... ja juu herttinen sentään sellanenki kokemus oli joskus.
Aattele.. mite sekii oli päässy unehtumaan???
Jaoimme kokemuksia keskenämme.

Rätkätystä riitti nii, että meinas pissit tulla housuun!

(Yleinen ongelma näin keski-äkäisillä!)
Paitti että ystääväni ei viel oo sellane.

- Oonksmie kertonnu Aunesta ja Tyynestä ja siittä kapulasillasta?
- Et oo.
- No. Tää on siis totta ja tapahtu sillo ku olin kroonikko-osastolla töissä.

"Kahden hengen huone ja huoneessa Aune ja Tyyne.
Aune oli vaalea, pyöreä ja erittäin kiukkunen mummukka itä-Suomesta.
Tyyne oli tumma, pikkarainen ja erityisen lempeä mummukka sieltä samasta paikasta.
Mie ja sie olivat ainoita yhtäläisyyksiä.

Aune ei ikinä hymyillyt.
Tyyne hymyili aina.

Menimme kolleegani kanssa tekemään "kuivitus-kierrosta."

Tyyne siinä jutusteli hoidon lomassa.

- No onks siul jo sulhane katottunt?
- Juu onhan se.Sillee tavallaan...
- Voi että miusta on sitte mukavaa sellane.Kyl mie muistan ko mie olin nuor ja riiustin poikien kaa! Voi että!

Viereisestä petistä kuului Aunen äksy tuhahdus:
- Sie se et oo kuitenkaa ikinä miestä saanu!

Tyyne hiplasi hymyillen peittoansa, kääntyi ja vastasi:

- Voi veikkonen sinuu Aune!
Kuule niist mulukuist joit miul on ollu, sais kapulasillan vaikka ruottiin asti!

Hetken oli aivan hiljaista.
Sitten Aune nosti päätään ja kivahti:

- Arvasinhan mie! Huora sie oot!!!

Repesimme kolleegani kanssa ihan hervottomaan kikatukseen ja ihme ja kumma!

Jopa Aune HYMYILI!
"

Tirskuimme tälle jutulle ystäväni kanssa maha kippurassa..... kunnes...


- Tiiätsie mitä?
- No?
- Tää on aika säälittävää.
- Ai niikö mikä?
- Täs myö istutaan lauantai-iltana kahestaa tunnelmoimassa ja vingutaa ettei mitää tapahu.
- ?????
- Tiiätsie muuten mitä sit kans?
- No?
- Myö ei muute enää ikinä taijjeta saaha!!!
- Ou nou...

- Meist tulee Aune ja Tyyne...
- Kumpi sie oot?
- No Tyyne tietenkii!
- Nonnii! Ja mä oon sitte Aune. Kivat sulle!
- Ai mitenkä nii?
- No Tyyne sentää sai!


Se on sau!


t:Aune






19 kommenttia:

sus' kirjoitti...

huaaaaahahahahah!!! =)

Yaelian kirjoitti...

Tämä oli hauska!Kiitos nauruista;D

isopeikko kirjoitti...

Että sillai. Kyllä meni peikko taas ihan häntää myöten virneeseen. Miten aina osaatkin. Ai niin. Kertomalla asiat niin kuin ne ovat. Hassua. Mutta ei peikko silti usko sanaakaan :)

Lastu kirjoitti...

Jopas se Aunekin lopulta hymyn löysi, vaan millehän se hymmyili :).

Tyyne-nimi on enne. Tyynessä veissä ne kalatkin kutevat, sanoo Lastu joka on hurahtanut kaloihin.

PS Jokos Aune ja Tyyne ovat taas muotinimiä? Tuli vaan mieleen.

Amalia kirjoitti...

Hahaa, muten hyvä, mut matti ja teppo on jo vähän liikaa :D

arleena kirjoitti...

Elämä on - sellaista.
Hauska juttu, kiitos. Sain taas nauraa ja nuorentua.

Stansta kirjoitti...

On aamuyö, yksin kotona ja päätä särki...eipä särje enää! Kiitos! =D

vilukissi kirjoitti...

jessusta sentään, kiitos hervottomista nauruusta! Pitää ymmärtää antaakin jos antaa ymmärtääkin!

liskonainen kirjoitti...

ukko ja akka päiväistunnolla puiston penkillä vanhainkodin isojen puiden katveessa:

- muistatkos kun nuorena naitiin?
- muistan, muistan kiitos, kiitos!

voihan nenä! onneksi on vaipat...

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Kyllä uskon muuten, mutta tuo Matti, Teppo ja Seppokin vielä - hieman epäilyttää.

Sirokko kirjoitti...

Kiitskiitskiitooos! En ole nähnyt tänään vielä yhtään nauravaa ihmistä (itsekin sain hammaslääkärilaskun joten ei paljon irtoa näistäkään suupielistä). No mutta nyt menen ja kirjotan kissankokoisin kirjaimin Järvenpään kävelykatuun jotta lukekaa ihmiset Arjaannelia naurujen saarelta. Heehehee kattokaa miten hyvää tekee!

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä Arja
T:J:H

Arjaanneli kirjoitti...

Sus`:Se parhaiten nauraa joka viimoseks hirnuu!

Yaelian:Ollos hyvä vaan:)

isopeikko:Tää tahtois nähä hännän, joka on virneessä!Ja mikää pakko ei oo uskoo jossei taho:)

Lastu:Aune hymmyili sille rätkätykselle! Aune ja Tyyne on kyl iha aidot nimet niille mummukoille.Tiiä sitte josko oisvat taas muodissa?Hyviä nimiä kumpainenkii!

Amalia: Mitennii liikaa?Mahottoman hyvää musaa just tuallasee romantillisee hetkeen!

arleena:Varsomänvenligt!Jos mie oisin naurusta nuorentunnu, nii oisin taas vaippa-ikäne:)

Arjaanneli kirjoitti...

Stansta:Rätkätys o parempi konsti ko pussilline Buranoita!

vilukissi:Niihä sen luulis menevän, mutta ko kukaa ei ymmärrä pyytää!!!
Irtois kyl:)

liskonainen: Tenat on heti seuraavaks parempi keksintö hammaslangan jälkeen!Hammaslangalla voi sitoa vaikka heiluvan hampaan tai sitte alaleuvvan ko se jääp lonksottammaan jottai ihmettä kassellessa!Esmerkiks hyvännäköse sinkkumiähen, jollon kaik napit kohillaan!

Oh-show-tah hoi-ne-ne:
Perskeles ko tua nimimerkki on aina yhtä vaikee kirottaa!Nii... okei...myönnän, että ei soinu Sepon ääni siinnä levykkeellä. Vain Matti ja veljensä Teppo!
Mikäs heis vikana???

Sirokko:Voi herttinen!Hammaskalustonhoitolasku ei kyllä naurata kettään!!
Mutta... josko viel hippasen mietittäis sitä kävelykatu-mainosta :I
Pitävätten viel iha hurumummona!!!

J:H:Tänksis siulle:)...tälläsii tälkertaa...!

Deme kirjoitti...

Ilo pintaan vaikka syvän märkänis sanotaa täälpäi. Kirjallisuuvessa se on esitetty myös muovossa "sydän" mutta siin on virhe, ku karjalaiset ei osaa sanoo pehmeetä teetä.

Pitkää ikää mie toivon Tyynel ja Aunel, ja paljo iloo sekä nauruu teille nuoremmil vastineille =) Eikä se syvänkää oikeesti nauramisest märkäne, emmie ainakaa uso.

Mk kirjoitti...

Nauru pidentää ikää, taas tuli pari vuotta lisää.
Voi kun näitä juttuja osattaisiin hyödyntää ammatinvalinnassa, miten monta kertaa sitä onkan miettinyt että ihmisillä on ihan väärä kuva vanhustyöstä.
Ja ajattele mitä sitten kun me aikoinaan muistelemme nuoruuttamme.
Jaa mutta pääsisiköhän sitä edes Kymijoen yli...

Hanni kirjoitti...

Vai kapulasilta :D Mun kapulasilta ois rakennettu niin hentoisista välineistä, että eka askel tiputtais jorpakkoon. Kuraojan yli vaan sitä yrittäisinkin rakentaa ... *poistuu nolona*

Mimosa kirjoitti...

Hihii! Aune ja Tyyne KUITENKIN yhä uskovat mahdollisuuksiin, kuva paljastaa! :oD

Olga kirjoitti...

;DDDDDD Herra Jee ja kapula silta oli varmaan paksu ja tukeva!! päivän parhaat naurut, kiitos!!!