keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Keijujen kaa

Tääpää ois lomalla :)))

Lupasin ittelleni, Sallille ja Jorma-Kyllikille miettiä justiinsa pelkästään mahottoman mukavia ja kovastipaljon miellyttäviä asioita!


On monta pientä mukavaa asiaa, kuten ruohon ja sammaleen tuoksu Sallin rallatessa aamutouhuillaan metsässä.

Öttiäisten ja korentojen lentely sieltä samaisesta ruohikosta.
Sallin ilme, kun se ihmettelee pörriäisiä... se osaa näyttää tosi hönöltä.

Saunan pesän sytyttäminen ja se ensimmäisen savunkiehkuran tuoksu!
Koivuklapin pinta käsivartta vasten.

Meren tuoksu tuolla länsirannalla, jossa voi kahlata todella pitkälle.
Hienonhienon hiekan litsuminen varpaiden välistä.
Kaislojen kahina, kun se pieni tuulenpuuska käy hiestä kosteaa ihoa hyväilemässä.

Hyttysten in... tai no juu, ehkä sen voi unohtaa listalta.


Mutta ihan kaikkeinkaikkeinkaikkein mukavin ja ihanin asia on YSTÄVÄT!

Sellaista kertakaikkista pöljäilyä, halaamista, kikattamista ja rätkättämistä hörönlörö-jutuille, joskus jopa yhteisten kyyneleiden pyyhkimistä ei voi oikein verrata mihinkään.
Sellasta, että jutellaan aamuun asti.
Soitetaan kitaraa, lauletaan ja nautitaan jopa hieman kohtuuttomasti mansikkaviiniä.

Pidetään toisistamme kädestä, ja tunnetaan kuinka lämmin aalto kulkee sormenpäistä.

Kerrotaan toisillemme, kuinka mukava onkaan "omistaa" juuri tuollainen ystävä.

Tiskataan ja laitetaan ruokaa yhdessä.
Tai toisinpäin.

Ähkytään täysinäisiä mahojamme piellen.

Hoilotetaan autossa täyttä kurkkua, ja katsellaan liikennevaloissa viereisessä autossa istuvaa t o d e l l a komeaa kuskia...

Räpsytellään pullonpalautus-automaatille tulleelle kassapojalle, jonka pasmat menee selvästi sekaisin moisesta :)

Voivoi...ja sun vaikka mitä vielä...


Sellanen omituisuus, kun keijuihin ja maahisiin uskominen on myös yksi muksa asia.

Täällä niitä vilisee tuolla metikössä pilvinpimein, mutta niitä en oo saanu kuvatuksi.
Ovat mokomat liika vikkeliä.
Tai ujoja...

Sittenhän mä hokasin, että mullahan on sellainen ihka omana ystävänä!
Minä sanoisin keijuksi, mutta itse väittää olevansa menninkäinen...

Jompikumpi kuitenkin.

Vai mitä sanotte?










Toivoisin teille kaikille keijuja ja menninkäisiä.

Sen lisäksi että ne on mukavia, nii ne osaa olla myös ihan hervottoman hauskoja!


...pssst
Tääpää ei ole ottanut nuita kuvia, vaan ihan toinen ko.menninkäisen ystävä.

Saattaa olla maahinen asialla?

11 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Siis ihan mahdottoman suloinen keiju/maahinen/otus noissa kuvissa!

hanne virtauksesta kirjoitti...

Ihana keiju keijujen maassa..

liskonainen kirjoitti...

ihan on aito!

arleena kirjoitti...

Leppeään kesälomailuun kuuluu aina keiju. Sinullakin on oma keijusi, niin on minullakin.
Tosin minun keijuni on pienempi ja sillä on siivet.

Hyvää jatkoa samaan tyyliin.

Anonyymi kirjoitti...

Hellyttävän söpö Maahinen. Mukava olisi leikkiä piilosta tuossa satumetsässä.

iisi

aimarii kirjoitti...

Niin mukava hyvänmielen kirjoitus, niin ihania tunnelmapaloja täynnä.
Keijuja on tietenkin, kuvasikin sen todistaa.
On kyllä menninkäisiäkin. Olenhan itsekin nähnyt ja kirjoittanut niistä.
Hyvää lomailua...

Jael kirjoitti...

Ihana menninkäinen sinulla;minäkin haluan sellaisen!Ystävät on kyllä melkein paras asia tässä maailmassa!

Hanni kirjoitti...

Just noin.Hanni kuittaa. Ja tosi ihana keiju, selvästi aito.

isopeikko kirjoitti...

Se kyllä näyttää vähän peikoltakin. Johtuukohan se mansikkaviinistä?

vilukissi kirjoitti...

Ihana juttu! Kovastipas oli söpöliini keijukainen, metsänsulotar!!

Mk kirjoitti...

Mie en varmaan saisi kommentoida, mie nääs tiedän kumpi on kyseessä!
Ja olen tiennyt, odotas kun lasken, no, parikymmentä vuotta.
Terveisiä keijukaiselle entiseltä "ottoäidiltä!"