Mokkanokka ja Wanha Sitruuna!

Tervehdys kaikille!

Arska on ollu kamalan laiska enkä oo päässy kertoo mitää ittestäni ennenkö nyt!
Mä oon kyllä sitä kovasti hoputtannu, ku mä haluan kans saada ääneni esille kerta HorTTonki on saannu.

Täällä siis Salli!
Päivää vaan!

Täytin just 1 vee ja oon sitte tullu tänne Santahaminaan asumaan.
Arskan tykö.
Se yritti ensi testata mua, jotta säikkyisinkö muka noita tykkien tai semmosten ääntä, mutta miks oisin?
Höh!
Enempi mä pelkään tota pihalla asuvaa sisiliskoo ja kamalasti mölisevää sammakkoo!
Ja joskus mä pelkään sitä ikävää ääntä mikä Arskasta lähtee jos oon muka tehny jotai sopimatonta.

Kuten ku maistoin kaukosäädintä.
HorTTon oli maistanu sitä ennen mua!

Tai ku maistoin niitä kamalia vaaleenpunasia aamufläbäreitä!
HorTTon maisto niitäki ennen mua!

Ihan itte tein kyllä Arskan krokseista uuden malliset.
Neki oli vaaleenpunaset.
Niistä tuli älyttömän hyvä palapeli!
Arska ei arvosta mun luovuutta sitte tippaakaan!

Se on kyllä enimmäkseen ihan lälly.
Sit yks hyvä puoli viel; tääll saa nukkuu sängyssä ja riehuu soffalla!
En valita!

Paitsi kun se jättää mut yksin.
Kokeilis joskus ite!
Ei oo kivaa se!

Jaa, jospa laittaisin ittestäin kuvan, nii voitte sit sanoo onko Arska ja muut oikeessa.
Väittävät mua Mokkaa-nokaks!
Ja että oon Tähtien sodan Chewbaccan ja Tina Turnerin välimuoto!
Löytyy myös yhtäläisyyksiä Ylämaan karjaankin....

Mä en tajuu et miten muka ...?




Ai nii.
Täytyy kai jotai kertoo mun kamuistakin.
Niit on tullu ainaki yks ja monta.
No se välttämätön "paha" on tietty HorTTon.
Huoh.....
Alku oli vähä hankalaa, ku se yritti tulla samaan sänkyyn ja soffalle, ja Arskan syliin ja ylipäätään meidän kotiin, enkä mä sietäny moista röyhkeyttä ollenkaan!
Menköö mokoma hurtta muuanne!

Arska pöljäke ei ollu mun kaa samaa mieltä!
Se vaati, et mun on tultava toimeen HorTTonin kaa.
No okei, myönnyin, mut " pitkin hampain".... kuten kuvasta näkyy:




Se ilmassa leijuva ruskee mötikkä on HorTTon....heh....
Annoin vähä kyytiä...
Ja se meni ihan potslojoon!
Senkin nössö!



No sittemmin me ollaan tultu ihan hyvin toimeen ja mul on nyt jopa ikävä sitä.
Me ei saada nääs tavata ainakaan muutamaan viikkoon.

Jaa miks?
No ku mul on jotku moonikset tai jotai.
En ymmärrä siittä mitään, mut nyt just mun tekiski ihan hirveesti nähä HorTTonia ja Nöyhtää,Speedyä, Paavoa tai ylipäätään ketään, mut Arska on tyly!
Ei mitään pelehtimisiä ennenku se antaa luvan.
Jaa, yhden Aadan kans me leikittiin ja se kävi sillee mun päälle nylkyttää, mut Arska kikatti, et :Väärä pää!

Musta ei kuulema oikein tiiä kumpi pää on kumpi.

Auli anto vinkin:
Kandee laittaa sormi kumpaankin päähän ja siinnä päässä joka puree, sijaitsee korvat!
En tajunnu.

Ja Aadan identiteetti on kuulema viel hakusessa.
Sitäkään juttuu en tajunnu.

Arskan piltit on käyny mua kattomassa, ja toinen väitti et mä näytän ihan karhulta!



No juu.

Mulle on kyl tapahtunu aika paljon kaikkee uutta ja ihmeellistä.

Oon oppinu uimaan.
Hyppimään veneeseen ja takas.
Hyppäämään ikkunasta ulos.
Mut en päässy takas.
Hyppäämään auton takakonttiin.
Olemaan oksentamatta siel takakontis.

Hoitamaan puutarhaa.
Kitken sieltä turhat pois, kuten Arskan sitruunamelissat, ruohosipulit, basilikat, persiljat ja jokusen Lobelian.
Tomaatteihin en oo enää tohtinu koskea.

Jos ette tienneet, nii Arska osaa olla joskus aika nipo.

Oon kolunnu saarta.
Tääl on kaikkee mielenkiintoista ja jännää.
Keijumetsässäkin käytiin.
Mua vähän kyl pelotti..
Siel ku on niitä keijuja ja peikkoja ja simmosia kaikenlaisia öttiäisiä.

Sitte oon käyny Pertunmaalla, Hästöössä, Bromarvissa, Herttoniemessä, Jollaksessa ja Itiksessä....
Ja eilen kävin Arskan kaa Kenttäehtoollisella tuol soden rannassa.
Olin ainuu koira.
Mua rapsuteltiin paljon.
Mä en nii ymmärtäny siittä muusta ohjelmasta, mut mun takana oli yks sammakko jonka vahtimisessa meni sitte mun aikani.
Arskasta pääsi ajoittain semmonen kummallinen ääni.
Mä kattelin pää kallellaan.

Sitä kuulema sanotaan laulamiseksi.

Jaahas.
Mun pitää kuulema nyt lopettaa.
Arskal on jotai...
Hellurei!


Niin että tääl sitä sitten ollaan koirakkaana!
Eihän mun enää pitäny ottaa, mut tuos tuo nyt pällää.

Ihan hyvään aikaan Salli kyllä tuli.
Sain muuta aateltavaa ku oma äkäinen napani!
Tämän äkäisyyteni on huomannu jo muutkin.
Kuten Pappa.

Soittelin tuos yks päivä.
Hällä oli vatsatauti ja ehdotin mustikkasoppaa.

- No mie oon juonu tuota jääteetä.Toimii.

- Ai, sehän on hyvä. Mullahan onkin yks vanha sitruuna.Taidankin laittaa kattilan tulelle ja tehdä sitruunateetä!

- Jaa. Meinaatsie istuu siihe kattilaan...?

Pappa tyrski omalle jutullensa.
Mulla meni aika kauan ennenku ymmärsin jotta miks..

Eikä mua sittenkään nii kauheesti naurattannu.

Että tälläi tääl.

Se on sau!

..psstt...

Täs viel yks kuvatus.
Siinnä on Sallin kamu Nöyhtä!
Samaa rotua.
Eri sukua.
Saharassa rallamassa!