Lady Kaka!

Tää varottaa taas etukäteen:
Sisältää sitä itteensä eikä siittä selvitty ihan käden käänteessä!

HorTTon oli "noomia" vailla, ja me Sallin kaa muutettiin sinne kahdeks viikoks.
Sa on ihan hauskaa puuhaa, jos ei oteta huomioon jokaöistä taistelua paikasta sängyssä, jokapäiväistä taistelua siittä kuka syö ensin, kuinka monta koiraa/ihmistä mahtuu vessaan/suihkuun kerrallaan,syökö ihminen aamupalansa ihan itte, saako koirat istua vahtimassa kun se ihminen syö, saako muut ku se ihminen kuolata, käyttääkö koira samoja kalsareita ku se ihminen, saako niitäKÄÄN syödä , saako ihminen olla edes minuutin ihan ittekseen ylipäätään missään, ilman että jonkun kuono, pää, korva, tassu, häntä tai muu osa ois sen ihmisen sylissä, suussa tai.....???

Juu.
Ei.

Oli sitte perjantai, ja tää läks viemään niittä aamupissille.
Se itte ei kerenny käymään, koska Sallin pään päällä pyöri hälytysvalo sillai "UUUiiiUUUiii-hätähätähätä!!!"

Mentiin rantaa kohti, ja koiruudet kimpoilivat pitkin hankea etsien lumikökkyröitä.
Salli oli hippasen kauempana ja touhusi jonkun löytämänsä kimpussa.
HorTTon kyykki pusikossa.

Kutsuin Sallia.
Ei tapahtunu mitään.
- Tänne!
Ei mitään.

Hilasin HorTTonin lähemmäksi ja samalla vedin Sallin fleksin lyhkäsemmälle.
Sallin suu oli ammollaan.
Koska siellä oli valtava lumikökkö.

Sain koiran ja kökön viereeni ja katsoin likempää.

Sallin suussa ei ollu jäistä lunta.
Siellä oli hevosen kokonen hyvin jäinen kakkakasa!

Nyt tiedän miten turkkilaiset kiroaa!
En toista sitä tässä!

Yritin saada HorTTonin hihnan polvieni väliin ja seisoin asennossa, joka näytti että mulla tulee just pissit housuun.

Vapaaksijääneillä käsilläni tartuin Sallin kitaan ja yritin saada sitä luopumaan saaliistaan.
Samalla kirosin ku kapteeni Haddock Tintissä!
"Turkasenperkuleensimpuran....pahuksenpahuksen-JOTAIN!!!IRTI!!!!

Salli ei hellittänny vaan mutisi suupielistään sen, minkä nyt sieltä mahtu sihisemään:
- Ä e an a!
- Kyllä annat ja HETI!

Tartuin lujempaa leukaperiinsä ja lätkytin ylösalas eestaas jotta IRTI!
Salli puri hampaitaan entistä tiiwiimmin kiinne, jolloin kakkakasa alkoi sillai kivasti sulamaan.
Siinä samalla ku lätkyttelin, alkoi kidasta lentelemään sellasta mehujää-sohjoa ympäriinsä!
Tai siis sitä ihteensä!
Paskaa!

Sitä lensi hihalle.
Feksiin.
Kengille.
Sallin päähän.
Takin helmaan.
Ylipäätään jokapuolelle!

Jos mua ei ois ollu naurattamatta, nii oisin saattanu vähän silti...
HorTTonille.

Se istu sillai lintallaan ja katteli meitä pää kallellaan lievästi hönön näköisenä!

Mut ku ei naurattannu.

Sain viimoseltaan käteni Sallin takahampaiden taa, nii että sen oli pakko hellittää.
Se nimittäin nibistää se ote.

Puhisin hikisenä ja komensin otukset eteen ja kotio!
Kukaan ei puhunu sanaakaan!

Kotona komento kylppäriin ja pesulle!
HorTTon älysi olla mankumatta että hän kans.... sinne kylppäriin???
Luikki suosiolla soffalle oottamaan.


Koiran/takin/fleksin ynnä muiden pesun jälkeen töihin.

Työporukan kanssa iltapäivällä Tekniikan museoon.
Museossa näyttely joka käsitteli monia jutskia.
Siittä kohta.

Timo oli lupautunut viemään koirat ulos kun kotiutui harjotuksista.
Tuli hakemaan meitä Itiksestä ja totesi siinnä ajaessaan:

- Mä en sitte taida mennä lähellekkään Sallia vähään aikaan!
Salli nimittäin syö paskaa!

- Ai sä oot jo kuullu?
- Kuullu mitä?
- No... ku aamulla kävi.... mistä SÄ siis puhut?
- No siitä ku Salli söi tosta rantatieltä löytämäänsä hervotonta kakkakasaa. Eikä siinnä kaikki.
Kun sain komennettua irti siittä kasasta, meni tää lady sitte HorTTonin perään.
Ja söi sitte ihan lämpimäisiä!!


Palaan siihen näyttelyyn.
Siellä museossa.

Sen nimi oli ....

...ja sen voi tarkistaa vaikka netistä, jos ette muuten usko!




"Mihin kakka katoaa?"

Että meidän perheen jätteiden käsittely on sitte Sallin hallussa!

Se on sau!


pssst:
Täällä Luostolla ko nyt oon, nii saattaa olla,
että hiukan jo hymyilen.

Sukelluspuku ja " sukelluspuku"...

InsBiroiduin niin kovin isopeikon viimeisimmästä kirjoituksesta, että oli pakko kertoa oma kokemukseni.
Isopeikon tarina oli kyllä niin hauska, että tän tartti taas ottaa tenat käyttöön...

No.

Kaik alko siittä, kun ootin piltti kakkosta erittäin raskaana.
Samaan aikaan laitoimme asuntomme myyntiin.
Ennenkö Arskan synnytyksen aika koitti, kävi hän hakemassa äitiyspakkauksen postista.

Siel oli sitte jos jonninmoista tavaraa ja härpäkettä.
Yksi niistä oli kondoomipakkaus.

No enstekski.
Kuka ihmeeeessä on sen sinne keksinny laittaa?
Tiedän tasan nolla naista, jota kiinnostaa seksi pätkän-tai metrin vertaa sen piltin pykäämisen jälkeen, eli iskäkään ei tee sillä mitään.
Vai onko se vinkvink, että tällä konstilla ei tartte hakee uutta äitiyspakkausta...?

Enivei, mietin siis jotta mihkä sen tunkisisin.

Makkarimme nurkassa seisoi narikka, jossa roikkui mun sukelluspukuni.
Siis sellanen oikee.
Siin oli huppu.
Tunkasin sen kondoori-paketin sinne huppuun.
No mihkäs muualle?

Unohdin koko jutskan, ja Arskan synnyttämisen aika koitti.

Se sai pojan.
Pikkaraisen.

Siinnä samalla myytiin sitä asuntoa, ja tuli näyttö.

Oltiin evakossa ja kun tultiin kotiin, olikin vielä yksi pariskunta asuntoa syynäämässä.

-Jaa päivää...tultiin näköjään liika aikaseen kotio.

Pariskunta tervehti ja mies katsoi minua.
Ja pilttiä kaukalossa.
Ja sitten taas minua.
Ja pilttiä...

Ja lausui hymy suupielessään:
- Kaikesta huolimatta teille sitten syntyi lapsi!

Ai täh?
Tuntematon mies pohtii tällästä, ja varsinkin ku ei sen piltin tekoon tarvinnu sen enämpää ku ajatus, nii pufff ja olin raskaana.
Joten mitä ihm...?

- Juu näkemiin, palaamme asiaan.
- No heipä he...i sitten.

Ihmettelin siinä piltin isälle, jotta olipa siinnä omituinen otus niiku Rölli-metsässä.

Kunnes paarustin makuuhuoneeseen.

Siellä oli se narikka.
Narikassa sukelluspuku.
Sukelluspuvun hupusta pilkisti kondomipaketti.

VOI HERRANPIEKSUT!
KÄÄÄKS ja voi ei!

Nyt tajusin hymyn miehen suupielessä!
Meillä on harrastettu varsinaista turvaseksiä!
Sukelluspuvussa kondoomilla!

Ja silti se piltti synty!

Tiiättekö, että ihminen voi punastua ihan vaan ajatuksen voimalla!

Kaikenlisäks se samainen pariskunta ja se sama mies osti sen asunnon!

Kun teimme kauppakirjoja oli pokassa pitämistä.
Ja se pahuksen mies hymyili silloinki!

Että tällästä sattu.

Se on taas sau!

psssst... enää ei oo tarvetta kummallekkaan "puvulle" :)

Päin puuta, mars!

Päivän biisi kuuluu näin:
"Onko hyvä päivä tänääään...?"





"On, on , on....!"


Jopa Salli-parka näyttää nykyään tältä:



...niiko ois syntyissään saikähtänny!


Onneks sillä on kaveri, jonka kaa pääsee tuulettamaan paineita!
Sillo ku Arska on "sillä päällä".




Anteeks Salli!
Ja anteeks kaik muutkin!
Mää meen mettään hakkaan tätä nuppiani johki puuhu tai petäjään!
Kyllä se siittä lähtee!

Jos ei huono tuuleni, nii ainaki ottanahkani!

Nyt tarttee saaha suklaata ja punaviiniä!
Mielellään saavillinen!

Shitten olen taash ihan shäyseä...oma ihana itsheni..
"Burbs...."

Jaa mää vai?

Että mitenkä mulla muuten...?

Ei sitte nii mitenkään!
Tasan nollaa.
Ei mitään äksöniä millään suunnalla.

Jaa, no oon menossa kyllä ampumaan parin viikon päästä, mutta muuten kalenteri on
putipuhdas mistään sosiaalisesta toiminnasta.
Työkalenteri sensijaan täyttyy postit-lapuista ja suttumerkinnöistä.
Olen siis kovasti tekevinäni jotai mukatärkeitä juttuja...

Sain http://vilukissi.vuodatus.net/ tuollasen "muffinssin", jonka saa ko kertoo kolme askaa joita rakastaa.
Ja säännöt: Laita tunnustus eteenpäin haluamallesi viidelle blogille. Kerro 3 rakasta asiaa. Kerro rakas kuva.

No kaks tulee jo heti tietysti piltti-ekasta ja piltti-tokasta.
Kolmas onkin sitte kimurantimpi jutska...

Kävin taas kerran ystäväni kanssa keskustelua siitä, että mitä se rakkaus oikein on.

- Rakastuminen on mielenhäiriö!Mielenvikaisuutta, julistaa hän painokkaasti!
- Höpöhöpö, protestoin!

Minäkin kovasti moista julistin, vaikka kaik siihen viittaavakin on mennyt totaalisesti perseelleen.
Vaihteeksi.
" Vedät puoleesi sekopäitä" lukee kalenterini kannessa.
Sain sen eräältä kolleegaltani, joka tuntee mut aika hyvin...

Silti jaksan uskoa.
Hölyyn ja pölyyn!
Aina ja uuuudestaan kuin Tiivitaavit.

Kas kun terveysterroristit eivät oo viel keksineet rakastamisen epäterveellisiä vaikutuksia!

Ja rakastamiselle tulee ihan varppina kohta vero!
Se kun on täysin ilmaista!
Ellei oo kovin vaativaista lajia.

Mä en oo.
Ei tarvihe ostella rintarosseja tai tarjota samppanjaa ristalleista.
Multa voi viedä jalat alta vaikka HK:n lenkkimakkaralla.
Ja selälleni heittäydyn heti, kun tarjotaan nokipannukaffit kuksasta!

Minä nyt vaan yksinkertaisesti olen sellasta sorttia, joka kertakaikkiaan valitsee itselleni sopimattomia ihmisiä!

Plumps vaan, ja taas mennään.
Mikkään kellot ei kilise saati kumaja että haloo!Ootko ihan pahvi!

Niissä ihmisissä ei välttämäti ole niinkään vikaa.
Kyllä se vika peilistä kurkistaa.


Tarttis tehdä jotain...

Joku tuos kannusti mua kovasti liikkeelle, kuntoa kohottamaan ja ulos saarelta.
Eivät kuulema tule soittelemaan ovikelloa.
No höh!
Ei tietenkää, ku portilla on sotilaspoliisi käs pystyssä, että hopsis!
Kulkuluvan tarkistus, kiitos!

Ja minähän siis EN vapaaehtoisesti ryhdy mihkään kuntoiluun viittaavaankaan!

Ellei kyseessä ole joku "personal treineri", joka saa mun sykkeeni nousemaan ihan muilla konsteilla ku hölkällä!
Hikoilen satakertaa mielummin omassa sängyssä, ku salilla.
Hengästyn kernaasti lähikontaktissa ilman jumppavaatteita!
Kohotan pulssini tasan sekunnissa oikean paikkaan kohdistetun suudelman vaikutuksesta, EN aerobikissä tai mikälie-zumbassa!

Ainoa tanssi mihin lähen on vaakamambo.
Ei rasita niin kovasti polvia...

Roppani saa kihelmöimään ja täyttymään feromoneilla ja muilla endorfiileillä hyvin helposti:
- Höpöttelemällä maalimanmenosta ja muusta siten, että äly paistaa puhujan silmistä!

Gee-pisteeni löytyy korvien välistä.

...ja niskasta!

Niin että siinnä oli ne rakastamiset.

Jaa, se kuva...
Tää on tällähetkellä rakas!
Keijumetsän Wanha Puu, joka ymmärtää kaikki mitä sille puhuu!





Juu, ja jos tilanne joskus äksönien kohdalla muuttuu, niin lupaan olla kertomatta
yhtään mitään!
Koska jos hehkutan, menee kaik taatusti päin ahteria!

Ja kun yritin laittaa kommentteihinne vastauksia, nii sekin meni päin sitä...
Oli kuulema väärä koodi!
Yritän kyllä saada sen toimimaan!!!

..psst... mä laitan tuon muffinssin kiertoon esimerkiksi huomenna.

Sallilta haut!

Mokkanokka ja Wanha Sitruuna!

Tervehdys kaikille!

Arska on ollu kamalan laiska enkä oo päässy kertoo mitää ittestäni ennenkö nyt!
Mä oon kyllä sitä kovasti hoputtannu, ku mä haluan kans saada ääneni esille kerta HorTTonki on saannu.

Täällä siis Salli!
Päivää vaan!

Täytin just 1 vee ja oon sitte tullu tänne Santahaminaan asumaan.
Arskan tykö.
Se yritti ensi testata mua, jotta säikkyisinkö muka noita tykkien tai semmosten ääntä, mutta miks oisin?
Höh!
Enempi mä pelkään tota pihalla asuvaa sisiliskoo ja kamalasti mölisevää sammakkoo!
Ja joskus mä pelkään sitä ikävää ääntä mikä Arskasta lähtee jos oon muka tehny jotai sopimatonta.

Kuten ku maistoin kaukosäädintä.
HorTTon oli maistanu sitä ennen mua!

Tai ku maistoin niitä kamalia vaaleenpunasia aamufläbäreitä!
HorTTon maisto niitäki ennen mua!

Ihan itte tein kyllä Arskan krokseista uuden malliset.
Neki oli vaaleenpunaset.
Niistä tuli älyttömän hyvä palapeli!
Arska ei arvosta mun luovuutta sitte tippaakaan!

Se on kyllä enimmäkseen ihan lälly.
Sit yks hyvä puoli viel; tääll saa nukkuu sängyssä ja riehuu soffalla!
En valita!

Paitsi kun se jättää mut yksin.
Kokeilis joskus ite!
Ei oo kivaa se!

Jaa, jospa laittaisin ittestäin kuvan, nii voitte sit sanoo onko Arska ja muut oikeessa.
Väittävät mua Mokkaa-nokaks!
Ja että oon Tähtien sodan Chewbaccan ja Tina Turnerin välimuoto!
Löytyy myös yhtäläisyyksiä Ylämaan karjaankin....

Mä en tajuu et miten muka ...?




Ai nii.
Täytyy kai jotai kertoo mun kamuistakin.
Niit on tullu ainaki yks ja monta.
No se välttämätön "paha" on tietty HorTTon.
Huoh.....
Alku oli vähä hankalaa, ku se yritti tulla samaan sänkyyn ja soffalle, ja Arskan syliin ja ylipäätään meidän kotiin, enkä mä sietäny moista röyhkeyttä ollenkaan!
Menköö mokoma hurtta muuanne!

Arska pöljäke ei ollu mun kaa samaa mieltä!
Se vaati, et mun on tultava toimeen HorTTonin kaa.
No okei, myönnyin, mut " pitkin hampain".... kuten kuvasta näkyy:




Se ilmassa leijuva ruskee mötikkä on HorTTon....heh....
Annoin vähä kyytiä...
Ja se meni ihan potslojoon!
Senkin nössö!



No sittemmin me ollaan tultu ihan hyvin toimeen ja mul on nyt jopa ikävä sitä.
Me ei saada nääs tavata ainakaan muutamaan viikkoon.

Jaa miks?
No ku mul on jotku moonikset tai jotai.
En ymmärrä siittä mitään, mut nyt just mun tekiski ihan hirveesti nähä HorTTonia ja Nöyhtää,Speedyä, Paavoa tai ylipäätään ketään, mut Arska on tyly!
Ei mitään pelehtimisiä ennenku se antaa luvan.
Jaa, yhden Aadan kans me leikittiin ja se kävi sillee mun päälle nylkyttää, mut Arska kikatti, et :Väärä pää!

Musta ei kuulema oikein tiiä kumpi pää on kumpi.

Auli anto vinkin:
Kandee laittaa sormi kumpaankin päähän ja siinnä päässä joka puree, sijaitsee korvat!
En tajunnu.

Ja Aadan identiteetti on kuulema viel hakusessa.
Sitäkään juttuu en tajunnu.

Arskan piltit on käyny mua kattomassa, ja toinen väitti et mä näytän ihan karhulta!



No juu.

Mulle on kyl tapahtunu aika paljon kaikkee uutta ja ihmeellistä.

Oon oppinu uimaan.
Hyppimään veneeseen ja takas.
Hyppäämään ikkunasta ulos.
Mut en päässy takas.
Hyppäämään auton takakonttiin.
Olemaan oksentamatta siel takakontis.

Hoitamaan puutarhaa.
Kitken sieltä turhat pois, kuten Arskan sitruunamelissat, ruohosipulit, basilikat, persiljat ja jokusen Lobelian.
Tomaatteihin en oo enää tohtinu koskea.

Jos ette tienneet, nii Arska osaa olla joskus aika nipo.

Oon kolunnu saarta.
Tääl on kaikkee mielenkiintoista ja jännää.
Keijumetsässäkin käytiin.
Mua vähän kyl pelotti..
Siel ku on niitä keijuja ja peikkoja ja simmosia kaikenlaisia öttiäisiä.

Sitte oon käyny Pertunmaalla, Hästöössä, Bromarvissa, Herttoniemessä, Jollaksessa ja Itiksessä....
Ja eilen kävin Arskan kaa Kenttäehtoollisella tuol soden rannassa.
Olin ainuu koira.
Mua rapsuteltiin paljon.
Mä en nii ymmärtäny siittä muusta ohjelmasta, mut mun takana oli yks sammakko jonka vahtimisessa meni sitte mun aikani.
Arskasta pääsi ajoittain semmonen kummallinen ääni.
Mä kattelin pää kallellaan.

Sitä kuulema sanotaan laulamiseksi.

Jaahas.
Mun pitää kuulema nyt lopettaa.
Arskal on jotai...
Hellurei!


Niin että tääl sitä sitten ollaan koirakkaana!
Eihän mun enää pitäny ottaa, mut tuos tuo nyt pällää.

Ihan hyvään aikaan Salli kyllä tuli.
Sain muuta aateltavaa ku oma äkäinen napani!
Tämän äkäisyyteni on huomannu jo muutkin.
Kuten Pappa.

Soittelin tuos yks päivä.
Hällä oli vatsatauti ja ehdotin mustikkasoppaa.

- No mie oon juonu tuota jääteetä.Toimii.

- Ai, sehän on hyvä. Mullahan onkin yks vanha sitruuna.Taidankin laittaa kattilan tulelle ja tehdä sitruunateetä!

- Jaa. Meinaatsie istuu siihe kattilaan...?

Pappa tyrski omalle jutullensa.
Mulla meni aika kauan ennenku ymmärsin jotta miks..

Eikä mua sittenkään nii kauheesti naurattannu.

Että tälläi tääl.

Se on sau!

..psstt...

Täs viel yks kuvatus.
Siinnä on Sallin kamu Nöyhtä!
Samaa rotua.
Eri sukua.
Saharassa rallamassa!