torstai 17. kesäkuuta 2010

Stau Santiksesta!

Anteeks x kuustoista tää hiljaiselo, vaikka kaikkee muuta se on kyl ollu ku hiljaista.
Mahottomasti on tapahtunu.
Sekä, että...

Parhaasta päästä uutisia on se, että Salli asuu nyt meillä!
Salli on höffelinpöffelin ja sikinsokin välimaastosta oleva briard-narttu.
Ikää 11kk ja enerkiaa mahottomasti.
Joku väittää "värivikaiseksi" eikä sovellu jalostukseen, eli vikatikki koko koira...
Höpöhöpö sanoo Salli itse tuohon.
Sen ja kyl Arskanki ja monen muunkin mielestä se on just hiano ja sopii vaikka mihin!
Kaakaon värinen ja sopivan karvanen.
Sopii kainaloon, syliin ja tykkää mahdottomasti olla hellittävänä.

ÄÄreist iloinen ja vitsikäs ja tottelee satunnaisesti mikäli katsoo sen tarpeelliseksi ja on tarjolla makkaranpätkää tahi nappuloita.
No melkein ihan aina tottelee ilman käskyttämistäkin, mutta joskus lipsahtaa...

Muita luonteenpiirteitäkin löytyy:

Varsinainen "bitch".... olen tullut huomanneeksi!
Vedättää HorTTon-parkaa mennen ja viel tullenki. Paimentaa poloista juoksemalla peräs ko kärpänen ja roikkuu kiinne takajalassa.
Varastaa kepit suusta, tönii pois soffalta ja irvistää jos HorTTon erehtyy luulemaan, että Arskan sänkyyn mahtuu kyllä kaksikin koiraa.

Muita eläviä siel ei sitte enää ookkaan.
Eikä tää tarkota sitä, että oisin ketää listinny, vaan sitä kesti aikans ja sitten se loppu.
Täst ei sen enämpi kannata vääntää.

Mutta nyt se varsinainen asia:

Tulkaa ihmeessä kuuntelemaan hyvää musaa tänne Santahaminaan!
Siel on mukavaa menoa, juomaa ja ruokaa, ettei näläkä saatika jano pääse yllättämään, ja jatkotanhut on Maanpuolustuskerholla, jossa onkin sitten Helsingin paras terassi!
Moista näkymää saapi hakea!

Jos tuutte, nii minä oon siel jossain myymässä lippuja sinne kerholle.
Mie oon se piän ja pyöree plondi joka hetkuu siel LOISTAVAN musan tahdis ja pärpättää omiaan.... ja Sallikin saattaa olla siin jalois pyörimäs jonninaikaa.
Saapi ottaa hihasta kiinne jos siltä tuntuu....


Ja viel peeäs:
Mulla on ollu kovasti paljon ikävä tätä maailmaa ja teitä!
Josko tää täst taas lähtis.

Se on sau!

tiistai 6. huhtikuuta 2010

Kaksi näkökulmaa ja monta tulkintaa..

Mulla on sellanen vika, et mun silmät ei aina kato samaan suuntaan.
Mä karsastan.

Jos oon oikein väsyny, nii toinen kattoo itään ja toinen länteen.
Luulen silti katsovani ihan suoraan.
Ulkopuolisesta se näyttää siltä, että en käy ihan täysillä..

Kerran kävi niin, että olin bileissä, ja vastapäätä mua istui eestiläinen mies.
Takanansa oli pelkkä seinä.

Juteltiin siinnä kovasti ja rääkimme eesti-keeltä, tai siis suomi-eesti-englanti-ruotsi-saksaa....
Minä EN siis ossaa eestii enkä saksaa ku muutaman sanan, mutta ku oikei hosuin käsillä, nii olin ymmärtävinäni ja puhuvinani.

Mies kuunteli, ja kääntyi välillä katsomaan taaksensa.
Takanansa oli tyhjä seinä.

Taas juttelime ja taas mies kääntyi.

Senverta oli kansalaisluottamusta vahvempaa nautittu, etten sitte ihmetelly sen enämpi.
Kunnes...

- Vabandame, kuid kellele sa räägid?( Anteeksi, kenelle sinä puhut?)
- No sulle tietty ...kui nii ???
- No kui vaatate sinna selja taha! ( Eli katsoin hänen selkänsä taakse...!)
- Ööö...no ihan sulle ma täs praattasin... tai siis rääkin...!

No silmät katto itään ja mies oli lännessä....


Samankaltanen ongelma on ollu joskus ennenki.
Tai siis melkein.
Ja sen jälkeenki.
t
Siis että mua ei oo osattu tulkita sillee, ku oon sen tarkottannu.

Kerran Tilkassa.
Hoidin potilasta, jolla oli kovastipahat kädet.
Niissä oli paha ihottuma, ja taiteilin sidoksia sormi kerrallaan.
Siinä ehdittiin rupatella useempikin tovi.
Hän oli pohjoisesta elikkä Lapista, ja mä täältä etelästä.
Hän puhu pohjoista tai jotain savoo....
Mä luulin puhuvani etelää.
Kunnes....

Laittelin siinnä sidoksia ja palpatin samalla.
Poika hiljeni, ja jäi tuijottamaan mua sillee vähän karsaasti... tai karsastaen...
Vähän ihmettelin, kunnes kuului kommentti matalalta muristen:
-VITTuilekkos sää mulle?
- Niiko MITÄ HÄ...???
- NO etkös sie oo ihan hesalainen?
- No oon? Sou?
- No miksi sie sitte puhut murretta?

- No öööö....
Ko miulle tarttuu nua murteet ihan ite eestään! Minkäs mie sille voin!
Ei todellakaan ollu tarkotus loukata, saati ...tuilla, joten anteexs kovastipaljon!

- Hmmmmpffff... jaaaa ....kröööh...
Mie luulin, jotta siinnä hesalaas-naanen v...uilee miulle...!


Tjaaahh...

Seuraava näkökulma on koira/koiran hoitaja.

Koira oli "hoidossa" Arskalla.
Kyseessä oli HorTTon.
Ei siis kotonansa, vaan Arskan huushollissa, jossa on tietyt säännöt, kuten ipanoilla ko ne on mummolassa.

Aa. MITÄÄN ei syödä, tuhota tahi tärvellä.
Bee. Siellä EI Uikuteta tahi haukuta ilman tähellistä syytä tai komentoa.
Cee. Siellä saa nukkua emännän/mummon sängyssä, mikäli on totellutt kohtaa aa ja bee.

Juuuu....

Arskan versio asiasta:

Olin puhumassa siskon kaa puhelimessa, ja HorTTon oli mulla.
Pidin luurii korvalla kun HorTTon tuli uikuttamaan kainaloon:
- Uuuuuiiiiiniiiimmmääääuuuuu....
Yritin puhua ja puhua, mutta aina kuuluu sama uikutus:
- Uuuuuiiiiiiniiimmmmäääuuuuu...
-PERRRRRKKKKLLLLE HORTTON! NYT RIITTÄÄ!!!

Otin vaaleenpunasen höffelinpöffelin-aamutossuni ja länttäsin sillä suoraan HorTTonin päähän!
Kuulu sillee vaaleenpunanen pläjähdys, ja HorTTon vaikeni!

Se katto mua ku oisin just tappannu sen ja sen ilme oli sellanen, että:
-Kuiiii säää vooooooiiiit tehhdä muulle nääääinnn?????

Olin kovana, ja näytin sille sitä tossua.

-Jos ikänä enää uliset tahi muutoin tätä rauhaa rikot, olet syypää siihen rikokseen, josta laki näin ja näin siittä erikseen tälläsen ja tälläsen tuomion määrää....
PRRRKKKLEEEN HURTTA! NYT RRIIITTÄÄÄÄ!JUMANKLKAVITPRRKLESAMPRRRRHELKATTI!

- Min oo mitää tehny, muutoin ku sun huivii vähä natustannu ja uikuttannu, muta OOOKEI! En enää ikänä!

Seuraavana aamuna tulin töistä, ja HorTTon ryömi ovelle vastaan.
Mulle tuli tunne, että pitäisköhän sille hankkii koiratsykologi, ku sitä on nii kaltoin kohdeltu....

HorTTonin versio asiasta:

Sau kamut!
Mullon ollu aika vaikee jakso elämässä.
Mä en oikeen tiiä, miten tän kertoisin, mutta mua on sillee jotenki lyöty tai jotai...
No kävi sillee, että Arska TAAS kerran puhu puhelimessa jonku siskon kaa, tai jotai, ja mua nyppi ihan simona!
Päätin sitte, että nyt riittää.
Mull on asiaa ja tärkeetä, ja ilmaisin itteeni sitte munmielestä parhaala tavalla: Uuuuiiinniiiimmmmääääuuuiiii...
Perakules!
Mä sain sellasesta vaaleenpunasesta hirviötossusta päin pläsiä!
Plämps, ja mua sattu!

Arska, jota mä olin raakastannu aina ajoittain, lämäs mua tossulla päähän!!!!!
Mä olin ihan shokissa, enkä tienny mitä aattelisin!
Kui se voooooiii tehdä mulle nooooin?

Sit mä menin iha mykäks.

Ei ääntäkää päässy.


Mä vihaan vaaleenpunasii aamutossuja!!!!



Mut sit mä keksin.

Yks päivä, ku se oli pois, nii mä päätin kuoria niistä tossuista sen sisuksen.
Se oli helppoo.
Puff vaan, ja sisukset oli silppuna!
Sit aattelin jatkaa, ja kuorin sen korkokantakengistä ne korot.
Sekin oli helppoo.
Puff vaaan, ja korot oli silppuna!

No mitä täst oppi kukaan?
Ei mitään!
Mä sain torut ja haukut, ja Arskalla ei oo enää korkokantakenkiä!
Paitsi että se ei tarvinnu niitä muutenkaan!

Tää on just tätä!
Kommunikaatio-ongelmaa!


Lisäksi tähän listaan, miten kommunikoin miehen kanssa:
(Ottakaa huomioon nää prrrkkkleeelliset vaihdeviihdevuodet...)
Ai nii, ja se, että mulle EI saa puhua enen aamukahvia...

- Kultaseni, aamupala on katettu ja kahvi valmista. Tuletko syömään?
(Pöydässä oli kahvia, voileipää, pekonia, suolakurkkuja, jasunvaikkamitä....)

- Grrrrrr...murrrrr... NYT JO??MÄ HALUUN NUKKUA!!!!PYYYYSINKÖ LAITTAMAAN AAMUPALAA????ÄLÄKÄ KYSY MULTA MITÄÄN MIELIPIDETTÄ ENNEN KAHVIA!!!!
ENKÖ MÄ SAA IKINÄ NUKKUA VAIKKA OON LOMALLA????

- ......??????


Voi helkkarinhertsimarepaleet!
Musta on tullu ihan kamala ämpäriruma-akanrutalekääkkä!
Eikäkö viekää saunan taakke ja nappi ottaan!

Ei tälläsen kaa voi kukaan kommunikoida.
Saatika elää!!!


Paitti, että musta tuntuu, että oon oikees, ja ne muut vääräs tai jotenki hukass...



KÄÄÄÄKKK, MIE EN KESTÄ TÄTÄ KESKISÄKÄISYYTTÄ!
TÄÄ ON IHAN SYVÄLTÄ!!


Enkä ees laita musaa.
Koska tästä koneelta sitä ei voi tehä.
Mut oisin laittannu tähän Olivia Newton Johnin Hopelessly devoted to you-kipaleen.
Se on aika sopiva, ja oon ittekki sitä joskus laulannu.

Ennen näitä vaihdevuosia...

Se on sau!

torstai 25. maaliskuuta 2010

Plondi testattu ja sisäänajo suoritettu...

Tääpää on ollu hiljaa monestakin syystä.

Ekakski sillä on kevät-allergia.
Henkinen sellanen.

Väsyttää ihan simona ja kaikki ärsyttää.
Kova valo.
Koirankakkarat väärässä paikassa.
Likaset bussin ikkunat.
Ja omat.
Ikkunat siis.

Kovaa kailottavat pissikset siellä likasessa bussissa.
Ne, jotka ettii kakshaarasia päästään ja valittavat naukuvaan ääneen, että:

- Voi EIII...mä en niiku ala, ku SE ei huomannu mua ollenkaan...VI**U mikä Urpo!!! Voi EIII, näyttääks mun perse isolta näis farkuis?? Voi V***U mun pitää alkaa laihikselle....
Ja toinen pissis vastaa:
- No V***U ei näytä! Mut näyttääks mun??? Mennääks dokaa viikonloppuna? Mua V*****AA jos ei oo mitää äksönii niiku....!
Tääki pissis keksi ruveta ettii niitä kakshaarasii.

Sitte ne riipii niitä yhessä siihe jalkojen juureen ja osa meni taatusti mun kassiin ja sinne kinkkupaketin sisälle.
Mun teki mieli riipii niiltä ne haarattomatki hiukset.
Mut en voinu.
Ku oon just tämmönen.
Keskiäkänen rutale, jokska en ikinä halunnu tulla.
Ainakaan sillo kun olin just tommonen pissis-ikänen.

Ja kauppakassitki paino miljoonan ja oli kamala väsymys ja näläkä...

Tokakski ku olin kaks viikkoo räkiksessä. Vei voimat ja jätti nenän ruvelle. Keuhkoista on jäljellä ehkä 1/5%

Kolmannekskii en oo ollu kotosalla ku käymäseltään.
En osaa kirjottaa mitään, jos toinen pällää vieressä.
Teksti syntyy ku on syntyäkseen.
Aiheita on kyllä kertyny ihan kiitettävästi :)


No tuos tuli pahin höyry ulos.

Plondilla on ollu kaikenlaista "äksönii", ja yks niistä liittyy siihen, jotta kuinka sen pitää todistaa olevansa ihan täysillä käyvä hiusten väristä huolimatta.

Sen ajotaito testattiin.

Oltiin menossa kylään ja yllättäen se sai avaimet käteen ja sille sanottiin, että nyt katsotaan jotta osaako se ajaa...

- Minä peruutan tän ensin tuolta katoksesta, kun se on niin kapea...

Istuttiin autoon ja sitte se alko:

- Turvavyö kiinni.Tuossa on vilkku. Tuosta menee pyyhkijät päälle. Tuosta menee valot päälle. Tuossa on vaihdekeppi. Siinä on pakki vasemmalla ylhäällä. Tuosta säädetään peilejä. Muista hehkuttaa ennen käynnistystä kun tää on diisel....Tuossa on iso monttu edessä, varo sitä....Tiedätkö mihin ollaan menossa?......

Tää laitto turvavyön kiinni.
Kuunteli kiltisti ja katsoi kaikki vempaimet mitä esiteltiin.
Sitte tää aukas suunsa:

- Joko opetus loppui? Hyvä. Sitten pyydän, että apukuski olisi ihan hiljaa loppumatkan. Paitsi silloin, kun kysyn reittiä. Ja kun kysyn niin haluan selkeän ohjeen ja ajoissa. Kiitos!

Tää sai kuin saikin auton käyntiin ja osas väistää sen montun ja ajo jatkui.
Appari oli ihan hiljaa ja antoi selkeitä ohjeita pyydettäessä:

- Seuraavasta kiertoliittymästä vasemmalle.
- Seuraavasta oikealle ja pidä tämä kaista.
Ajeltiin jonninaikaa ja vierestä kuului mutinaa:
- Perrkll....miksi et sanonu, että osaat ajaa???
- Jaa...Olisko lähinnä siksi, kun ei kukaan missään vaiheessa kysyny? Oletusarvohan oli, ettei se kuitenkaan....
- Hmmmpfff...

Päästiin perille ja sammutin auton.
- Sait tästä 9,5 pistettä.
- Jaa... mistäs se puoli lähti?
- No kun et tienny osoitetta...!
- ???

Olin siis läpäissyt testin ja minulle siunaantui noita ajoja sitten muitakin.
Kuten Joutsaan.

Siunaantui se ensmäinen riitakin.
Alunperin mulle ilmoitettiin, ettei matka kestä ku puoltoista tuntia, jos sitäkään.
Helppo reitti ja silleen...

Lahden jälkeen tuli ongelmia.
Apukuski nukkua posotti ja kaipasin ohjeita.
- Käänny sitten ja sitten sinne ja tänne ja sitten....
- SELKEÄ OHJE KIITOS!
- No käänny seuraavasta oikealle.... ja sitten vasemmalle...
Käännyin ja tuli pitkäpitkäpitkä pätkä tietä, joka näytti menevän ei minneen...

- Ollaankohan me ...?
Vierestä kuului unista mutinaa:
- Ois pitänny kääntyä siitä vasemmalle eikä oikeelle.
- PERRR.... NYT SITTEN OLLAAN TÄÄLLÄ HUITULANKUUSENNEVADASSA, EIKÄ TÄSSÄ PYSTY EDES KÄÄNTYMÄÄN!Sähän sanoit että käänny oikeelle!!!!

Löysin pienen sivutien tai mikälie kääntöpaikan, ja olin menossa takaisin tulosuuntaan.
Tottakai siinä oli kääntyminen kielletty!!!!!

Nyt kauheesti anteeks, mutta kun ketään ei näkyny, menin kuitenkin...

- Sait just muuten 80€ rikesakon! Syy:Liikennemerkin noudattamatta jättäminen, liikenteen vaarantaminen, keltaisen viivan ylittäminen ja ...mutistiin vieressä.

- Herra on nyt vaan IHAN HILJAA JA KESKITTYY NEUVOMAAN OIKEAN REITIN KIITOS!

En kehtaa kaikkee tähän kertoo, mutta sen kuitenkin, että oltiin sitte vartin päästä ihan samassa huitulankuusennevadassa ja kun käännyin toistamiseen siinä väärässä paikassa kuului taas:

-Tienasit just toisen sakon. Saldo on jo 160€....

Ja sitte mulla palo käämit!!!
Todistettavasti, koska multa läks ääni! Niin käy ku tarpeeks suuttuu. Ja sitte mua ei ota kukaan vakavasti ku yritän piipittää !!!
Riita meni siihen pisteeseen, että vierestä kuului käsky:
- Auton nokka takas Helsinkiin!
- Ei taatusti! Mulla on nälkä, pissahätä ja mua suututtaa niin perusteellisesti, että nyt mennään perille asti! Voit vapaasti ajaa kotimatkan, mutta vasta ylihuomenna!

Loppumatka oli vähän kireetä.
Noinniiku tunnelmaltaan...

Eikä Joutsaan todellakaan aja 1,5 tunnissa...

Mulle on tapahtunu kyllä kaikkea oikein kivaakin, kuten Cranen ja Stanstan tapaamiset!
Niistä täytyy kyllä kertoa ihan omassa jutussaan, eikä sotkea niitä näihin äkästelyihin!

Niin ja oltiinhan me Jennin kanssa Salpausselän kisoissa!

Tai melkein...

Oli liput ja kaikki, mutta piettiin sitte villasukka-yöpaita-viikonloppu mökillä ja sitten mä kaaduin ja löin leukani ja siihe tuli ventti ja nyt siinnä on arpi...
Että uskotteko nyt, että mä oon oikeasti tapaturma-altis?

Mutta meillä oli kyllä oikein mukava ja reuntouttava liikonvoppu muuten!

Jahka pääsen tuonne Apukuskin luokse, nii yritän kirjoittaa pälläämisestä huolimatta.

Nyt tää menis hakemaan HorTTonia yökylään ja sillee...

Se on sau...

torstai 18. helmikuuta 2010

Huolto-osastolla!

Tää taas täällä Sau!

Semmosta mukakiirettä pielly, etten oo mukaehtiny mitään.
En ees takkuja paljon suorimaan enkä muutenkaan paljoo peiliin tuijotellu.

Mut sitte tuijotin...
HERTTINEN!

Äkkii palttoota päälle ja ytimeen!

Miten naisihminen voikaan näyttää niin höffelinpöffeliltä joutumatta pidätetyksi?

Päädyin tavarataloon.
Aattelin, että siel ois laajempi valikoima restaurointivälineitä ja niitä konsulentteja pähkäämään, jotta mitä tehdä.

Soppailu ei oo ihan mun lajini, ja kiertelin ensin kaikki turvalliset osastot, kuten levy ja keittiö-jutskat, mutta otin sitte itteeni korvista kiinni ja kuljetin roppani sinne korjaamolle.
Teki kyllä vähän heikkoa kun vastaan puski miljoonien hajuvesimolekyylien hyökyaalto ennen sitä varsinaista huolto-osastoa....
Miten muuten ihmeessä ne myyjätädit kestää sitä myskijasmiinikedonkukkasanteli-pilveä päivästä toiseen??
Mulle tuli astma-oireet heti vaikkei mulla astmaa ookkaan.

Olin sitte valmiiksi huonovointisen näköinen kun saavuin rasvatörppöjen osastolle.
Alepöytä!!!Jee...!
Käteen tarttui varsin tarpeellinen puteli, jossa luvattiin vaikka ja mitä.
Tai niin kai, mutta teksti oli niin pientä pränttiä, etten erottanut muuta kun sanan orgastinen!
Juu, ihan mun tuote! Ja se oli kätevästi pumppupullossa. Ja siinnä oli kaunis etiketti!
Kotona kyllä selvis, että se olikin orgaaninen...ja se oli hierontaöljyä....

Kiertelin siinnä ja silmiin osu lädyille tarkoitetut partavehkeet.
Surullisena myönsin, että juurikin niitä mä tartten.
Partahan ei pahoille kasva ja näinollen voitte päätellä, että mä oon erityisen kiltti.
Turha hekotella siellä miehet!
Se on näiden prrkklll:een vaihdevuosien bonuspisteenä tullu ilmiö, jonka kyllä antaisin lemmestä jollee parrattomalle amisviiksistä haaveilevalle kollille!
Sil vous plait!
Plumps ja se siirtyi ostoskoriini.

Sitte kävin hiplaamassa kaikenlaisia killuttimia joita oli monta ja kaks.
Mun mielestä kyllä ihan väärällä osastolla, kun sentään oltiin kosmetiikka-sellasella.
Aivan ihania rintarosseja ja kaulanauhoja ja korviksia!
Sitten mä tajusin, että nehän itseasiassa peittää ja piilottaa niitä tissialueen vai mikä dekoltee se onkaan ryppyjä ja kanjoneita.
En kuitenkaan sortunu ku maksoivat hunajaa!
Muovi ja nikkeliromppeet!

Yritin sitten hiipiä hiljaa sinne rasvatörppö-hyllyjen väliin, koska halusin ihan itte katsella ja kokeilla, jotta mikä ois kiva.
Samalla voisin vähän tutkailla, jota mitä ne tänäpäivänä oikein maksaakaan, koska edelliset on tainnu tulla ostettua markka-aikana.

Yllättävää, että hintoja ei sitte löytynytkään.

Ja mut yllätettiin, vaikka yritin olla näkymätön...
- Päivää! Voinko olla avuksi?
- Kääk ku tollai säikyttää! Juu tässä kattelen jotain apua tähän naamaan....ja käsiin.... ja okei! Koko ruhoon kiitos!
- No tässähän sarjassa on kaikki. Kuorinnat, puhdistukset, tehotipat, elvytysseerumit, vartalotuotteet ja jopa tuoksut.
- Jos tähän lärviin jotain, kun on niin pintakuiva...( juu, mä sanoin "lärviin")
Myyjätäti katsoi mua vähän sillai ku ilmaisin niin rahvaanomaisesti jotta kasvoihin kiitos..
- Niin ja näyttäisi olevan tuota punakkuuttakin, että... tässä olisi tälläisiä teho-taika-tippoja. Auttaa juurikin teidän ongelmaanne.
- No mitähän ne taikatipat mahtaa maksaa?
- 78€.
- ???
- 78€ ja tämä tuote on erityisen riittoisa.
- HERRANJESTAS! Onko sinne muussattu kruunun jalokivet joukkoon vai miten tommonen parin millin pullo voi maksaa 78€? Taidan ostaa noita laivalta...( En todellakaan osta vaikka ois ikuisen elämän takaamia,enkä sitäpaitsi ees käy laivareissuillakaan!)
- No tässä olisi tämmöinen tuote....
- Paljonko maksaa, kysyin ennenkuin ees ehti lausetta loppuun...
- 57€.
- Seuraava kiitos.
Tässä vaiheessa täti näytti vähän nirpalta. Enkä voinut itselleni mitään, että jäin suu tötteröllä tuijottamaan tädin suuta.
Tädin suu oli nimittäin ihan samanlainen ku Taylorin siinä Kauniissa ja jossain. Sillanen, että teki mieli laittaa käsi alle ettei ois tippuneet ne huuloset lattialle....Ryhdistäydyin ja asettelin huuleni paikoilleen.

Päästäkseni itseni pinteestä ja tädin vieläkin pahemmasta otin seuraavan putelin joka sopi koko ropalle. Se ei luvannu kaunistaa tai tehdä ihmeitä, mutta se tuoksu hyvälle, oli kaunis purkki ja sillä sais apua kitisevään ihoon.
Se makso 45€ enkä ois kyllä sitäkään ollu valmis maksamaan, mutta en kehdannu enää perua.

Nyt mä sitte tuoksun hyvälle, eikä nahkakaan narise entiseen malliin.
Siihen ois tosin kyllä riittäny vaikka Tummeli, mutta onhan toi purkki sentään vähän naisellisempi pitää siel kylppärin pärekorissa.
Muistais vaan laittaa...

Että jos joku nainen tulee vastaan jolla on punakat kasvot, partahöylästä tulleita veriviiruja leukaperissä, orgastisen öljyn peitossa, mutta se tuoksuu hyvälle, nii se oon sitte mä!
Se saattaa jupista kiukuspäissään kaikkee hölömöö, mutta pantakoon se kaikki näiden vaihdevuosien piikkiin!


Onneks sillä menee muuten vallan loistavasti!

Se on pokattu:)
Nyt sillä on oikein mukava, isokokonen,herwottoman huumorintajuinen, möreä-ääninen, hyväntahtonen ja kaikeltapaa sillesopiva sussu!

...ja se osaa kaikenlisäks soittaa saksofoonia!!!

Et sillai tääl menee.

Täs teille vähän tunnelmia....



Se on sau taas uudestaan!

maanantai 8. helmikuuta 2010

Elämää hankkimassa!

Täs kaiken kiireen ja häsellyksen keskellä laitan pikaiset kuulumiset.

Työpisteen vaihto toimenkuvan muuttuessa on vienyt osan ajasta.
HorTTonin hoito ja kakkakikkareiden korjuu lattialta, umpihangessa rämpiminen ja pakkasen piteleminen on vienyt yhden osasen.

Ja isoon mutta oikein mukavaan ja tervetulleeseen jutskaan on mennyt loput.
Olen hankkinut itsellein elämää !!!

Voisin jopa sanoa, että ihan teinimeininkiä on pukannut, vaikka samaan aikaan näköjään lykkää yllättäen kuumia hyökyaaltoja ja rytmihäiriöitä.

Sikäli on helppoa, että vaihdevuosien ja ihanan elämän oireet muistuttavat näköjään kovasti toisiaan.
Kämmenten hikoilu, muljahdukset ja outo tunne mahanpohjassa ilman nälkää, keskittymisvaikeudet ja muistikatkot sopii kumpaankin:)

Että tällästä täälläpäässä.
Tääpää on kyllä ihanasti vähän sekasin ja lintallaan, mutta liekö tuolla niin väliä?
Jahka saan nää aivoni ajattelemaan selkeästi, laitan järkevämmän jutun tulemaan.
.... tai siis jutun ylipäätään.
Järjellisiä ei oo tainneet olla ennenkään, joten yritän olla poikkeamatta vanhasta.

Täs nyt kuitennii teille taukomusiikkia, joka on kieltämättä hempeetä ja pehmoo, mutta vähän pehmee on näköjään allekirjoittanutkin:)





Enhän yhtään melkein valehdellu?
Kaunista ja hempeetä oli Dianan laulu...

Se on sau hetkeks!