Tiistaitaita!

Sain semmoisen Your blog is fabulous-pystin Ritalta ja Annalta!
Kovasti olen mielissäni tästä!
Ja täytynee samalla tunnustaa, että olen käynyt kurkkimassa, urkkimassa, vakoilemassa, ja osittain varkaissakin oppiakseni tätä kirjoittamisen ihmeellistä maailmaa. On tämä aika mukavaa.

Sattui sikäli somasti, että minua ja erästä kolleegaani kutsuttiin aikoinaan Patsyksi ja Edinaksi! Olimme kuulema ihan yhtä pähkähulluja :) ja juttumme vähintäänkin yhtä sekoja!
Tää ei taaskaan osaa noita kiekuroita tuos kopsaamisessa, vaikka Rita sen yritti neuvoa, joten en saanut sitä pystiä näkyviin.
Sensijaan laitan tästä tämmöisen.
Tämäkin sai aikaiseksi hyvää mieltä!
Kattokaa noita silmiä!!!


Mukavaa tiistaita kaikille!

Ystävälleni, jonka kanssa keskustelimme eilen elämän "tarkoituksesta".
Tätä sanomaa et voi sinäkään kiistää :)

Ja juu juu! En aio rasittaa näillä viideoilla teitä alvariinsa, mutta kun kerran opin tän jutun, on sitä niiiin hauska kokeilla!

Oonko mä ihan pihalla?

Ylellinen aamu!
Sain nauttia Hesarista makkaraleipien ja pullan kera.
Minulle ei tule lehtiä. Ensinnäkin ne olivat se ensimmäinen mistä luovuin täs vähien rahojen kurjimuksessa, ja toiseksi totesin sisältönsä olevan sitä luokkaa, että siihen ei kannata satsata. Samalla rahalla voisin viettää muutamankin "sivistävän" illan vaikka hyvässä ravintelissa.
Mitä pidemmälle pääsin lukemisessa, sen ällistyneempi olin.
Tämäkinkö uutinen ylittää sen " uutiskynnyksen"?
Minä oon tipahtanut nyt pahemman kerran ajan hermolta, ja oon ihan pihalla.
Luen peeÄrrä:n blogia ja kirjoituksessaan Ahdistuksen kehä hän mietti mm.informaatiotulvaa, ja tämä liittyy nyt mielestäni siihen.

Poimin nyt tähän muutaman lukemani "uutisen". Joidenkin uutisten kohdalla tunsin ahdistavaa häpeää ihmisten toiminnasta ja asenteista johtuen. Kenen suulla toimittajat puhuvat? Toisien juttujen kohdalla ihmettelin sitä hörönlörö-kirjoitusta jota me muka haluaisimme lukea, saatika tietää.
Voisiko olla niin, että ilman näitä tietoja olisin jotenkin "pihalla" tästä maailman menosta. Tai että miten otsikko saa luulemaan asiasta ihan jotain muuta kuin se onkaan.
Nämä eivät ole ns.tärkeysjärjestyksessä.
- Kolmasosa ihmisistä elää pimeydessä. Alaotsikkona: Maapallo ei kestä kehitysmaiden valaisemista.
Onko se jossain ihan päätetty, ettei heille voitaisi "antaa" valoa?
- Kolmosen ratikan uuteen reittiin ovat päässeet tutustumaan ennakkoilmoittautuneet matkustajat.
Olenpa pöljä kun en ällänny että pitäis ilmottautuu...
- Kolmoismurhasta tuomittu, nykyään vapaana kuljeksiva hemmo sai sakkoja mökkimurroista. Alapuolella tämän uutisen kerrottiin mönkijän harhautuneen Venäjän rajan yli Virolahdella. Tapausta tutkitaan valtionrajarikoksena. Oikein! Pöyristyttävä rosmo, kun kehtaa eksyä!
- Vanhentunutta kananlihaa myytiin Malminkartanossa!
Jösses! Jos olisin joka kerta ilmoittanut lehdistölle löytämistäni vanhentuneista eineksistä, olisi pitänyt perustaa oma lehti moisille paljastuksille!
- Espoosta tuli Suomen suurin reilu kaupunki
Sen arvonimen sai kun vaihtoi kahvit ja teet reilun kaupan tuotteisiin.
Köh! Espoossa yli 35v. asuneena sanoisin ettei se nyt ihan tuolla kriteerillä pitäisi irrota tuo reilu-sana.
- Krematoriot eivät saa luovuttaa tuhkaa timantin tekoon.
Meinasin vetää pullan nenääni. En siis tätäkään ollut tiennyt, että moista voidaan edes tehdä. Vesa Keskinen on kuulema ilmoittautunut ensimmäiseksi asiakkaaksi.
Tuleeko tästä 0,7 karaatin timantista kenties perintökoru?" Tässä sinulle rakkaani sukuni perintökalleus! Tiivistetty isoisäni!"

- Urheilun puolella Nico Rosberg puhuu mm. kehonsa rasvaprosentista....

Tämä kuitenkin on mielestäni paras ja tavallaan pahin, vaikka en voinut olla kippurassa nauramatta uutiselle. Minun piti tarkistaa päivämäärä aprillin varalta.

- 16 helsinkiläistä yritystä on julistautunut homoystävällisiksi!
" Matkailu-ja kongressi-toimiston keräämälle listalle pääseminen vaatii, että yritykset mm.kouluttavat henkilökuntaansa homoystävälliseksi.
Kaupunki toivoo, että kun lista niistä on saatavilla Helsingin matkailusivuilla internetissä, homo-ja lesbomatkailijoille välittyy kuva suvaitsevasta ja turvallisesta matkakohteesta!"

Oonko mä nyt jotenkin plondi enkä oikeesti tiedä sitä aprillipäivää....?
Olenko samalla janalla, kuin se missi joka sanoi meidän itsenäistyneen 60-luvulla?

Tälläistä pälähti tänään päähäni.
Voipi olla että minulta on sammunut se valo vähän etuajassa...

Himmeetä!

Nuottiavaimesta päähän!

En ole tuohon profiiliini laittanut harrastuksia, suosikkielokuvia enkä muitakaan hömpsötyksiä, koska ajattelen ettei niiden perusteella minusta saa kuitenkaan järjellistä kuvaa.
Olen niin kaikkiruokainen eri asioiden suhteen, että menisivät ihmiset vain sekaisin. Ei saisi tolkkua siittä!

Yksi minulle tärkeistä asioista on musiikki. Se on tullut ihan perimän myötä, koska kummaltakin puolelta minua on siunattu musikaalisilla geeneillä.

Vauvakirjaani on kirjoitettu lempilaulukseni kaksivuotiaana Oolannin sota(kun se oli niin kauhia) ja Jänis istui torppuen! Samalta ajalta on Papan äänittämä otos, jossa laulaa lurittelen omiani.

Siskoni soitti viulua ja veljeni haitaria. Siskoni viulun kävi kalpaten kun pääsin siihen käsiksi! Veljeni haitaria en saanut rikotuksi, ja hän opetti minulle ainoan osaamani haitarikappaleen Metsäkukkia! Se mis Metsään on tullut jo syyyyys....diiidiiidiii ...yön hääämäääryys, hongat ne huokaillessaaaan....
Olin niin innostunut soittamisesta, että soitin pöydällä pianoa, kun aitoa ei ollut. Myöhemmin kävin ystävieni ja vanhempiensa hermoille, koska jos huushollissa oli piano, minä liimauduin siihen kuin nenä puuhun!

Sain oman pianon kun olin 10v. Se oli niin suuri asia etten tiedä mihin vertaisi. Tuntui että maailma avautui ja taivas olisi rajana, jos sekään. Sen tuoma ilo ja elämän sisältö oli jotain uskomatonta.
Sitä kesti aikansa. Otin myös laulutunteja, olin kuorossa ja ajattelin jopa uraa ...

Toisin kävi.

Myin pianoni opintovelkojeni kattamiseksi. Lopetin laulun osittain myös rahanpuutteen takia. Laulutunnit eivät olleet ihan halpoja. Olin jopa haaveillut oopperalaulajan urasta, ja sittemmin kun olin Pop - Jazz-opiston opettajan tunneilla, ajattelin tulevani Artistiksi! Tunsin, että minua oli lyöty kovaa ja korkealta nuottiavaimella päähän! Vaan kuinkas sitten kävikään?

Halusin kiihkeästi hoito-alalle, ja kun pääsin opiskelemaan Apuhoitajaksi v.80, siirtyi musiikki taka-alalle.
Pahus!

No nyt olen mielestäni ihan oikealla alalla, ja annan lemmestä " tilaa" Karita Mattilalle ja muille menestyjille :)
No heh! En ikinä olisi yltänyt tasollensa, mutta saahan sitä aatella....

Nyt tuntuu, kuin oisin eksynyt aiheesta, mistä mun pitikään kirjoittaa...

Heureka!

Siis että musiikki on ihmeellinen asia.
Se kantaa, antaa voimaa, lohduttaa, avaa kyynelkanavat, vie matkalle, aiheuttaa sydämen muljahduksia, auttaa jaksamaan, puhuttelee surussa ja ilossa...

Mitä olisikaan maailma ilman musiikkia?
Jos osaisin laittaa tähän semmosen video-pläjäyksen, niin laittaisin Nina Simonen musiikkia.

Mut ku en osaa, niin heitän haasteen.
Kenen musiikkia haluaisit juuri nyt kuunnella?

Ääähh... ei tartte kertoo, mut mulla on nyt joku ihmeen siitepöly tai joku kevään riesoist menny silmään....
...............

Kävin shoppailemassa...

Olen ihan älyttömän tylsä ihminen siinä suhteessa, etten kauheesti innostu mistään ale tai tarjousjutskista. En nääs yleensä harrasta shoppailua.
Nyt kuitenkin sorruin ihan kybällä moiseen hommaan, kun kävin kurkistamassa Keisarin uusia vaatteita!

Ajattelin kohentaa jotenkin blogini yksinkertaista ulkomuotoa, mutta halusin samalla säilyttää itselleni sopivan hillityn muodon.
Olin kuin Liisa Puuhamaassa kun kävin kurkkimassa Keisarin karderooppiin!
Josvaikkamitä oli siel tarjolla! Ja toisin kuin muissa vaatekaupoissa, sieltä löytyi muitakin kokoja kuin xxss!
Täs nyt sitte keikistelen uusissa vetimissä ja olen ylen tyytyväinen!
Pienenä huolena on nyt se, että veinkö siltä Keisarilta oikeesti ne sen uudet vetimet?
Noloa jos alastonna kulkeepi hän.

Toivon, että kelpaa muidenkin nyt katsella!

- Käännynkö ympäri?

- Ei haittaa! Voin ihan hyvin kääntyä.... Hei!... Mihin te menette?
.................

Katseita keräämässä

Tämän ärsyttävän vuodenajan johdosta, minussakin on herännyt tarve jotenkin uudistua.

Ajatella uudella tavalla, toimia toisin kuin ennen.

Isopeikon helmikuisessa tarinassa Päätös, oli mies joka tunsi olevansa näkymätön. Kukaan ei katsonut häneen. Minä lupasin kommentissani katsoa jokaista vastaantulevaa miestä silläsilmällä, jos siitä olisi ollut jotain apua. Minulla oli paha mieli miehen puolesta. No Miehen tarina päättyi kuitenkin erittäin onnellisesti.

Toisen sysäyksen minä sain bussissa. Näytin tormakkaasti lippuani kuskille, joka ei viitsinyt kääntää edes päätään, vaan tuijotti ulos ikkunasta. Siinä minä tönötin itsepäisesti jonon tukkeena, kunnes kuski huokaisi, vilkaisi toisella silmällä lippuani ja käänsi katseensa takaisin ikkunaan.
- No Eri pirteää päivänjatkoa vaan sinnekkin, puhisin mielessäni.

Minua kismitti, ja rupesin miettimään minkälainen mies tuo kuski oikein on. Siinä kun aikani pohdin, olin kuvitellut miehen elämänkerran valmiiksi. Siitä tuli niin surullinen tarina, että loppujenlopuksi teki mieleni mennä sanomaan kuskille jotain kaunista. Kuten että kyllä minä ymmärrän tilanteensa., eikä ihmekään jos oli niin ajatuksiinsa vaipuneena.
Itseasiassa soimasin jo itseäni kun olin ajatellut niin rumasti miespolosta.

Poistuin bussista etuoven kautta, ja heläytin kauniin kiitoksen kyydistä. Mies tuijotti edelleen ikkunasta ulos, mutta mutisi kuitenkin jotain suupielestään. Tulkitsin sen Ole hyväksi.

Jaa että miten tämä liittyy katseiden keräämiseen?
No siten, että päätin katsoa nyt jokaista vastaantulevaa ihmistä (lähinnä miestä.... heh) silmiin, jos kokisin edes pienen pilkahduksen eläämästä...

Tilaisuuksiahan on valtavasti.
Metrossa, kaupassa, bussissa, assan vessassa.... ööö no ei ehkä siel, mutta ihan vaikka missä!

Ajattelin kerätä näitä katseita pikkuruiseen vasuun, josta voisin ottaa niitä esille kuin kiiltokuvia aikoinaan.
Kotona voisin selailla niitä rauhassa ja miettiä kertomaansa.
Ihailla jonkun kauniita silmiä ja miettiä kuka muu saa niihin katsoa. Pohtia jonkun väsynyttä katsetta, mistä se johtuu, onko kukaan huomannut?

Ihailla, kun ihminen katsoo rakastansa lempeämmin kuin spanieli.... Mitä miettii tekevänsä kun päästään kotiin?
Tuntea se hetki, kun avaa kotinsa oven ja joutuu sytyttämään valon tyhjään huoneeseen. Tuttu tuoksu, tyhjä huone. Miltä silmänsä näyttävät katsoessaan eteisen peiliin? Katuuko kenties tehtyjä ratkaisuja? Miettiikö sanottuja kovia sanoja? Miksi vastassa ei ole enää ketään? Ei edes koiraa....
Mitä kertoisi pistävä, nopea katse?
Ajattelikohan että mitä tuokin minua tuijottaa?
Utuinen, viipyilevä katse
Miettikö hän haaveensa toteutumista? Oi! Toteutuiko se sittenkin?
Iloinen, kirkas, aurinkoinen katse...
Jeeeee! Voi että kun hänellä olisi hyvä päivä! Tyyliin; voisin sulkea maailman syliini!

Mieleeni jäi tänään erityisesti yksi katse.

Olimme ystäväni kanssa kaupassa, ja muuan vanha rouva istui pyörätuolissa odottaen kaiketi seuralaistaan . Kuljimme verkkaisesti ohitsensa, ja katsoin häntä silmiin.

Nainen katsoi takaisin hyvin intesiivisesti ja silmiinsä syttyi jokin....
Katsoi, käänsi päätänsä mennessäni ohi, ja nyökkäsi hymyillen.
Teki mieleni ottaa kädestänsä kiinni.
Kerroin tästä kokemuksesta kotimatkalla ystävälleni.
Hän sanoi huomanneensa tapahtuman.

- Mistä tunnet naisen?

- No en mistään.

- Ai jaa. Luulin että tunsitte toisenne. Se näytti ihan siltä.

Hrrrr... kylmät väreet lipuivat pitkin selkääni. Minullakin oli tunne, että tunnen naisen...

Tälläisiä olen tässä keräillyt, ja pikkuruisesta vasustani on vasta pohja peittynyt.
Maltan tuskin odottaa huomista, kun taas pääsen "keräämään".
Niinkuin pienenä kiiltokuvien kanssa, voisin kyllä vaihtaa muutaman.
Minulla on monta ystävällistä, lämmintä katsetta vasussa.

Haluaisin vaihtaa ne yhteen.

Yhteen i n t o h i m o i seen katseeseen.

Niistä on nyt pula.
Juu, ja anna yksi, saat kolme on voimassa tässäki putiikis. Ihan niinkuin tavaratalos ikään...

Pahuksen kevät!
---