APUUUVA!

Mitä IHMETTÄ tälle on tapahtunnu???
Ihan itekseen ykskaks tällänen hörönlörö asetelma!

Kuka auttais Arska-parkaa???

Eihän tällästä lue Erkkikää...

Ja näi se kuukle kääntää:

Voi yhen kerran sentää!

Amerikkalainen mythopolis joka pitää blogia Life`s bone, kommentoi erääseen juttuuni että jos google-kääntäjää on uskominen, en käy ihan täysillä...

Jaa mää vai??

Tartti kokeilla ihan itte ja käännätin tuan edellisen jutun.

TATTADAA... tälläne siit tuli:


Grandma sometimes say sillai wiisaasti:
"Tears before bedtime
fart a lot of laughing. "

Tääpää is laughed at in recent times and a lot of time.

Mainly ittelleen.
And a friend.
Yhessä.

Siinnä oo yes nothing new, but now it starts to feel like that goes in a pathetic side.
And if oikeen carefully thinking about their pikemminki Tan and maybe it'd worth parkuu.

If oisvat ällänneet.Mut eihä they sit ällänny.


Saturday evening's intoxication on the island:

- Is siul measure illaks plans?
- No oo.
- Tuutsie here?
- SION.

- Mennääks caravan to sit there?
- Yeah mennää.

Tonkkaviini table and Teppo and Tuppu ring.

- To be low-romantillisii?
- Yeah we are.

We put a candle on fire and raised the creaking kinttumme sofa.

We listened, and Mattia Teppoaki low and the music swung tahissa.
And yell out with.

Niikö always talk to men the transition.
Or So siihe, you can not question Niit sillai right now oo jonoks up.

Well, okay, I have not had herratiesmillon!

Olis, or, if you do not oltas their fussy.


Little you were forced to remember the requirements, you Milla was sillo ku ... and yep herttinen sellanenki experience was, after all, sometimes.
Thinks .. mite was sekii päässy unehtumaan??
We shared experiences with each other.

Rätkätystä their rite that meinas pissit become pants!

(A common problem with this medium-äkäisillä!)
Paitti that does not ystääväni viel oo dude.

- Oonksmie told Aunesta and the Pacific, and begetting stick bridge?
- You do oo.
- Well. TAA is therefore true, and I was in such events sillo kroonikko department at work.

"Double room and a room Aune and Tyyne.
Aune was a bright, round and very kiukkunen mummukka eastern Finland.
Tyyne was dark, and very gentle Pikkarainen mummukka from the same place.
Mie and seed were the only similarities.

Aune never smiled.
Smiled calmly at all times.

We went with a colleague to "bedding-round."

Calmly in the midst of a chat of treatment.

- Well onks siul already katottunt groom?
- Yeah se.Sillee after all, sort of ...
- Oh, that you have a nice miusta sellane.Kyl mie mie question I remember I was young people and boys riiustin gas! Oh!

Belonged to the adjacent petistä Aunen crotchety snort:
- Sie is not gonna be the man never kuitenkaa saanu!

Hiplasi calmly with a smile masking her, turned and replied:

- Oh, veikkonen sinuu Aune!
Hear niist mulukuist drank miul is ollu, even though the bridge-piece stick ruottiin up!

Moment was absolutely quiet.
Aune, then lifted his head and kivahti:

- Arvasinhan mie! Whore you're sie!

Repesimme colleague with just giggle uncontrollably, and surprise surprise!

Aune, even smiling! "

Tirskuimme jutulle this with a friend in stomach curl ..... until ...


- Tiiätsie what?
- Well?
- This is the time to pitiful.
- Oh niikö what?
- Tas sit later on Saturday evening mass and kahestaa tunnelmoi vingutaa that mitää tapahu.
- ?????
- Tiiätsie otherwise you sit with?
- Well?
- Having met no amends will never taijjeta saaha!
- Compliance with Ou ...

- Meist will Aune and Tyyne ...
- Which seed you?
- Well Tyyne tietenkii!
- Nonnii! And I'm you Aune. Nice to you!
- Oh, how did their?
- Well Tyyne sentää got!


It is a sauna!


Well...
Dear mythopolis!You are so right!
I am REALLY very crazy person, and "I do not visit the fullest.(suora kuuklen käännös lauseesta:enkä käy ihan täysillä!)

Se on sau!
Eli It is a sauna!

Aune ja Tyyne

Mummi joskus sano sillai wiisaasti:
"Itku pitkästä ilosta
pieru paljon nauramasta."

Tääpää on naurannu viimeaikoina aika ja paljon.

Lähinnä ittelleen.
Ja kaverille.
Yhessä.

Siinnä ei oo kyllä mitään uutta, mutta nyt alkaa tuntumaan siltä että menee jo säälittävän puolelle.
Ja jos oikeen tarkkaan miettii, nii pikemminki tän ja sen ois kannattannu ehkä parkuu.

Jos oisvat ällänneet.Mut eihä ne sit ällänny.


Lauantai illan huumaa saarella:

- Onks siul mittää suunnitelmii illaks?
- Ei oo.
- Tuutsie tänne?
- Tuun.

- Mennääks tuonne asuntovaunuun istumaan?
- Juu mennää.

Tonkkaviini pöytään ja Teppo ja Tuppu soimaan.

- Ollaks vähä romantillisii?
- Juu ollaan.

Panimme kynttilän palamaan ja nostimme narisevat kinttumme soffalle.

Kuuntelimme Mattia ja vähä Teppoaki ja heiluimme musiikin tahissa.
Ja hoilotimme mukana.

Niikö aina, puhe siirty miehiin.
Tai siis siihe, et ko niit ei sillai just nyt oo jonoks asti.

No okei, ei oo ollu herratiesmillon!

Tai olis, jos ei oltas nii kranttuja.


Vähä oli sitte pakko vaa muistella, et millasta oli sillo ku... ja juu herttinen sentään sellanenki kokemus oli joskus.
Aattele.. mite sekii oli päässy unehtumaan???
Jaoimme kokemuksia keskenämme.

Rätkätystä riitti nii, että meinas pissit tulla housuun!

(Yleinen ongelma näin keski-äkäisillä!)
Paitti että ystääväni ei viel oo sellane.

- Oonksmie kertonnu Aunesta ja Tyynestä ja siittä kapulasillasta?
- Et oo.
- No. Tää on siis totta ja tapahtu sillo ku olin kroonikko-osastolla töissä.

"Kahden hengen huone ja huoneessa Aune ja Tyyne.
Aune oli vaalea, pyöreä ja erittäin kiukkunen mummukka itä-Suomesta.
Tyyne oli tumma, pikkarainen ja erityisen lempeä mummukka sieltä samasta paikasta.
Mie ja sie olivat ainoita yhtäläisyyksiä.

Aune ei ikinä hymyillyt.
Tyyne hymyili aina.

Menimme kolleegani kanssa tekemään "kuivitus-kierrosta."

Tyyne siinä jutusteli hoidon lomassa.

- No onks siul jo sulhane katottunt?
- Juu onhan se.Sillee tavallaan...
- Voi että miusta on sitte mukavaa sellane.Kyl mie muistan ko mie olin nuor ja riiustin poikien kaa! Voi että!

Viereisestä petistä kuului Aunen äksy tuhahdus:
- Sie se et oo kuitenkaa ikinä miestä saanu!

Tyyne hiplasi hymyillen peittoansa, kääntyi ja vastasi:

- Voi veikkonen sinuu Aune!
Kuule niist mulukuist joit miul on ollu, sais kapulasillan vaikka ruottiin asti!

Hetken oli aivan hiljaista.
Sitten Aune nosti päätään ja kivahti:

- Arvasinhan mie! Huora sie oot!!!

Repesimme kolleegani kanssa ihan hervottomaan kikatukseen ja ihme ja kumma!

Jopa Aune HYMYILI!"

Tirskuimme tälle jutulle ystäväni kanssa maha kippurassa..... kunnes...


- Tiiätsie mitä?
- No?
- Tää on aika säälittävää.
- Ai niikö mikä?
- Täs myö istutaan lauantai-iltana kahestaa tunnelmoimassa ja vingutaa ettei mitää tapahu.
- ?????
- Tiiätsie muuten mitä sit kans?
- No?
- Myö ei muute enää ikinä taijjeta saaha!!!
- Ou nou...

- Meist tulee Aune ja Tyyne...
- Kumpi sie oot?
- No Tyyne tietenkii!
- Nonnii! Ja mä oon sitte Aune. Kivat sulle!
- Ai mitenkä nii?
- No Tyyne sentää sai!


Se on sau!


t:Aune

Keijujen kaa

Tääpää ois lomalla :)))

Lupasin ittelleni, Sallille ja Jorma-Kyllikille miettiä justiinsa pelkästään mahottoman mukavia ja kovastipaljon miellyttäviä asioita!

On monta pientä mukavaa asiaa, kuten ruohon ja sammaleen tuoksu Sallin rallatessa aamutouhuillaan metsässä.

Öttiäisten ja korentojen lentely sieltä samaisesta ruohikosta.
Sallin ilme, kun se ihmettelee pörriäisiä... se osaa näyttää tosi hönöltä.

Saunan pesän sytyttäminen ja se ensimmäisen savunkiehkuran tuoksu!
Koivuklapin pinta käsivartta vasten.

Meren tuoksu tuolla länsirannalla, jossa voi kahlata todella pitkälle.
Hienonhienon hiekan litsuminen varpaiden välistä.
Kaislojen kahina, kun se pieni tuulenpuuska käy hiestä kosteaa ihoa hyväilemässä.

Hyttysten in... tai no juu, ehkä sen voi unohtaa listalta.


Mutta ihan kaikkeinkaikkeinkaikkein mukavin ja ihanin asia on YSTÄVÄT!

Sellaista kertakaikkista pöljäilyä, halaamista, kikattamista ja rätkättämistä hörönlörö-jutuille, joskus jopa yhteisten kyyneleiden pyyhkimistä ei voi oikein verrata mihinkään.
Sellasta, että jutellaan aamuun asti.
Soitetaan kitaraa, lauletaan ja nautitaan jopa hieman kohtuuttomasti mansikkaviiniä.

Pidetään toisistamme kädestä, ja tunnetaan kuinka lämmin aalto kulkee sormenpäistä.

Kerrotaan toisillemme, kuinka mukava onkaan "omistaa" juuri tuollainen ystävä.

Tiskataan ja laitetaan ruokaa yhdessä.
Tai toisinpäin.

Ähkytään täysinäisiä mahojamme piellen.

Hoilotetaan autossa täyttä kurkkua, ja katsellaan liikennevaloissa viereisessä autossa istuvaa t o d e l l a komeaa kuskia...

Räpsytellään pullonpalautus-automaatille tulleelle kassapojalle, jonka pasmat menee selvästi sekaisin moisesta :)

Voivoi...ja sun vaikka mitä vielä...


Sellanen omituisuus, kun keijuihin ja maahisiin uskominen on myös yksi muksa asia.

Täällä niitä vilisee tuolla metikössä pilvinpimein, mutta niitä en oo saanu kuvatuksi.
Ovat mokomat liika vikkeliä.
Tai ujoja...

Sittenhän mä hokasin, että mullahan on sellainen ihka omana ystävänä!
Minä sanoisin keijuksi, mutta itse väittää olevansa menninkäinen...

Jompikumpi kuitenkin.

Vai mitä sanotte?










Toivoisin teille kaikille keijuja ja menninkäisiä.

Sen lisäksi että ne on mukavia, nii ne osaa olla myös ihan hervottoman hauskoja!


...pssst
Tääpää ei ole ottanut nuita kuvia, vaan ihan toinen ko.menninkäisen ystävä.

Saattaa olla maahinen asialla?

Pässi ja sen pää.!

TääBää on nyt viikon pässilän emäntänä.

Lampakset tulivat tänne saarelle ihan hommiin, eli maisemointityöhön.
Ovat olleet jo kuukauden ja yks pikkarainen saari on jo puhistettu... tai syöty... tai jotain.

Ainakin se on kakittu.

Kaik sapuska on kelvannu, kurttulehtiruusuja myöten.

Nyt niiden kikkarat sitte tuoksuu ruusulle!

Seurasin miten näppärästi ne lörpöttää huulensa noukkiakseen ne kukkaset ja lehdet.

En uskaltannu ite kokeilla.

Ne on siirretty nyt tuohon vanhan aution kesäkasarmin pihaan, missä on uutta pötyä pöydässä.
Ja kyllä ne totisesti syö!
Kahdessa päivässä on jo iso osa ryteikköä parturoitu.

Emännän homma on sillee helppo, et täytyy vaan käydä kerran päivässä lisäämässä vettä sankkoon,laskemassa lampaat ja toiveena olis saada tulokseksi neljä.
Nimittäin jos niitä on vähempi, on joku karannu ja jos taas enämpi, on joku ilmeisesti narttu.
Tai siis se äiti-pässi joka ois saanu sen penikan.
Tai siis sen kilin.

Toistaiseksi luvut on täsmänny.

Ja hommaan kuuluu tietty rapsuttelu.
Ja laulaminen.

Se niitten isäntä tosin väitti viimevuonna, että ne meni ripulille mun laulustani.
Mitä sekään mistään tietää!

Ne tuli aina kipikopitömpsis luokse, kun aloitin "Läksin-minä-kesäyönä-käyyymääään-kappaleen".
Istuin kivellä pässi kummassakin kainalossa rapsutettavana.
Ne nautti kuin oisvat olleet tangomarkkinoilla!
Saparot vaan vipatti niin, et pelkäsin niiden irtoovan siinä touhussa.

Toissapänä soi puhelin, ja Sanna kysyi josko oon pässivastaavana?
- Juu, olen ma.
- No nyt kannattais mennä kattomaan, koska yhen pää on auki ja verta rinnukset ja turpa täynnä!

KÄÄK!

Äkkiä vaatteet päälle ja polkasemaan Jorma-Kyllikki käyntiin.
Sekin oli viel ihan unessa ja yritti kitistä tyhjästä kumista ja aamukahvin puutteesta, mutta käskin sitä vaikenemaan.
Nyt oli kiire!

- Ois kannattanu aatella tällästä sos-tilannetta aiemmin, ja hommata mulle kunnon kesäkumit!
Näillä mihinkään spurtteihin pysty!
Varsinkaan tälläsellä ylikuor...
- Oo hiljaa ja keskity etenemiseen;puuskahdin!

Samperin fillari!
Siltäkään oo kukaan mitään kysyny!
Poljin minkä jaksoin ja hoin mielessäni "Piiipaapiiipaaa..!"

Olin pakannu vesipullon,rättejä ja desinfiointiainetta mukaan.
Sideharsorulla ei ollu siel mis piti, mutta löysin vanhan lakanan, josta riivin suikaleita.
Jos vaikka ois joutunu sitomaan tai sillee...

Perillä oli aikamoinen näky edessä.

Kaikki olivat kyllä yhes koos, mutta verta oli vähän sielsuntääl.
Sitten löysin sen varsinaisen potilaan.
Herttinen!!!

Pässin pää oli mun silmiini ihan tuuskanmuussina ja sitä hurmetta oli vuotanu ainakin kaheksan litraa.
Koko puolpäätä oli veressä ja sitä oli valunu koko rintamuksen aluelle niin, että se näytti ihan jauhelihalta!

Ja se toinen pässi oli selästään saman hommelin peitossa.

Tuota... otampa puhelun pässi-isäntään....pirrrr!
- No mitä nyt?
- Tääl on kaamee tilanne ja toi yks näyttää siltä, et silt on lähtenny puol kalloa huitulantuuttiin!
- No ihan ekaks, kuka se niistä on?
- No enhän minä muista sen nimee, tommonen vaalee millon saparo persuksessa.
- Kato se korvamerkki..
- Oranssi...kai?
- No se on Mama. Miltä se näyttää?
- No mähän sanoin jo!Kuolleelta...tai ainakin sen luulis olevan ku tollanen vekki päässä!
- Jos sillä on puoli päätä veressä ja sen sarventyngän ympärillä repeämiä, niin sitten se on se pahin tilanne. Ovat puskeneet kunnolla...
- No niin! Paha tilanne juu!Tuu tänne!
- Olen Porissa....

Kivat sulle!!!

Sain kyllä hoito-ohjeet ja mitä pitää tehdä jos sitä tai jos tätä, mutta ei oo kuulkaa ihan sama hoitaa varusmiesten kaaleja ku pässinpäätä!
Vaikka jotain yhtäläistyyttä kyllä ehkä...

Jaaha!
Otin sairaanhoitaja-korini ja mietin että josko vähän putsais ekaks nii näkis vamman vakavuuden.
Miettiminen olikin sitte se ainoo helppo osuus koko touhussa.
Mama ei suostunnu yhteistyöhön vaan läks karkuun mun maanitteluistani huolimatta.

Yritin hiipiä hiljaa ja lorauttaa vähän vettä pipiin.
Viuuuuhhh ja pässi läks.

Kikka kakkonen:

Riivin heinää käteen ja rupesin laulamaan.
"Vanhoja poikia viiiksekkäitä, mies sekä hylj...
Laula keskenäs, tuumi pässi ja paineli pusikkoon.

Jukopliut pässi!
Tänne ja heti!Tää on kuule sun parhaaks..
- BÄÄÄÄ....

Kikka kolmonen käyttöön:

- Päkäpäkä, tuitui, tukutuku..tsetse..lammaaas tule tule.
Katinkontit!

Ei kovasti naurattannu, ku hellettä 30 astetta ja ympärillä pörräs kopterin kokosia hevospaarmoja.
Ne mokomat hirnu!

Meinasin jo sitoa yhden niistä lakananriekaleista päähäni sellaseks Banzai-liinaks, ja kampittaa koko elukan, mutta...

Vihdoin elikko päästi niin lähelle, että sain suihkaistua sitä pipi-ainetta sinne tynkään!
Haa!
Ja toisenkin kerran!!
Siinä suihkiessani astuin jotenki hassusti.
Hassusti töppönen liukui ku curling-radalla.
Alla ei ollu kyllä rataa vaan aitoa pässinpaskoo.

Mun Frogsit, suoraa Espanjasta halvalla ostetut, osoittautuivat luistimiksi.

En sentään pyllähtäny, mut likeltä liippas.

Tällävälin oli muut pässit tutkimassa sitä mun hoito-korini sisältöä.
Yks yritti soittaa mun puhelimella ja toinen nässytti märkää pyyheliinaa.

Mun oma pääni oli ihan punanen tuskanhiestä ja kuumuudesta ja hiki valu pitkin selkää.
Itikat ja ne tappaja-paarmat söi, ja mua ois ehkä vähä itkettäny, mut en sitte jaksanu.

Läksin kotio.

... ja mietin itteksein, että kuka tollo antaa pässille nimeks Mama???

Haloo!

Sau!