sunnuntai 17. toukokuuta 2009

Mummo kumossa!

Tämä on tavallaan jatkoa edelliseen, eli kuinkas sitten kävikään....
Seminaari onnellisesti ohi, ja kaiketi tuli jotain saatua aikaankin.

Täytynee samalla varoittaa. Teksti saattaa aiheuttaa voimakkaita reaktioita nuorissa ihmisissä. Mummoikäisenä seksin harrastaminen on todellakin peloittavaa, ja joskus jopa vaikeaa. Se voi olla myös vaarallista.

Noloudesta puhumattakaan....

Siellä kylpylässä kävin sitten niin, etten mattimyöhäisenä saanut aikaa muuhun kuin meikkiin.
Varauspisteessä oli oikein ystävällinen palvelu, ja kosmetologi yritti tosissaan etsiä minulle sopivaa aikaa. Halusin sitten sen meikin, koska olin menossa illalla rehveille ja ajattelin että sopiva naamiointi peittää pahimmat puutteeni ja loiventaa mahdollista järkytystä jonka rehvikaveri saattaa kokea.

Aikoja oli vähän, ja yritin sanoa, että minulle riittäisi vaikka puolentunnin aika, kunhan vain saisin sen.

Täti-kosmetolooki katsoi minua hetken, ja totesi:
- Hmmm... juu ei se kyllä riitä. Täytyy olla vähintään 45min ja mielummin enemmän...
Olin siis TODELLAKIN sen meikin tarpeessa. Vaikutti siltä, että minun pitäisi mennä rautakaupan kautta ja viedä kulmahiomakone ja kevytbetonit mukanani sinne hoitolaan.
Istahdin sitten siihen kosmetolookin penkille, ja hän teki kuntokartoituksen.

Tajuan nyt, miltä vanhasta autosta tuntuu kun sitä syynätään.
Tai rintamamiestalosta....


-Olet tilannut kevyen päivämeikin.
-Kyllä kiitos, mutta saiskohan sen kestämään iltaan asti?
-No, minäpä laitan vähän vahvemman pohjustuksen, niin se sitten samalla peittää näitä kröh.. juonteita..
- Kiitos kovasti! Pohjatyöhän on kaiken a ja o, ja saisko sitten noihin silmiinkin jotain eloa? Oma meikkaustaitoni riittää juurikin ripsivärin laittoon. En nimittäin nää meikata ilman klasejani, ja onnettomat yritykseni saada aikaiseksi jonkinlaisia rajauksia tai simmosia päätyy aina katastrofiin. Lopputuloksena on Ella Eronen-look.....
- No eiköhän se onnistu. Täytyy nyt kysyä, että sopisiko mitenkään nyppiä noita kulmakarvoja? Avartuisi tuo katse....
- Juu sopiihan se. Minun ystävättäreni motkottavat niistä alituiseen. Se on nyt jotenkin vaan jääny.

Kovasti teki hän töitä, ja kysyi välillä, että miltä näyttää.

- En tiedä, kun en nää, mutta luotan sinuun täysin. Anna mennä vaan!

Lopputulokseen olin tyytyväinen! Näytin oikeastaan ihan sirkeältä, ja ainakin 15minuuttia nuoremmalta!

Tämä jaaritus oli pohjustusta siihen tulevaan iltaan ja kuinka mummo menee kumoon.

Menin siis rehveille.
Oikein oli mukavaa seuraa ja hyvää ruokaa. Ja juomaa.
Ja sitä juomaa tuli sitten vähän lisääkin.
Sehän saattaa jopa loppua, jos ei sitä vetele kaksinkäsin...
Välillä piti käydä tarkastamassa, oliko se meikki vielä siellä missä pitikin, vaiko olinko jo syönyt senkin.

Osa siittä oli kyllä shelväshtikin seuralaiseni olkapäässä... ja kauluksesshä... tai jossain..
Hävisin kiivaan taistelun siittä, jotta mennäänkö meille vai teille.
Minä oisin menny meille, ja olin sitämieltä että hänen olisi mentävä heille.

Ei siksi, että seuransa olisi ollut epämieluisaa, vaan siksi, että näihin harvinaislaatuisiin tilaisuuksiin pitäisi jotenkin valmistautua. Ja sitäpaitsi
Näillä vuosilla mieluiten viikon etukäteen.


Harmittelin, että pahuksen pahus!

Miksen sittenkään ollut mennyt jalkahoitoon, kokovartalokuorintaan, sheivaukseen, luomienkohotukseen, virkistävään rasvaimuun, ruusukylpyyn, hampaidenvalkaisuun, kampaajalle..... tai ees johonkin mistä olisi ollut jotain oikeeta hyötyä.

Rajaukset luomissani eivät peittäisi kaikkia puutteitani millään muotoa.

Ja hyvät sisaret. Uskokaa nyt, että AIKUISEN naisen pitää varustautua moiseen tilanteesee, mitä myös ihmeeksi voidaan sanoa seuraavalla tavalla:

A) Älä milloinkaan lähde ulos pukeutumatta kalsongeihin, jotka ovat edes jollaintapaa samaa sarjaa kuin tissipussisi.
B) Mustat polvisukat EI näytä eroottisilta. Riisu ne mielellään jo junamatkalla.... tai bussissa. Niiden aiheuttama raja siinä polven alapuolella häviää noin kahdessa tunnissa.
C) Ota herrantähden edes hiusharja kassiin. Ja hammasharja. Ja nitrot. Ja varakalsarit.

Ja henkivakuutus.

Kävi nimittäin niin, että lankesin jo ennen makuuhuonetta.

Kävelimme pimeähkössä yössä enkä sitten muistanut varoa.
Pikkuruinen kuopanpoikanen töppösen alla, ja TUMPSIS!
Kaikki tuntui käyvän kuin hidastetussa elokuvassa. Yritin vimmatusti räpytellä käsiäni, jos se saisi hidastettua väistämätöntä tömähdystäni. Tunsin kuinka vasemmasta reidestäni irtosi jotain .
Esimerkiksi iso kasa reisilihakseni kiinnitysjutskia. Tyylikäs alastulo muutoin, mutta jalastani kuului myös ilkeähö ääni. Kruntss!
Makasin älyttömän viehättävällä tavalla siinä isänmaan povella päästäen naisellisen perkeleen perkeleen helkkarin haukkoen samalla ilmaa kitusiini.
Seuralaiseni katsoi hämmästyneenä, jotta mihin oikein katosin.
Seurasi ähellystä ja kirosanoja ja nosto-operaatio. Liikuntakyvystäni oli jäljellä enää 80% ja linkutin urhoollisesti käskynkässä loppumatkan. Olin tehnyt kyllä niin jo alkumatkallanikin, koska kinttuni olivat rakoilla edellisillan korkokengistä.

No. Yö meni ihan mallikkaasti muutamaa hankaluutta lukuunottamatta.
Se on nimittäin semmonen juttu, että jos kintut on leikattu neljään otteeseen, lonkka ollut sijoiltaan ja kiukutellut vuosikausia ja reisilihas repeytynyt noin tunti sitten, on aika vaikeaa ellei mahdotonta harrastaa niiku mitään sillai viehkosti....
Se että sydän käy täysillä vielä rippikoulua ei riitä siihen, että kroppa ei läpäise ees vanhanajan apukoulua.
Se on perin harmittavaa.

Aamulla sitten huomasin loputkin tuhot.
Peilistä kurkistavat kasvot olivat muuttuneet sitten eilisillan.
Rajaukset olivat siirtyneet poskipäihin. Huolella tehty pohjustus kasaantunut jonnekkiin korvien ja niskan välimaastoon. Tukka takussa kuin hoitamattomalla puudelilla. Korvis kadoksissa. Polvet mustelmilla. Rytmihäiriöt puskemassa päälle. Hammasharjasta ei tietoakaan. Takkujen suorimiseen olisi pitänyt olla kaksi ammattitaitoista kampaajaa ja keritsimet.
Minulla oli vielä sovittu tapaaminen kaupungilla, enkä ehtisi "loisimispaikkaani" ennen sitä.

Selvisin jotenkuten kaupunkiin. Kävimme ystäväni kanssa stokkan terassilla, ja onneksi sieltä sai jääkylmää juotavaa, joka siirsi rytmihäiriöt tähän aamuun. Otimme siinä samalla aurinkoa ja vetelin vielä kaula-aukkoa suuremmaksi, että varmasti polttaisin dekolteeni.

Tulimme kotiin, vaihdoimme lötkövaatteet ja istuimme pöydän ääreen.
Ystävälläni on äärettömän kauniit siniset silmät. Ne hymyilevät yleensä ennen kuin suu ehtii mukaan.
Nyt hän katseli minua jotenkin hassusti.
Hymy oli silmissä kauan ennen suuta.
- Sulla taisikin olla ihan kiva ilta?
- Juu oli. Äskenhän siitä juteltiin. Kuinka niin?
- Eeei mitään, mutta ootko kattonu peiliin?
- No en oo kerenny, ku vastahan me tultiin.
- Jaa jaa. No, aattelin vaan, kun nuo jäljet,jotka alkavat korvistasi ja päättyvät tonne jonnee paidan sisään muistuttavat kovasti teinivuosista....

Syöksyin vessaan!
HERRANJESTAS!
Uikutin ystävälleni, että miten ihmeessä voin mennä maanantaina kokoukseeen, jossa mun pitäis olla tärppästikkelinä ja ainakin jollaintapaa siistin näköisenä. Tai ainakin vakuuttaa olevani aikuinen mukamas ihminen.
Ystäväni ojensi minulle poolopaidan ja sanoi:
-Korviin ei auta kuin korvaläpät, mutta tää peittää loput....

En enää ikinä juo viskiä.
Enkä valkoviiniä.
Enkä guinnesia.
Enkä enää koskaan mene kylpylään.
Treffeille saatan joskus mennä.
Vanhainkodissa.
Rypyt peittää mahdollisesti tulleet mustelmat.
Enkä kenties enää ymmärrä edes nolostua. Noistahan saa kenties vaan plussapisteitä.
Siellä vanhainkodissa.



Asiasta kukkalaatikkoon.
Olen saanut kirjoituksistani huolimatta ihania pystejä ja semmosia merkkejä.
Olen niistä sydämellisesti otettu :)
Jospa vaan joku taas kerran auttaisi plondia pulassa, ja kertoisi miten ne sillee sais tänne näkyville.
Mulle on kyllä se kerran kerrottu, mutta ku pää on kun siffilä, nii se tieto ei oo pysyny siellä.
Ja toinen vaiko kolmas asia on se, että kun nyt kerran olen TYÖ-elämässä takaisin, en kerkiä halustani huolimatta kirottaa juurikaan mitään. Eniten kyllä harmittaa se, etten ole ehtinyt lukemaan ja kommentoimaan muiden kirjoituksia. Siitä olen vilpittömästi pahoillani.
Se on ollut elämäni suurin mielihyvän aiheuttaja pitkän aikaa...


Ja sitten vielä yksi asia.
Ihan vinkkinä.
Voin täysin rinnuksin suositella blogia Elämän juoksutuksia!
Enkä taaskaan tajuu miten sen saa tähän suoraan näkyville sillai klikkaamalla.
Siinä juttu joka on kirjoitettu 14.5.2009 Ripatin Renttupalvelu sai aikaiseksi paljon hyvää mieltä ja kikatuksia.
On niil tai teil miehilkii omat ongelmansa.
Ja ilon aiheensa.

Lopetan raporttini täältä Helsingistä tähän.

..

sunnuntai 10. toukokuuta 2009

Romantillista pohdintaa

Jösseksenkamala työviikko takana. Havaitsin kykeneväni hengittämään eeskahtaalle.
Ystäväni salli minun taasen loisia luonaan, joten sinne!
Siellä henki
kulkee ihan issekseen, eikä murheist tarvihe välittää.

Lojuimme aamutuimaan soffalla ja nojatuolissa ja rupattelimme niitänäitä.
Olen menossa seminaariin kylpylään, ja mietin jotta mihkä hoitoon siellä menisin.
Hinnat ovat huikeat!
Minä, joka olen tehnyt työni puolesta jalkahoitoja ja kaikenmaailman ihohoitoja armaille varusvauvoillemme hintaa ja aikaa miettimättä, meinasin pyörtyä pöksähtää!
Puolentunnin "jalkahoito" maksaa enemmän kuin päivän palkkani!
Ajattelin siirtyä kylpytarjonnan puolelle, ja bongasin Kleopatran maitohunaja-hösselin. Siinä saa lasillisen skumppaa loikoilun oheen.
Tjaa... mielikuva maitoon pulahtamisesta ei oikein napannut. Tuleepi tunne etten voi oikeasti tuoksua kovinkaan hyvälle hoidon jälkeen.
Entäs jos jälkiödöörinä onkin hapan maito?
Skumppaakin on vain lasillinen...
Ei hyvä.
Tästä kehkeytyikin ystäväni kanssa keskustelu siittä, mitä kukakin pitää romantillisena eleenä tai asiana.
Hänen miettimässään kylpylässä on romantillinen hoito kahdelle, jossa syötetään hoidon ohessa toiselle suklaaseen dipattuja mansikoita.

Totesin, etten ole oikein ymmärtänyt koskaan tämän ajatuksen päälle.
Suklaa suklaana, ja mansikat kerman kanssa.
Kupista.
Itse lapikoituna.

Tutkimme esitettä, jossa romantillisuutta oli korostettu ruusunlehtien ripotteluna pitkin huushollia. Tai siis hotellihuonetta.
Kylpyammeen lisäksi niillä oli sotkettu koko armas huone.
Ammeen ympärillä oli miljoona kyntteliä tunnelmaa luomassa.

Jeskamandeera!
Ajatus sinänsä kaunis, mutta nyt iski ikä-paniikki!
Ensinnäkin:
Aa)
Minä en oikeasti kykene menemään kylpyammeeseen vienosti solahtaen.
Jos menen, niin efekti on sama kuin mursun pulahdus mereen.
Aallot lyövät, ja jälkimaininki on huikea!

Bee)
Jos sinne emmeeseen pitäisi mahtua toinenkin ihminen, tulee ongelmia.
Mihin minä taittelen reumaattiset koipeni. Mihin piilotan vuosirenkaani? Miten saan riippuvat rintani näyttämään terhakoilta ilman pusuppeja?
Miten ylipäätään saisin tilanteeseen minkäänlaista romantiikkaa!
Varpaankyntenikin ovat herranjestas-kunnossa!

Cee)
Jos siel jotai vipinää oliskin, miten IHMEESSÄ pääsen sieltä ylös?
Sieluni silmin nään tilanteen. Minun pitää kääntyä nelinkontin, jotta on edes pienikin mahdollisuus nousta ylös.
Älyttömän romantillista sille toiselle osapuolelle.
Ahteri pystyssä ähkivä naaras on kaiketi kaikkea muuta kuin romantillisia ajatuksia herättävä olento...
Sitäpaitsi kun kaikki ei ole enää ihan kireinä eikä hallittavissa, niin siinnä punnertaessa saattaa päästä..... laulu.

Eri eroottista!

Kävimme iltapäivällä Hakaniemessä, ja matkalla jatkoimme pohdintaa.

Ratikkapysäkillä oli koira, jolla oli päällä vaate.
Koira oli luokkaa fifi, ja yllänsä hassunoloinen liivi.
- Kato tota. Onko sillä taskut tuol peräpääs, vai mitä noi on?
- Jaa, näyttää ihan samalta kuin olis nää vanhuksille tarkoitetut lonkkapöksyt jalassaan.
- Aattele kuule, minkä vaikutuksen tekis semmoset pöksyt mieheen!
- Juu.Hehhehh!
" Anteeksi rrrakas, mutta näiden pöksyjen pois-saaminen on vähä hankalaa!
Oota sie senaikaa, ko mie riisun! Koita pitää tilanne päällä!".

-Tiesitsie, että sloggit on varmin tapa tappaa erotiikka?
- No en! Mullahan ei muitakaa oo, mut aattelin jos ovat ees ehjii ilman reikii, nii saattais flaksi käydä!
- No sä et tiiä mitään! Ne EI saa olla sloggit! Niil ei saa ketään!
- Kääk! Mun tarttee mennä sit soppailee...

Miten ihmeessä voikaan olla ihmisen elo näin vaikeeta?
Tämmöstkää en oo ennen aatellu!

Voinkohan mä mennä enää ikänä ees treffeille?
Vai näkeeköhän se ne mun pöksyt jollain skannerilla ennen ku on ees päästy alkupaloihin....?
Romantillisuus on jotenkin älyttömän vaikee asia näillä vuosirenkailla!

Arrrrghh!


Tää on ihan syvältä!

keskiviikko 6. toukokuuta 2009

Tällänen tallaaja

Jussin ja Äijänkäppyrän pyynnöstä kerron itsestäni jotain.
En kyllä tiedä tunnistaako minua näistä, mutta pannaan nyt tämmöisiä.


1. Olen yleensä aina väärin pukeutunut. Talvella ilman pipoa, hanskoja ja sukkia. Kesällä saatan lompsia pitkässä mekossa ja pitkähihaisessa muiden ollessa sortseissa.
Minun pitäisi käyttää pitempiä hameita, mutta olen päättänyt antaa piupaut säännöille. Nyt saa kaupasta jopa isompiakin kokoja kaikenmaailman hempukkahameita, joten annan palaa! Korkokenkiä en valitettavasti enää pysty pitämään, joten tallaan matalalla. Yhdistelmä Nokian aidot mustat gummisaappaat ja minihame kirvoitti kolleegaltani kommentin: "Sull on sitte tommoset fuck-me-bootsit".
Rysäpöksyjä en suostu käyttämään, joten kinttuni ovat yleensä paljaat. Ei niin hyvä asia, kun nuita tarkemmin katsoo...

2. Katson ihmisiä suoraan silmiin. Välillä jopa tuijotan. Minä myöskin yritän hymyillä aina kun se tuntuu turvalliselta. Joskus kannattaa olla virnuilematta ihan oman itsensä takia. Silmillään voi saada aikaiseksi monenlaisia reaktioita! Minussa kun ei ole muuta pitkää kuin silmäripset, käytän niitä korvaamaan jaloista puuttuvat sentit. Joskus se toimii!

3. Minä pysähdyn melkein kaikkien koirien kohdalle. Riippuu isannästä. Saako sitä paijata vaiko ei.

4. Olen toivottoman löysäleukainen, ja kikatan aina kun mahdollisuus tulee. Minä löydän pimeistä asioista hauskuutta, joka välttämättä ei aukene muille. Usein käy niin, että minä olen ainoa pöydässä joka nauraa. Se on kieltämättä joskus noloa. En kuitenkaan käyttäydy ärsyttävästi, vaan yritän hillitä tyrskimistäni. Jostain syystä ajaudun juttelemaan ihan vieraille ihmisille. En kyllä toimi itse aloitteen tekijänä. Minulla on taipumus vetää hieman erilaisia ja erikoisia ihmisiä puoleeni. Joku väitti minua hullu-magneetiksi.
Koira koiran tuntee:)

5. Luen usein bussissa tai ratikassa. Saatan ajella pysäkin ohi. Minä olen se, joka ponnahtaa viimetipassa ylös päästäkseen ulos. Minulla on lukiessani kahdet lasit päällekkäin, ja niiden riisuminen tuottaa joskus ongelmia.

6. Minulla ei ole käsilaukkua. Joudun aina penkomaan isohkoa tätivainaan kassia löytääkseni tavarani. Siellä on joku salainen lokero, jonne kaikki katoaa juuri silloin kun niitä etsin. Usein siinä kassalla tai bussijonossa... sori! Ystäväni sanoi minulle täytettyäni 40, että jokaisella naisella TÄYTYY olla käsilaukku. Kohta 50 lasissa, eikä vieläkään ole löytynyt sopivaa.

7. Montako näitä piti olla? Laitetaan vielä yksi. Minä en koskaan ikinä enkä silloinkaan sano kenellekään ihmiselle pahasti tai epäkohteliaasti julkisella paikalla. Jos joku on pöljä, en vastaa olemalla samanlainen. Huomautan kyllä nätisti jos saan esim. huonoa silloin, kun minulla on oikeus odottaa parempaa. Mulle on kehittynyt lapamadon hermot tuon aikaisemman ammattini puolesta. Minua on vaikea saada suuttumaan ihan pienestä. Jos se tapahtuu, olen raivopäisenä hyytävän jäätävä. Paha puoli siinä on se, että minulta lähtee ääni. Se vie jotenkin terän siitä huudosta, jonka päästän saadakseni toisen ymmärtämään kantani.
Lapseni olivat erittäin tyytyväisiä tähän ominaisuuteeni.

Tässäpä nää sitte oli.

Tunnistellaan toisiamme!

psst

Tämä oli se kadonnut teksti. Se oli kohdassa luonnokset. En tiennytkään, että semmoinen loota oli olemassa! Siellä oli neljä muutakin juttua, joiden luulin kadonneen.
Pöljä mikä pöljä.
Tästä todisteena tämänpäiväinen atk-ongelma. Kone ei vörkkinyt ja soitin hätäpäissäni korjaajaa paikalle. Ei toimi, ei pelaa, pimeenä on! Kaikkeni olen yrittänyt. Saisko palvelua heti kiitos!

Kaksi setää tuli pillit vinkuen paikalle, ja totesivat hieman väsyneesti:
Toimii jotenkin paremmin, jos olis piuhat kiinni....Katsoivat samalla hiuksiani. Huokaisten. Eivät ihastuksesta, vaan.... you know.
Minä olen ollut poissa monta kuukautta, ja minkäs minä sille voin että joku on käyny ronkkimassa mun piuhoja!

tiistai 5. toukokuuta 2009

Kootut selitykset

Aloitin eilen työt kuukausien tauon jälkeen.
Äh, mikä tauko... sairaslomaa se oli. UUvahdus iski totaalisesti. Se vei järjen päästä, jalat alta, kyvyn muistaa miten hampaat pestään, miksi suihkussa käydään,kyvyn katsoa peiliin, taidon vaihtaa puhtaat vaatteet, kyvyn vastata puhelimeen, avata postin.....


Nyt siis olen nostanut nenäni kaivosta jo vesirajan yläpuolelle, ja hengittäminen sujuu ainakin sisäänpäin.
Ulospuhalluksessa on vielä hiomista.

Eilinen päivä oli elämäni viidenneksi pahin heti kansakoulun hammaslääkärin ja vatsalaukun tähystyksen jälkeen.
Synnyttäminen oli piis of keik tän rinnalla.
Ajattelin ensin doupata itseni diatsepaamilla relaan kuntoon. Huomasin sitten, ettei minulla ollu diatsepaameja koska minulle ei ole niitä koskaan määrätty.
Sitten ajattelin, että olisin saattanut olla liian rela ja näytellä rauhanmerkkejä ja hokea "Peace" . Se ei olisi ehkä vakuuttanut työnantajaani toimintakyvystäni...

Se oli käynti helvetin porteilla. Olin varma että kuolo tulee ja korjaa.
Ei tullut. Yritin vakuutella itselleni etten pysty hengittämään, joten kuolisin siis!
En kuollut vieläkään.
Sain jopa kyydin ystävältäni ja työtoveriltani. Kysyi vielä, että viekö perille asti!
Selvisin hengissä, ja ihmiset ottivat vastaan paremmin kuin olisin ikinä osannut kuvitella.
Yksikin karskin-karhea mies tuli halaamaan:" Arska Kultsi Puppeli! Ihanaa nähdä!Halitaan :)
Sitte me halittiin ihan simona
...ja iltapäivällä uudestaan!

Tämä virsi nyt sen takia, etten hetkiseen pysty kommentoimaan juttujanne!
Samalla tässä KAIKILLE TEILLE ISO KIITOS! OLETTE OLLEET MUKANA TÄSSÄ PROSESSISSA!
Tietämättänne 8)
Alunperinhän tämän kirjoittelun otsikkona oli Mielipuolen päiväkirja. Ei ollenkaan kaukana totuudesta.
Tästä on ollut suurta iloa ja tuonut ihan uuden harrastuksen tullessaan. Puolet mielestä on jo palannut...
Keskityn nyt hetkisen tähän työhönpaluuseen, enkä suolla näitä pörinöitä samaan tahtiin kuin "lomalla".

Elvis has left the building....
ja mie myös!

" Ooota Elkku! Are you lonesome tonight?"

perjantai 1. toukokuuta 2009

EI OTSIKKOA KUN TEKSTIKIN HÄVISI!

Voi helwatin samperin prkkeleen kikkareet!

Sormet verillä väsänny täs vähintäänkin Väinö Linnan tai Margaret Mitchellin tasosta juttua, ja sitte kaik hävis jonnekkin MINNELIE! PUFF!
Tän sitte pitäis ihmistä rentouttaa!!!
Halipatsuiba! Selvinpäin-Vappuna- traumassakin oli jo tarpeeksi kestettävää!

MONTARUMAASANAA!
Katotaan josko koskaan enää mitään ikinä kirjotan!

Että Oikein Hauskaa Vappupäivää!