maanantai 1. kesäkuuta 2009

Toiminta tilapäisesti hidastunut!

Tääpää on nyt niin ylikuormitettu uuden oppimisessa, etten ole ehtinny koneelle kun käväsemään.
Tääpää on myöskin niin sekasin kaikenmaailman päätösten edessä toimenkuvan muuttuessa aivan totaalisesti, joten se ei ole kyennyt tuottamaan minkäänlaista järjellistä tekstiä tänne. Järjellinen tosin on aika voimakas sana...
Tääpää on edelleenkin kyllä kiinni kaulassa.
Siinä kaulassa, joka otti ja paloi greippaasti omistajansa ottaessa siihen UVA ja UVB säteitä silleen niiku varastoon, jos ei enää paistaistaan loppukesänä.
Näin toimii ihotautihoitaja!

Olen nyt etukäteen valmistautunut ensi jouluun!
Minä sovin joulupöydän koristeeksi tai kinkun sijaiseksi!
Hehkun punaisena ja olen täysin kypsä!

Jotta Tiptap vaan kaikille ja tonttu-ukot hyppikööt!
Minä menen juomaan sen "liemen" ja koska" elämähän on synkkää ja ikävää", lähden" hiipimään varpahillaan" tuonne alle sillan...
Tai josko sittenkin kotiin.
Taidan sittenkin mennä mun Jorma-Kyllikilläni varvastelun sijaan.

Jorma-Kyllikki on mun pyörä.
Se on hieno!

keskiviikko 27. toukokuuta 2009

Papiljotti töppösessä!

Olen tässä pikkuhiljaa palannut työelämään, ja ottanut työtehtäviäni haltuun hitaalla tahdilla.
Muuten kaikki on sujunut hyvin, mutta nakki napsahti ja sain uuden homman muiden lisäksi. Sijaistaisin yhtä kolleegaani.
Multa kyllä kysyttiin jotta voisinko ja haluaisinko, ja ihan itte sitten sanoin että juu...
Homma on ihan mulle sopivaa. Hektistä työtä ja ihmisten kanssa asioimista.

Tässä oli nyt vaan semmonen onkelma, etten ehtinyt saada perehdytystä kuin muutamana päivänä.
Työssä pitää olla erityisen tarkka, muistaa miljoonakakstuhatta asiaa, olla näppärä koneenkäyttäjä, vastata herttanensentään kaikenmaailman kysymyksiin ja kuunnella blondivitsejä noin kuuskertaa päivässä, omata äärettömän hyvä aineenvaihdunta jonka napsauttaa pois päältä heti töihin mennessä ja päälle kotio päästessä.

Olen huomannu olevani jotenkin vähän pöljä. En ole iha täyspäinen vielä, ja teen ihan käsittämättömiä asioita ja sanoa mulautan suustani asioita joita ehkä ei olis kannattanu. Jahka kerron.

Ensimmäisenä iltana töiden jälkeen paarustin rättipokki kotiin.
Riisuin palttoon ja huokasin. Köpötin keittiöön. Sitten muistin etten ollu käyny sitten aamun pissillä. Ei ollu aikaa. Enkä tosin kerenny juomaankaan, joten nesteet oli balanssissa.
Menin pukemaan palttoon, kengät ja tarkistin että avaimet on kaulassa.
Menin vessaan ja olin avaamassa pöksyjä.
Hetkisen meni kun ajattelin asiaa.
Olen siis menossa pytylle, mutta minkä helkkarin takia mulla on takki päällä, kengät jalassa ja mitä mä teen näillä avaimilla?


Esimies (yksi niistä) tuli katsomaan miten hommat sujuu. Samaan syssyyn tuli muuan kolleega puhuakseen toiseen tehtävääni liittyvää asiaa.
Työtilani on noin kolme neliöö suuri, ja oli vähän ahdasta.
Asiakkaita oli muutama jonossa, kone temppuili, ja kolme puhelinta soi yhtaikaa. Faxista pukkasi paperia, varusmies tuli kysymään kiireellistä asiaa ja joku pyörähti ovelta mutisten ruuhkasta....
Esimies kannusti.! Hyvä Arska! Sä otat tän homman haltuun!
Kaksikin sanaa tuli mieleeni, mutta tyydyin irvistämään!

Esmies katsoi pöydän alle ja totesi: Toihan on muuten älyttömän hyvä systeemi saada veret kiertämään.
Täh?
Katsoin pöydän alle. Siellä oli mun vaaleenpunaset tossukat odottamassa että milloin ehtisin vaihtaa ne. Ne on niiku työkengät.
Toisessa niistä oli vaaleenpunanen papiljotti.

- Öööö.... juuu.... NIIN ONKIN. Toi on tosi hyvä konsti hieroa jalkoja....eehh?????
Mulla ei ollu aavistustakaan miksi mun tossussani oli papiljotti.


Asioimaan pörähti kolme miestä ja koira.
Pyysin täyttämään kaavakkeen aa ja täsmensin vielä että SELVÄLLÄ KÄSIALALLA.KIITOS!
Otin ensmäisen paperin kätösiini ja aloin naputella tietoja koneelle.
- Anteeksi, mutta onko tämä osote oikeasti RevAntie...?
Miehet olivat hetken hiljaa ja ratkesivat nauruun. Koira villiinty pyörimään.
- Hehheeee .Se on RevOntie... hehheee....
-Jaa, minähän pyysin kirjoittamaan selvästi. Tää on selvä A! Miehet yrittivät jatkaa herkullista aihetta.
- Se on kuulkaa niin, että olen ollu intissä 25vuotta töissä noin miljoonan miehen kanssa, että ihan turha yrittää. Minä en vähästä hämmenny. Kysymykseni oli aiheellinen. Haluaisitteko että osoitetiedoissanne lukisi tämä aalla kirjoitettuna?
- Juu juu....heheee eihän me mitää.... hehee!!!! Saako kertoa yhden plondivitsin heeehe...?
Mulkaisuni sai koirankin jähmettymään.
Kovasti iloisina poistuivat he ja toivottivat hyvää kesää!

Olen onnistunut sössimään monta asiaa, ja varusmiesmurut ovat saaneet kysyä moneen otteeseen, että onkohan tämä ja tämä asia nyt ihan näin?

Varusvauva tuli sisään, ja sanoi kuuluvalla äänellä käsi lipassa:
- HERRA KAPTEENI! Pyydän lupaa saada puhutella sihteeriä!
- Lupa myönnetty, olkaa hyvä!

Tuijotin kunnioituksesta ymmyrkäisenä näitä kahta.
HäH? Muako tuo tarkoitti?
Odotin että seuraavaksi tulee:
- HERRA SIHTEERI....kysyisin tätä.....!
Mun oli ihan pakko purra poskeani ja vetää huulet tötterölle. Ulos oli pyrkimässä hervoton tirskahdus!
Olin samalla niin älyttömän ylpeä siittä varusmiehestä!
Oispa sen äiti ollu kuulemassa!

Puhelimen soidessa noin seitsämättäsataa kertaa, vastasin ja herrahenkilö esittäytyi.
- Täällä puhuu ISOHERRA se ja se hyvää päivää!
Olisin tiedustellut miten toimin tässä asiassa. Laitoin postia teille. Mahdoitteko saada sen?
- Juu kyllä sain kiitos. Tässä olisi nyt semmoinen ongelma, että lähettämänne lista menee nyt kyllä uusiksi. Sen tulee olla tämmöinen ja tämmöinen, ja syystä että....
- Jaaha, jaaha... no voi anteeksi kovasti. Minäpä teen niinkuin sanoitte. Olen vähän huono tämmöisissä.
- Voi veikkonen! Ei se ole mitään sen rinnalla, miten minä täällä olen sössinyt!
SÖSSINYT! Herttinen sentään. Ei ehkä pitäis tuollee sanoa herra isoherralle... klups!

- Kuulkaa rouva. Arjahan se oli? Minusta tuntuu siltä, että olemme kyllä tavanneet joskus ennenkin?Jotenkin tunnutte tutulta....
Ehdin vetäistä ulospyrkivän lauseen takaisin. Ajattelin ehdottaa josko siellä Tilkassa? Siellä viimeisellä osastollani. Yhdistetyllä dermatologis-veneeris-psykiatrisella....
Pidin kärsäni kiinni.
- Öh, saattaa hyvinkin olla. Juu kyllä me melkovarmasti olemme tavanneet.
- No sitähän minäkin. No minä laitan sen tulemaan, ja kovasti anteeksi tämä oma" sössimiseni"! Hei sitten Arja. Mies selvästi hymyili.

Mulla ei ole aavistustakaan siittä jotta kuka oli hän.

Tässä ihan vaan pikkiriikkinen valotus siittä, mitä kaikkea on tapahtunu. Muutamassa päivässä.

Apua!
Kolleegani saa halpauksen kun se tulee.
Soitin hälle tänään ja kehui juuri olevansa menossa lämmittämään saunaa puutarhatöiden lomassa. Sanoi että loma on ollut ihanan rentouttava ja on saanut kerättyä voimia!

-Voi kuule! Ihanaa!
Sinä nimittäin tulet todellakin tarvitsemaan niitä voimia maanantaina!

En raaskinut kertoa ihan kaikkea. Mä niiku jollaintapaa jätin sanomatta, että pari pikku jutskaa "saattaa" olla vähän väärin tehty.... tai sillee jotenkin erilailla ku aiemmin... heh..
Hups....

Poistun vienosti vihellellen.... pfiuuu...

lauantai 23. toukokuuta 2009

Baljastuksia!

Tämä haaste on lojunut tuolla tekemättömien hommien kasassa, ja päätin nyt olla tormakas.

Mummon
kammarista pätkähti tämmönen:
Suuri arpaonni Miljoonien joukosta

Neljä työtä, joita olen elämäni aikana tehnyt

1.
Ihan ensmäiseksi olin lapsenlikkana monella naapurilla. Meillä kun ei ollut viikkoraha-systeemiä, piti jotain keksiä. Sain tosin Papalta kakskytpenniä per paita, kun silitin. Ja veljeltä jopa viiskytpennii tai markan, kun tein sen vuorolla kotihommia. Tiskasin tai imuroin. Kerran sain huikean summan rahaa, kun se oli pitäny kotipileet ilman lupaa ja mä lupasin olla hiljaa. Ja siivosin niitä oksenn... ja muita roskia!
Haa.. voiskohan tällä vielä kiristää?
" Pappa...arvaas mitä..."
Kakskybää, ja oon hiljaa... vai mitä veliseni?

2.
Sairaala-apulaisena kroonikkosairaalassa. Olin innoissani päästessäni toiveammattiani lähelle. Ensimmäinen homma minkä opettelin, oli lavuaarin pesu. Aspia reilusti ja harja heilumaan. Meinasin tukehtua siihen Aspiin...Unohtivat sanoa, ettei sitä pitänyt huuhtoa kuumalla vedellä.
Osaan nyt pestä lavuaarin vaikka unissani. Seuraavan kuukauden olin vuodehuollossa. Osaan nyt myös pestä sairaalasängyn. Ja petata. Ja tomuttaa syyhypunkit. Ja tehdä kunnon kulmat lakanaan. Siinä jää intinkin pedit toiseksi!

3.
Erilaisilla osastoilla hoitajana. Tämä on se työ, jota rakastan.
Sen osaan ja tiedän olevani siinä hyvä. Ikävöin sitä suuresti, koska mulla on ihan kamala hoivavietti. Sitä on vähän vaikea toteuttaa nykyisessä työssäni saamatta aikaiseksi hämmennystä...
Toimenpidehoitajana olin omimmillani. Kaikenlaiset operaatiot, rapsutukset, liimaa-leikkaa-parsi-hommelit oli ihania!


4.
Poliisilaitoksella tutkintasihteerinä. Tämä työ tuli lohdutuksena sairaalan lakkautuksen jälkeen. Se oli huikean hauska paikka! Asiaa edesauttoivat ihmeellisen ihanat poliisimiehet, jotka olivat maailman parhaita työkavereita.
Sitäpaitsi oli aika kivaa olla porukassa, jossa meidän kolmen naisen lisäksi oli kakskymmentä miestä :)
Ei paha ollenkaan...

Neljä televisio-ohjelmaa, joita tykkään katsella:

1.
Jätän yhteen, koska nukahdan aina, vaikka kuinka olisi aikomus pysyä hereillä. Se yksi on kaikki murha-jännitys-seksi-ökkökökkö-ohjelmat ja sarjat, joissa karvat nousee pystyyn. Mitä inhampi, sen parempi!


Neljä paikkaa, joissa olen ollut lomalla:

1.
Bahama-saaret. En suosittele. Huikea köyhyys ja hervoton rikkaus samalla saarella. Jotenkin hävetti olla turistina...
En oikein kestänyt sitä, kun pienet lapset kaupustelivat turisteille tavaraa. Asuivat pahvimajoissa ja yllänsä riepupahasia.
Tämän matkan oli ex voittanut arpajaisissa, joten siksi sinne lähdettiin.

2.
Florida, jossa samainen ex opiskeli. En oikein syttynyt. Saatan olla erimieltä, kunhan reumatismini pahenee...

3.
Kypros. Ihana paikka. Ihmiset ystävällisiä ja luonto kaunista! Ainoa haitta oli se, että hiuksiani hiplattiin alvariinsa. Tai ei se niin kamalaa ollu. Huvittavaa lähinnä. Kävin paikallisella parturilla lyhennyttämässä otsatukkaani kun en enää nähnyt kunnolla. Parturi-setä, jolla oli ikää noin 117vuotta, pani hanttiin. Selitti pojallensa kovalla äänellä ja sakset ilmassa viuhuen jotain tukkaani liittyvää. Minä istuin ja odotin. Poikansa tuli sanomaan anteeksipyytävästi, että papa ei millään tohtisi leikata vaaleita hiuksiani. Se olisi jotenkin niin väärin.
En antanut periksi. Papa leikkasi millin. Vaadin enemmän. Operaatio kesti puolisen tuntia, ennenkuin olin tyytyväinen. Papa ei suostunut ottamaan rahaa. Tarjosi pienen juoman, ja haali tippa silmäkulmassa lattialle kertyneet karvani kasaksi. Levitti käsiään, ja katsoi minua jotenkin syyttävästi.

4.
Irlanti. Sinne kuulun koko sielultani! Jos uskoisin hömpänpömppään, ja vähän uskonkin, niin olen varmasti ollut siellä joskus entisessä elämässä.
Todennäköisesti jossain pubissa ehtoisena emäntänä.
Tai ehkä lammaspaimenena.
No hyvä on! Olen saattanu olla ehkä kapakkalaulajana...tiedä häntä, mutta joku kumminkin.
Sitten kun se potti tulee, muutan sinne. Länsirannikolle. Vanhaan olkikattoiseen majaan koiralauman kanssa. Ja lampaiden. Ja hevosen. Ja kanasten... Tervetuloa kaikki!

Neljä internet-sivua, joilla käyn melkein päivittäin:

1. Tämäkin jää yhteen. Näillä sivuilla käyn ja se riittää.

Neljä lemppariruokaani ovat:

1.
Pihvi. Itse paistettuna, vähän raakana ja voilla paistettuna.
2.
Kala. Toisen paistamana, savustettuna ja voilla höystettynä. Itse onkimana tulee säälinkaltainen tunne, enkä oikein tohtis syödä...
3.
Ruisleipä vähän kuivahtaneena niin, että se rapsahtaa mukavasti.
4.
Papan tekemä pasha. Oikeesta rahkasta.

Neljä paikkaa, jossa olisin mieluummin nyt:

1.
Irlanti. Siellä mökissä niiden elukoiden kanssa. Ja kylän pubinpitäjä olis kylässä. Laittaisin sille karjalanpaistia.
2.
Saaren eteläkärjessä haistelemassa tuulta.
3.
Lapissa.
4.
Alaskassa. Ystävä on siellä lomalla, ja kurkin kuuklesta niitä paikkoja. Kechigan on taivaallisen kaunis paikka!

Täs nää sit olis.

Nyt menen haaveilemaan tuonne pihalle, jotta oisimpa siellä ..... jossain!

torstai 21. toukokuuta 2009

Keskustelua kahdenkesken.

Tallustelin ulos unenpöpperöt vielä silmissäni.
Nukuin ikkuna auki ja heräsin sumutorven ääneen. "Kahvia ja heti!" huusi elimistöni, enkä ruvennut panemaan vastaan. En ollut nyt sillätuulella. Mutisin kyllä jotain kellosta.
Se näytti seitsämää. Helatorstai ja olisin voinut nukkua....


Kahvikuppi kätöseen ja pihalle. Sumusireenit törähtelivät vähän aavemaisesti.
Kävelin ajatuksissani rantaa kohti ja ajattelin mennä vanhalle kivilaiturille istumaan.
Pysähdyin ja jäin kuuntelemaan ja katselemaan aivan uskomatonta maisemaa.

Meren yllä oli hienonhieno usva, joka vähitellen väistyi kuin joku olisi hiljaa puhaltanut sitä.
Aamuaurinko tuli näkyviin sumun seasta.
Rannassa oli vanha riippakoivu. Sen oksat oli täynnä pieniä lehtiä.
Lehmuksenvihreitä!
Koivunvihreä tulisi vasta myöhemmin kunhan lämpö niitä kasvattaisi.
Nyt vasta kuulin lintujen äänet. Kaksi satakieltä keskustelivat vierekkäisissä puissa. Sorsat mätkättivät. Väistivät kauempana putputtavaa venettä.
Äänestä päätellen siinä oli keskimoottori.
Istuin laituritolpan päälle välittämättä lokinkakasta.

- Oletko nyt ihan varma?
- Niin mistä?
- No luopumaan tästä kaikesta. Maisemasta. Merestä?
- Taasko se alkaa! Olen!
- Ei oikein näytä siltä. Eikä varsinkaan tunnu.
- mmmmm...mä haluaisin nyt olla pohtimatta sitä. Ja juoda tän kahvin.
- Sä kuulostat ihan Harri Holkerilta! Aattelin vaan, kun joskus se päätös on tehtävä. Sä oot siirtäny asioita jo monta kuukautta.
- Ei se oo niin helppoo, kun sä kuvittelet! Jos mun pää ei ois näin sirpaleina, niin lähtisin vaan kantamalla! Mähän olisin ihan oikeesti hullu jos luopuisin tästä tappelematta. Eikä tää maisema ole ainoa asia, jota täs jäisin kaipaamaan.
- No sähän OOT jo oikeesti jonkunsortin hullu, joten ei kelpaa. Sitäpaitsi toi pään hajoomiseen vetoominen alkaa jo kyllästyttää... hohhoijjaa..
- Sä oot ärsyttävä!
- NIIN SÄKI!
- Ole huutamatta siinä. Sä tiedät kuinka vaikeaa tää tulee olemaan. Kaikki nää ihmiset. Kuinka rakkaita niistä on tullu. Ei sitä voi itke..
- NYT ET ALA TAAS PARKUMAAN!
- Helvetti kun sä taas huudat! Mähän teen niinku itte haluan!
- Täähän koskee muakin, ja mä en nyt halua ulista.

- Puhutaanko jostain muusta?
- Joo.. mennäänkö tänään kattoon joko lampaat tuli?
- Hyvä ajatus! Pääsen taas lau..
- Sä et muuten laula! Viimekski ne sai ripulin.
- Eikä saanu. Ne oli syöny liikaa niitä kurttulehtiruusuja. Ossi sano niin.
- Heee... ja kakka haisi ihan ruusuilta!
- Höh.... heh heh! Teemaan sopisi hyvin se " Yksi ruuusu ooon kasvanut laaksossa ja se kauniiiisti kuuukooistaa...
-...yksi lammaslaaauma on sen löytänyt, eikä voi sitäää uunhoooittaaa...!

- Mennääks sisää tääl jäätyy. Mun tekis mieli lisää kahvia.
- Mennään vaa, mutta väistele noita nokkospuskia. Jos et satu muistamaan miten kävi ku käytiin puskapissalla tuol pöpelikössä.
- Auts! Oliko pakko muistuttaa! Vieläki kirvelee....!
- Niin tekee. Mennääks nyt sisään ku tekis mieli kikattaa?
- Joo mut voitaisko kikattaa vasta sisällä, ku muuten ihmiset luulee ihan oikeesti meitä hulluiks.
- Meitä? Eihän ne nää ku sut.
- Just nii. Yksikseen naureskeleva ei oo ihan terveen oloinen...enkä nyt haluais enempää hämmentää ihmisiä.
- Mennään mennään. No mihin sä nyt jäit?
- Ihailen vaan tota merta. Kato nyt ku...
- TUU JO!
- Tullaan tullaan.... kamala kiire toisella...
- Mä haluan mennä kirjottamaan tästä jutun.
- Minkä aattelit laittaa otsikoks?
- Oisko... Keskustelua kahdenkesken hyvä?
- No ei. Ne luulee että taas se kirjottaa jotain räyräy-juttua. Vähänkö booooring.
- Eikä luule. Mä haluun ton otsikon. Piste.
- Eikäku SÄ haluat aina sanoa sen viimesen sanan!
- Enkä halua. Itte haluat!
- E.. ääh, antaa olla!




Nousin tolpalta kakkaläntti persuksissa.
Vedin keuhkoni täyteen suolan ja merilevän tuoksua.


Mitäs jos mun pyrstössäni on nyt lintufenssu?

tiistai 19. toukokuuta 2009

Tän tahdissa on niin piristävää parkua!



Pöksähti eräässä tekstissä Bonnie silmiini, ja päädyin muistelemaan tähän piisiin liittyviä hommeleita.
Ei ois pitänny.
Paruin taas ku painepesuri.
Sen saa kyllä nykyisin aikaiseksi Pikku kakkosen tunnusmusiikkikin.
... ja "Miks sä saat olla aina äiti-mainos"... ja Lambi vessapaperimainos, ja ihanmikätahansa asia.
Voikukat
Tylsät sakset
Toisen kauniit vaatteet ku ittellä on rumat
Liian suuret jalat sopiviin kenkiin
Reikä siinä viimeisessä ehjässä sukassa
Lattialle pudonnut meikkipuuterirasia joka on tuhannenpil..päreinä
Vessapaperirulla jossa ei ole kuin yksi huitula liimoineen, eikä kaapissa oo uutta, eikä voi kellee huutaa et tuo nenäliinoja...
Kassinpohjalle liiskaantunut sisupastilli, johon on tarttunut pari kolikkoa, osa tärkeästä asiakirjasta, bussikortti,osoitekirjan tärkein sivu josta ei enää saa selvää, silmäklasien pyyhintäpyyhe joka ei enää pyyhi koska se on täynnä sitä liiskaantunutta sisupastillia...

Hirveen harva asia näköjään saa ihmisen itkemään. Olenkohan tunneköyhtynyt tän rahaköyhyyden lisäksi?
Ainoa mistä ei ole pulaa on kilot.
Voiskohan niitä kanittaa?

Eikäkö aattelin vaan piristää tällä tosipirteällä kipaleella ystävääni, joka on parhaillaan tositylsällä lomalla rapakon takana.
Josko tää reipas ralli auttaisi kestämään matkan tuoman ikävän ja ahistuksen?

Sanatkin laitoin tohon valmiiks, jotta osaatte hoilottaa mukana.
Minä osaan ne ulkoota.

.