Olen tässä pikkuhiljaa palannut työelämään, ja ottanut työtehtäviäni haltuun hitaalla tahdilla.Muuten kaikki on sujunut hyvin, mutta nakki napsahti ja sain uuden homman muiden lisäksi. Sijaistaisin yhtä kolleegaani.Multa kyllä kysyttiin jotta voisinko ja haluaisinko, ja ihan itte sitten sanoin että juu...Homma on ihan mulle sopivaa. Hektistä työtä ja ihmisten kanssa asioimista.Tässä oli nyt vaan semmonen onkelma, etten ehtinyt saada perehdytystä kuin muutamana päivänä.
Työssä pitää olla erityisen tarkka, muistaa miljoonakakstuhatta asiaa, olla näppärä koneenkäyttäjä, vastata herttanensentään kaikenmaailman kysymyksiin ja kuunnella blondivitsejä noin kuuskertaa päivässä, omata äärettömän hyvä aineenvaihdunta jonka napsauttaa pois päältä heti töihin mennessä ja päälle kotio päästessä.
Olen huomannu olevani jotenkin vähän pöljä. En ole iha täyspäinen vielä, ja teen ihan käsittämättömiä asioita ja sanoa mulautan suustani asioita joita ehkä ei olis kannattanu. Jahka kerron.
Ensimmäisenä iltana töiden jälkeen paarustin rättipokki kotiin.
Riisuin palttoon ja huokasin. Köpötin keittiöön. Sitten muistin etten ollu käyny sitten aamun pissillä. Ei ollu aikaa. Enkä tosin kerenny juomaankaan, joten nesteet oli balanssissa.
Menin pukemaan palttoon, kengät ja tarkistin että avaimet on kaulassa.
Menin vessaan ja olin avaamassa pöksyjä.
Hetkisen meni kun ajattelin asiaa.
Olen siis menossa pytylle, mutta minkä helkkarin takia mulla on takki päällä, kengät jalassa ja mitä mä teen näillä avaimilla?
Esimies (yksi niistä) tuli katsomaan miten hommat sujuu. Samaan syssyyn tuli muuan kolleega puhuakseen toiseen tehtävääni liittyvää asiaa.
Työtilani on noin kolme neliöö suuri, ja oli vähän ahdasta.
Asiakkaita oli muutama jonossa, kone temppuili, ja kolme puhelinta soi yhtaikaa. Faxista pukkasi paperia, varusmies tuli kysymään kiireellistä asiaa ja joku pyörähti ovelta mutisten ruuhkasta....
Esimies kannusti.! Hyvä Arska! Sä otat tän homman haltuun!
Kaksikin sanaa tuli mieleeni, mutta tyydyin irvistämään!
Esmies katsoi pöydän alle ja totesi: Toihan on muuten älyttömän hyvä systeemi saada veret kiertämään.
Täh?
Katsoin pöydän alle. Siellä oli mun vaaleenpunaset tossukat odottamassa että milloin ehtisin vaihtaa ne. Ne on niiku työkengät.
Toisessa niistä oli vaaleenpunanen papiljotti.
- Öööö.... juuu.... NIIN ONKIN. Toi on tosi hyvä konsti hieroa jalkoja....eehh?????
Mulla ei ollu aavistustakaan miksi mun tossussani oli papiljotti.
Asioimaan pörähti kolme miestä ja koira.
Pyysin täyttämään kaavakkeen aa ja täsmensin vielä että SELVÄLLÄ KÄSIALALLA.KIITOS!
Otin ensmäisen paperin kätösiini ja aloin naputella tietoja koneelle.
- Anteeksi, mutta onko tämä osote oikeasti RevAntie...?
Miehet olivat hetken hiljaa ja ratkesivat nauruun. Koira villiinty pyörimään.
- Hehheeee .Se on RevOntie... hehheee....
-Jaa, minähän pyysin kirjoittamaan selvästi. Tää on selvä A! Miehet yrittivät jatkaa herkullista aihetta.
- Se on kuulkaa niin, että olen ollu intissä 25vuotta töissä noin miljoonan miehen kanssa, että ihan turha yrittää. Minä en vähästä hämmenny. Kysymykseni oli aiheellinen. Haluaisitteko että osoitetiedoissanne lukisi tämä aalla kirjoitettuna?
- Juu juu....heheee eihän me mitää.... hehee!!!! Saako kertoa yhden plondivitsin heeehe...?
Mulkaisuni sai koirankin jähmettymään.
Kovasti iloisina poistuivat he ja toivottivat hyvää kesää!
Olen onnistunut sössimään monta asiaa, ja varusmiesmurut ovat saaneet kysyä moneen otteeseen, että onkohan tämä ja tämä asia nyt ihan näin?
Varusvauva tuli sisään, ja sanoi kuuluvalla äänellä käsi lipassa:
- HERRA KAPTEENI! Pyydän lupaa saada puhutella sihteeriä!
- Lupa myönnetty, olkaa hyvä!
Tuijotin kunnioituksesta ymmyrkäisenä näitä kahta.
HäH? Muako tuo tarkoitti?
Odotin että seuraavaksi tulee:
- HERRA SIHTEERI....kysyisin tätä.....!
Mun oli ihan pakko purra poskeani ja vetää huulet tötterölle. Ulos oli pyrkimässä hervoton tirskahdus!
Olin samalla niin älyttömän ylpeä siittä varusmiehestä!
Oispa sen äiti ollu kuulemassa!
Puhelimen soidessa noin seitsämättäsataa kertaa, vastasin ja herrahenkilö esittäytyi.
- Täällä puhuu ISOHERRA se ja se hyvää päivää!
Olisin tiedustellut miten toimin tässä asiassa. Laitoin postia teille. Mahdoitteko saada sen?
- Juu kyllä sain kiitos. Tässä olisi nyt semmoinen ongelma, että lähettämänne lista menee nyt kyllä uusiksi. Sen tulee olla tämmöinen ja tämmöinen, ja syystä että....
- Jaaha, jaaha... no voi anteeksi kovasti. Minäpä teen niinkuin sanoitte. Olen vähän huono tämmöisissä.
- Voi veikkonen! Ei se ole mitään sen rinnalla, miten minä täällä olen sössinyt!
SÖSSINYT! Herttinen sentään. Ei ehkä pitäis tuollee sanoa herra isoherralle... klups!
- Kuulkaa rouva. Arjahan se oli? Minusta tuntuu siltä, että olemme kyllä tavanneet joskus ennenkin?Jotenkin tunnutte tutulta....
Ehdin vetäistä ulospyrkivän lauseen takaisin. Ajattelin ehdottaa josko siellä Tilkassa? Siellä viimeisellä osastollani. Yhdistetyllä dermatologis-veneeris-psykiatrisella....
Pidin kärsäni kiinni.
- Öh, saattaa hyvinkin olla. Juu kyllä me melkovarmasti olemme tavanneet.
- No sitähän minäkin. No minä laitan sen tulemaan, ja kovasti anteeksi tämä oma" sössimiseni"! Hei sitten Arja. Mies selvästi hymyili.
Mulla ei ole aavistustakaan siittä jotta kuka oli hän.
Tässä ihan vaan pikkiriikkinen valotus siittä, mitä kaikkea on tapahtunu. Muutamassa päivässä.
Apua!
Kolleegani saa halpauksen kun se tulee.
Soitin hälle tänään ja kehui juuri olevansa menossa lämmittämään saunaa puutarhatöiden lomassa. Sanoi että loma on ollut ihanan rentouttava ja on saanut kerättyä voimia!
-Voi kuule! Ihanaa!
Sinä nimittäin tulet todellakin tarvitsemaan niitä voimia maanantaina!
En raaskinut kertoa ihan kaikkea. Mä niiku jollaintapaa jätin sanomatta, että pari pikku jutskaa "saattaa" olla vähän väärin tehty.... tai sillee jotenkin erilailla ku aiemmin... heh..
Hups....
Poistun vienosti vihellellen.... pfiuuu...