Tää varottaa taas etukäteen:
Sisältää sitä itteensä eikä siittä selvitty ihan käden käänteessä!
HorTTon oli "noomia" vailla, ja me Sallin kaa muutettiin sinne kahdeks viikoks.
Sa on ihan hauskaa puuhaa, jos ei oteta huomioon jokaöistä taistelua paikasta sängyssä, jokapäiväistä taistelua siittä kuka syö ensin, kuinka monta koiraa/ihmistä mahtuu vessaan/suihkuun kerrallaan,syökö ihminen aamupalansa ihan itte, saako koirat istua vahtimassa kun se ihminen syö, saako muut ku se ihminen kuolata, käyttääkö koira samoja kalsareita ku se ihminen, saako niitäKÄÄN syödä , saako ihminen olla edes minuutin ihan ittekseen ylipäätään missään, ilman että jonkun kuono, pää, korva, tassu, häntä tai muu osa ois sen ihmisen sylissä, suussa tai.....???
Juu.
Ei.
Oli sitte perjantai, ja tää läks viemään niittä aamupissille.
Se itte ei kerenny käymään, koska Sallin pään päällä pyöri hälytysvalo sillai "UUUiiiUUUiii-hätähätähätä!!!"
Mentiin rantaa kohti, ja koiruudet kimpoilivat pitkin hankea etsien lumikökkyröitä.
Salli oli hippasen kauempana ja touhusi jonkun löytämänsä kimpussa.
HorTTon kyykki pusikossa.
Kutsuin Sallia.
Ei tapahtunu mitään.
- Tänne!
Ei mitään.
Hilasin HorTTonin lähemmäksi ja samalla vedin Sallin fleksin lyhkäsemmälle.
Sallin suu oli ammollaan.
Koska siellä oli valtava lumikökkö.
Sain koiran ja kökön viereeni ja katsoin likempää.
Sallin suussa ei ollu jäistä lunta.
Siellä oli hevosen kokonen hyvin jäinen kakkakasa!
Nyt tiedän miten turkkilaiset kiroaa!
En toista sitä tässä!
Yritin saada HorTTonin hihnan polvieni väliin ja seisoin asennossa, joka näytti että mulla tulee just pissit housuun.
Vapaaksijääneillä käsilläni tartuin Sallin kitaan ja yritin saada sitä luopumaan saaliistaan.
Samalla kirosin ku kapteeni Haddock Tintissä!
"Turkasenperkuleensimpuran....pahuksenpahuksen-JOTAIN!!!IRTI!!!!
Salli ei hellittänny vaan mutisi suupielistään sen, minkä nyt sieltä mahtu sihisemään:
- Ä e an a!
- Kyllä annat ja HETI!
Tartuin lujempaa leukaperiinsä ja lätkytin ylösalas eestaas jotta IRTI!
Salli puri hampaitaan entistä tiiwiimmin kiinne, jolloin kakkakasa alkoi sillai kivasti sulamaan.
Siinä samalla ku lätkyttelin, alkoi kidasta lentelemään sellasta mehujää-sohjoa ympäriinsä!
Tai siis sitä ihteensä!
Paskaa!
Sitä lensi hihalle.
Feksiin.
Kengille.
Sallin päähän.
Takin helmaan.
Ylipäätään jokapuolelle!
Jos mua ei ois ollu naurattamatta, nii oisin saattanu vähän silti...
HorTTonille.
Se istu sillai lintallaan ja katteli meitä pää kallellaan lievästi hönön näköisenä!
Mut ku ei naurattannu.
Sain viimoseltaan käteni Sallin takahampaiden taa, nii että sen oli pakko hellittää.
Se nimittäin nibistää se ote.
Puhisin hikisenä ja komensin otukset eteen ja kotio!
Kukaan ei puhunu sanaakaan!
Kotona komento kylppäriin ja pesulle!
HorTTon älysi olla mankumatta että hän kans.... sinne kylppäriin???
Luikki suosiolla soffalle oottamaan.
Koiran/takin/fleksin ynnä muiden pesun jälkeen töihin.
Työporukan kanssa iltapäivällä Tekniikan museoon.
Museossa näyttely joka käsitteli monia jutskia.
Siittä kohta.
Timo oli lupautunut viemään koirat ulos kun kotiutui harjotuksista.
Tuli hakemaan meitä Itiksestä ja totesi siinnä ajaessaan:
- Mä en sitte taida mennä lähellekkään Sallia vähään aikaan!
Salli nimittäin syö paskaa!
- Ai sä oot jo kuullu?
- Kuullu mitä?
- No... ku aamulla kävi.... mistä SÄ siis puhut?
- No siitä ku Salli söi tosta rantatieltä löytämäänsä hervotonta kakkakasaa. Eikä siinnä kaikki.
Kun sain komennettua irti siittä kasasta, meni tää lady sitte HorTTonin perään.
Ja söi sitte ihan lämpimäisiä!!
Palaan siihen näyttelyyn.
Siellä museossa.
Sen nimi oli ....
...ja sen voi tarkistaa vaikka netistä, jos ette muuten usko!
"Mihin kakka katoaa?"
Että meidän perheen jätteiden käsittely on sitte Sallin hallussa!
Se on sau!
pssst:
Täällä Luostolla ko nyt oon, nii saattaa olla,
että hiukan jo hymyilen.
Läähätän ja läkähdyn eh-eh-eh
11 vuotta sitten
23 kommenttia:
Suloisia lämpimiä koiranpusuja tiedossa, persoonallisella odöörillä höystettynä. (Kissankakka maistuu meidänkin turriaisille, eikä totisesti ole mikään sulotuoksu. YÄK)
En tiedä oisinko okesntanut, mutta hörönaurua kyllä tuli :D
No voi pelse, Sallihan on kuin meidän edesmennyt Manu, joka pallinpoiston jälkeen halusi osoittaa olevansa mies, ja kun muuta keinoa ei ollut, se söi paskaa. Ootas kun tulee kevät, ja ne ihanat löllöt, puolimädänneet paskakasat paljastuu lumen alta. Ne vasta herkkua on!! Manu kannustaa Sallia tuolta koirien taivaasta.
Hih,oli hauska juttu.Koirilla on kyllä ihme tapa syödä kaikkea,jopa kakkakasojakin.Olen oman Bambini koulinut niin,että se tuskin uskaltaa muiden jätöksiä haistelemaankaan. Onneksi oli sentään hevosenpaskaa Sallin suussa,kun se taitaa olla vähemmän haisevaa kuin lihansyöjien sellaiset....
Jestas, paska lentää ja banjot soi!
Onneksi olet Luostolla, vaikka mitä sinä siellä teet, kun Helsinki on tällä hetkellä Suomen lumisin paikka!
"kiroaa kuin turkkilainen"
voi ei...koirat on ihania! :)
Sita minakin ihmettelen mita sina Luostolla teet kun hanget on taalla stadissa korkeammat?
Olipas se. Eikös sitä sanota että koirista on paljon iloa? Ovat kyllä unohtaneet määritellä millaista iloa :) Oikein tuli peikolta virnistys tuosta jutusta .)
Voi ei, kyllä vähän aikaa pitää olla ilman Sallin suukottelua.
Mukavaa aikaa sinne Luostolle. Luulisin, että siellä ei koiranpaskoja näy.
Joku kakassa houkuttaa, aromit varmaan.
Muistan, miten minun koirani joskus tykkäsi kieriä lenkillä käydessä jonkun kököissä ja toi hajut kotiin.
Ootko ihan hiihtelemässä Luostolla, vaiko lystin piossa? Vai molempi parempi?
Että ihan omin sormin kaivelit sitä tirisevää tahnaa ulos..
En olis edes vierestä katsellut, yäks.
Tuo suusta kaivaminen ei ikinä onnistu, kokemusta on muutaman linnun ja hiiren raadon verran.
Plus jonkin muun, joka on jäänyt tutkimatta.
Ehkä koirien elimistö tarvitsee jotain mitä nykyinen, liian jalostettu ravinto, ei tarjoa riittävästi.
Tai sitten se vain yksinkertaisesti on niin hauskaa.
Sillä eivät ne kai hölmöyksissään tuollaista tekisi?
Meidän viimeisen päälle fiksut ja filmaattiset kullanmurumme?
kissanpaska on erityisen suosittua täällä päin hämettä.
sitä paitsi silleen pysyy kissanlaatikot pitempään käyttökunnossa....
hauskhaa luosthoa...
Siis niin hauskasti kerrottu, että kuvat kulki silmien edessä! Hienoa! Koirulit ilmeisesti tarvitsevat jotakin tuollaista. Meidän SImo nappaa jäniksen papanoita heti, kun niitä on tarjolla. Liekö jänöjen kanssa sopimus, kun tuovat papanat tarjolle takapihalle kesät, talvet.
Eikä siinä auta kirota kuin turkkilainen, sormet kurkkuun kielen taakse ja papanat ulos. Vaikka ovatkin toisen herkkupaloja.
Mäkin näen ihan silmissäni tilanteen. Helposti.
Hyvää reissun jatkoa!!! =)
PS. Tekis niin mieli juoruta täällä julkisesti sun synttärilahjasta, ettet voisi enää vedota...buahhahhaaa...Kiusa se pienikin.
kiitos taas hyvistä nauruista!! Sellainen kirjakin on olemassa, kuin "paskakirja" - suosittelen...siinä saa kanssa nauraa eikä ite likaannu!
Heh. Meistä tämä oli kiva lukea. Oliko sinusta tämä kiva kokea?
Kakkakokemus.
Hassua, luulin ihan kommetoineeni tännä. Mahtaakohan joku muu blogisti kummastella väärään osoitteseen lipsahtanutta kakkakommentiaani?
Frodo kuitenkin käski kertoa että hevonkakkarat ovat jäätyneinä herkullisia ja rapsahtelevat mukavsasti hampaissa mutta ajatuskin HorTTonin kakasta sai sen irvistämään.
Se voip olla että jonkun muun jalostama bakteerikanta on oiva lääke ummetukseen, jos sillä Sallilla on vaik jotain ähellysonkelmii...
Ja sitä paitti, kyllähän se emokoira siivoaa pentunsa takapuolen tuotteet, tuli mitä tavaraa tuli, että saattaapa tuo olla jotain kieroutunutta vauvakuumettakii, harjoittelee -- ;)
Mutta kerrottu siis niin huikeen hauskasti kuin vai AA osaa!!
Mä en voinut kuin nauraa, tätä lukiessa!
Mä näin oikein silmissäni sut siinä koiraotteessa saamassa pois sitä kakkakasaa Sallin suusta!!!He
Voi juku, kyllä noi piskit on mkyllä sellasia, ettei niistä koskaan tiiä, mitä seuraavaks haluavat tehä!Kaikki kelpaa!
Hyvää joulun odotusta sulle!
Jouluista oloa ja iloa ja sielujen rauhaa!
toivottaa Vilukissi pesueineen
Minä niin mielelläni halaisin pientä Aries-poikaa vaikka kakkasuisena, mutta se juoksentelee jo koirien taivaslaitumilla.
Mitä, Arjaanneli on vielä hengissä?! :-) Luulin, että lopetit jo aikaa sitten.
Minunkin koirani oli ihan hulluna hevosenkakkaan. Siitä saa kuulemma vitamiineja, kun heppa on kasvissyöjä. Pakkaseen vaan. ;-)
Heh :)
Mä muistan Hannan (Sallin ex-mamman, muille selvennykseski)kironneen neidissä tota piirrettä jo silloin pentuna. Olis voinu kuvitella että tapa olis iän myötä karissut, mutta selkeesti ei.
Nam.
Lähetä kommentti