To pee oor not tu pee...

Jostain pitää aloittaa, joten täst tää lähtee...



Olen jollain kummalla tavalla joutunut tilanteeseen, jossa pitää luovia oman ja toisten jaksamisen välimaastossa.

Itsestäni joskus myöhemmin, mutta nyt ne Muut!
On kyse ystävistä, joilla on erilaisia ongelmia. No ehkä minun mielestäni joitakin niistä ei lueta ongelmiksi, vaan osaksi ihan normaalia elämää. Mutta mikäpä minä olen niitä järjestykseen laittamassa, vaan kun olen elänyt niissä tilanteissa ja joutunut/saanut ilmaista mielipiteeni, niin täs nyt ollaan!
Olen ajatellut ihan isseksein, että ihmisel pitäis olla semmonen videokamera koko ajan mukana, jolla vois kuvata kaikki keskustelut ja tapahtumat, mitä elämäs tapahtuu.
Siittä ois sitten helppoo kassoo, mitä milloinkin on kuka, ja mitä kenellekkin sanonu.
Täs ois se hyvä puoli, että vilmiltä näkis kaikki ilmeet ja eleet, joita kulloinkin on kukakin käyttäny! Tämä sen takia, ettei tulis niitä " Nyt sä oot käsittäny mut ihan väärin- tilanteita".
Olemmehan kaiketi koko kropalla käyviä ihmisiä, jolloin kaikki ilmeet, sanat ja eleet kuuluvat kokonaisuuteen, mitä haluamme toiselle sanoa.
Joku ilme, tai ele saattaa "loiventaa" sitä sanaa mitä käytämme, ja toisaalta joku ilme käy paremmin tilanteeseen kuin yksikään sana.

Nooo....

Tässä tilanteessa olen ollut ystävänä ja läheisenä.

Kommunikaation vaikeuden huomaa ehkäs parhaiten ulkopuolinen, jonka ei tarvitse olla itse jokapäiväisessä tilanteessa heidän kanssaan.
On vain kuunneltava näiden ihmisten keskinäistä kommunikaatiota puuttumatta sen enempää, vaikka tekisi mieli väliin huutaa: " Ei tuo tarkottanu nyt mitään pahaa tuolla. Älä ota ny hernettä tuosta! Haloo!"

Täs sivussa oon miettiny omaa isseäin, ja huomaan hälyttäviä piirteitä!
Olen

A: Huolestuttavan usein oikeassa ( omasta mielestäni )

B: Huolestuttavan harvoin väärässä ( omasta mielestäni )

Minusta on siis tulossa pahin painajaiseni!

Ämmän rutale, joka sanoo syvällä äänenpainolla: " Kyllä MINÄ tiedän".

KÄÄKS! Olen terapian tarpeessa! Paitsi että mielestäni moni muu ihan oikeasti sairas ihminen olisi sen tarpeessa ennen minua. Minähän vielä sentään hengitän ja olen ilman käskemäti....
Paha puoli on täs vaan se, etten meinaa millään uskoa tuohon yleiseen terveydenhuoltoon ja sen tohtoreihin, koska KYLLÄ MINÄ TIEDÄN!
Kaksikymmentä vuotta terveydenhoito-alalla antoi aikamoisen kokemuksen, enkä voi välttyä tältä rrkeleelliseltä kyynisyydeltä!
Odotan mielenkiinnolla milloin mahdan päästä vastaanotolle ( Kela vaatii sitä ),

ja eritoten sitä, mitä minulta kysytään vastaanotolla....

Tulen olemaan varsinainen pein in ti äs hänelle, jonka armollisiin kässiin miut annetaan.

Öööö.... tää ei varsinaisesti oo ehkä se kaikkein paras aloitus tälle blogille, mutta sattui vaan sopivasti tälle päivälle....

Ossaan ja haluun kirjottaa kyl jostain hilpeemmästäkin aiheesta.
Huomenna on jo päivä uus, ja mielessä hilpeempi aihe...
Minähän oon oikeesti ihan älyttömän hilpee ihminen..... pohjimmiltani....!

VIRNISTÄÄ HÄN ..... virn......