torstai 29. lokakuuta 2009

Jorma-Kyllikille pukkaa ressiä!

Terve taas!

Ihan älyttömän nopsasti on tää syksy menny!
Kiirettä on pitäny tuon emännän kuskaamisessa. Se ei oo antanu mulle sen yhenyhtä vapaapäivää sitten kesän!
Poistuis edes joskus saarelta, niin voisin vähän huokasta.

Vaan ei!
Täällä on menty ketjut kireellä pitkin niitä huitulankuusia ja pöpelikköjä.
Töihin, sotkuun, saunalle, kerholle, kylään, eteläkärkeen, itäkärkeen, ja samalla kaikkiin välikärkiinkin, Saharaan ja Beetlehemiin, Likolammelle ja Kissalammelle,hautuumaalle, museotielle, uimarannalle, Papinlahteen ja JOKAPAIKKAAN!

Mun satulani on ihan puhki hiertyny!
Luulis että tollasella polkemisella ois se ahterinsakkin pienentyny, mutta eipä vaan oo!

Tulis äkkiä talvi ja lunta metri, nii pääsisin ees kellariin lepäämään.
Ellei se sitten..... eikai se... no ET KYLLÄ OO TOSISSAS?!!!


No mäpä kerron mitä oon joutunu kestämään.

Sillon syyskuussa se sitten innostu siihen kameratouhuun.
Joka puska ja männynkäpy piti kuvata.
Pylly pystyssä se konttas tuolla heinikossa sihtaamassa jotain muurahaisia....
Haloo!
Ei ymmärrä tämmönen tavallinen polkupyörä semmosta.
Sillon kun MINÄ olin vielä kolmipyöränen, ei ihmisillä ollu aikaa kökkiä kaikenmaaliman puskissa, ja oottaa, et jos vaikka joku mato tahi toukka osuis kohilleen!

Tän kuvan se otti siellä keskellä-ei-mitään. Siellä, mihin se jätti mut ihan yksikseni olemaan, ja mä luulin ettei se ikinä mua enää löydä.
En kyllä tajua, että mitä ihmeellistä on tommosessa räsässä lautakasassa?
Se luuli, että toi oli tosissaan ollu joku tanssiterassi, ja kehitti jo kaikenmaailman tarinoita kesäöistä ja poika-tyttö-jutskista ja pussailusta...






Noo.

Se paljastui sitten teltanpohjaksi... MUAHHAHH!

Enkä mä tajua, että mitä tommosessa jäkälöityneessä vanhassa pöydässä on sitte mukamas niin älyttömän hienoa?


Juu kuulkaas!
Se oli tossa ihan into piukeena suunnittelemassa sieniretkiä ja kuinka se kuivais ja keittäis ja pakastais ne VALTAVAT sienivuoret, mitä se poimis syksyllä!
HAH!

Täs on sen sienisaalis!
Yks hervottoman iso mikälie-sieni!
Se oli ainakin 37cm korkee.
Ja syömäkelvoton myrkky-joku-sei-tai-mikälie-tikki!



Siel muuten kasvo hiusharjakin, mikäli huomasitte!

Ai joo...
Mun tarttee kertoo tää, nii uskotte ettei mulla oo kuulkaa helppoo!

Se tykkää kerätä vanhoja laulukirjoja ja vihkosia.
Tämmösiä:




Se kävi tossa pihalla tup... tauolla.
Intona selittämään mulle, jotta:

-Kuunteles J-K tätä! Löysin tän yhdestä niistä mun kirjoista.
Eiks ois pähee kappale siihen laulukirjaan, jota me ollaan kokoomassa?

Se rykäs menemään:

"olipa kerran kaksi kanaa,
valkoinen ja musta.
vahingossa se valkonen kana
joi mustan kanan kupista

oli musta kana oli valkonen kana
ja pellolla sonni mulli
se valkoinen sanoi sille mustalle
että ompas tolla suuri nenärengas

(....laalaalaa, mä en kuuntele tota laalaalaa..mä EN oo TON polkupyörä...laalaalaa)

valkonen kana kulki tietä pitkin
ja musta tuli sitä vastaan
vahingossa se valkonen kana
astu mustan kanan varpaille

kesällä kukkii ne tulipunaruusut
ja syksyllä menee littuun
sydämestä se rakkaus alkaa
ja aina se päättyy itkuun

(Täskohtaa se ei meinannu kikatukseltansa saada laulettua. Mikä ois sinänsä OLLU IHAN HYVÄ IDEA!)
Mä menin ihan mykäks, ja toivoin, että sekin ois menny, mutta ei!
Se jatko:

" hirvi laukkaa kangas paukkaa
luimistelee mulli
ja suuren talon pojan häissä
seisoo aina pappi"

Nyt se kikatti jo ihan kippurassa, ja joutu istumaan mun pakkarille mahaansa pitelemään!


ETTÄ MUA KUULKAA HÄVETTI!

Yritin selittää sille, ettei ois ehkä saaren paras idea laittaa tota siihen viisukirjaan.... ja eikä muuten ehkä kandeis tääll ulkona ääneen hoilata ko.kappaletta.
Vaikkakin kaikki jo tietää, että se on vähä diudiu...

Se väitti mua tosikoks ja läks sisälle.
Mä en oo muuten ihan varma, että kumpi on pelottavampaa.
Se, että multa puhkeis kumi ja jäisin yksin mettään, vai se, että mulla on TOLLANEN emäntä???


Juu.

Eilen se kuvas tuolla rannassa.
Oli melkonen sumu, ja ruåttinlaivastakaan ei näkyny ku ääriviivat.



Tänään se tälläs mut yhteen lehtikasaan, ja sano, että leiki et olisit vaikka Pariisissa Champs-Elyseellä.

Tä?

-No oo sitten vaikka Sherwoodissa, mut pysy nyt pystyssä, et mä saan kuvattua!!!

Mitä ihm...?




Mä en tajuu enää mistään mitään...

Oisko kellää suositella jotain hyvää polkupyörä-terapeuttia?
Musta tuntuu, että nyt pukkaa ressiä...

tiistai 27. lokakuuta 2009

"Ouuu Mämi Mämi pluu...!

Nyt kun opin tuon linkkaamisen tän linkuttamisen lisäksi, jatkan tälviisii:

Kullan hinnan ollessa korkialla, olen jo aatellu panevani lihoiks joutavat vanhat vihki-ynnämuut romppeet, mutta tätä en :



Sain tän Ritalta, ja tää sisältää kultaa !
Saatesanoissa pyydettiin jakamaan tätä Kullan arvoisille blogeille!
Mä oon huono laittamaan mihinkään järjestykseen ees omaa huusholliani, saatika palkintoja, mutta nyt ojennan tämän Stanstalle!

Syystä että:
Senlisäksi, että juttujansa on hauska lukea, niin tämä blogisti on selvinnyt semmoisista karikoista, joista moni ei totisesti ole.
Mistä tämä ihminen oikein ammentaa jaksamista ja miten häneltä riittääkin valtavasti lämmintä sydäntä, avoimmuutta ja myötätuntoa niin monelle?


... kröööh... meni jotain kurkkuseen ja silmäseen!

No nyt loppus palkinnot, mutta viel laittaisin tähän yhden vinkin.
Tai siis kaksi.
Miehisiä mietteitä elämästä, kalastuksesta, kissasta, vaimosta, ruoasta, tuuliviiristä, päättömistä kaloista,lapsista, palokunnan kaatamista puista, laiskottelusta .... siis ihan normi-elämästä!
Demetrius ja Iisi saavat mieleni iloiseksi!

AI KU TÄÄ LINKITTÄMINEN ON SITTE MUKAVAA :))))

Laitankin sitte viel tämmösen.
Löysin tän ikkäänkuin vahingossa, ja tuijotin ykskaks vanhaa luokkakuvaani!
Jee! Mä oon päässy lehteen!!!
Ko. Ile oli mun luokkakaveri, ja asuttiin Haukilahdessa pentusena.
Ja me notkuttiin sen kaa Mammy blue:ta koulun pileissä.
Ruokasalissa.
Eikä meil ollu ees valoja päällä..... iiik!


Uskoisko, et mä täytän ensvuonna 50vee?

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Haasteita, tunnustuksia ja paljastuksia.

Sain tälläisen kurpitsaisen Cranelta.




Tässä tulee hälle myös ISO KIITOS, kun opetti taas kerran, miten tuo linkittäminen oikein onnistuu!


Una haastoi tämän taulusen myötä paljastamaan asioita itsestäni.
Ei tullu nyt mitään sensaatiojuttua tästä.


Säännöt ruusumerkin mukana:

1. Kiitä sitä, jolta sait tunnustuksen.
2. Kopioi kuva ja liitä blogiisi.
3. Laita linkki, keneltä sait tunnustuksen.
4. Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä.
5. Anna tunnustus seitsemälle.
6. Linkitä nämä blogissasi.
7. Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta.

YKSI:
Olen ärsyttävästi allerginen kananmunalle. Joskus syön salaa itseltäni valkuaisen ja rippasen keltuaista. Syön nopeasti, etten huomaisi.
Jään aina kiinni, koska vatsa-parkani käy heti kantelemassa...
Tyhymä:(

KAKSI:
Olen tanssinut pikkaraisena balettia.
Menin pätkimään lonkkani ja siinä tuli ilmi, että mulla on tekovika, enkä olis muutenkaan voinut jatkaa.

KOLME:
Olen ihan selvästi ollu pentuna ADHD, vaikkei tohtori sitä ääneen oo sanonukkaan.
Pappa kirjoitti vauvakirjaan, että "Arja on huomattavasti vilkkaampi kuin muut sisaruksensa. Eritoten pahanteossa :)"

NELJÄ:
Olen joutunut piänenä monesti pinteeseen vilkkaan mielikuvitukseni takia.
Kehittelin tarinoita, ja lopulta uskoin ne todeksi.
Olin siis pulassa....

VIISI:
Olen kova taistelemaan tuulimyllyjä vastaan. En anna periksi ennenkuin olen saanut kunnon vastauksen, tahi perustelut, jos joku jarruttaa mielestäni tärkeitä asioita.
Tämä ei ole aina kovinkaan helppoa täällä työmaailmassani.

KUUSI:
Lopetan pentusteni puhelut aina samoin.
"Pusi pusi, olet rakas..."
(Juu, olen saanut tuosta kommentteja näiltä armeijan miehiltä. Aivan sama! Jatkan niinkauan, kun mulla tolkku pelaa!)
EN puuttunut esikoisen inttiin millään tavoin. Olin ihan hiljaa.
...vaikka se oli kyllä kamalan vaikeeta...!

SEITSEMÄN:
Olen normaalisti hyvin rauhallinen enkä höpäköi mistään.
Olen huomannut iän tuoneen melkoista tulta ja intohimoa tuonne ulkokuoren alle.
Siitä olen erittäin iloinen:)
Joskus päästän sen valloilleen, ja annan piupaut säännöille :)





Tämän haasteen mukana tulleet säännöt:

1. Laita tunnustus blogiisi.
2. Kirjaa sinne myös nämä säännöt.
3. Linkitä blogiin, josta sait tunnustuksen.
4. Listaa viisi aistia ja kerro mitä ne merkitsevät sinulle.
5. Haasta viisi muuta blogia jättämällä niihin kommentti.


TUNTO:
Minulle tärkein.Kaikella tapaa.
Kosketuksen tärkeyttä ei voita mikään. Olen herkkä paijaamaan ja sipaisemaan ohimennen. Tykkään pitää kädestä, ja silittää poskea.
Iho iholla.

KUULO:
Saatan ihastua ihmiseen pelkästään äänen perusteella.
Kuulen herkästi ihmisen luonteen, ja samoin kuin ihastun, huomaan usein äänestä puhuuko toinen hörönlöröä. En myöskään voi sietää mielistelevää puhetta....yööökk!
Äänen pienet nyanssit ja pelkät äännähdykset kertoo joskus hämmästyttävän paljon.

HAJU:
Tuoksut ovat tärkeä osa elämää.
Meren ja metsän tuoksu. Puuvene ja telakka. Nuotio ja tervas. Kostea sammal ja kanttarelli. Auringon kuumentama iho. Vanha talo. Pakkasyö. Märkä asfaltti ja kesäsade hiekkatiellä.

Hajuvesiä en itse enää juurikaan käytä, mutta pikkutippa hyvää partavettä yhdistettynä mukavaan ihmiseen saa sukkaset pyörimään:)

Tuoksukynttilät saa mut voimaan pahoin.

VAISTO:
Se vaan on. Joskus suorastaan viheliäinen aisti, mutta minks teet?

NÄKÖ:
Pidän karheasta, ryppyisestä ja rosoisesta pinnasta. Suorista viivoista ympyröiden sijaan. Kauneuskäsitykseni on iän myötä muuttunut kovasti mieluisempaan suuntaan.
Olin ällöttävän ehdoton ja rajoittunu jossainvaiheessa elämääni.
ONNEKSI ainakin tässäsuhteessa koen wiisastuneeni.

On paljon asioita, joita en mielellään näkisi ollenkaan.
Aisti, josta luopuisin ensimmäisenä.


Jätän nyt säännöistä poiketen nämä tästä tästä noudettaviksi!
Mä oon nyt vähän laiska, myönnän:(


Taidan harjoitella vähän tota linkkaamista:

Täällä kannattaa käydä, jos on lähdössä Lappiin.
Tietää miten menetellä, jos on tämmönen pulupää niiko minä ja sattuu eksymään.
Sitä ei kuitenkaan suositella siinnä käsikirjassa.

Täältä löytyy ainekset maailman parhaaseen satukirjaan.
Vaikken toivokkaan vielä tulevani mummuksi, niin tän takia toivoisin kuitenkin. Että sais lukea niille pilteille iltasatuja!
Oon kyllä lukenu ihan ittelleni näitä.
Älkää pojat nyt sittenkään ihan vielä....!

Tänne ja tänne menen usein saamaan hyvää mieltä ja ihastelemaan murteita!

Tänne menen nauttimaan loistavista runoista, jotka saavat vatsanpohjan kihelmöimään:)
Tätä laatua ei voi olla elämässä liikaa:)

Tämä aiheuttaa minulla jo jonkinsortin riippuvuutta.....tämän lisäksi...
Aamu ei ala, ennenkuin oon käyny lukemassa.


Jatkan linkkaamista seuraavalla kerralla.
Nyt linkutan itseni kaffen keittoon.

Se on sau!

tiistai 20. lokakuuta 2009

KÄÄÄÄK!



Mä meinasin tehä taas jotain pöljää!
Sehän ei ois mitään uutta, mutta säikähdin jo ihan ittekkin!


Kävin kattomassa siellä reffipalstalla, jotta onko mitään uutta tapahtunu sitte viimeks. Siellä, mistä kirjoitin helmikuussa otsikolla "Et tää tällästäki voip olla".
Viimeks oli ....tjaa aika monta aikaa sitte.

Ja en sitte muistannu miks olinkaan sieltä poistunnu takavasemmalle....

Olin piilottanut profiilini, ja mikä ihme muhun iski????
Otin sen takasin!

Plumps vaan, ja huomasin olevani aktivoitu!

Sitte kävin katsomassa vanhat viestit ja kävijät....
Herttinen sentään.

Seuraavaks kävin selaamassa haku-päällä-osiota.
Herttinen sentään!

Sitte tuli kiire löytää se kohta, jossa saa sen profiilin takas pois.
Ei meinannu löytyä, ja iski IIIK-IIIK-IIIK, kun aattelin jos joku kerkee käymään!

Söhläsin kaikki valikot läpi, ja löytyhän se oikee kohta.
Plumps vaan, ja olin taas aktivoimaton!

HUHHUHH!
Kamalia pöljyyksiä meinaa ihminen tehdä tässä syysväsymyksessään.
Tää on jo vaarallista.
Ja ennenkaikkea n o l o a!

Nyt pitää mennä lämpöseen suihkuun, ja kuunnella jotain rauhottavaa.
Mä aattelin, että jos tää auttais.
Video on kirjasta Avalonen usvat.
Kirja, joka sai väreet kulkemaan.
Enya laulaa ja saa aikaiseksi saman reaktion.

Onneksi lämmintä vettä piisaa...





Mä voisin hyvin lähtee soutajaks siihe usva-jollaan....

Osaan soutaa ja huovata!
Ja huomaan pyöriväni paikoillani...

sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Vintillä lepakoita!

..





Nyt on havaittavissa jonkunsorttista alakuloa ja melankolinaa.

Vaikka kaikenlaista on tässä tullu tehtyä, on olo lässähtäny kuin allekirjottaneen kaikki leipomisyritykset.

Ylläolevassa kuvassa on sama tilanne, kuin allakirjottavassa päässäkin:

Autiona kumisee talo ja pää.

Ikkunat rikki, ja lepakoita vintillä.


Minä kun en tosiaankaan naura enkä rallattele, jos ei siltä tunnu.

Nyt tuntuu samalta ku mun Ei salaisessa puutarhassani.


Siellä vallitsee tila, jota ei kovinkaan hallituksi voi sanoa.


En ole koskaan väittänyt olevani mikään viherpeukalo. Mun puutarhassani ei kuki eksoottiset kukkaset, eikä pörrää pimppareita tahi perhosia pölyttelemässä toinen toistaan mahtavampia liljoja.


Kotimaiset rikkaruohot mellastaa villinä pitkin pikkuruista plänttiäni, jota toiset kutsuvat pihaksi.

Männynneulaset peittää näppärästi ruman laatotuksen.


Naapurissa kukkii rysantteemit ja kanervat. Laatotus on piilotettu hienon puurallin alle.

Mun läntille en oo tehny mitään toimenpiteitä vuoteen.

Ulosjäänyt hiilipussi on nakerrettu reikiä täyteen.

Veikkaisin hiirtä tahi oravaa.

Mäyrä tuskin harrastaa grillausta, vaikka tuossa aidan takana piipahtikin eräänä yönä.


Läksin sairaslomalle juurikin vuosi sitten, ja jätin sitte tuon Kahvipensaankin ulos.

Se ei enää viherrä.

Ei kestänny vierasmaalainen puska kotimaista pakkasta.

Tässä mun ryteikköni:


...ja tässä mun Juhla-Mokkani:




Tästä ei nyt taida irrota tän enempää hilpeetä,
joten meen keittämään kahvit ostopavuista.
Ja syön makkaraleivän.
Ja suklaata.
Ja sitte vähän lisää makkaraa ilman leipää.
Ja suklaata....

psst...

Jos mä en ois näin pöljällä päällä, piristäisin teitä tällä:
(En voinu mitään, mutta vaikka yritin olla paheksuvalla kannalla, nii mua silti vähä nauratti. En siis kumminkaan ihaile tilaansa.... vaan ilmiömäistä kykyänsä saada nuo jaloiksi luulemani hyytelönsä toimimaan...)




Mut ku oon, nii en piristä.
Sau.

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Pieni lihapuoti

Avatar kehoitti kirjoittamaan näytelmän.

Kandeis miettiä mitä pyytää :)

Hmmm...
Mielipuolen päiväkirja on jo kirjoitettu.
Pieni suklaapuoti on jo kirjoitettu.
Kauhukauppa samoten.

No miten ois Pieni lihapuoti?

Jotenkin sattui sopimaan tänpäiväisiin tapahtumiin.

Tämä sisältää todella mustaa huumoria ja mautonta tekstiä, joten EI HEIKKOHERMOISILLE eikä vähäverisille!

Täs tulee:

Pieni lihapuoti, eli tarina siittä mitä keittiössä oikein tapahtui?

Henkilöt:
Timo: Mies, jolla on koira.
Arska: Mummo, jolla ei oo enää koiraa
Hortton: Koira, jolla ei oo enää hermoja
Jenni: Nainen jolla ei oo koiraa, eikä enää pakastepussejakaan
Paikka: Saari, erään koirallisen miehen keittiö.

On sunnuntai iltapäivä.
Arskan puhelin soi

-Prrr...
Arska:Haloo!
-Täällä Timo moi!
Arska: Moi!
Timo: Onko sulla mitään tekemistä? Tarttisin äkkiä yhden lapsenvahdin?
Arska: Ei oo. Tuun kohta.

Arska hyppää Jorma-Kyllikin satulaan, ja hurauttaa Timolle.
Plimplom...
Moi!

Arska ihmettelee, miksei Hortton tule vastaan, vaan istuu keittiön pöydän vieressä.

Syy lapsenvahdin tarpeeseen selviää.

Keittiön pöydällä makaa ruho.
Se on ihan dead.

Hortton viis välittää tulijasta, koska sillä on parempaa tekemistä.
Sen pitää vahtia sitä ruhoa, joka on ihan dead.

Timo: Voisikko viedä Horttonin ulos, kun mun pitäis saada leikeltyä toi, eikä se oikein onnistu ku tuo otus on täällä.
Arska: Juu. Mepä mennään.

Arska vilkuilee epäluuloisesti pöydällä retkottavaa ... jotain....

Tiskipöydällä on isohko lihamylly surisemassa .....brummmm.
Timon kädessä on veitsi.

Arska ei pahemmin kysele, vaan lähtee kipikapi Horttonin kanssa ulos.
Kuluu tunti, ja Arska palaa Horttonin kanssa.

Tiskipöydällä on ISO kasa lihakimpaleita.
Tiskipöydällä on myös jauhettua... jotain.

Sitä on myös tiskialtaassa.... kaakeleissa....hellalla...Timon paidalla....lattialla...

Lihamyllystä kuuluu bruummmm.

Timo: Ota sä pakastepussi ja pidä sitä paikoillaan, kun mä mätän näitä tonne myllyyn.
Arska: Juuup, miepä piän.
Timo: No pahus! Pussit loppuu. Soitetaampas Jennille.

Prrrr.... Jenni!
Timo: Meil on tääl teurastamotouhut menoillaan, ja tarvitaan lisää pusseja.....Ei ei! Hortton on kyllä hengissä.

Plimplom...
Jenni: Tässä.
Timo:Kiitos.

Arska pitelee pussia ja taas menee myllyyn kimpale....bruummmm.

Arska: Kuule Timo.Leikitäänks et tää ois vaik jostain kauhuleffasta. Täs nää niiku ihan viattoman näköisenä pistelee lihoiks naapurin Veikkoa. Veikko ei ollu kauheen kiva naapuri, ja sitte sille niiku kävi köpelösti.

Timo ei vastaa, vaan keskittyy leikkaamiseen.
Arska alkaa kehittelemään tarinaa.

Arska: Brummmm.... siinä pussitettiin Veikko. Brummmm.... siinnä meni vaimonsa Sirkka.
Sirkka oli vähän hoikempi, kun tuli näin vähän tänne pussinpohjalle. Nyt vaan pussit kiinne ja pakkaseen!

Timo jynssää tiskipöytää harjan ja Fairyn avulla.
Timo: Tää jymähtää näköjään heti tähän kiinni. Pitää jynssätä kunnolla!

Arska katselee touhua kaffekuppinsa takaa toinen käsi poskella.

Arska: Juu. Sun kannattaa jynssätä kunnolla. CSI:ssäkin ne syynää kaikki semmosella lampulla. Ei passaa jättää mitään roiskeita.
Aattele. Sitte ku me jäätäis kiinni, nii kaikki ihmiset ihmettelis, et voi että! Miten ne nyt noin, kun ne oli niin mukavanoloisia ihmisiä?

Timo ei taaskaan vastaa. Jos Arska osais lukea sen ajatuksia, niin se tietäis et Timo pitää sitä enemmän kuin pimeenä.

Arska:Mitä sä meinaat tehdä muuten niille luille?
Ei niitä voi Horttonillekkaan syöttää.

Hortton kuuntelee tarkasti pää kallellaan.

Hortton: Ei ei! Älkää ny! Mullemullemulle!!! Mä oon oottannu ja oottannu, mut mä oon saanu vaan lattialle tipahtaneita murusia!
Kohta mulla menee hermot!!!

Kuuluu kolkko kopsahdus.
Hortton sai kuppiinsa jotain.

Arska ei ehtinyt näkemään oliko se Veikko vai.....

Arska poistuu asunnosta.


Tämä tarina perustuu todellisiin tapahtumiin.
Ihan kaikki ei pidä paikkaansa.

Veikkoa ja Sirkkaa ei ole olemassakaan.

Enää...

Kauniita unia!

lauantai 10. lokakuuta 2009

Mummolta irtos lonkat!

Voi hyvät hyssykät sentaan!!

Nyt on kuulkaa päässyt käymään niin, et Jorma-Kyllikin emäntä on pitänny lystiä!

Ystäväni Jenni kutsui Horrttonin isännän Timon ja mut luokseen syömään.
Itsetehtyä lasagnea tuli täpöttyä enemmän kui olis kandennu...
Vähän oli hankaluuksia istua täppötäydellä mahalla täppötäysissä farkuissa, jotka on jostai kumman syystä kutistuneet tuolla vaatekaapissa.
Päätin pitkästaikaa ulkoiluttaa niitä.
Jos ne ois osannu puhua, nii ne ois ähkinny ääneen, kun vedin niitä kinttuihini.
- Herranjestas! Rouva on näemmä syöny huomattavasti enemmän, kuin on kuluttannu.
Vaikka farkut täs ollankin, nii ei mun saumat sentään ihan kaikkee kestä!
Olis kannattannu ulkoiluttaa mua vähän useemmin, nii ei ois kertyny noita .... hmmm.. muotoja.

Oli tosi mukavaa syödä yhdessä.
Kaikenlisäksi tällä porukalla on tullu naurettua viimeaikoina ihan simona.
Etupäässä varsin tyhymille jutuille.
En tiiä irtoiskohan meiltä ees mitään järin viisaita?

Päätimme vielä lähtä baanalle.

(Jestas! Sanoinko mä baanalle?)
Tää mummo ei yleensä käytä tommosia.
Se käyttää ihan kohta Tenoja ja rollaattoria!

Olin maininnut Jennille, että tahtoisin oppia soittamaan huuliharppusta, ja Jennipä bongasi orkan, jossa oli kuulema loistava huuliharpisti.

Jep! Sitä pitää ehdottomasti päästä kuuntelemaan!
Varsinkin, kun soittavat bluussia, joka on tänpään yks suosikeista.
Pistimme huulikiiltoa ja haroimme pahimmat takut hiuksistamme.
Jenni meni käymään makkarissa, ja tuli luokseni hymyillen.
Tuijotin hetken, ennenkuin hiffasin.


- Nyt me ollaan ihan samiksii!Ihkuu vai mitä?

Köh... samiksii?
Ai jaa. Juu.
Eeeh... mä oon siis KAKS kertaa Jenni.
Sekä iällisesti, että muodollisesti.

Tos kuvas kyl näkyy, että Jennillä on isommat leijonantassut..


Se bändi oli sitten tämä: http://teijoeloranta.com/Maisteri T.& Lihan Tie!
Eikö ookki vänkä nimi?
Bändissä soittavat:
Teijo Eloranta: laulu/huuliharppu
Sammeli Palovaara: kitara
Heikki Laakso: basso
Juho Ranta: rummut
Ja voi jösses kui ne soittivatki hyvin.
Ei yksinkertaisesti voinu olla ketkumatta, ja onneks Timo älläs pyytää mut tanssimaan, sillä:
Aa: En oo pitkään aikaan päässy saati kyenny tanssimaan
Bee: Ei tuntunnu mitään!
Siis kipuja!
Mentiin kuulkaa nii, jotta tennarit vinkusis.

Muutenkin oli niin mukava käydä välillä saaren ulkopuolellakin, ja nähä vähän muoalimoo.
Tauolla juttelin erään tanssilattialta bongaamani naisen kanssa.
Kehuin kovasti, kuinka hänen tanssimistaan oli ilo katsella.
Nainen nautti niin silminnähtävästi musiikista, ja koko olemuksensa huokui hyvää mieltä.
Nainen hymyili kauniisti ja kiitti:
- Voi kiitos!Minä pääsin viettämään vapaata viikonloppua. Olen mummu ja hoidan pientä tyttärentytärtä.Nyt päätin vähän irrotella :)

MUMMOT RULES!!!

Pääsin myös rupattelemaan itsensä Maisterin kanssa, jolta utelin, jotta millasta harppua vois Tämmönen Harppu soitella.

No ilta päättyi, ja sain sitten vielä mangutuksi tämän:



Kysyin, jotta voisinkos vinkata täällä blogissa bändistä, ja sain lupasen.
Minä taas vuorostani lupasin pyytää pojat munkkikaffeille sotkuun!
"Sodeen, nauroi kitaristi!"
Mä en kyllä nähny siinnä mitään huvittavaa.
Ja aion pitää lupaukseni.
(Emmä muuten, mutta ne OLI oikeesti aika "ihquja") :)

Aamusella kokoonnuimme taas yhteen koko kolmen kopla.
Ja Horttton.
Teimme Timon luona yhdessä aamupalaa.
Olin vaihtannu ne nakinkuoret stretseihin, jotta massuuni mahtuisi tämä:



Hortton tuli vaatimaan osaansa.
Ja joutui tylysti poistumaan pöydästä.

Hortton tykkäsi vähän kyttyrää, ja päätti hankkia sitte itte sen aamupalansa.
Tästä se sitte irtos:





Nyt Timolla on sitte enää yks käsi...

Horttonilla taasen täysi massu!


... ja multa irtos siinä illan rytkeessä lonkat!

Ei tarttennu aamulla puranoita eikä muita mömmöjä.
Mummo nousi aamulla ketteränä ku puuma.

KIITOS TÄSTÄ IHMEESTÄ KUULUU MAISTERI T.& LIHAN TIELLE!

Kutsu on voimassa het, ku päätätte tulla!

sunnuntai 4. lokakuuta 2009

Elämääni Horttonina!


Voi pojat mikä viikko!
Ihanku siinnä ei ois tarpeeksi, kun mun isäntä lähti leirille, ja hylkäs mun.
Ei.
Se meni sitte pyytää Arskaa mua vahtimaan.
HÖH!
Mua EI tartte vahtia.
Sitä Arskaa kyllä tarttis...


Juu!
Mä oon siis Hortton!
Tämmönen 8kk ja rapiat, ja merkkiä Saksanseisoja.
Arska nimitti mua kyllä joksku muuksikin täs viikon aikana.

ADHD:ksi
Scooby-Doo:ksi
Kerran se sano mua HALVATUN PER***EEN SAMPERIN PISKIKSI!!!!!

Mähän en siis oo mikään PISKI!
Mulla on oikein rekisterikirjakin siittä!

Ellen mä vahingossa syöny sitä.
Niiku niittä Arskan kumisaappaita.
Mä vähän vaan maistoin, kun mun aikani kävi pitkäksi.
Se oli saunassa ja missälie illanistujaisissa, eikä se tullu kotiin ainakaan sataan tuntiin.
Sitte mulle sattu silmään ne saappaat..


Täs mä sitte murjotin alahuuli pitkänä, kun se sanos nii pahasti.
Sitte se meni halpaan, ja rupes mua pussailemaan ja pyytelee anteex!
Heh, kyllä noita narttuja on helppo vedättää!

Mulle on tullu jostain semmonen ihme tauti.
Mä oon ku joku Disneyn Dalmatialainen sadan ja yhden pilkkuni kanssa.
Arska syötti sitte mulle pillereitä.
Se piilotti ne jauhelihaskökköihin, kun se luuli etten mä ois muuten niittä syöny.
Tyhymä!
Ei siinnä mitään. Kyllä mulle liha aina kelpaa.
Ois ihan kauheeta olla joku vegaani.
Tai kissa.
Ou mai Dog!
Jotai seebaa syödä jostain sardiinipurkista...

Mä muuten aattelin tehdä sille mieliksi, ja pyydystää itte omat sapuskani, mutta se pöljä huus mut takasin JUST ku olin saamassa ton kiinni:



Mä oon hei m e t s ä s t y s k o i r a yritin sille selittää, mut se sano ettei mun kannattannu kovasti väittää sille vastaan.

Se oli nimittäin käyny tekee tommosta:



Tämmösellä tuloksella:


Ekaks mä aattelin, että:
Jipii!
Se on siis meinannu lähtee hakemaan mulle tuoretta sapuskaa!

Se mutisi jotain, että ei kannattais mennä nuolasee, ku ei se kuulema ollu ihan sitä tarkottannu.
Mä en oikein tienny, että mitä mä oisin tokaks aatellu....

Mentii kotiin ja se sano, että hae se oma sorsas jostain. Sen joka kaakattaa, kun sen päälle pomppaa.
Mä sitte hain, ja aattelin taaskin ihan vaan vähän maistaa:


Siinnä se sitte tuijotti mua ihan huuli pyöreenä!

Arska taas hermostu.
Se on kova hermostumaan.
Se sano, et kato nyt miten sun sorsan kävi!
Sähän söit sen naaman!
No höh!
Ois sorsa pitänny nokkansa kiinni....

Me lähettiin sitte viel illalla tonne Teerisaareen.
Sinne mis oli niittä pässejä.
Ei ne ollu siel enää, mutta pässinkakkaa siellä oli vaikka kui!
Hups vaan ja slurps!

Taas se rupes skitsoo.
Se ei oo siis koskaan tyytyväinen!

Heureka!
Nyt mä keksin!
Kerään sille vähä puita!


Aika homma siinnä oli, mutta nyt ei pitäis ihan heti loppua.



Aattelin, että tota narttua ei kandee millää kukkasilla lepytellä, ja tein sitte noi halot...

Ilta meniki ihan mukavasti, ja katteltiin yhdessä auringonlaskua.



Mun ois kyl kovasti tehny mieli mennä vähän maistamaan tota tipua, mut....
Huoohh!

pssst...Mun oikee nimi on Horton.
Se tykkää käyttää kahta teetä, kun se kuulostaa jotenkin tehokkaammalta kuulema.
Joskus se huus mua kolmella teellä:
HORT-TTON TÄNNE HETI!

Sillä on aika kova ääni...