Papiljotti töppösessä!

Olen tässä pikkuhiljaa palannut työelämään, ja ottanut työtehtäviäni haltuun hitaalla tahdilla.
Muuten kaikki on sujunut hyvin, mutta nakki napsahti ja sain uuden homman muiden lisäksi. Sijaistaisin yhtä kolleegaani.
Multa kyllä kysyttiin jotta voisinko ja haluaisinko, ja ihan itte sitten sanoin että juu...
Homma on ihan mulle sopivaa. Hektistä työtä ja ihmisten kanssa asioimista.

Tässä oli nyt vaan semmonen onkelma, etten ehtinyt saada perehdytystä kuin muutamana päivänä.
Työssä pitää olla erityisen tarkka, muistaa miljoonakakstuhatta asiaa, olla näppärä koneenkäyttäjä, vastata herttanensentään kaikenmaailman kysymyksiin ja kuunnella blondivitsejä noin kuuskertaa päivässä, omata äärettömän hyvä aineenvaihdunta jonka napsauttaa pois päältä heti töihin mennessä ja päälle kotio päästessä.

Olen huomannu olevani jotenkin vähän pöljä. En ole iha täyspäinen vielä, ja teen ihan käsittämättömiä asioita ja sanoa mulautan suustani asioita joita ehkä ei olis kannattanu. Jahka kerron.

Ensimmäisenä iltana töiden jälkeen paarustin rättipokki kotiin.
Riisuin palttoon ja huokasin. Köpötin keittiöön. Sitten muistin etten ollu käyny sitten aamun pissillä. Ei ollu aikaa. Enkä tosin kerenny juomaankaan, joten nesteet oli balanssissa.
Menin pukemaan palttoon, kengät ja tarkistin että avaimet on kaulassa.
Menin vessaan ja olin avaamassa pöksyjä.
Hetkisen meni kun ajattelin asiaa.
Olen siis menossa pytylle, mutta minkä helkkarin takia mulla on takki päällä, kengät jalassa ja mitä mä teen näillä avaimilla?


Esimies (yksi niistä) tuli katsomaan miten hommat sujuu. Samaan syssyyn tuli muuan kolleega puhuakseen toiseen tehtävääni liittyvää asiaa.
Työtilani on noin kolme neliöö suuri, ja oli vähän ahdasta.
Asiakkaita oli muutama jonossa, kone temppuili, ja kolme puhelinta soi yhtaikaa. Faxista pukkasi paperia, varusmies tuli kysymään kiireellistä asiaa ja joku pyörähti ovelta mutisten ruuhkasta....
Esimies kannusti.! Hyvä Arska! Sä otat tän homman haltuun!
Kaksikin sanaa tuli mieleeni, mutta tyydyin irvistämään!

Esmies katsoi pöydän alle ja totesi: Toihan on muuten älyttömän hyvä systeemi saada veret kiertämään.
Täh?
Katsoin pöydän alle. Siellä oli mun vaaleenpunaset tossukat odottamassa että milloin ehtisin vaihtaa ne. Ne on niiku työkengät.
Toisessa niistä oli vaaleenpunanen papiljotti.

- Öööö.... juuu.... NIIN ONKIN. Toi on tosi hyvä konsti hieroa jalkoja....eehh?????
Mulla ei ollu aavistustakaan miksi mun tossussani oli papiljotti.


Asioimaan pörähti kolme miestä ja koira.
Pyysin täyttämään kaavakkeen aa ja täsmensin vielä että SELVÄLLÄ KÄSIALALLA.KIITOS!
Otin ensmäisen paperin kätösiini ja aloin naputella tietoja koneelle.
- Anteeksi, mutta onko tämä osote oikeasti RevAntie...?
Miehet olivat hetken hiljaa ja ratkesivat nauruun. Koira villiinty pyörimään.
- Hehheeee .Se on RevOntie... hehheee....
-Jaa, minähän pyysin kirjoittamaan selvästi. Tää on selvä A! Miehet yrittivät jatkaa herkullista aihetta.
- Se on kuulkaa niin, että olen ollu intissä 25vuotta töissä noin miljoonan miehen kanssa, että ihan turha yrittää. Minä en vähästä hämmenny. Kysymykseni oli aiheellinen. Haluaisitteko että osoitetiedoissanne lukisi tämä aalla kirjoitettuna?
- Juu juu....heheee eihän me mitää.... hehee!!!! Saako kertoa yhden plondivitsin heeehe...?
Mulkaisuni sai koirankin jähmettymään.
Kovasti iloisina poistuivat he ja toivottivat hyvää kesää!

Olen onnistunut sössimään monta asiaa, ja varusmiesmurut ovat saaneet kysyä moneen otteeseen, että onkohan tämä ja tämä asia nyt ihan näin?

Varusvauva tuli sisään, ja sanoi kuuluvalla äänellä käsi lipassa:
- HERRA KAPTEENI! Pyydän lupaa saada puhutella sihteeriä!
- Lupa myönnetty, olkaa hyvä!

Tuijotin kunnioituksesta ymmyrkäisenä näitä kahta.
HäH? Muako tuo tarkoitti?
Odotin että seuraavaksi tulee:
- HERRA SIHTEERI....kysyisin tätä.....!
Mun oli ihan pakko purra poskeani ja vetää huulet tötterölle. Ulos oli pyrkimässä hervoton tirskahdus!
Olin samalla niin älyttömän ylpeä siittä varusmiehestä!
Oispa sen äiti ollu kuulemassa!

Puhelimen soidessa noin seitsämättäsataa kertaa, vastasin ja herrahenkilö esittäytyi.
- Täällä puhuu ISOHERRA se ja se hyvää päivää!
Olisin tiedustellut miten toimin tässä asiassa. Laitoin postia teille. Mahdoitteko saada sen?
- Juu kyllä sain kiitos. Tässä olisi nyt semmoinen ongelma, että lähettämänne lista menee nyt kyllä uusiksi. Sen tulee olla tämmöinen ja tämmöinen, ja syystä että....
- Jaaha, jaaha... no voi anteeksi kovasti. Minäpä teen niinkuin sanoitte. Olen vähän huono tämmöisissä.
- Voi veikkonen! Ei se ole mitään sen rinnalla, miten minä täällä olen sössinyt!
SÖSSINYT! Herttinen sentään. Ei ehkä pitäis tuollee sanoa herra isoherralle... klups!

- Kuulkaa rouva. Arjahan se oli? Minusta tuntuu siltä, että olemme kyllä tavanneet joskus ennenkin?Jotenkin tunnutte tutulta....
Ehdin vetäistä ulospyrkivän lauseen takaisin. Ajattelin ehdottaa josko siellä Tilkassa? Siellä viimeisellä osastollani. Yhdistetyllä dermatologis-veneeris-psykiatrisella....
Pidin kärsäni kiinni.
- Öh, saattaa hyvinkin olla. Juu kyllä me melkovarmasti olemme tavanneet.
- No sitähän minäkin. No minä laitan sen tulemaan, ja kovasti anteeksi tämä oma" sössimiseni"! Hei sitten Arja. Mies selvästi hymyili.

Mulla ei ole aavistustakaan siittä jotta kuka oli hän.

Tässä ihan vaan pikkiriikkinen valotus siittä, mitä kaikkea on tapahtunu. Muutamassa päivässä.

Apua!
Kolleegani saa halpauksen kun se tulee.
Soitin hälle tänään ja kehui juuri olevansa menossa lämmittämään saunaa puutarhatöiden lomassa. Sanoi että loma on ollut ihanan rentouttava ja on saanut kerättyä voimia!

-Voi kuule! Ihanaa!
Sinä nimittäin tulet todellakin tarvitsemaan niitä voimia maanantaina!

En raaskinut kertoa ihan kaikkea. Mä niiku jollaintapaa jätin sanomatta, että pari pikku jutskaa "saattaa" olla vähän väärin tehty.... tai sillee jotenkin erilailla ku aiemmin... heh..
Hups....

Poistun vienosti vihellellen.... pfiuuu...

Baljastuksia!

Tämä haaste on lojunut tuolla tekemättömien hommien kasassa, ja päätin nyt olla tormakas.

Mummon kammarista pätkähti tämmönen:
Suuri arpaonni Miljoonien joukosta

Neljä työtä, joita olen elämäni aikana tehnyt

1.
Ihan ensmäiseksi olin lapsenlikkana monella naapurilla. Meillä kun ei ollut viikkoraha-systeemiä, piti jotain keksiä. Sain tosin Papalta kakskytpenniä per paita, kun silitin. Ja veljeltä jopa viiskytpennii tai markan, kun tein sen vuorolla kotihommia. Tiskasin tai imuroin. Kerran sain huikean summan rahaa, kun se oli pitäny kotipileet ilman lupaa ja mä lupasin olla hiljaa. Ja siivosin niitä oksenn... ja muita roskia!
Haa.. voiskohan tällä vielä kiristää?
" Pappa...arvaas mitä..."
Kakskybää, ja oon hiljaa... vai mitä veliseni?

2.
Sairaala-apulaisena kroonikkosairaalassa. Olin innoissani päästessäni toiveammattiani lähelle. Ensimmäinen homma minkä opettelin, oli lavuaarin pesu. Aspia reilusti ja harja heilumaan. Meinasin tukehtua siihen Aspiin...Unohtivat sanoa, ettei sitä pitänyt huuhtoa kuumalla vedellä.
Osaan nyt pestä lavuaarin vaikka unissani. Seuraavan kuukauden olin vuodehuollossa. Osaan nyt myös pestä sairaalasängyn. Ja petata. Ja tomuttaa syyhypunkit. Ja tehdä kunnon kulmat lakanaan. Siinä jää intinkin pedit toiseksi!

3.
Erilaisilla osastoilla hoitajana. Tämä on se työ, jota rakastan.
Sen osaan ja tiedän olevani siinä hyvä. Ikävöin sitä suuresti, koska mulla on ihan kamala hoivavietti. Sitä on vähän vaikea toteuttaa nykyisessä työssäni saamatta aikaiseksi hämmennystä...
Toimenpidehoitajana olin omimmillani. Kaikenlaiset operaatiot, rapsutukset, liimaa-leikkaa-parsi-hommelit oli ihania!


4.
Poliisilaitoksella tutkintasihteerinä. Tämä työ tuli lohdutuksena sairaalan lakkautuksen jälkeen. Se oli huikean hauska paikka! Asiaa edesauttoivat ihmeellisen ihanat poliisimiehet, jotka olivat maailman parhaita työkavereita.
Sitäpaitsi oli aika kivaa olla porukassa, jossa meidän kolmen naisen lisäksi oli kakskymmentä miestä :)
Ei paha ollenkaan...

Neljä televisio-ohjelmaa, joita tykkään katsella:

1.
Jätän yhteen, koska nukahdan aina, vaikka kuinka olisi aikomus pysyä hereillä. Se yksi on kaikki murha-jännitys-seksi-ökkökökkö-ohjelmat ja sarjat, joissa karvat nousee pystyyn. Mitä inhampi, sen parempi!


Neljä paikkaa, joissa olen ollut lomalla:

1.
Bahama-saaret. En suosittele. Huikea köyhyys ja hervoton rikkaus samalla saarella. Jotenkin hävetti olla turistina...
En oikein kestänyt sitä, kun pienet lapset kaupustelivat turisteille tavaraa. Asuivat pahvimajoissa ja yllänsä riepupahasia.
Tämän matkan oli ex voittanut arpajaisissa, joten siksi sinne lähdettiin.

2.
Florida, jossa samainen ex opiskeli. En oikein syttynyt. Saatan olla erimieltä, kunhan reumatismini pahenee...

3.
Kypros. Ihana paikka. Ihmiset ystävällisiä ja luonto kaunista! Ainoa haitta oli se, että hiuksiani hiplattiin alvariinsa. Tai ei se niin kamalaa ollu. Huvittavaa lähinnä. Kävin paikallisella parturilla lyhennyttämässä otsatukkaani kun en enää nähnyt kunnolla. Parturi-setä, jolla oli ikää noin 117vuotta, pani hanttiin. Selitti pojallensa kovalla äänellä ja sakset ilmassa viuhuen jotain tukkaani liittyvää. Minä istuin ja odotin. Poikansa tuli sanomaan anteeksipyytävästi, että papa ei millään tohtisi leikata vaaleita hiuksiani. Se olisi jotenkin niin väärin.
En antanut periksi. Papa leikkasi millin. Vaadin enemmän. Operaatio kesti puolisen tuntia, ennenkuin olin tyytyväinen. Papa ei suostunut ottamaan rahaa. Tarjosi pienen juoman, ja haali tippa silmäkulmassa lattialle kertyneet karvani kasaksi. Levitti käsiään, ja katsoi minua jotenkin syyttävästi.

4.
Irlanti. Sinne kuulun koko sielultani! Jos uskoisin hömpänpömppään, ja vähän uskonkin, niin olen varmasti ollut siellä joskus entisessä elämässä.
Todennäköisesti jossain pubissa ehtoisena emäntänä.
Tai ehkä lammaspaimenena.
No hyvä on! Olen saattanu olla ehkä kapakkalaulajana...tiedä häntä, mutta joku kumminkin.
Sitten kun se potti tulee, muutan sinne. Länsirannikolle. Vanhaan olkikattoiseen majaan koiralauman kanssa. Ja lampaiden. Ja hevosen. Ja kanasten... Tervetuloa kaikki!

Neljä internet-sivua, joilla käyn melkein päivittäin:

1. Tämäkin jää yhteen. Näillä sivuilla käyn ja se riittää.

Neljä lemppariruokaani ovat:

1.
Pihvi. Itse paistettuna, vähän raakana ja voilla paistettuna.
2.
Kala. Toisen paistamana, savustettuna ja voilla höystettynä. Itse onkimana tulee säälinkaltainen tunne, enkä oikein tohtis syödä...
3.
Ruisleipä vähän kuivahtaneena niin, että se rapsahtaa mukavasti.
4.
Papan tekemä pasha. Oikeesta rahkasta.

Neljä paikkaa, jossa olisin mieluummin nyt:

1.
Irlanti. Siellä mökissä niiden elukoiden kanssa. Ja kylän pubinpitäjä olis kylässä. Laittaisin sille karjalanpaistia.
2.
Saaren eteläkärjessä haistelemassa tuulta.
3.
Lapissa.
4.
Alaskassa. Ystävä on siellä lomalla, ja kurkin kuuklesta niitä paikkoja. Kechigan on taivaallisen kaunis paikka!

Täs nää sit olis.

Nyt menen haaveilemaan tuonne pihalle, jotta oisimpa siellä ..... jossain!

Keskustelua kahdenkesken.

Tallustelin ulos unenpöpperöt vielä silmissäni.
Nukuin ikkuna auki ja heräsin sumutorven ääneen. "Kahvia ja heti!" huusi elimistöni, enkä ruvennut panemaan vastaan. En ollut nyt sillätuulella. Mutisin kyllä jotain kellosta.
Se näytti seitsämää. Helatorstai ja olisin voinut nukkua....

Kahvikuppi kätöseen ja pihalle. Sumusireenit törähtelivät vähän aavemaisesti.
Kävelin ajatuksissani rantaa kohti ja ajattelin mennä vanhalle kivilaiturille istumaan.
Pysähdyin ja jäin kuuntelemaan ja katselemaan aivan uskomatonta maisemaa.

Meren yllä oli hienonhieno usva, joka vähitellen väistyi kuin joku olisi hiljaa puhaltanut sitä.
Aamuaurinko tuli näkyviin sumun seasta.
Rannassa oli vanha riippakoivu. Sen oksat oli täynnä pieniä lehtiä.
Lehmuksenvihreitä!
Koivunvihreä tulisi vasta myöhemmin kunhan lämpö niitä kasvattaisi.
Nyt vasta kuulin lintujen äänet. Kaksi satakieltä keskustelivat vierekkäisissä puissa. Sorsat mätkättivät. Väistivät kauempana putputtavaa venettä.
Äänestä päätellen siinä oli keskimoottori.
Istuin laituritolpan päälle välittämättä lokinkakasta.

- Oletko nyt ihan varma?
- Niin mistä?
- No luopumaan tästä kaikesta. Maisemasta. Merestä?
- Taasko se alkaa! Olen!
- Ei oikein näytä siltä. Eikä varsinkaan tunnu.
- mmmmm...mä haluaisin nyt olla pohtimatta sitä. Ja juoda tän kahvin.
- Sä kuulostat ihan Harri Holkerilta! Aattelin vaan, kun joskus se päätös on tehtävä. Sä oot siirtäny asioita jo monta kuukautta.
- Ei se oo niin helppoo, kun sä kuvittelet! Jos mun pää ei ois näin sirpaleina, niin lähtisin vaan kantamalla! Mähän olisin ihan oikeesti hullu jos luopuisin tästä tappelematta. Eikä tää maisema ole ainoa asia, jota täs jäisin kaipaamaan.
- No sähän OOT jo oikeesti jonkunsortin hullu, joten ei kelpaa. Sitäpaitsi toi pään hajoomiseen vetoominen alkaa jo kyllästyttää... hohhoijjaa..
- Sä oot ärsyttävä!
- NIIN SÄKI!
- Ole huutamatta siinä. Sä tiedät kuinka vaikeaa tää tulee olemaan. Kaikki nää ihmiset. Kuinka rakkaita niistä on tullu. Ei sitä voi itke..
- NYT ET ALA TAAS PARKUMAAN!
- Helvetti kun sä taas huudat! Mähän teen niinku itte haluan!
- Täähän koskee muakin, ja mä en nyt halua ulista.

- Puhutaanko jostain muusta?
- Joo.. mennäänkö tänään kattoon joko lampaat tuli?
- Hyvä ajatus! Pääsen taas lau..
- Sä et muuten laula! Viimekski ne sai ripulin.
- Eikä saanu. Ne oli syöny liikaa niitä kurttulehtiruusuja. Ossi sano niin.
- Heee... ja kakka haisi ihan ruusuilta!
- Höh.... heh heh! Teemaan sopisi hyvin se " Yksi ruuusu ooon kasvanut laaksossa ja se kauniiiisti kuuukooistaa...
-...yksi lammaslaaauma on sen löytänyt, eikä voi sitäää uunhoooittaaa...!

- Mennääks sisää tääl jäätyy. Mun tekis mieli lisää kahvia.
- Mennään vaa, mutta väistele noita nokkospuskia. Jos et satu muistamaan miten kävi ku käytiin puskapissalla tuol pöpelikössä.
- Auts! Oliko pakko muistuttaa! Vieläki kirvelee....!
- Niin tekee. Mennääks nyt sisään ku tekis mieli kikattaa?
- Joo mut voitaisko kikattaa vasta sisällä, ku muuten ihmiset luulee ihan oikeesti meitä hulluiks.
- Meitä? Eihän ne nää ku sut.
- Just nii. Yksikseen naureskeleva ei oo ihan terveen oloinen...enkä nyt haluais enempää hämmentää ihmisiä.
- Mennään mennään. No mihin sä nyt jäit?
- Ihailen vaan tota merta. Kato nyt ku...
- TUU JO!
- Tullaan tullaan.... kamala kiire toisella...
- Mä haluan mennä kirjottamaan tästä jutun.
- Minkä aattelit laittaa otsikoks?
- Oisko... Keskustelua kahdenkesken hyvä?
- No ei. Ne luulee että taas se kirjottaa jotain räyräy-juttua. Vähänkö booooring.
- Eikä luule. Mä haluun ton otsikon. Piste.
- Eikäku SÄ haluat aina sanoa sen viimesen sanan!
- Enkä halua. Itte haluat!
- E.. ääh, antaa olla!




Nousin tolpalta kakkaläntti persuksissa.
Vedin keuhkoni täyteen suolan ja merilevän tuoksua.


Mitäs jos mun pyrstössäni on nyt lintufenssu?

Tän tahdissa on niin piristävää parkua!

Pöksähti eräässä tekstissä Bonnie silmiini, ja päädyin muistelemaan tähän piisiin liittyviä hommeleita.
Ei ois pitänny.
Paruin taas ku painepesuri.
Sen saa kyllä nykyisin aikaiseksi Pikku kakkosen tunnusmusiikkikin.
... ja "Miks sä saat olla aina äiti-mainos"... ja Lambi vessapaperimainos, ja ihanmikätahansa asia.
Voikukat
Tylsät sakset
Toisen kauniit vaatteet ku ittellä on rumat
Liian suuret jalat sopiviin kenkiin
Reikä siinä viimeisessä ehjässä sukassa
Lattialle pudonnut meikkipuuterirasia joka on tuhannenpil..päreinä
Vessapaperirulla jossa ei ole kuin yksi huitula liimoineen, eikä kaapissa oo uutta, eikä voi kellee huutaa et tuo nenäliinoja...
Kassinpohjalle liiskaantunut sisupastilli, johon on tarttunut pari kolikkoa, osa tärkeästä asiakirjasta, bussikortti,osoitekirjan tärkein sivu josta ei enää saa selvää, silmäklasien pyyhintäpyyhe joka ei enää pyyhi koska se on täynnä sitä liiskaantunutta sisupastillia...

Hirveen harva asia näköjään saa ihmisen itkemään. Olenkohan tunneköyhtynyt tän rahaköyhyyden lisäksi?
Ainoa mistä ei ole pulaa on kilot.
Voiskohan niitä kanittaa?

Eikäkö aattelin vaan piristää tällä tosipirteällä kipaleella ystävääni, joka on parhaillaan tositylsällä lomalla rapakon takana.
Josko tää reipas ralli auttaisi kestämään matkan tuoman ikävän ja ahistuksen?

Sanatkin laitoin tohon valmiiks, jotta osaatte hoilottaa mukana.
Minä osaan ne ulkoota.

.

Mummo kumossa!

Tämä on tavallaan jatkoa edelliseen, eli kuinkas sitten kävikään....
Seminaari onnellisesti ohi, ja kaiketi tuli jotain saatua aikaankin.

Täytynee samalla varoittaa. Teksti saattaa aiheuttaa voimakkaita reaktioita nuorissa ihmisissä. Mummoikäisenä seksin harrastaminen on todellakin peloittavaa, ja joskus jopa vaikeaa. Se voi olla myös vaarallista.

Noloudesta puhumattakaan....

Siellä kylpylässä kävin sitten niin, etten mattimyöhäisenä saanut aikaa muuhun kuin meikkiin.
Varauspisteessä oli oikein ystävällinen palvelu, ja kosmetologi yritti tosissaan etsiä minulle sopivaa aikaa. Halusin sitten sen meikin, koska olin menossa illalla rehveille ja ajattelin että sopiva naamiointi peittää pahimmat puutteeni ja loiventaa mahdollista järkytystä jonka rehvikaveri saattaa kokea.

Aikoja oli vähän, ja yritin sanoa, että minulle riittäisi vaikka puolentunnin aika, kunhan vain saisin sen.

Täti-kosmetolooki katsoi minua hetken, ja totesi:
- Hmmm... juu ei se kyllä riitä. Täytyy olla vähintään 45min ja mielummin enemmän...
Olin siis TODELLAKIN sen meikin tarpeessa. Vaikutti siltä, että minun pitäisi mennä rautakaupan kautta ja viedä kulmahiomakone ja kevytbetonit mukanani sinne hoitolaan.
Istahdin sitten siihen kosmetolookin penkille, ja hän teki kuntokartoituksen.

Tajuan nyt, miltä vanhasta autosta tuntuu kun sitä syynätään.
Tai rintamamiestalosta....

-Olet tilannut kevyen päivämeikin.
-Kyllä kiitos, mutta saiskohan sen kestämään iltaan asti?
-No, minäpä laitan vähän vahvemman pohjustuksen, niin se sitten samalla peittää näitä kröh.. juonteita..
- Kiitos kovasti! Pohjatyöhän on kaiken a ja o, ja saisko sitten noihin silmiinkin jotain eloa? Oma meikkaustaitoni riittää juurikin ripsivärin laittoon. En nimittäin nää meikata ilman klasejani, ja onnettomat yritykseni saada aikaiseksi jonkinlaisia rajauksia tai simmosia päätyy aina katastrofiin. Lopputuloksena on Ella Eronen-look.....
- No eiköhän se onnistu. Täytyy nyt kysyä, että sopisiko mitenkään nyppiä noita kulmakarvoja? Avartuisi tuo katse....
- Juu sopiihan se. Minun ystävättäreni motkottavat niistä alituiseen. Se on nyt jotenkin vaan jääny.

Kovasti teki hän töitä, ja kysyi välillä, että miltä näyttää.

- En tiedä, kun en nää, mutta luotan sinuun täysin. Anna mennä vaan!

Lopputulokseen olin tyytyväinen! Näytin oikeastaan ihan sirkeältä, ja ainakin 15minuuttia nuoremmalta!

Tämä jaaritus oli pohjustusta siihen tulevaan iltaan ja kuinka mummo menee kumoon.

Menin siis rehveille.
Oikein oli mukavaa seuraa ja hyvää ruokaa. Ja juomaa.
Ja sitä juomaa tuli sitten vähän lisääkin.
Sehän saattaa jopa loppua, jos ei sitä vetele kaksinkäsin...
Välillä piti käydä tarkastamassa, oliko se meikki vielä siellä missä pitikin, vaiko olinko jo syönyt senkin.

Osa siittä oli kyllä shelväshtikin seuralaiseni olkapäässä... ja kauluksesshä... tai jossain..
Hävisin kiivaan taistelun siittä, jotta mennäänkö meille vai teille.
Minä oisin menny meille, ja olin sitämieltä että hänen olisi mentävä heille.

Ei siksi, että seuransa olisi ollut epämieluisaa, vaan siksi, että näihin harvinaislaatuisiin tilaisuuksiin pitäisi jotenkin valmistautua. Ja sitäpaitsi
Näillä vuosilla mieluiten viikon etukäteen.

Harmittelin, että pahuksen pahus!

Miksen sittenkään ollut mennyt jalkahoitoon, kokovartalokuorintaan, sheivaukseen, luomienkohotukseen, virkistävään rasvaimuun, ruusukylpyyn, hampaidenvalkaisuun, kampaajalle..... tai ees johonkin mistä olisi ollut jotain oikeeta hyötyä.

Rajaukset luomissani eivät peittäisi kaikkia puutteitani millään muotoa.

Ja hyvät sisaret. Uskokaa nyt, että AIKUISEN naisen pitää varustautua moiseen tilanteesee, mitä myös ihmeeksi voidaan sanoa seuraavalla tavalla:

A) Älä milloinkaan lähde ulos pukeutumatta kalsongeihin, jotka ovat edes jollaintapaa samaa sarjaa kuin tissipussisi.
B) Mustat polvisukat EI näytä eroottisilta. Riisu ne mielellään jo junamatkalla.... tai bussissa. Niiden aiheuttama raja siinä polven alapuolella häviää noin kahdessa tunnissa.
C) Ota herrantähden edes hiusharja kassiin. Ja hammasharja. Ja nitrot. Ja varakalsarit.

Ja henkivakuutus.

Kävi nimittäin niin, että lankesin jo ennen makuuhuonetta.

Kävelimme pimeähkössä yössä enkä sitten muistanut varoa.
Pikkuruinen kuopanpoikanen töppösen alla, ja TUMPSIS!
Kaikki tuntui käyvän kuin hidastetussa elokuvassa. Yritin vimmatusti räpytellä käsiäni, jos se saisi hidastettua väistämätöntä tömähdystäni. Tunsin kuinka vasemmasta reidestäni irtosi jotain .
Esimerkiksi iso kasa reisilihakseni kiinnitysjutskia. Tyylikäs alastulo muutoin, mutta jalastani kuului myös ilkeähö ääni. Kruntss!
Makasin älyttömän viehättävällä tavalla siinä isänmaan povella päästäen naisellisen perkeleen perkeleen helkkarin haukkoen samalla ilmaa kitusiini.
Seuralaiseni katsoi hämmästyneenä, jotta mihin oikein katosin.
Seurasi ähellystä ja kirosanoja ja nosto-operaatio. Liikuntakyvystäni oli jäljellä enää 80% ja linkutin urhoollisesti käskynkässä loppumatkan. Olin tehnyt kyllä niin jo alkumatkallanikin, koska kinttuni olivat rakoilla edellisillan korkokengistä.

No. Yö meni ihan mallikkaasti muutamaa hankaluutta lukuunottamatta.
Se on nimittäin semmonen juttu, että jos kintut on leikattu neljään otteeseen, lonkka ollut sijoiltaan ja kiukutellut vuosikausia ja reisilihas repeytynyt noin tunti sitten, on aika vaikeaa ellei mahdotonta harrastaa niiku mitään sillai viehkosti....
Se että sydän käy täysillä vielä rippikoulua ei riitä siihen, että kroppa ei läpäise ees vanhanajan apukoulua.
Se on perin harmittavaa.

Aamulla sitten huomasin loputkin tuhot.
Peilistä kurkistavat kasvot olivat muuttuneet sitten eilisillan.
Rajaukset olivat siirtyneet poskipäihin. Huolella tehty pohjustus kasaantunut jonnekkiin korvien ja niskan välimaastoon. Tukka takussa kuin hoitamattomalla puudelilla. Korvis kadoksissa. Polvet mustelmilla. Rytmihäiriöt puskemassa päälle. Hammasharjasta ei tietoakaan. Takkujen suorimiseen olisi pitänyt olla kaksi ammattitaitoista kampaajaa ja keritsimet.
Minulla oli vielä sovittu tapaaminen kaupungilla, enkä ehtisi "loisimispaikkaani" ennen sitä.

Selvisin jotenkuten kaupunkiin. Kävimme ystäväni kanssa stokkan terassilla, ja onneksi sieltä sai jääkylmää juotavaa, joka siirsi rytmihäiriöt tähän aamuun. Otimme siinä samalla aurinkoa ja vetelin vielä kaula-aukkoa suuremmaksi, että varmasti polttaisin dekolteeni.

Tulimme kotiin, vaihdoimme lötkövaatteet ja istuimme pöydän ääreen.
Ystävälläni on äärettömän kauniit siniset silmät. Ne hymyilevät yleensä ennen kuin suu ehtii mukaan.
Nyt hän katseli minua jotenkin hassusti.
Hymy oli silmissä kauan ennen suuta.
- Sulla taisikin olla ihan kiva ilta?
- Juu oli. Äskenhän siitä juteltiin. Kuinka niin?
- Eeei mitään, mutta ootko kattonu peiliin?
- No en oo kerenny, ku vastahan me tultiin.
- Jaa jaa. No, aattelin vaan, kun nuo jäljet,jotka alkavat korvistasi ja päättyvät tonne jonnee paidan sisään muistuttavat kovasti teinivuosista....

Syöksyin vessaan!
HERRANJESTAS!
Uikutin ystävälleni, että miten ihmeessä voin mennä maanantaina kokoukseeen, jossa mun pitäis olla tärppästikkelinä ja ainakin jollaintapaa siistin näköisenä. Tai ainakin vakuuttaa olevani aikuinen mukamas ihminen.
Ystäväni ojensi minulle poolopaidan ja sanoi:
-Korviin ei auta kuin korvaläpät, mutta tää peittää loput....

En enää ikinä juo viskiä.
Enkä valkoviiniä.
Enkä guinnesia.
Enkä enää koskaan mene kylpylään.
Treffeille saatan joskus mennä.
Vanhainkodissa.
Rypyt peittää mahdollisesti tulleet mustelmat.
Enkä kenties enää ymmärrä edes nolostua. Noistahan saa kenties vaan plussapisteitä.
Siellä vanhainkodissa.



Asiasta kukkalaatikkoon.
Olen saanut kirjoituksistani huolimatta ihania pystejä ja semmosia merkkejä.
Olen niistä sydämellisesti otettu :)
Jospa vaan joku taas kerran auttaisi plondia pulassa, ja kertoisi miten ne sillee sais tänne näkyville.
Mulle on kyllä se kerran kerrottu, mutta ku pää on kun siffilä, nii se tieto ei oo pysyny siellä.
Ja toinen vaiko kolmas asia on se, että kun nyt kerran olen TYÖ-elämässä takaisin, en kerkiä halustani huolimatta kirottaa juurikaan mitään. Eniten kyllä harmittaa se, etten ole ehtinyt lukemaan ja kommentoimaan muiden kirjoituksia. Siitä olen vilpittömästi pahoillani.
Se on ollut elämäni suurin mielihyvän aiheuttaja pitkän aikaa...


Ja sitten vielä yksi asia.
Ihan vinkkinä.
Voin täysin rinnuksin suositella blogia Elämän juoksutuksia!
Enkä taaskaan tajuu miten sen saa tähän suoraan näkyville sillai klikkaamalla.
Siinä juttu joka on kirjoitettu 14.5.2009 Ripatin Renttupalvelu sai aikaiseksi paljon hyvää mieltä ja kikatuksia.
On niil tai teil miehilkii omat ongelmansa.
Ja ilon aiheensa.

Lopetan raporttini täältä Helsingistä tähän.

..

Romantillista pohdintaa

Jösseksenkamala työviikko takana. Havaitsin kykeneväni hengittämään eeskahtaalle.
Ystäväni salli minun taasen loisia luonaan, joten sinne!
Siellä henki kulkee ihan issekseen, eikä murheist tarvihe välittää.

Lojuimme aamutuimaan soffalla ja nojatuolissa ja rupattelimme niitänäitä.
Olen menossa seminaariin kylpylään, ja mietin jotta mihkä hoitoon siellä menisin.
Hinnat ovat huikeat!
Minä, joka olen tehnyt työni puolesta jalkahoitoja ja kaikenmaailman ihohoitoja armaille varusvauvoillemme hintaa ja aikaa miettimättä, meinasin pyörtyä pöksähtää!
Puolentunnin "jalkahoito" maksaa enemmän kuin päivän palkkani!
Ajattelin siirtyä kylpytarjonnan puolelle, ja bongasin Kleopatran maitohunaja-hösselin. Siinä saa lasillisen skumppaa loikoilun oheen.
Tjaa... mielikuva maitoon pulahtamisesta ei oikein napannut. Tuleepi tunne etten voi oikeasti tuoksua kovinkaan hyvälle hoidon jälkeen.
Entäs jos jälkiödöörinä onkin hapan maito?
Skumppaakin on vain lasillinen...
Ei hyvä.
Tästä kehkeytyikin ystäväni kanssa keskustelu siittä, mitä kukakin pitää romantillisena eleenä tai asiana.
Hänen miettimässään kylpylässä on romantillinen hoito kahdelle, jossa syötetään hoidon ohessa toiselle suklaaseen dipattuja mansikoita.

Totesin, etten ole oikein ymmärtänyt koskaan tämän ajatuksen päälle.
Suklaa suklaana, ja mansikat kerman kanssa.
Kupista.
Itse lapikoituna.

Tutkimme esitettä, jossa romantillisuutta oli korostettu ruusunlehtien ripotteluna pitkin huushollia. Tai siis hotellihuonetta.
Kylpyammeen lisäksi niillä oli sotkettu koko armas huone.
Ammeen ympärillä oli miljoona kyntteliä tunnelmaa luomassa.

Jeskamandeera!
Ajatus sinänsä kaunis, mutta nyt iski ikä-paniikki!
Ensinnäkin:
Aa)
Minä en oikeasti kykene menemään kylpyammeeseen vienosti solahtaen.
Jos menen, niin efekti on sama kuin mursun pulahdus mereen.
Aallot lyövät, ja jälkimaininki on huikea!

Bee)
Jos sinne emmeeseen pitäisi mahtua toinenkin ihminen, tulee ongelmia.
Mihin minä taittelen reumaattiset koipeni. Mihin piilotan vuosirenkaani? Miten saan riippuvat rintani näyttämään terhakoilta ilman pusuppeja?
Miten ylipäätään saisin tilanteeseen minkäänlaista romantiikkaa!
Varpaankyntenikin ovat herranjestas-kunnossa!

Cee)
Jos siel jotai vipinää oliskin, miten IHMEESSÄ pääsen sieltä ylös?
Sieluni silmin nään tilanteen. Minun pitää kääntyä nelinkontin, jotta on edes pienikin mahdollisuus nousta ylös.
Älyttömän romantillista sille toiselle osapuolelle.
Ahteri pystyssä ähkivä naaras on kaiketi kaikkea muuta kuin romantillisia ajatuksia herättävä olento...
Sitäpaitsi kun kaikki ei ole enää ihan kireinä eikä hallittavissa, niin siinnä punnertaessa saattaa päästä..... laulu.

Eri eroottista!

Kävimme iltapäivällä Hakaniemessä, ja matkalla jatkoimme pohdintaa.

Ratikkapysäkillä oli koira, jolla oli päällä vaate.
Koira oli luokkaa fifi, ja yllänsä hassunoloinen liivi.
- Kato tota. Onko sillä taskut tuol peräpääs, vai mitä noi on?
- Jaa, näyttää ihan samalta kuin olis nää vanhuksille tarkoitetut lonkkapöksyt jalassaan.
- Aattele kuule, minkä vaikutuksen tekis semmoset pöksyt mieheen!
- Juu.Hehhehh!
" Anteeksi rrrakas, mutta näiden pöksyjen pois-saaminen on vähä hankalaa!
Oota sie senaikaa, ko mie riisun! Koita pitää tilanne päällä!".

-Tiesitsie, että sloggit on varmin tapa tappaa erotiikka?
- No en! Mullahan ei muitakaa oo, mut aattelin jos ovat ees ehjii ilman reikii, nii saattais flaksi käydä!
- No sä et tiiä mitään! Ne EI saa olla sloggit! Niil ei saa ketään!
- Kääk! Mun tarttee mennä sit soppailee...

Miten ihmeessä voikaan olla ihmisen elo näin vaikeeta?
Tämmöstkää en oo ennen aatellu!

Voinkohan mä mennä enää ikänä ees treffeille?
Vai näkeeköhän se ne mun pöksyt jollain skannerilla ennen ku on ees päästy alkupaloihin....?
Romantillisuus on jotenkin älyttömän vaikee asia näillä vuosirenkailla!

Arrrrghh!

Tää on ihan syvältä!

Tällänen tallaaja

Jussin ja Äijänkäppyrän pyynnöstä kerron itsestäni jotain.
En kyllä tiedä tunnistaako minua näistä, mutta pannaan nyt tämmöisiä.

1. Olen yleensä aina väärin pukeutunut. Talvella ilman pipoa, hanskoja ja sukkia. Kesällä saatan lompsia pitkässä mekossa ja pitkähihaisessa muiden ollessa sortseissa.
Minun pitäisi käyttää pitempiä hameita, mutta olen päättänyt antaa piupaut säännöille. Nyt saa kaupasta jopa isompiakin kokoja kaikenmaailman hempukkahameita, joten annan palaa! Korkokenkiä en valitettavasti enää pysty pitämään, joten tallaan matalalla. Yhdistelmä Nokian aidot mustat gummisaappaat ja minihame kirvoitti kolleegaltani kommentin: "Sull on sitte tommoset fuck-me-bootsit".
Rysäpöksyjä en suostu käyttämään, joten kinttuni ovat yleensä paljaat. Ei niin hyvä asia, kun nuita tarkemmin katsoo...

2. Katson ihmisiä suoraan silmiin. Välillä jopa tuijotan. Minä myöskin yritän hymyillä aina kun se tuntuu turvalliselta. Joskus kannattaa olla virnuilematta ihan oman itsensä takia. Silmillään voi saada aikaiseksi monenlaisia reaktioita! Minussa kun ei ole muuta pitkää kuin silmäripset, käytän niitä korvaamaan jaloista puuttuvat sentit. Joskus se toimii!

3. Minä pysähdyn melkein kaikkien koirien kohdalle. Riippuu isannästä. Saako sitä paijata vaiko ei.

4. Olen toivottoman löysäleukainen, ja kikatan aina kun mahdollisuus tulee. Minä löydän pimeistä asioista hauskuutta, joka välttämättä ei aukene muille. Usein käy niin, että minä olen ainoa pöydässä joka nauraa. Se on kieltämättä joskus noloa. En kuitenkaan käyttäydy ärsyttävästi, vaan yritän hillitä tyrskimistäni. Jostain syystä ajaudun juttelemaan ihan vieraille ihmisille. En kyllä toimi itse aloitteen tekijänä. Minulla on taipumus vetää hieman erilaisia ja erikoisia ihmisiä puoleeni. Joku väitti minua hullu-magneetiksi.
Koira koiran tuntee:)

5. Luen usein bussissa tai ratikassa. Saatan ajella pysäkin ohi. Minä olen se, joka ponnahtaa viimetipassa ylös päästäkseen ulos. Minulla on lukiessani kahdet lasit päällekkäin, ja niiden riisuminen tuottaa joskus ongelmia.

6. Minulla ei ole käsilaukkua. Joudun aina penkomaan isohkoa tätivainaan kassia löytääkseni tavarani. Siellä on joku salainen lokero, jonne kaikki katoaa juuri silloin kun niitä etsin. Usein siinä kassalla tai bussijonossa... sori! Ystäväni sanoi minulle täytettyäni 40, että jokaisella naisella TÄYTYY olla käsilaukku. Kohta 50 lasissa, eikä vieläkään ole löytynyt sopivaa.

7. Montako näitä piti olla? Laitetaan vielä yksi. Minä en koskaan ikinä enkä silloinkaan sano kenellekään ihmiselle pahasti tai epäkohteliaasti julkisella paikalla. Jos joku on pöljä, en vastaa olemalla samanlainen. Huomautan kyllä nätisti jos saan esim. huonoa silloin, kun minulla on oikeus odottaa parempaa. Mulle on kehittynyt lapamadon hermot tuon aikaisemman ammattini puolesta. Minua on vaikea saada suuttumaan ihan pienestä. Jos se tapahtuu, olen raivopäisenä hyytävän jäätävä. Paha puoli siinä on se, että minulta lähtee ääni. Se vie jotenkin terän siitä huudosta, jonka päästän saadakseni toisen ymmärtämään kantani.
Lapseni olivat erittäin tyytyväisiä tähän ominaisuuteeni.

Tässäpä nää sitte oli.

Tunnistellaan toisiamme!

psst

Tämä oli se kadonnut teksti. Se oli kohdassa luonnokset. En tiennytkään, että semmoinen loota oli olemassa! Siellä oli neljä muutakin juttua, joiden luulin kadonneen.
Pöljä mikä pöljä.
Tästä todisteena tämänpäiväinen atk-ongelma. Kone ei vörkkinyt ja soitin hätäpäissäni korjaajaa paikalle. Ei toimi, ei pelaa, pimeenä on! Kaikkeni olen yrittänyt. Saisko palvelua heti kiitos!

Kaksi setää tuli pillit vinkuen paikalle, ja totesivat hieman väsyneesti:
Toimii jotenkin paremmin, jos olis piuhat kiinni....Katsoivat samalla hiuksiani. Huokaisten. Eivät ihastuksesta, vaan.... you know.
Minä olen ollut poissa monta kuukautta, ja minkäs minä sille voin että joku on käyny ronkkimassa mun piuhoja!

Kootut selitykset

Aloitin eilen työt kuukausien tauon jälkeen.
Äh, mikä tauko... sairaslomaa se oli. UUvahdus iski totaalisesti. Se vei järjen päästä, jalat alta, kyvyn muistaa miten hampaat pestään, miksi suihkussa käydään,kyvyn katsoa peiliin, taidon vaihtaa puhtaat vaatteet, kyvyn vastata puhelimeen, avata postin.....

Nyt siis olen nostanut nenäni kaivosta jo vesirajan yläpuolelle, ja hengittäminen sujuu ainakin sisäänpäin.
Ulospuhalluksessa on vielä hiomista.

Eilinen päivä oli elämäni viidenneksi pahin heti kansakoulun hammaslääkärin ja vatsalaukun tähystyksen jälkeen.
Synnyttäminen oli piis of keik tän rinnalla.
Ajattelin ensin doupata itseni diatsepaamilla relaan kuntoon. Huomasin sitten, ettei minulla ollu diatsepaameja koska minulle ei ole niitä koskaan määrätty.
Sitten ajattelin, että olisin saattanut olla liian rela ja näytellä rauhanmerkkejä ja hokea "Peace" . Se ei olisi ehkä vakuuttanut työnantajaani toimintakyvystäni...

Se oli käynti helvetin porteilla. Olin varma että kuolo tulee ja korjaa.
Ei tullut. Yritin vakuutella itselleni etten pysty hengittämään, joten kuolisin siis!
En kuollut vieläkään.
Sain jopa kyydin ystävältäni ja työtoveriltani. Kysyi vielä, että viekö perille asti!
Selvisin hengissä, ja ihmiset ottivat vastaan paremmin kuin olisin ikinä osannut kuvitella.
Yksikin karskin-karhea mies tuli halaamaan:" Arska Kultsi Puppeli! Ihanaa nähdä!Halitaan :)
Sitte me halittiin ihan simona
...ja iltapäivällä uudestaan!

Tämä virsi nyt sen takia, etten hetkiseen pysty kommentoimaan juttujanne!
Samalla tässä KAIKILLE TEILLE ISO KIITOS! OLETTE OLLEET MUKANA TÄSSÄ PROSESSISSA!
Tietämättänne 8)
Alunperinhän tämän kirjoittelun otsikkona oli Mielipuolen päiväkirja. Ei ollenkaan kaukana totuudesta.
Tästä on ollut suurta iloa ja tuonut ihan uuden harrastuksen tullessaan. Puolet mielestä on jo palannut...
Keskityn nyt hetkisen tähän työhönpaluuseen, enkä suolla näitä pörinöitä samaan tahtiin kuin "lomalla".

Elvis has left the building....
ja mie myös!

" Ooota Elkku! Are you lonesome tonight?"

EI OTSIKKOA KUN TEKSTIKIN HÄVISI!

Voi helwatin samperin prkkeleen kikkareet!

Sormet verillä väsänny täs vähintäänkin Väinö Linnan tai Margaret Mitchellin tasosta juttua, ja sitte kaik hävis jonnekkin MINNELIE! PUFF!
Tän sitte pitäis ihmistä rentouttaa!!!
Halipatsuiba! Selvinpäin-Vappuna- traumassakin oli jo tarpeeksi kestettävää!

MONTARUMAASANAA!
Katotaan josko koskaan enää mitään ikinä kirjotan!

Että Oikein Hauskaa Vappupäivää!